Voitonpäivä 9.5.2005 - Juhlimmeko itäisen totalitarismin ryöstömurhia, raiskauksia ja alueriistoja?
http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html kertoo mistä pitäisi puhua
Yhdistyksen nimi:
Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
kohta 4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.
Tiedote: 04.05.05, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net ProKarelia
[email protected]
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI HALOSELLE
Moskovan ns. voitonpäivän juhlat ovat edessä. Euroopassa on
lisääntyvästi kiinnitetty arvostelevaa huomiota päivien teemaan. Arvostelijoita
näyttää olevan kaksi ryhmää: Neuvostoliiton aggressiot kokeneiden maiden
edustajat ja oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden puolustajat.
Voitonjuhlaa ei pidä tarkastella vain sotien lopputuloksen perusteella.
Historian tutkimus on osoittanut, että Stalin käynnisti määrätietoisen
Euroopan valloitussuunnitelmansa viimeistään 1930-luvulla. Hänen
tavoitteensa oli antaa Saksan ja muiden läntisten valtioiden sotia ensin
itsensä uuvuksiin.
Stalinin ja Hitlerin totalitaristiset järjestelmät solmivat
Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 23.08.1939. Sen perusteella maat jakoivat Euroopan
etupiireihinsä, mitä tämä käsite sopimushetkellä sitten tarkoittikin.
Lähes täysin huomiota vaille on jäänyt Churchillin ja Stalinin
tiettävästi 15.10.1939 laatima sopimus, jonka tavoitteena oli tuhota Saksa ja
käytännössä tehdä Skandinaviasta suurvaltojen sotatanner. Siinäkään
sopimuksessa pienille maille ei annettu mitään arvoa.
Viimeksi EU-komissaari Günter Verheugen on vaatinut (HS 03.05.05)
Venäjää tunnustamaan Neuvostoliiton miehitys Baltian maissa. Rohkeassa
puheenvuorossaan saksalainen Verheugen ei mainitse sanaakaan Suomesta, joka
myös oli sotien syytön maksaja.
Miksi Suomen kokemat aggressiot ja menetykset unohdetaan maailmalla?
Suomi ei juurikaan ole rohjennut tuoda menetyksiään esille. Te, Rouva
Presidentti, olette Ranskassa selkeästi tuonut esille, että Suomi oli
sotiin syytön ja kävi erillissotaansa.
Tästä pitäisi automaattisesti seurata ainakin neljä asiaa. Valtiovalta
ryhtyy määrätietoisesti levittämään oikeaa tietoa sodan seurauksista.
Suomi ryhtyy aktiivisesti purkamaan ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden
perustuslain vastaisia tuomioita. Suomessa aloitetaan poliittinen
keskustelu sotien jälkeisistä kipupisteistä, joista Karjalan palautuskysymys
on suurin.
Neljännen asian osalta vetoamme Teihin, Rouva Presidentti. Koska olette
päättänyt mennä Moskovan juhlille, viisi miljoonaa suomalaista odottaa
Teidän ottavan näkyvästi esille Suomen kokemat neuvostototalitarismin
aggressiot ja aloittavan niihin liittyvän vuoropuhelun. Komissaari
Verheugen on oikeassa siinä, ettei meidän tule peitellä totuutta. Ei edes
siitä, että myös Suomen kokemat vääryydet on korjattava.
Ottaen huomioon Venäjän suunnitteleman juhlan luonteen, tämä tehtävä on
erittäin vaikea. Siinä parhaimmalla tavalla punnitaan Suomen
presidentin kykyä ajaa oman maan vaikeitakin asioita.
Viimeaikaiset kirjoitukset Euroopassa osoittavat selvästi, että tälle
asialle voidaan saada tukea myös muilta mailta. Juhlien osanottajat
voivat toiminnallaan muuttaa juhlat kohti totalitarismin aggressioiden
selvittämistä. Kyse on rohkeudesta ja moraalista ottaa näkökulmaksi
ihmisyys ja ihmisoikeudet, eikä vain omat taloudelliset edut.
Vain rehellisellä historian tarkastelulla ja asioitten täydellä
selvittämisellä rakennetaan pohja, joka mahdollistaa positiivisen yhteistyön
Venäjän ja Euroopan maiden välille.
Länsivaltojen, erityisesti Englannin ja USA:n, tulisi oivaltaa, että
nyt on hyvä hetki korjata sodanaikaisia virhepäätöksiä pienten maitten
osalta. Englannin ja Venäjän keskinäinen sopimus on selvittämättä. Niin
on myös USA:n mahtava lend-lease -tuki Neuvostoliitolle. Eivät edes USA
ja Venäjä ole vielä sopineet niistä asioista.
Suomessa presidentinvaalit ovat käynnistyneet. Suhtautuminen ns. voiton
juhlaan, avoinna oleviin sotien kipupisteisiin ja Natoon ovat ehkä
keskeisimmät kysymykset, joiden pohjalta ehdokkaat todella punnitaan.
ProKarelia
Heikki A Reenpää
professori, puhemies
Veikko Saksi
päätoimittaja
http://prokarelia.net
[email protected]
Tiedote: 27.04.2005, julkaisuvapaa
www.prokarelia.net, ProKarelia
[email protected]
KOSKA MAKSAMME KUNNIAVELKAMME KAIKILLE VETERAANEILLE?
Kansallisena veteraanipäivänä meidän on hyvä muistella
sotiemme kaikkien veteraanien korvaamatonta panosta
isänmaan vapauden puolesta. Samalla on tarpeen muistaa,
että meillä on edelleen paljon kunniavelkaa maksettavana
sota- ja kotirintaman veteraaneille, myös kansamme niille
johtajille, jotka itseään säästämättä katsoivat isänmaan etua.
---
Presidentti Risto Ryti ja muut sotasyyllisiksi tuomitut saivat sotien
jälkeen maksaa kohtuuttoman hinnan panoksestaan isänmaan hyväksi. Sodan
veteraaneista erittäin suuri joukko maksoi sotien jälkeen jatkuvaa
hintaa esim. menetetyn terveyden vuoksi. Evakot menettivät kotinsa ja
kotiympäristönsä, omaisuutensa ja osan ihmisyydestään. Evakoille maitaan
luovuttaneet menettivät taloudellisia arvoja. Koko Suomi menetti.
Pitkäaikaisen ja väsymättömän työn jälkeen sotiemme veteraanien kunnia
on sentään palautettu. Suojeluskuntalaisten ja lottien mittaamatonta
panosta on vähitellen alettu ymmärtää. Sotaorpoja, -lapsia ja –leskiä
muistetaan.
Myös pakkoluovutettujen alueitten palautuksesta uskalletaan mediassa ja
kansan keskuudessa puhua, vaikka poliitikot omien tavoitteittensa
pohjalta pääsääntöisesti vaikenevat. Niistäkin muutamista, jotka asiasta
rohkenevat puhua, osa asettelee palautusasiaa karjalaisen kulttuurin
jatkeeksi, osaksi lähialueyhteistyötä ikuisuushaaveeksi.
Sen sijaan valtiovallan taholta sotasyyllisiksi leimattujen ja
asekätkijöiden asialle on tehty vain joitakin kosmeettisia toimenpiteitä.
Voimme kaikkien veteraanien päivänä kysyä, milloin Suomen valtiojohto ottaa
näiden ryhmien perustuslain vastaiset tuomiot uudelleen käsittelyyn ja
maksaa kunniavelan?
Nykyinen suhtautuminen, etteivät he menettäneet kunniaansa tai olisi
väärien tuomioiden tunnustamista ryhtyä niitä purkamaan, kuulostavat
lähinnä kieroutuneilta pilapuheilta. Pidätykset olivat todellisia, laki oli
todellinen, tuomiot olivat todellisia ja historian kirjoihin jäänyt
tieto on todellinen. Ehkäpä niiden, jotka ajattelevat asioitten olevan
kunnossa, olisi itse hyvä kokea vastaavaa kohtelua.
Presidentti Tarja Halonen on ansiokkaasti tuonut esille, ettei Suomi
ollut sotiin syyllinen ja se kävi erillistä puolustussotaansa.
Johdonmukainen jatko on se, että tämä asiantila tunnustetaan myös
konkreettisesti. Jos Suomi oli syytön sotiin, miksi käyttäydymme edelleen kuin
syyllinen? Miksi tuomiot ovat yhä purkamatta ja historiankirjoissa puhutaan
sotasyyllisistä? Miksi emme ole asiasta tiedottaneet perusteellisesti
muille maille?
Vastaavasti voidaan kysyä, miksi Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen
alueitten palautuskysymys on edelleen selvittämättä. Emmekö olekaan
itsenäinen maa, joka omista lähtökohdistaan tarkastelee asioita ja tekee
niistä asiallisia ehdotuksia?
Elämmekö yhä jonkinlaista kaksoiselämää, jossa totuus erityisesti
sotiin liittyvistä asioista kerrotaan pienissä palasissa vasta silloin, kun
on ehdoton pakko? Suomalaisten käyttäytymistä ei voi ymmärtää, ellei
tee eroa poliittisesti tarkoituksenmukaisen käyttäytymisen ja
”peruskansalaisten” todellisten ajatusten välillä. Poliittinen eliitti ylläpitää
edelleen salaisuuden ilmapiiriä. Ehkä se on sitä valtapolitiikkaa, jolla
omaa asemaa pönkitetään.
Suomen kansan itsetunnon kannalta olisi paljon parempi, että omaa
poliittista valtaa nostettaisiin rakentavilla ja oikeudenmukaisilla
toimenpiteillä. Suomalaiset ihmiset arvostavat suoraselkäistä poliitikkoa, joka
rohkenee asettaa omantuntonsa päätöksentekonsa pohjaksi ja lähtee
maksamaan veteraaneillemme olevaa velkaa.
Sotasyyllisyys- tai asekätkentätuomioiden purkamiseen emme tarvitse
Venäjän tai Englannin suostumusta. Kyse on puhtaasti suomalaisten
poliitikkojen tahtotilasta. Löytyykö sellaista tahtotilaa veteraanipäivänä, vai
pitääkö meidän vielä odottaa muutama kymmenen vuotta, kunnes
poliittisen vallan ytimessä on sellainen rohkea sukupolvi, joka uskaltaa tässäkin
asiassa ajaa ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia, ja nostaa
veteraanisukupolvemme sille todella kuuluvaan arvoonsa?
http://www.prokarelia.net
[email protected]
http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html kertoo mistä pitäisi puhua
Yhdistyksen nimi:
Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
kohta 4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.
Tiedote: 04.05.05, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net ProKarelia
[email protected]
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI HALOSELLE
Moskovan ns. voitonpäivän juhlat ovat edessä. Euroopassa on
lisääntyvästi kiinnitetty arvostelevaa huomiota päivien teemaan. Arvostelijoita
näyttää olevan kaksi ryhmää: Neuvostoliiton aggressiot kokeneiden maiden
edustajat ja oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden puolustajat.
Voitonjuhlaa ei pidä tarkastella vain sotien lopputuloksen perusteella.
Historian tutkimus on osoittanut, että Stalin käynnisti määrätietoisen
Euroopan valloitussuunnitelmansa viimeistään 1930-luvulla. Hänen
tavoitteensa oli antaa Saksan ja muiden läntisten valtioiden sotia ensin
itsensä uuvuksiin.
Stalinin ja Hitlerin totalitaristiset järjestelmät solmivat
Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 23.08.1939. Sen perusteella maat jakoivat Euroopan
etupiireihinsä, mitä tämä käsite sopimushetkellä sitten tarkoittikin.
Lähes täysin huomiota vaille on jäänyt Churchillin ja Stalinin
tiettävästi 15.10.1939 laatima sopimus, jonka tavoitteena oli tuhota Saksa ja
käytännössä tehdä Skandinaviasta suurvaltojen sotatanner. Siinäkään
sopimuksessa pienille maille ei annettu mitään arvoa.
Viimeksi EU-komissaari Günter Verheugen on vaatinut (HS 03.05.05)
Venäjää tunnustamaan Neuvostoliiton miehitys Baltian maissa. Rohkeassa
puheenvuorossaan saksalainen Verheugen ei mainitse sanaakaan Suomesta, joka
myös oli sotien syytön maksaja.
Miksi Suomen kokemat aggressiot ja menetykset unohdetaan maailmalla?
Suomi ei juurikaan ole rohjennut tuoda menetyksiään esille. Te, Rouva
Presidentti, olette Ranskassa selkeästi tuonut esille, että Suomi oli
sotiin syytön ja kävi erillissotaansa.
Tästä pitäisi automaattisesti seurata ainakin neljä asiaa. Valtiovalta
ryhtyy määrätietoisesti levittämään oikeaa tietoa sodan seurauksista.
Suomi ryhtyy aktiivisesti purkamaan ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden
perustuslain vastaisia tuomioita. Suomessa aloitetaan poliittinen
keskustelu sotien jälkeisistä kipupisteistä, joista Karjalan palautuskysymys
on suurin.
Neljännen asian osalta vetoamme Teihin, Rouva Presidentti. Koska olette
päättänyt mennä Moskovan juhlille, viisi miljoonaa suomalaista odottaa
Teidän ottavan näkyvästi esille Suomen kokemat neuvostototalitarismin
aggressiot ja aloittavan niihin liittyvän vuoropuhelun. Komissaari
Verheugen on oikeassa siinä, ettei meidän tule peitellä totuutta. Ei edes
siitä, että myös Suomen kokemat vääryydet on korjattava.
Ottaen huomioon Venäjän suunnitteleman juhlan luonteen, tämä tehtävä on
erittäin vaikea. Siinä parhaimmalla tavalla punnitaan Suomen
presidentin kykyä ajaa oman maan vaikeitakin asioita.
Viimeaikaiset kirjoitukset Euroopassa osoittavat selvästi, että tälle
asialle voidaan saada tukea myös muilta mailta. Juhlien osanottajat
voivat toiminnallaan muuttaa juhlat kohti totalitarismin aggressioiden
selvittämistä. Kyse on rohkeudesta ja moraalista ottaa näkökulmaksi
ihmisyys ja ihmisoikeudet, eikä vain omat taloudelliset edut.
Vain rehellisellä historian tarkastelulla ja asioitten täydellä
selvittämisellä rakennetaan pohja, joka mahdollistaa positiivisen yhteistyön
Venäjän ja Euroopan maiden välille.
Länsivaltojen, erityisesti Englannin ja USA:n, tulisi oivaltaa, että
nyt on hyvä hetki korjata sodanaikaisia virhepäätöksiä pienten maitten
osalta. Englannin ja Venäjän keskinäinen sopimus on selvittämättä. Niin
on myös USA:n mahtava lend-lease -tuki Neuvostoliitolle. Eivät edes USA
ja Venäjä ole vielä sopineet niistä asioista.
Suomessa presidentinvaalit ovat käynnistyneet. Suhtautuminen ns. voiton
juhlaan, avoinna oleviin sotien kipupisteisiin ja Natoon ovat ehkä
keskeisimmät kysymykset, joiden pohjalta ehdokkaat todella punnitaan.
ProKarelia
Heikki A Reenpää
professori, puhemies
Veikko Saksi
päätoimittaja
http://prokarelia.net
[email protected]
Tiedote: 27.04.2005, julkaisuvapaa
www.prokarelia.net, ProKarelia
[email protected]
KOSKA MAKSAMME KUNNIAVELKAMME KAIKILLE VETERAANEILLE?
Kansallisena veteraanipäivänä meidän on hyvä muistella
sotiemme kaikkien veteraanien korvaamatonta panosta
isänmaan vapauden puolesta. Samalla on tarpeen muistaa,
että meillä on edelleen paljon kunniavelkaa maksettavana
sota- ja kotirintaman veteraaneille, myös kansamme niille
johtajille, jotka itseään säästämättä katsoivat isänmaan etua.
---
Presidentti Risto Ryti ja muut sotasyyllisiksi tuomitut saivat sotien
jälkeen maksaa kohtuuttoman hinnan panoksestaan isänmaan hyväksi. Sodan
veteraaneista erittäin suuri joukko maksoi sotien jälkeen jatkuvaa
hintaa esim. menetetyn terveyden vuoksi. Evakot menettivät kotinsa ja
kotiympäristönsä, omaisuutensa ja osan ihmisyydestään. Evakoille maitaan
luovuttaneet menettivät taloudellisia arvoja. Koko Suomi menetti.
Pitkäaikaisen ja väsymättömän työn jälkeen sotiemme veteraanien kunnia
on sentään palautettu. Suojeluskuntalaisten ja lottien mittaamatonta
panosta on vähitellen alettu ymmärtää. Sotaorpoja, -lapsia ja –leskiä
muistetaan.
Myös pakkoluovutettujen alueitten palautuksesta uskalletaan mediassa ja
kansan keskuudessa puhua, vaikka poliitikot omien tavoitteittensa
pohjalta pääsääntöisesti vaikenevat. Niistäkin muutamista, jotka asiasta
rohkenevat puhua, osa asettelee palautusasiaa karjalaisen kulttuurin
jatkeeksi, osaksi lähialueyhteistyötä ikuisuushaaveeksi.
Sen sijaan valtiovallan taholta sotasyyllisiksi leimattujen ja
asekätkijöiden asialle on tehty vain joitakin kosmeettisia toimenpiteitä.
Voimme kaikkien veteraanien päivänä kysyä, milloin Suomen valtiojohto ottaa
näiden ryhmien perustuslain vastaiset tuomiot uudelleen käsittelyyn ja
maksaa kunniavelan?
Nykyinen suhtautuminen, etteivät he menettäneet kunniaansa tai olisi
väärien tuomioiden tunnustamista ryhtyä niitä purkamaan, kuulostavat
lähinnä kieroutuneilta pilapuheilta. Pidätykset olivat todellisia, laki oli
todellinen, tuomiot olivat todellisia ja historian kirjoihin jäänyt
tieto on todellinen. Ehkäpä niiden, jotka ajattelevat asioitten olevan
kunnossa, olisi itse hyvä kokea vastaavaa kohtelua.
Presidentti Tarja Halonen on ansiokkaasti tuonut esille, ettei Suomi
ollut sotiin syyllinen ja se kävi erillistä puolustussotaansa.
Johdonmukainen jatko on se, että tämä asiantila tunnustetaan myös
konkreettisesti. Jos Suomi oli syytön sotiin, miksi käyttäydymme edelleen kuin
syyllinen? Miksi tuomiot ovat yhä purkamatta ja historiankirjoissa puhutaan
sotasyyllisistä? Miksi emme ole asiasta tiedottaneet perusteellisesti
muille maille?
Vastaavasti voidaan kysyä, miksi Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen
alueitten palautuskysymys on edelleen selvittämättä. Emmekö olekaan
itsenäinen maa, joka omista lähtökohdistaan tarkastelee asioita ja tekee
niistä asiallisia ehdotuksia?
Elämmekö yhä jonkinlaista kaksoiselämää, jossa totuus erityisesti
sotiin liittyvistä asioista kerrotaan pienissä palasissa vasta silloin, kun
on ehdoton pakko? Suomalaisten käyttäytymistä ei voi ymmärtää, ellei
tee eroa poliittisesti tarkoituksenmukaisen käyttäytymisen ja
”peruskansalaisten” todellisten ajatusten välillä. Poliittinen eliitti ylläpitää
edelleen salaisuuden ilmapiiriä. Ehkä se on sitä valtapolitiikkaa, jolla
omaa asemaa pönkitetään.
Suomen kansan itsetunnon kannalta olisi paljon parempi, että omaa
poliittista valtaa nostettaisiin rakentavilla ja oikeudenmukaisilla
toimenpiteillä. Suomalaiset ihmiset arvostavat suoraselkäistä poliitikkoa, joka
rohkenee asettaa omantuntonsa päätöksentekonsa pohjaksi ja lähtee
maksamaan veteraaneillemme olevaa velkaa.
Sotasyyllisyys- tai asekätkentätuomioiden purkamiseen emme tarvitse
Venäjän tai Englannin suostumusta. Kyse on puhtaasti suomalaisten
poliitikkojen tahtotilasta. Löytyykö sellaista tahtotilaa veteraanipäivänä, vai
pitääkö meidän vielä odottaa muutama kymmenen vuotta, kunnes
poliittisen vallan ytimessä on sellainen rohkea sukupolvi, joka uskaltaa tässäkin
asiassa ajaa ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia, ja nostaa
veteraanisukupolvemme sille todella kuuluvaan arvoonsa?
http://www.prokarelia.net
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tiedote: 04.05.05,
julkaisuvapaa"
Sinä säälittävä et osaa edes äidinkieltäsi.
Haistapa sinä kepuhomo lehmän vittu!
Kepu pettää aina - ihan aina.