Aina vaan kysytään...

Moniko muistisairaan omainen kyllästynyt siihen kun koskaan ei kysytä miten omainen jaksaa päivästä toiseen muistisairaan kanssa. Aina kysytään että kuinka muistisairas voi.. Itse kohta vuoden päivät elänyt muistisairaan läheisen sairautta ja huomaan olevani jo väsynyt tilanteeseen. Yksikään päivä ei ole samanlainen, esimerkiksi tänään muistisairas pyytää asetta että voisi tappaa itsensä (aseita hänellä ei ole, poliisit veivät ne joulukuussa pois) tai sitten ihan vaan köyttä että voisi hirttää itsensä. Nämä asiat hänellä olleet mielessä jo ennen sairautta. En tiedä mutta tuntuu että muistisairas ei ymmärrä muille aiheuttamaansa tuskaa mitä tuo sairaus tuo tullessaan, kyllä omaiset kärsii ihan yhtä paljon tuosta kun sairastunut itse. Jopa hetkittäin enemmän kuin itse muistisairas. Päivät koostuu syömisestä ja nukkumisesta pääasiassa, hetkittäin television katselua. Ulkoilemaan häntä ei saa, kelit olisi hyvät. Onkohan täysin luovuttanut ja odottaa vaan noutajaa...