Masentunu äiti.

Olen 28 vuotias äiti, olen nyt sairastanut masennusta reilut 2 vuotta. Syön lääkkeitä ja olen rampannut mielenterveystoimistosta toiseen, käynyt tyttäreni kanssa jopa perheneuvolassa (oli ongelmia äiti tytär suhteessa). Olen hyväksynyt masennuksen osaksi minua, kaverit ovat kaikonneet ja tällähetkellä tyttäreni ei voi asua luonani. Jojottelen elämässä eteen päin.
Masennus on yleistä mutta kuitenkaan siitä ei puhuta, kauan olen jo miettinyt mistä löytäisin kohtalotovereita, ehkäpä täältä. Näistä kevät päivistäkin ehkä voisi nauttia paremmin jos oikeasti olisi joku joka on saman kokenut.Toivossa on hyvä elää.....
101705
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Olen 27-vuotias nainen ja sairastan masennusta myös toista vuotta ja käyn Mielenterveystoimistossa psykiatrilla. Minulla ei ole lapsia, enkä uskalla niitä hankkiakaan, koska ne otettaisiin multa kuitenkin pois sairautei vuoksi. Nytkin on uhkana joutua sairaalaan. :(

Äänestä

Olen 42v sairastaja. Kaksi nuorinta tenavaa annoin muualle hoitoon samaisesta syystä. Tästä selviää vaikka välillä tuntui, ettei valoa ole missään. Jaksamista sinulle!

Äänestä
  • tai suostuteltiinko muualle hoitoon? Asuvatko siis kokonaan muualla? Onko normaali- tai keskivaikeassa masennuksessa vaara, että lapset otetaan perheestä pois, jos toinen sairastaa?

    Äänestä

  • tallustaja kirjoitti:

    tai suostuteltiinko muualle hoitoon? Asuvatko siis kokonaan muualla? Onko normaali- tai keskivaikeassa masennuksessa vaara, että lapset otetaan perheestä pois, jos toinen sairastaa?

    mutta olin yksinhuoltaja ja lasten isä vastuuseen kykenemätön alkoholisti. Jos sinulla on puoliso tukena, ei mitään hätää. Sairasta rauhassa. Minulle kävi vain niin, etten jaksanut. Nukuin n. 12 - 14 tuntisia öitä ja silti nukahtelin päivisinkin jopa ruokapöydän ääreen. Olin tosi pohjalla ja mietin itsemurhaa. Valitsin jollain kumman voimalla elämän ja hain lapsille ensin hoitopaikan ja lähdin hoitoon. Samalla tiellä olen vieläkin. Syksyllä tulee kolme vuotta tuosta pohjasta, mutta paljon valoisammalta näyttää nyt. Viime viikon oli nuorin kokonaan kotona ja vanhempi kolme pitkää viikonloppua peräjälkeen. Pienin askelin on edetty. Pääasia, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Hoitopaikat muuttuivat jossain vaiheessa sijoituspaikoiksi, mutta se ei muuttanut tilannetta pahemmaksi. Alkuun olin täynnä itsesyytöksiä, että olen muka huono äiti. Kakkamarjat! Jos olisin jäänyt siihen jamaan, missä olin, lapset olisivat heitteillä ja minä joko zombina kotona tai haudassa.

    Äänestä

  • mari kirjoitti:

    mutta olin yksinhuoltaja ja lasten isä vastuuseen kykenemätön alkoholisti. Jos sinulla on puoliso tukena, ei mitään hätää. Sairasta rauhassa. Minulle kävi vain niin, etten jaksanut. Nukuin n. 12 - 14 tuntisia öitä ja silti nukahtelin päivisinkin jopa ruokapöydän ääreen. Olin tosi pohjalla ja mietin itsemurhaa. Valitsin jollain kumman voimalla elämän ja hain lapsille ensin hoitopaikan ja lähdin hoitoon. Samalla tiellä olen vieläkin. Syksyllä tulee kolme vuotta tuosta pohjasta, mutta paljon valoisammalta näyttää nyt. Viime viikon oli nuorin kokonaan kotona ja vanhempi kolme pitkää viikonloppua peräjälkeen. Pienin askelin on edetty. Pääasia, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Hoitopaikat muuttuivat jossain vaiheessa sijoituspaikoiksi, mutta se ei muuttanut tilannetta pahemmaksi. Alkuun olin täynnä itsesyytöksiä, että olen muka huono äiti. Kakkamarjat! Jos olisin jäänyt siihen jamaan, missä olin, lapset olisivat heitteillä ja minä joko zombina kotona tai haudassa.

    Olen ikäisesi ja taidan kärsiä masennuksesta, muutakin neuroottista haittaa päällä. Kaikki hoidot vasta alkutekijöissään. Hyvä jos ei tarvitse pelätä lasten puolesta, jos toinen puoliso on masentunut. Sinulle voimia elämääsi!!!

    Äänestä

  • tallustaja kirjoitti:

    Olen ikäisesi ja taidan kärsiä masennuksesta, muutakin neuroottista haittaa päällä. Kaikki hoidot vasta alkutekijöissään. Hyvä jos ei tarvitse pelätä lasten puolesta, jos toinen puoliso on masentunut. Sinulle voimia elämääsi!!!

    viikonloppua 2 kolmesta lapsesta kotona ja vanhimman lapsen poikaystävä poikansa 4v kanssa joukon jatkona. Kaikki ovat ongella nyt ja lähden tästä koiran kanssa perään katsomaan tuleeko kalaa;)

    Äänestä

  • mari kirjoitti:

    mutta olin yksinhuoltaja ja lasten isä vastuuseen kykenemätön alkoholisti. Jos sinulla on puoliso tukena, ei mitään hätää. Sairasta rauhassa. Minulle kävi vain niin, etten jaksanut. Nukuin n. 12 - 14 tuntisia öitä ja silti nukahtelin päivisinkin jopa ruokapöydän ääreen. Olin tosi pohjalla ja mietin itsemurhaa. Valitsin jollain kumman voimalla elämän ja hain lapsille ensin hoitopaikan ja lähdin hoitoon. Samalla tiellä olen vieläkin. Syksyllä tulee kolme vuotta tuosta pohjasta, mutta paljon valoisammalta näyttää nyt. Viime viikon oli nuorin kokonaan kotona ja vanhempi kolme pitkää viikonloppua peräjälkeen. Pienin askelin on edetty. Pääasia, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Hoitopaikat muuttuivat jossain vaiheessa sijoituspaikoiksi, mutta se ei muuttanut tilannetta pahemmaksi. Alkuun olin täynnä itsesyytöksiä, että olen muka huono äiti. Kakkamarjat! Jos olisin jäänyt siihen jamaan, missä olin, lapset olisivat heitteillä ja minä joko zombina kotona tai haudassa.

    olet varmaan sairaslomalla?? miten raha asiat? miten masentunut hoitaa raha asiat? mulla on niin tiukkaa että pakko mennä töihin vaikka hitosti ahdistaa lääkitys on mtt:sä käyn mut vihtu tätä elämää :(

    Äänestä

mä olen 21 vuotias nainen ja mulla on ollut kohta masennus kolme vuotta ja mun pitäs syyä lääkkeitä mut en ota kun ne vaan enempi väsyttää
niin mä tiedän tunteen etää mitä sitä täällä tekee kuin kummiskii kaikki menee päin p...tä
vai mitä??

Äänestä
  • Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin.
    Poista ahdistus,epätoivo,viha ja väsymys elämästäsi seitsemässä viikossa.
    Joan Mathews Larson Ph.D.
    Terveisin Hirvensurma

    Äänestä

  • UPDATE_7190638 kirjoitti:

    Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin.
    Poista ahdistus,epätoivo,viha ja väsymys elämästäsi seitsemässä viikossa.
    Joan Mathews Larson Ph.D.
    Terveisin Hirvensurma

    niin toi mitä kirjoitit niin se on oikein

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


adelan-äiti kirjoitti:

Olen 28 vuotias äiti, olen nyt sairastanut masennusta reilut 2 vuotta. Syön lääkkeitä ja olen rampannut mielenterveystoimistosta toiseen, käynyt tyttäreni kanssa jopa perheneuvolassa (oli ongelmia äiti tytär suhteessa). Olen hyväksynyt masennuksen osaksi minua, kaverit ovat kaikonneet ja tällähetkellä tyttäreni ei voi asua luonani. Jojottelen elämässä eteen päin.
Masennus on yleistä mutta kuitenkaan siitä ei puhuta, kauan olen jo miettinyt mistä löytäisin kohtalotovereita, ehkäpä täältä. Näistä kevät päivistäkin ehkä voisi nauttia paremmin jos oikeasti olisi joku joka on saman kokenut.Toivossa on hyvä elää.....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu