Allaoleva texti löytyi Tekniikka&Talouslehdestä;
se on aika hurjaa luettavaa:
Milloin supistaa veroja = julkisia menoja?
Tekniikka&Talous 8.11.2001 (39/01)
Uutiset kertoivat verotettavien tulojen kasvaneen
merkittävästi vuonna 2000. Nähtiin myös, että
pääomatulojen veroprosentit jäivät puoleen
ansiotulojen verotuksesta. Tästä nousi esille
pohdinta, että pääomatulojen verotusta tulisi
korottaa tasapuolisemman verotuksen
toteutumiseksi. Pääomatulojen korotuksen tekee
kuitenkin vaikeaksi se, että jos Suomi nostaa
tätä veroa kansainvälisesti liian korkeaksi,
pakenevat pääomat maastamme. Joten ei verotuksen
tasapäistäminen taida siten onnistua, vaikka em.
ajatus sopisi vallan mainiosti suurimmalle osalle
kansalaisista.
Oikeampaa olisi pohtia sitä, että mihin perustuu
se, että Suomi on maailman pahimpia maita
ansiotulojen verotuksessa. Selitys on kovin
yksinkertainen. Verojen keruulla maksettavia
menoja on liikaa maksajien määrään ja maksukykyyn
nähden. Julkiset menot sekä valtion että kunnan
osalta ovat liian korkeat. Sosiaali- ja
terveyssektori haukkaa leijonanosan kuntien
budjeteista. Eikä kustannuksiin ole näköpiirissä
alentumista. Siitä pitää huolen automatiikka,
jolla kuluja lisätään uusien etuuksien tullessa
vuoronperään "täysin välttämättömiksi".
Matalasuhdanteen aikana julkista kulutusta ei
pystytä järkeistämään, koska kulujen karsiminen
pienentäisi verovaroin rahoitettujen työpaikkojen
määrää. Korkeasuhdanteessa verotulot kasvavat
yritysten tuloksien nousun ja yksityishenkilöiden
ansiotulojen kasvun myötä. Korkeasuhdanteessakaan
ei siis kulujen alentamiseen koeta olevan
tarvetta. Ja poliitikot ostavat äänestäjien
sieluja kaikissa suhdannevaiheissa lupaamalla nk.
ilmaisia etuja. Tässä poliitikot syyllistyvät
mitä suurimpaan harhautukseen. Paitsi ne, joiden
äänestäjät eivät maksa mitään veroja. Näiden
edustajien vaatimukset uusista eduista ovat
äänestäjilleen lisää tuloja, koska kustannukset
kaatuvat muiden maksettaviksi.
Valtiovalta on taitava keksimään kaikenlaisia
uusia rahanreikiä. Paras vuotuinen teos tämän
havaitsemiseen on valtion budjettikirja.
Veronmaksajalle kirja on niin hurjaa
rahankylvämisen menoa ja melskettä, että olisi
syytä vaatia kirjan kanteen merkintä "Ei
heikkohermoisille". Samoin kauniissa
pääkaupungissamme on mitä ihmeellisimpiä
virastoja ja laitoksia käyttämässä veronmaksajien
rahoja tarkoituksiin joiden mielekkyyttä on
mahdoton ymmärtää.
Esimerkkejä riittää. Suomen pankki omien
johtajiensa mukaan tulee mainiosti toimeen
kolmella johtajalla. Silti sinne palkataan kaksi
uutta johtajaa lisää. Toivottavasti nämä edes
ehtivät edustus- ja järjestökiireiltään
muistuttaa poliitikkoveljiään ja – siskojaan
siitä, kuka maksaa poliittisten päätöksien
aiheuttamat kustannukset.
Ainoa hetki julkisten kustannuksien
järkeistämiseen kulkee ainoastaan erittäin rankan
talouden taantuman kautta. Toinen sopiva hetki on
silloin kun Sinä, äänestäjä ja julkisten
todellinen laskujen maksaja sanot edustajillesi:
NYT RIITTÄÄ! Valitettavasti suurin osa
suomalaisista on joko maailman verotustasosta
tietämättömiä tai yksinkertaisesti liian
aivopestyjä ottamaan kantaa ylipäätänsä mihinkään
asiaan. Orastavia toiveita herättää nuorisomme,
joka seuraa maailmanmenoa aiempia sukupolvia
laajemmin ja ennakkoluulottomammin. Ja äänestää
todennäköisesti jatkossa yhä useammin jaloillaan.
Pertti Huuskonen
Kirjoittaja on on Technopolis Oyj:n
toimitusjohtaja
se on aika hurjaa luettavaa:
Milloin supistaa veroja = julkisia menoja?
Tekniikka&Talous 8.11.2001 (39/01)
Uutiset kertoivat verotettavien tulojen kasvaneen
merkittävästi vuonna 2000. Nähtiin myös, että
pääomatulojen veroprosentit jäivät puoleen
ansiotulojen verotuksesta. Tästä nousi esille
pohdinta, että pääomatulojen verotusta tulisi
korottaa tasapuolisemman verotuksen
toteutumiseksi. Pääomatulojen korotuksen tekee
kuitenkin vaikeaksi se, että jos Suomi nostaa
tätä veroa kansainvälisesti liian korkeaksi,
pakenevat pääomat maastamme. Joten ei verotuksen
tasapäistäminen taida siten onnistua, vaikka em.
ajatus sopisi vallan mainiosti suurimmalle osalle
kansalaisista.
Oikeampaa olisi pohtia sitä, että mihin perustuu
se, että Suomi on maailman pahimpia maita
ansiotulojen verotuksessa. Selitys on kovin
yksinkertainen. Verojen keruulla maksettavia
menoja on liikaa maksajien määrään ja maksukykyyn
nähden. Julkiset menot sekä valtion että kunnan
osalta ovat liian korkeat. Sosiaali- ja
terveyssektori haukkaa leijonanosan kuntien
budjeteista. Eikä kustannuksiin ole näköpiirissä
alentumista. Siitä pitää huolen automatiikka,
jolla kuluja lisätään uusien etuuksien tullessa
vuoronperään "täysin välttämättömiksi".
Matalasuhdanteen aikana julkista kulutusta ei
pystytä järkeistämään, koska kulujen karsiminen
pienentäisi verovaroin rahoitettujen työpaikkojen
määrää. Korkeasuhdanteessa verotulot kasvavat
yritysten tuloksien nousun ja yksityishenkilöiden
ansiotulojen kasvun myötä. Korkeasuhdanteessakaan
ei siis kulujen alentamiseen koeta olevan
tarvetta. Ja poliitikot ostavat äänestäjien
sieluja kaikissa suhdannevaiheissa lupaamalla nk.
ilmaisia etuja. Tässä poliitikot syyllistyvät
mitä suurimpaan harhautukseen. Paitsi ne, joiden
äänestäjät eivät maksa mitään veroja. Näiden
edustajien vaatimukset uusista eduista ovat
äänestäjilleen lisää tuloja, koska kustannukset
kaatuvat muiden maksettaviksi.
Valtiovalta on taitava keksimään kaikenlaisia
uusia rahanreikiä. Paras vuotuinen teos tämän
havaitsemiseen on valtion budjettikirja.
Veronmaksajalle kirja on niin hurjaa
rahankylvämisen menoa ja melskettä, että olisi
syytä vaatia kirjan kanteen merkintä "Ei
heikkohermoisille". Samoin kauniissa
pääkaupungissamme on mitä ihmeellisimpiä
virastoja ja laitoksia käyttämässä veronmaksajien
rahoja tarkoituksiin joiden mielekkyyttä on
mahdoton ymmärtää.
Esimerkkejä riittää. Suomen pankki omien
johtajiensa mukaan tulee mainiosti toimeen
kolmella johtajalla. Silti sinne palkataan kaksi
uutta johtajaa lisää. Toivottavasti nämä edes
ehtivät edustus- ja järjestökiireiltään
muistuttaa poliitikkoveljiään ja – siskojaan
siitä, kuka maksaa poliittisten päätöksien
aiheuttamat kustannukset.
Ainoa hetki julkisten kustannuksien
järkeistämiseen kulkee ainoastaan erittäin rankan
talouden taantuman kautta. Toinen sopiva hetki on
silloin kun Sinä, äänestäjä ja julkisten
todellinen laskujen maksaja sanot edustajillesi:
NYT RIITTÄÄ! Valitettavasti suurin osa
suomalaisista on joko maailman verotustasosta
tietämättömiä tai yksinkertaisesti liian
aivopestyjä ottamaan kantaa ylipäätänsä mihinkään
asiaan. Orastavia toiveita herättää nuorisomme,
joka seuraa maailmanmenoa aiempia sukupolvia
laajemmin ja ennakkoluulottomammin. Ja äänestää
todennäköisesti jatkossa yhä useammin jaloillaan.
Pertti Huuskonen
Kirjoittaja on on Technopolis Oyj:n
toimitusjohtaja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinäpä se on. Ei kahden johtajan palkkaamatta jättäminen tunnu verotuksen kevenemisessä hevon p:aa. Ja vaikka niitä johtajia vähennettäisin kautta linjan koko valtiontaloudesta, ei sekään mitään ratkaisua vero-ongelmaan toisi.
Niin kuin ilmi tuli suurimmat menoerät ovat sosiaali- ja terveysmenot. Siihen voisi lisätä vielä koulutuksenkin. Sieltä niitä todellisia säästöjä on saatavissa. Jos kaikilta menoaloilta leikattaisiin yhtä suuri osuus, nousisi jälleen meteli kuinka kansaa kyykytetään. Seuraavat vaalit voittaisi se puolue tai ryhmittymä, joka lupaa eniten jaettavaa. Ja verot nousisivat taas.
Toimintojen järkiperäistäminen sitä vastoin saattaisi tuoda suuret säästöt tulosten juuri paljoa kärsimättä.