olemme vierailleet..
Sinisen huoneen melankoliassa usein viipyilleet. Bluesia aamunkoittoon vanhoilta vinyyleiltä kuunnelleet.
Huoneessa on hämärää ja musiikki soi hiljaisena taustalla. Kukaan ei puhu, erotamme kaksi hahmoa huoneen lattialta istumassa. Heidän edessään lattialla on suuri kangas ja molemmat mietteissään maalavat suurilla pensseleillä sinisen melankolian eri sävyjä kankaalle.
Huoneessa on viileää ja surumielisen musiikin innoittamina he maalavat mielensä näkymät kankaalle.
Taideteos muistuttaa lopulta sinisen eri sävyissä uinuvaa raskassoutuista sunnuntai aamua, jolloin herää siihen että sadepisarat ropisevat kattoon ja kun kurkistaa ikkunasta, ei tee mieli nousta sängystä koko päivänä.
Vihreässä huoneessakin olemme olleet
sinne rempseästi saapastelleet
Vihreä huone on toivon ja energian huone, siellä ihminen herää uuteen aamuun ja alkuun toiveikkaana ja uutta intoa täynnä.
Ikkuna on auki ja vilvoittava tuulenhenkäys käy huoneessa, lintujen laulu tuo kevään tullessaan.
Kaksi ihmistä makaa sängyllä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Heistä virtaa toisiinsa kosmista energiaa, kuin vesi virtaa soljuvasti keväisissä puroissa.
Energian myötä huone muuttuu vihreämmäksi ja rehevämmäksi, värikkäät linnut suloisine lauluineen lentävät sisälle ja kaikki on yhtä, luonto ja sen ihmislapset.
Keltaisen huoneen ilo ja pulppuileva nauru ei jätä ketään kylmäksi.
Keltainen on täynnä aurinkoa ja kesäisiä viipyileviä päiviä, jolloin ei ole kiirettä mihinkään.
Keltainen huone ei ole tavallaan enää edes huone, koska siitä puuttuu seinät, lattia ja katto.
Se on sisäinen tila, mielentila täynnä lämpöä ja hyvää mieltä.
Keltaisessa kaksi hahmoa hymyilevät ja nauravat, aurinko lämmittää heitä ylitsevuotavalla energiallaan.
Keltaisessa huoneessa on lämmin eikä kylmät melankolian tuulet sinne puhalla.
Punaisen huoneen, intohimon ja rakkauden huoneen ovella olemme käyneet, kynnyksellä tovin viivähtäneet, kurkistaneet ovesta sisään.
Tunteneet tunteita punaisen huoneen, edes astumatta huoneen sisään.
Kun kurkistamme sinne, voimme punaisen hämyn keskeltä erottaa kaksi hahmoa, jotka tanssivat lähekkäin.
Tilanne on niin intiimi, joten ehkä jätämme heidät rauhaan. Punaisen huoneen asiat eivät kuulu ulkopuolisille.
Ovella pitäisi olla lappu, jossa lukee ei saa häiritä.
Sinisen huoneen melankoliassa usein viipyilleet. Bluesia aamunkoittoon vanhoilta vinyyleiltä kuunnelleet.
Huoneessa on hämärää ja musiikki soi hiljaisena taustalla. Kukaan ei puhu, erotamme kaksi hahmoa huoneen lattialta istumassa. Heidän edessään lattialla on suuri kangas ja molemmat mietteissään maalavat suurilla pensseleillä sinisen melankolian eri sävyjä kankaalle.
Huoneessa on viileää ja surumielisen musiikin innoittamina he maalavat mielensä näkymät kankaalle.
Taideteos muistuttaa lopulta sinisen eri sävyissä uinuvaa raskassoutuista sunnuntai aamua, jolloin herää siihen että sadepisarat ropisevat kattoon ja kun kurkistaa ikkunasta, ei tee mieli nousta sängystä koko päivänä.
Vihreässä huoneessakin olemme olleet
sinne rempseästi saapastelleet
Vihreä huone on toivon ja energian huone, siellä ihminen herää uuteen aamuun ja alkuun toiveikkaana ja uutta intoa täynnä.
Ikkuna on auki ja vilvoittava tuulenhenkäys käy huoneessa, lintujen laulu tuo kevään tullessaan.
Kaksi ihmistä makaa sängyllä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Heistä virtaa toisiinsa kosmista energiaa, kuin vesi virtaa soljuvasti keväisissä puroissa.
Energian myötä huone muuttuu vihreämmäksi ja rehevämmäksi, värikkäät linnut suloisine lauluineen lentävät sisälle ja kaikki on yhtä, luonto ja sen ihmislapset.
Keltaisen huoneen ilo ja pulppuileva nauru ei jätä ketään kylmäksi.
Keltainen on täynnä aurinkoa ja kesäisiä viipyileviä päiviä, jolloin ei ole kiirettä mihinkään.
Keltainen huone ei ole tavallaan enää edes huone, koska siitä puuttuu seinät, lattia ja katto.
Se on sisäinen tila, mielentila täynnä lämpöä ja hyvää mieltä.
Keltaisessa kaksi hahmoa hymyilevät ja nauravat, aurinko lämmittää heitä ylitsevuotavalla energiallaan.
Keltaisessa huoneessa on lämmin eikä kylmät melankolian tuulet sinne puhalla.
Punaisen huoneen, intohimon ja rakkauden huoneen ovella olemme käyneet, kynnyksellä tovin viivähtäneet, kurkistaneet ovesta sisään.
Tunteneet tunteita punaisen huoneen, edes astumatta huoneen sisään.
Kun kurkistamme sinne, voimme punaisen hämyn keskeltä erottaa kaksi hahmoa, jotka tanssivat lähekkäin.
Tilanne on niin intiimi, joten ehkä jätämme heidät rauhaan. Punaisen huoneen asiat eivät kuulu ulkopuolisille.
Ovella pitäisi olla lappu, jossa lukee ei saa häiritä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On kiva lukea noin hienosti kirjoitettua tekstiä. Kiitos.
Värikäs kirjoitus, pidin. :)
Tässä talossa seinät ovat paperia laulaa Olavi Uusivirta, hyvä biisi..
Paperiseinät näyttävät tällä hetkellä ruman harmailta ja ankeilta, värit ovat kadoksissa.
Säleverhon raosta pilkistää aurinko ja tiedän että maailma on kaunis, en ole unohtanut sitä enkä aio unohtaa.
Mielenmaisemat ovat toisinaan kummallisia, joskus karun betonisia kiviröykkiöitä, toisinaan koristeellisen koukeroisia, taidokkaasti veistettyjä taideteoksia.
Olen sulkeutunut hetkeksi omaan maailmaani, omaan mieleeni, paperiseinäiseen huoneeseen.
Käperryn ajatuksiini, joiden haalistuviin väreihin ehkä hetkeksi nukahdan.
https://youtu.be/XauzGsEz0pY
Toivottavasti ne värit löytyvät vielä joskus meille kaikille ihmisille.
Mites se lilanvärinen