Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

Anonyymi

Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ...

Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuotta sitten. Tuon parisuhteen aikana opiskelin useita vuosia, jolloin tuolloinen mieheni maksoi valtaosan kuluistamme. Opiskelujen jälkeen minulla oli vaikeuksia työllistyä silloisessa asuinkaupungissamme ja miehen tulojen ja nuoren ikäni vuoksi en ollut oikeutettu työttömyystukeen enkä muihinkaan tukiin. Lopputulemana entinen mieheni siis tosiaan maksoi valtaosan kuluistamme varmasti yli puolet tuosta parisuhteesta.

Ostimme parisuhteen aikana asunnon, jonka silloinen omistussuhde oli 70/30 eksäni eduksi. Miehellä ei olisi ollut mahdollisuutta asunnon ostamiseen ilman minun vanhempieni takausta. Eromme jälkeen eksäni hyvin pitkän taistelun (3 vuotta) jälkeen lopulta lunasti minun omistusosuuteni talosta (jossa hän edelleen asuu) jäljellä ollutta lainaosuuttani vastaavalla summalla. Hän syytti minua mm. siivellä asumisesta jne. ja hänen mielestään minun olisi pitänyt antaa osuuteni hänelle ilmaiseksi ja maksaa oma lainaosuuteni. Tuohon 3 vuoteen, jonka ajan hän kieltäytyi lunastamasta omistusosuuttani liittyy paljon muutakin ikävää hänen taholtaa minua kohtaan, mutta ei nyt mennä niihin.

No nyt tilanne on se, että olen saanut käsiini huomattavan summan rahaa. Opintoni tuottivat viimein tulosta ja eron jälkeen perustamani yritys tuottaa erinomaisesti. Eksäni syytökset ovat jääneet kaihertamaan mieltäni, vaikken nyt ole niitä mitenkään aktiivisesti muistellut. Kyllähän hän oli jopa oikeassa, sillä hänhän maksoi leijonanosan kuluistamme. Vaikkakin hänen toimintansa asian tiimoilta oli törkeää. Nyt pohdin, että mitäpä jos lahjottaisin hänelle rahaa, ehkä jokusen kymppitonnin. Olisi kiva kuulla mitä ajatuksia tuo muissa herättää. Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olisit kokenut toisen eläneen siivelläsi? Jos tuollainen ele osuisi kohdallesi, niin miten sen ottaisit? Olisitko tyytyväinen vai tuntuisiko vittuilulta? Emme ole olleet missään tekemisissä keskenämme kuuteen vuoteen ja sitä ennenkin kolme vuotta pelkkien riitojen parissa.

Mitään velvollisuuttahan mulla ei tietenkään ole rahaa antaa, mutta periaatteessa ihan hyvin voisin. Vaan en mä suostu riesaa itselleni asiasta ottamaan, jos hyvää hyvyyttäni tilannetta hänelle korvaisin. Nykyisen mieheni kanssa jo asiasta juttelin ja hän totesi vaan mun olevan hullu. Hän vaikutti pikemmin huvittuneelta, kuin vittuuntuneelta, mutta mitäpä ajattelette?Miten ottaisit, jos kumppanisi alkaisi kertoa tälläisia pohtineensa?

nm. hulluko?

265

1521

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ootko hullu? todella?
      Ei missään tapauksessa.

      • Anonyymi

        Ehkä sitten olen. Tai liian oikeudentuntoinen. Tai vääristyneellä tavalla oikeudentuntoinen. En tiedä.

        Mutta onko sulla mitään perustetta tolle ehdottomalle eille?

        ap.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä sitten olen. Tai liian oikeudentuntoinen. Tai vääristyneellä tavalla oikeudentuntoinen. En tiedä.

        Mutta onko sulla mitään perustetta tolle ehdottomalle eille?

        ap.

        On. Itsekkyys.

        Ainoa syy, jota ei tarvitse selitellä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On. Itsekkyys.

        Ainoa syy, jota ei tarvitse selitellä.

        Ok, eli itse et antaisi mitään. Vaan ottaisitko vastaan, jos tarjottaisiin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, eli itse et antaisi mitään. Vaan ottaisitko vastaan, jos tarjottaisiin?

        En ottaisi, ei ole tarvetta. Ymmärtäisin, jos toisella olisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ottaisi, ei ole tarvetta. Ymmärtäisin, jos toisella olisi.

        No mä olen varsin varma, että mun eksälläni kyllä olisi sille käyttöä. Tarpeesta en tiedä, mutta jos ei mies ole totaalisesti muuttunut niin käyttöä varmasti keksisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mä olen varsin varma, että mun eksälläni kyllä olisi sille käyttöä. Tarpeesta en tiedä, mutta jos ei mies ole totaalisesti muuttunut niin käyttöä varmasti keksisi.

        Sitä taas en ymmärtäisi, miksi olla masokisti, ellei oikeasti ole ja varsinkin, jos suhde on päättynyt?

        Sori suoruuteni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä taas en ymmärtäisi, miksi olla masokisti, ellei oikeasti ole ja varsinkin, jos suhde on päättynyt?

        Sori suoruuteni.

        Millä tavalla masokisti? En mä koe kipua rahan vuoksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla masokisti? En mä koe kipua rahan vuoksi.

        Henkinen kipuilu se vasta sattuukin.

        Mutta joo, tee rahoillasi mitä lystäät. Vinkki: rehvastelu ja tyhjän suoltaminen on pelkästään typerää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Henkinen kipuilu se vasta sattuukin.

        Mutta joo, tee rahoillasi mitä lystäät. Vinkki: rehvastelu ja tyhjän suoltaminen on pelkästään typerää.

        En edes kipuile henkisesti. Mietin vain olisiko se ehkä oikein.

    • Anonyymi

      Jos mitään ei paperilla,et mitän maksele takaisin.Katsos tällä ei Pappeja joille voisit tuon huonon omantuntosi ripittää!Tota on aina ollut liikellä kundin kanssa asutaan ja maksatetaan kaikki.Kun valmistutaan jätetään kundi.Ei siis mitään uutta edes tällä vuosi kymmenellä.Nukutkos yösi hyvin? Tuskin?

      • Anonyymi

        Tuo on tietysti yksi tulkinta. Mä tosin olin valmistunut jo kymmenen vuotta ennen eroa. Ongelmana oli työllistyminen ja sen vuoksi olisin halunnut muuttaa yhdessä toiselle paikkakunnalle. Eksäni ei halunnut muuttaa ja siksi minäkin jäin. Lopulta löysin ihan muita töitä, mutta erottuamme muutin ja pääsin viimein käyttämään koulutustani.

        Eikä hän nyt todellakaan kaikkea maksanut. Suurinpiirtein 3/4, enkä mä ikinä pelkästään itseeni kuluttanut mitään.

        Mä nukun oikein hyvin kiitos. Vaan siis onko sulla mitään perustetta tolle eille? Jos sulle itsellesi tarjottaisiin niin ottaisit vittuiluna?

    • Anonyymi

      Ehdottomasti hullua. Ei missään tapauksessa exälle mitään enää. Sitäpaitsi jos antaisitkin, hän voisi keksiä haluta lisää ja lisää. Lahjoituksesta menee myös lahjavero. Vai meinasitko pimeästi? Ihan oikeasti ajatus lahjoituksesta on pöhkö, voisit työstää asiaa psykologilla.

      • Anonyymi

        Tämä

      • Anonyymi

        Ymmärrän hyvin veropuolen ja ehdottomasti verojen kera ne antaisin. Kuten sanoin niin en ottaisi siitä itselleni p.skaa niskaan. Hän saisi luvan maksaa verot tietysti.

        Mitä väliä sillä mulle olisi haluaisiko lisää? Ei hänellä mitään perusteita sille olisi. Silloin kun hän yritti laistaa lunastamasta mun omistusosuuttani niin olivat silloista naisystäväänsä myöten pommittamassa mua viesteillä. Saattavat olla edelleenkin yhdessä, en tiedä.

    • Anonyymi

      Itsehän tiedät mikä on oikein. Se vaan että jos maksat kovin paljon menee sitten varmaan lahjavero, jos ette tekaise jotain velkakirjaa jonka perusteella maksaisit nyt muka lainaamaasi rahaa takaisin. Jokatapauksessa mies varmaan yllättyisi iloisesti kun ei ole kuvitellut mitään sinun suunnalta saavansa, niin ei tarvitsisi olla edes mitenkään hirveän iso summa, näin vuosien jälkeen olisi varmaan kiitollinen kun saisi jotain ykskaks yllättäen,

      Anna sille 4999e, summa on niin iso että osaa varmasti arvostaa mutta ei mene lahjaveroa sulta. Sano että et tunne syyllisyyttä mutta nyt kun sulla menee paremmin elämässä haluat että hänelläkin menisi eikä kenenkään tarvitsisi olla mistään katkera kenellekään.

      -harmiseikirj-

      • Anonyymi

        Niin ... mä en oikeastaan osaa edes täysin selittää mistä ajatus mun päähäni pälkähti. Varmaan siitä, kun nämä ovat nyt siitä työstä ansaittua rahaa, jonka pohjat on luotu silloin. Ei mulla käynyt aiemmin paremmista palkoistani tai saamastani perinnöstä maksaa mitään. Niillä kun ei ollut mitään tekoa noiden aikojen kanssa.

        Ja veroasia täytyisi tietysti miettiä ja siihen on erilaisia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä pohdin lähinnä sitä, että viitsinkö edes tarjota ja mitä näitäkin vastauksia tässä lukee niin koettaisiinko se vain vittuiluksi.

        ap.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ... mä en oikeastaan osaa edes täysin selittää mistä ajatus mun päähäni pälkähti. Varmaan siitä, kun nämä ovat nyt siitä työstä ansaittua rahaa, jonka pohjat on luotu silloin. Ei mulla käynyt aiemmin paremmista palkoistani tai saamastani perinnöstä maksaa mitään. Niillä kun ei ollut mitään tekoa noiden aikojen kanssa.

        Ja veroasia täytyisi tietysti miettiä ja siihen on erilaisia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä pohdin lähinnä sitä, että viitsinkö edes tarjota ja mitä näitäkin vastauksia tässä lukee niin koettaisiinko se vain vittuiluksi.

        ap.

        Näkisin että 5 tonttua on sen verran rahaa että vaikea olisi ottaa veetuiluna jos joku tuo semmoisen massin käteen ja sanoo ettei tarvitse maksaa takaisin. Jos exälläsi on selkärankaa sehän tietenkin kieltäytyy ottamasta, sanoo että menneet on menneitä ja noin, mutta ehkä siinä pääsisi sitten sopuratkaisuun, jos ei ota koko rahaa anna puolet, on se salaa hyvillään siitäkin ja loppujen lopuksi ylistää sinua tutuilleen että oli se hyvä exä kun vuosien päästä toi nipun rahaa vaikka ei olisi ollut mikään pakko.

        -harmiseikirj-

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkisin että 5 tonttua on sen verran rahaa että vaikea olisi ottaa veetuiluna jos joku tuo semmoisen massin käteen ja sanoo ettei tarvitse maksaa takaisin. Jos exälläsi on selkärankaa sehän tietenkin kieltäytyy ottamasta, sanoo että menneet on menneitä ja noin, mutta ehkä siinä pääsisi sitten sopuratkaisuun, jos ei ota koko rahaa anna puolet, on se salaa hyvillään siitäkin ja loppujen lopuksi ylistää sinua tutuilleen että oli se hyvä exä kun vuosien päästä toi nipun rahaa vaikka ei olisi ollut mikään pakko.

        -harmiseikirj-

        2999 saa lahjoittaa ilman veruja

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkisin että 5 tonttua on sen verran rahaa että vaikea olisi ottaa veetuiluna jos joku tuo semmoisen massin käteen ja sanoo ettei tarvitse maksaa takaisin. Jos exälläsi on selkärankaa sehän tietenkin kieltäytyy ottamasta, sanoo että menneet on menneitä ja noin, mutta ehkä siinä pääsisi sitten sopuratkaisuun, jos ei ota koko rahaa anna puolet, on se salaa hyvillään siitäkin ja loppujen lopuksi ylistää sinua tutuilleen että oli se hyvä exä kun vuosien päästä toi nipun rahaa vaikka ei olisi ollut mikään pakko.

        -harmiseikirj-

        Niin, kun ei oikein tiedä miten ihmiset oikeasti nämä asiat ottavat. Sen takia tässä kyselen, että saisi vähän kuvaa oikeasti tuntemattomien ihmisten ajatuksista. En rehellisesti sanoen ole ihan varma mitä mun pitäisi osasta näistä vastauksista ajatella. Onko oikeasti jotenkin arveluttavaa miettiä, että tietyissä rahoissa ehkä muillakin on ollut osuutta. Varsinkin kun en mä ikinä ole itse kantanut kaunaa, vaikka ehkäolisin voinutkin. Se ei vain kuulu mun luonteeseeni. Sitäkin mietin, etten vaan aiheutta perheriitaa siellä päässä. Kun ei tosiaan ole tilanteesta mitään käryä.

        ap.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kun ei oikein tiedä miten ihmiset oikeasti nämä asiat ottavat. Sen takia tässä kyselen, että saisi vähän kuvaa oikeasti tuntemattomien ihmisten ajatuksista. En rehellisesti sanoen ole ihan varma mitä mun pitäisi osasta näistä vastauksista ajatella. Onko oikeasti jotenkin arveluttavaa miettiä, että tietyissä rahoissa ehkä muillakin on ollut osuutta. Varsinkin kun en mä ikinä ole itse kantanut kaunaa, vaikka ehkäolisin voinutkin. Se ei vain kuulu mun luonteeseeni. Sitäkin mietin, etten vaan aiheutta perheriitaa siellä päässä. Kun ei tosiaan ole tilanteesta mitään käryä.

        ap.

        Tuskin siitä riitaa tulee, nykyinen nainen mielellään kyllä käyttää rahat :D jos epäilet niin anna ne suoraan sille, sitten exä kyllä ei välttämättä osaa olla kovin kiitollinen.

        -harmiseikirj-

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin siitä riitaa tulee, nykyinen nainen mielellään kyllä käyttää rahat :D jos epäilet niin anna ne suoraan sille, sitten exä kyllä ei välttämättä osaa olla kovin kiitollinen.

        -harmiseikirj-

        En mä kiitollisuutta kaipaakaan. Vain sen, että kokisin tehneeni oikein. En tiedä mihin hulluun oikeudenmukaisuuden pumpuliin mut on kasvatettu.

        ap.

    • randombypasser

      Hmmm. Laillisesti ansaitsemillasi rahoila voit tietenkin tehdä, mitä parhaaksi katsot, eikä siinä ole kellään nokan koputtamista. Jos jotenkin koet, että olet henkisesti velkaa exällesi, niin tietenkin voit lahjoittaa hänelle rahaa hyvän tahdon osoituksena, toisin sanoen siis kuitataksesi kirjaamattoman velan, joka ilmiselvästi sinua jossain määrin häiritsee.

      Itse suhtauduin, suhtaudun ja varmaankin tulen suhtaumaan parisuhteen aikaisiin kustannuksiin siten, että jos niistä ei parisuhteen aikana mitään erikseen kirjallisesti (avioehto, velkakirja jne.) sovita, on ne kulut kuuluneet parisuhteen arkeen ja se joka maksoi viulut ilman muuta vastiketta kuin itse parisuhde, saa ne viulut myös sellaisenaan niellä.

      Se vaan on niin, että elämässä mikään muu kuin itse elämä ei ole ilmaista.

      • Anonyymi

        Kuten tossa yllä sanoin niin näiden rahojen pohjatyöt on tehty silloin aikanaan. En mä varsinaisesti koe edes olevani oikeasti mitään velkaa, varsinkaan sen kolmen vuoden paskan jälkeen, jona aikana hän "asui ilmaiseksi" eikä edes lunastanut mua ulos. Mä en vain tiedä olisiko se jollain tasolla kuitenkin reilua.

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten tossa yllä sanoin niin näiden rahojen pohjatyöt on tehty silloin aikanaan. En mä varsinaisesti koe edes olevani oikeasti mitään velkaa, varsinkaan sen kolmen vuoden paskan jälkeen, jona aikana hän "asui ilmaiseksi" eikä edes lunastanut mua ulos. Mä en vain tiedä olisiko se jollain tasolla kuitenkin reilua.

        Joo, luin kyllä koko viestin, mutta se muotoilu varallisuuden omistusoikeudesta oli vähän niin kuin juristin safe bet, ei tule sanomista myöhemmin kun on pilkku väännetty, sorvattu, viilattu ja vielä kiillotettukin.

        Rationaalisesti ajatellen et ole mitään velkaa. Ei ole olemassa mitään tositetta velasta, ei myöskään taloudellisen vastuun jakamisesta, oli tavallinen parisuhde ja sitä kautta jonkinlainen rakkauden tukema yhteisymmärrys sekä tietenkin unelma ikuisesta parisuhteesta, kuten jokseenkin aina. Rakkaus olisi siis kuitannut näennäiset velat tai kuten sinulle myöhemmin kävi, menestys olisi kuitannut velat myös rahan muodossa. Aika tavanomaista, sanoisin.

        Kyse on nyt sitten siitä, mitä tunnet sisälläsi, siitä miten ehkä saatat tuntea olevasi jotain velkaa ja ennen kaikkea siitä miksi niin tunnet. Jos sydänjuuriasi myöten koet, että sait ex-kumppaniltasi sellaista taloudellista hyötyä ja tukea, jotka edesauttoivat merkittävästi sinua saavuttamaan nykyisen menestyneen asemasi, niin en todellakaan lähtisi arvostelemaan ajatuksiasi jonkinlaisesta lahjoituksesta, jolla tuot kiitollisuutesi ilmi exällesi ja tavallaan korvaat hänen silloisia menetyksiään samalla.

        Kyse voi yksinkertaisuudessaan olla antiikkisesta, jo pitkälti kadonneesta ominaisuudesta ihmisten kesken, jota voisi kutsua kahdenkeskiseksi oikeudentunnoksi tai miksei hieman mutkia oikaisten kunniavelaksikin.

        En näe toiminnassasi mitään väärää tai arvosteltavaa, en todellakaan, vain halusin haastaa sinua miettimään miksi tunnet kuten tunnet.

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten tossa yllä sanoin niin näiden rahojen pohjatyöt on tehty silloin aikanaan. En mä varsinaisesti koe edes olevani oikeasti mitään velkaa, varsinkaan sen kolmen vuoden paskan jälkeen, jona aikana hän "asui ilmaiseksi" eikä edes lunastanut mua ulos. Mä en vain tiedä olisiko se jollain tasolla kuitenkin reilua.

        Ai niin, en ole vastannut aloituksesi otsikkoon... Mutta se on helppo osuus
        Ei, hyvää omaatuntoa ei voi ostaa, ei muuten kuin ehkä tilapäisesti, se kaihertava tunne kyllä palaa takaisin kiusaamaan ellet ala käyttämään reippaasti erilaisia päihteitä ja häivytä mieltäsi tästä todellisuudesta.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Ai niin, en ole vastannut aloituksesi otsikkoon... Mutta se on helppo osuus
        Ei, hyvää omaatuntoa ei voi ostaa, ei muuten kuin ehkä tilapäisesti, se kaihertava tunne kyllä palaa takaisin kiusaamaan ellet ala käyttämään reippaasti erilaisia päihteitä ja häivytä mieltäsi tästä todellisuudesta.

        Tuon otsikon voi oikeastaan ymmärtää niin, että tähän asti en ole kokenut huonoa omaatuntoa, mutta tavallaan jos en anna mitään näistä niin sitten saatan ehkä kokeakin.

        ap.

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon otsikon voi oikeastaan ymmärtää niin, että tähän asti en ole kokenut huonoa omaatuntoa, mutta tavallaan jos en anna mitään näistä niin sitten saatan ehkä kokeakin.

        ap.

        Noo, silti hyvää omaa tuntoa ei tervepäinen ihminen voi ostaa, kun tietää kuitenkin sisimmässään, että rahalla tuli kuitattua jotain sellaista, joka olisi pitänyt hoitaa muilla tavoin. Niin ei se vaan toimi. Tai siis ei toimi ilman päihteitä, niillä saa kyllä minkä tahansa ajatuksen tai ratkaisun näyttämään mahtavimmalta ja kauneimmalta ikinä, hautaan saakka.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Noo, silti hyvää omaa tuntoa ei tervepäinen ihminen voi ostaa, kun tietää kuitenkin sisimmässään, että rahalla tuli kuitattua jotain sellaista, joka olisi pitänyt hoitaa muilla tavoin. Niin ei se vaan toimi. Tai siis ei toimi ilman päihteitä, niillä saa kyllä minkä tahansa ajatuksen tai ratkaisun näyttämään mahtavimmalta ja kauneimmalta ikinä, hautaan saakka.

        No en mä rahojen ansaitsemisessa mitään väärää koe tehneeni. Olisin mä opintoni saanut läpi ihan yhteiskunnan tukien avulla. Yhdessä emme vaan olisi silloin voineet asua, sillä se lopetti tuet. Ja siis kyllähän mun vanhemmatkin silloin hieman tukivat ihan rahallisestikin.

        Päihteistä en tiedä, kun en sellaisia ole koskaan käyttänyt.

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        No en mä rahojen ansaitsemisessa mitään väärää koe tehneeni. Olisin mä opintoni saanut läpi ihan yhteiskunnan tukien avulla. Yhdessä emme vaan olisi silloin voineet asua, sillä se lopetti tuet. Ja siis kyllähän mun vanhemmatkin silloin hieman tukivat ihan rahallisestikin.

        Päihteistä en tiedä, kun en sellaisia ole koskaan käyttänyt.

        No sittenhän jäljelle ei jää kuin se, että mitä itse tunnet? Koetko, että ex-kumppanisi ansaitsisi osan nykyisestä menestyksestäsi menneiden yhteisten aikojen johdosta? Jos koet niin, niin asia on puhtaasti oma ratkaisusi enkä näe siinä mitään ongelmaa. Jos joku näkee, niin tottahan se hänelle sallitaan, jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sen julkituomiseen, mutta sillä ei suoranaisesti ole mitään muuta kuin ulkonaista tekemistä päätöksesi kanssa, koska vain sinä voit tietää miksi valitsit tehdä miten ikinä tuletkaan tekemään.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        No sittenhän jäljelle ei jää kuin se, että mitä itse tunnet? Koetko, että ex-kumppanisi ansaitsisi osan nykyisestä menestyksestäsi menneiden yhteisten aikojen johdosta? Jos koet niin, niin asia on puhtaasti oma ratkaisusi enkä näe siinä mitään ongelmaa. Jos joku näkee, niin tottahan se hänelle sallitaan, jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sen julkituomiseen, mutta sillä ei suoranaisesti ole mitään muuta kuin ulkonaista tekemistä päätöksesi kanssa, koska vain sinä voit tietää miksi valitsit tehdä miten ikinä tuletkaan tekemään.

        Kuten mä tuossa vähän aiemmin sanoin niin tavallaan kokisin huonoa omaatuntoa, jos enä juuri näistä mitään antaisi. En tiedä, kai senkin äänen hiljennettyä saisi.

        Lähinnä vain toivoin ajatuksia siitä, miten toinen osapuoli asian kokisi. Kyllä mä omat tunteeni tiedän ja niiden kanssa selviän, mutta toisten ihmisten ymmärtäminen on paljon vaikeampaa. Jos on kokenut toisen eläneen siivellään ja sitten lähteneen, niin miten kokisi yhtäkkisen rahatarjouksen. Olisiko se mukava yllätys? Vai kokisiko sen vittuiluksi? Saisiko se aikaiseksi enemmän positiivisia vai negatiivisia tunteita?

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten mä tuossa vähän aiemmin sanoin niin tavallaan kokisin huonoa omaatuntoa, jos enä juuri näistä mitään antaisi. En tiedä, kai senkin äänen hiljennettyä saisi.

        Lähinnä vain toivoin ajatuksia siitä, miten toinen osapuoli asian kokisi. Kyllä mä omat tunteeni tiedän ja niiden kanssa selviän, mutta toisten ihmisten ymmärtäminen on paljon vaikeampaa. Jos on kokenut toisen eläneen siivellään ja sitten lähteneen, niin miten kokisi yhtäkkisen rahatarjouksen. Olisiko se mukava yllätys? Vai kokisiko sen vittuiluksi? Saisiko se aikaiseksi enemmän positiivisia vai negatiivisia tunteita?

        No tuossakin on kaksi erillistä kysymystä. Miten toinen sen kokisi ja miten itse toivoisit sen toisen kokevan asian.

        Patalaiska filosofinen vastaus. Jos sillä on väliä, miten toinen sen asian kokee, niin et tee sitä aidosti sen toisen vuoksi, vaan itsesi vuoksi, jolloin periaatteessa teet väärin etkä saa vapahdusta.

        Helppo vastaus. En näe mitään ongelmaa siinä, että haluat lahjoittaa rahaa exällesi, kun koet, että se olisi ehkä paikallaan sen vuoksi, miten asiat menneisyydessä menivät.

        Vaikeampi vastaus. Miten varmistat, että toinen ottaa lahjasi vain hyvällä ja samalla saat (ehkä) itse vapahduksen? Puhumalla hitaasti ja monta kertaa, kertomalla miksi koet, että lahja on mielestäsi paikallaan, miksi koet että lahja on sinun vastuullasi ja miksi tunnet saavasi iloa sen antamisesta. Koska mm. nuo kysymykset tulee exäsi kysymään melko varmasti, vaikkei välttämättä, ne voivat jäävät vain hänen mieleensä kummittelemaan.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        No tuossakin on kaksi erillistä kysymystä. Miten toinen sen kokisi ja miten itse toivoisit sen toisen kokevan asian.

        Patalaiska filosofinen vastaus. Jos sillä on väliä, miten toinen sen asian kokee, niin et tee sitä aidosti sen toisen vuoksi, vaan itsesi vuoksi, jolloin periaatteessa teet väärin etkä saa vapahdusta.

        Helppo vastaus. En näe mitään ongelmaa siinä, että haluat lahjoittaa rahaa exällesi, kun koet, että se olisi ehkä paikallaan sen vuoksi, miten asiat menneisyydessä menivät.

        Vaikeampi vastaus. Miten varmistat, että toinen ottaa lahjasi vain hyvällä ja samalla saat (ehkä) itse vapahduksen? Puhumalla hitaasti ja monta kertaa, kertomalla miksi koet, että lahja on mielestäsi paikallaan, miksi koet että lahja on sinun vastuullasi ja miksi tunnet saavasi iloa sen antamisesta. Koska mm. nuo kysymykset tulee exäsi kysymään melko varmasti, vaikkei välttämättä, ne voivat jäävät vain hänen mieleensä kummittelemaan.

        Jostain syystä oletat, että toivoisin toisen kokevan sen jotenkin. Miksi oletat niin? Ja siis itsestänihän tässä taatusti on kysymys. Mistään muusta ei voi edes kuvitella olevan kysymys kuin minusta itsestäni. Siitä, että tarvitsen lisää ajatuksia voidakseni päättää loppuun pohdintani siitä onko ajatuksessa mitään järkeä.

        Toivoin vain saavani eriaisten ihmisten ajatuksia siitä miten he kokisivat, jos tuollaista heille itselleen tarjottaisiin. Näkökulmia siitä miten se toinen osapuoli voi sen asian kokea, en pohdintaa sitä mitä minun tulisi kokea ja ajatella. Kyllä mä omat ajatukseni selvitän, mutta tarvitsisin näkökulmaa nimenomaan siihen toiseen ihmiseen. Erityisesti kaipaan nimenomaan niitä mahdollisia kriiittisiä ajatuksia ja mahdollisia negatiivisia reaktioita, mutta niin että ne olisi ymmärrettävästi jäsennelty. Niin, että kykenisi tajuamaan mistä se ehdoton ei, nimenoman sen toisen osapuolen näkökulmasta voisi nousta. Sitä olennitse miettinyt, että pitääkö toisen antaa vain olla rauhassa, vaikka yhteydenoton tarkoitus olisi tämä. Nostaako ihan pelkkä yhteydenotto jo itsessään ehkä liikaa pahaa verta?

      • randombypasser
        Anonyymi kirjoitti:

        Jostain syystä oletat, että toivoisin toisen kokevan sen jotenkin. Miksi oletat niin? Ja siis itsestänihän tässä taatusti on kysymys. Mistään muusta ei voi edes kuvitella olevan kysymys kuin minusta itsestäni. Siitä, että tarvitsen lisää ajatuksia voidakseni päättää loppuun pohdintani siitä onko ajatuksessa mitään järkeä.

        Toivoin vain saavani eriaisten ihmisten ajatuksia siitä miten he kokisivat, jos tuollaista heille itselleen tarjottaisiin. Näkökulmia siitä miten se toinen osapuoli voi sen asian kokea, en pohdintaa sitä mitä minun tulisi kokea ja ajatella. Kyllä mä omat ajatukseni selvitän, mutta tarvitsisin näkökulmaa nimenomaan siihen toiseen ihmiseen. Erityisesti kaipaan nimenomaan niitä mahdollisia kriiittisiä ajatuksia ja mahdollisia negatiivisia reaktioita, mutta niin että ne olisi ymmärrettävästi jäsennelty. Niin, että kykenisi tajuamaan mistä se ehdoton ei, nimenoman sen toisen osapuolen näkökulmasta voisi nousta. Sitä olennitse miettinyt, että pitääkö toisen antaa vain olla rauhassa, vaikka yhteydenoton tarkoitus olisi tämä. Nostaako ihan pelkkä yhteydenotto jo itsessään ehkä liikaa pahaa verta?

        "Jostain syystä oletat, että toivoisin toisen kokevan sen jotenkin. Miksi oletat niin?"

        Koska sitähän tuossa koko ajan kyselet ja nostat sen erikseen vielä esiin. Jos sinua kiinnostaa lähinnä vain se, miten toinen sen asian ottaa, niin et ole hänen asiallaan, vaan omalla asiallasi. Eli todellakin ostat omaatuntoasi hiljaiseksi. Mitä et rahalla saa tehtyä, vaikka kuinka yrittäisit, mutta saat toki yrittää.

        Mutta koska selvästikään en osaa lukea viestejäsi kuten olet ne tarkoittanut, niin on varmastikin viisainta, etten enää jatka kommentointia.

      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        "Jostain syystä oletat, että toivoisin toisen kokevan sen jotenkin. Miksi oletat niin?"

        Koska sitähän tuossa koko ajan kyselet ja nostat sen erikseen vielä esiin. Jos sinua kiinnostaa lähinnä vain se, miten toinen sen asian ottaa, niin et ole hänen asiallaan, vaan omalla asiallasi. Eli todellakin ostat omaatuntoasi hiljaiseksi. Mitä et rahalla saa tehtyä, vaikka kuinka yrittäisit, mutta saat toki yrittää.

        Mutta koska selvästikään en osaa lukea viestejäsi kuten olet ne tarkoittanut, niin on varmastikin viisainta, etten enää jatka kommentointia.

        En ole kertaakaan sanonut, että toivoisin hänen kokevan jotenkin tietyllä tavalla. Yritän pyrkiä ymmärtämään miten hän voisi sen kokea. Tuossa on vissi ero. Etsin näkökulmia pohtiakseni onko ajatuksessa mitään järkeä.

    • Anonyymi

      Ja sitten heräsit unestasi. xD

    • Anonyymi

      Eli sulla on asiasta huono omatunto? Etkö maksanut silloin asunnosta mitään?

      Lain mukaan puoliso on elatusvelvollinen ja oikeus asuntoon oli kait vanhempiesi takauksen hinta.

      Puolisosi silloin hyväksyi tämän. Se oli sen elämän hinta.

      • Anonyymi

        No tuo "huono omatunto" nyt oli lähinnä tarkoitettu raflaavaksi otsakkeeksi. En mä tätä asiaa ole sen suuremmin aiemmin pohtinut. Kuvio oli kuitenkin huomattavan monimutkainen monella tavalla ja niiden avaaminen olisi liian paljastavaa.

        Avopuoliso ei käsittääkseni ole lain mukaan elatusvelvollinen, mutta sitten taas hänen tulonsa vaikuttavat kaikkiin tukiin. Tuokin on ehkä juridisesti vähän outo kuvio. Yhteen menessämme olin niin nuori, että opintotukiini vaikuttivat vielä vanhempienikin tulot. Ja tosiaan ilman vanhempiani ei siihen taloonkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta. Ja asuihan siinä samassa talossa meidän eromme ja mun uloslunastukseni välissä jo ilmaiseksi toinenkin nainen. 😅

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuo "huono omatunto" nyt oli lähinnä tarkoitettu raflaavaksi otsakkeeksi. En mä tätä asiaa ole sen suuremmin aiemmin pohtinut. Kuvio oli kuitenkin huomattavan monimutkainen monella tavalla ja niiden avaaminen olisi liian paljastavaa.

        Avopuoliso ei käsittääkseni ole lain mukaan elatusvelvollinen, mutta sitten taas hänen tulonsa vaikuttavat kaikkiin tukiin. Tuokin on ehkä juridisesti vähän outo kuvio. Yhteen menessämme olin niin nuori, että opintotukiini vaikuttivat vielä vanhempienikin tulot. Ja tosiaan ilman vanhempiani ei siihen taloonkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta. Ja asuihan siinä samassa talossa meidän eromme ja mun uloslunastukseni välissä jo ilmaiseksi toinenkin nainen. 😅

        Eli et maksanut.

        Vaikea sanoa toisten asioihin mitään.

        Ite en antais rahaa, mies on hyväksynyt silllon tilanteen ja saanut talonkin sun avulla.

        Ihan normaalia, että kun ero tulee niin puolisokin saa jotain, vai olisiko sinut pitänyt heittää varattomana pitkän liiton jälkeen taivasalle?

        Vanhempasi toimivat viisaasti ja puoliso on lain mukaan elatusvelvollinen kun tulot katsotaan yhteisiksi.

        Ihmisillä on toki omat käsityksensä ja puoliso voi kieltäytyä maksamasta yhtään mitään, mutta lakiin se ei vaikuta. Puolison tulot vaikutti sinun tuloihin ja hänet siten katsottiin elatusvelvolliseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et maksanut.

        Vaikea sanoa toisten asioihin mitään.

        Ite en antais rahaa, mies on hyväksynyt silllon tilanteen ja saanut talonkin sun avulla.

        Ihan normaalia, että kun ero tulee niin puolisokin saa jotain, vai olisiko sinut pitänyt heittää varattomana pitkän liiton jälkeen taivasalle?

        Vanhempasi toimivat viisaasti ja puoliso on lain mukaan elatusvelvollinen kun tulot katsotaan yhteisiksi.

        Ihmisillä on toki omat käsityksensä ja puoliso voi kieltäytyä maksamasta yhtään mitään, mutta lakiin se ei vaikuta. Puolison tulot vaikutti sinun tuloihin ja hänet siten katsottiin elatusvelvolliseksi.

        Niin ja vielä lisään, että liiton ajalta puolisosi tulot olivat myös sinulle tulojasi ja sinulla tavallaan myös siksi oikeus omaan osuuteesi talosta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et maksanut.

        Vaikea sanoa toisten asioihin mitään.

        Ite en antais rahaa, mies on hyväksynyt silllon tilanteen ja saanut talonkin sun avulla.

        Ihan normaalia, että kun ero tulee niin puolisokin saa jotain, vai olisiko sinut pitänyt heittää varattomana pitkän liiton jälkeen taivasalle?

        Vanhempasi toimivat viisaasti ja puoliso on lain mukaan elatusvelvollinen kun tulot katsotaan yhteisiksi.

        Ihmisillä on toki omat käsityksensä ja puoliso voi kieltäytyä maksamasta yhtään mitään, mutta lakiin se ei vaikuta. Puolison tulot vaikutti sinun tuloihin ja hänet siten katsottiin elatusvelvolliseksi.

        No siis varattomanahan mä lähdinkin, mutta en sentään pelkkien velkojen kera. 😊

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis varattomanahan mä lähdinkin, mutta en sentään pelkkien velkojen kera. 😊

        No niin. Siis exä olisi halunnut, että maksat lopun velkasi talosta ja annat talon sit kuitenkin hänelle,? Aika törkeä pyyntö. En heti tajunnut.

        Ja kuten tuola aiemmin mainitsit, että olisit voinut kyllä opiskella valtionkin tuilla.

        Olisin ite todella kiitollinen jos joku auttaisi minua ostamaan talon.

        Häntä vaan harmitti, kun maksoi ja tulikin ero.

        Ihan yleistä. Itku pitkästä ilosta🤣🤣🤣

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin. Siis exä olisi halunnut, että maksat lopun velkasi talosta ja annat talon sit kuitenkin hänelle,? Aika törkeä pyyntö. En heti tajunnut.

        Ja kuten tuola aiemmin mainitsit, että olisit voinut kyllä opiskella valtionkin tuilla.

        Olisin ite todella kiitollinen jos joku auttaisi minua ostamaan talon.

        Häntä vaan harmitti, kun maksoi ja tulikin ero.

        Ihan yleistä. Itku pitkästä ilosta🤣🤣🤣

        Juu kyllä, hän olisi halunnut mun 30% ilmaiseksi ja tosiaan silloin velka olisi jäänyt minulle. Tosin lahjaverohan siitä olisi seurannut. Tuon pelkän velkasumman maksamisestakin alkoi verottaja naputtaa ja vaadittiin perusteluja miksi myyntihinta oli niin pieni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu kyllä, hän olisi halunnut mun 30% ilmaiseksi ja tosiaan silloin velka olisi jäänyt minulle. Tosin lahjaverohan siitä olisi seurannut. Tuon pelkän velkasumman maksamisestakin alkoi verottaja naputtaa ja vaadittiin perusteluja miksi myyntihinta oli niin pieni.

        Vai niin ja riidellä piti vielä päälle.

        Sinuna kyllä nyt nauttisin omasta menestyksestäni ja unohtaisin exän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai niin ja riidellä piti vielä päälle.

        Sinuna kyllä nyt nauttisin omasta menestyksestäni ja unohtaisin exän.

        Ehkä asia tuli sulle mieleen ja sun on vaikea nauttia sun menestyksestä kun exä on saanut sut uskoon että oot sille opinnoistasi velkaa?

        Paskapuhetta sanon minä. Sai talon ja siinä on ihan tarpeeksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä asia tuli sulle mieleen ja sun on vaikea nauttia sun menestyksestä kun exä on saanut sut uskoon että oot sille opinnoistasi velkaa?

        Paskapuhetta sanon minä. Sai talon ja siinä on ihan tarpeeksi.

        Tavallaan kyllä. Nimenomaan tähän tilanteeseen ja näihin rahoihin liittyen mä koen tiettyä epämukavuutta. Liittyy tähän niinkin naurettava kuvio, kuin lehtien harrastamat verolistaukset. Se, että pitääkö sitten kun näiden aika tulee pyytää tietojen salaamista. Avoimuus sinällään on hyvä, mutta sanomistahan näistä luultavasti tulee. Eräiden ihmisten uteliaisuudella ei ole rajoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan kyllä. Nimenomaan tähän tilanteeseen ja näihin rahoihin liittyen mä koen tiettyä epämukavuutta. Liittyy tähän niinkin naurettava kuvio, kuin lehtien harrastamat verolistaukset. Se, että pitääkö sitten kun näiden aika tulee pyytää tietojen salaamista. Avoimuus sinällään on hyvä, mutta sanomistahan näistä luultavasti tulee. Eräiden ihmisten uteliaisuudella ei ole rajoja.

        Kysy asianajajalta mikä sinun oikeusturva on siinä tapauksessa, mikäli ex alkaa penäämään saatavia kun on opintojesi ajan sinua tukenut.

        Jotain tuollaisia seikkoja kyllä erossa huomioidaan kun tehdään jakoa, mutta sinun erostasihan on jo aikaa.

        Etsi avioeroihin erikoistunut asianajaja ja suosittelen, että valitset jonkun kokeneen täältä Helsingistä, kun varmaan täälä eniten kokemusta riitaisissa eroista ja rahariidoista ja kusettavista existä:)

        Asianajajaliitosta voi löytyä hyviä suosituksia pyytämällä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysy asianajajalta mikä sinun oikeusturva on siinä tapauksessa, mikäli ex alkaa penäämään saatavia kun on opintojesi ajan sinua tukenut.

        Jotain tuollaisia seikkoja kyllä erossa huomioidaan kun tehdään jakoa, mutta sinun erostasihan on jo aikaa.

        Etsi avioeroihin erikoistunut asianajaja ja suosittelen, että valitset jonkun kokeneen täältä Helsingistä, kun varmaan täälä eniten kokemusta riitaisissa eroista ja rahariidoista ja kusettavista existä:)

        Asianajajaliitosta voi löytyä hyviä suosituksia pyytämällä.

        En ole ollut naimisissa joten ei tässä juridiselle avulle ole tarvetta.

    • Anonyymi

      Miten sattuikin, että esität kysymyksen feministi palstalle missä saat pelkästään odottamiasi vastauksia. Tuohan on kuin lukisi Sensuroimatonta naistenhuonetta missä ainoat hyväksytyt vastaukset on "jätä se sika" ja kysymyksen esittäjän "ero ei ole vaihtoehto".

      • Anonyymi

        Ja kuitenkin ainoa aidosti asiallisen oloiset vastaukset ovat tulleet miesoletetuilta. Anna sinäkin nyt sitten sellainen ei feministinen vastaus. Ero on tapahtunut jo aikaa sitten, joten sillä ei tarvitse spekuloida.

        ap.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuitenkin ainoa aidosti asiallisen oloiset vastaukset ovat tulleet miesoletetuilta. Anna sinäkin nyt sitten sellainen ei feministinen vastaus. Ero on tapahtunut jo aikaa sitten, joten sillä ei tarvitse spekuloida.

        ap.

        Mistäs sinä vastaajien sukupuolet tiedät yhtä randomia lukuunottamatta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs sinä vastaajien sukupuolet tiedät yhtä randomia lukuunottamatta?

        No, Harmis on ainakin oletettu mies.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, Harmis on ainakin oletettu mies.

        2 = suurinosa miesoletettuja. No joo🙄

    • Disseisback

      No minusta tuo kuullostaa sinulta, että kun sulla on mahku kuitata jotain, niin kuittaa sit.

      Mutta muista sekin, että se ei välttämättä sittenkään tunnu siitä exästä alkuun hyvälle. Se vahvistaa hyväksikäytön tunnetta.

      Mutta kannattaa vielä miettiä, että onko tuo omantunnon ostoa, vai oikeutta.

      • Anonyymi

        No juuri noita ajatuksia mä tässä nyt etsin. Juuri sitä miten se toinen osapuoli voisi sen kokea. Onko mitään järkeä kaivaa sitä vanhaa esille, pelkän rahan takia? Vai onko ehkä järkevämpää antaa asian vain olla, vaikka erinäisiä paskapuheita saattaa myöhemmin korviin kantautuakin?

        Se on kai lähinnä sitä, että jos joku kehtaisi vielä mulle päin naamaa niitä asioita sanoa, niin voisin sanoa ne kuitatuksi ja lyödä vaikka tilisiirron kopion käteen. Vaikka en varsinaisesti koe velkaa olevani, niin en myöskään jaksa kuunnella paskaa siitä.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        No juuri noita ajatuksia mä tässä nyt etsin. Juuri sitä miten se toinen osapuoli voisi sen kokea. Onko mitään järkeä kaivaa sitä vanhaa esille, pelkän rahan takia? Vai onko ehkä järkevämpää antaa asian vain olla, vaikka erinäisiä paskapuheita saattaa myöhemmin korviin kantautuakin?

        Se on kai lähinnä sitä, että jos joku kehtaisi vielä mulle päin naamaa niitä asioita sanoa, niin voisin sanoa ne kuitatuksi ja lyödä vaikka tilisiirron kopion käteen. Vaikka en varsinaisesti koe velkaa olevani, niin en myöskään jaksa kuunnella paskaa siitä.

        No mä kävin kerran yhdessä putkiliikkeessä asioimassa... siinä vuoroa odotellessa katsoin, että tuo koivuinen risu ei kuulu kalustukseen.

        Kysyin siitä omistajalta ja hän kertoi sen olevan ehkä maailman kallein makkaratikku. Se oli ollut hirvimetsällä ja oli rasauttanut sen makkaratikukseen sieltä pusikosta. Jälkeenpäin maanomistaja oli muille narissut, että hänen taimikostaan katkaisi koivun. Mies oli oikopäötä hurauttanut isännän juttusille. Isäntä oli sössöttänyt sekavia, kun tämä putkimasa oli kysynyt koivun hintaa. Kuulemma niin v.tutti se änkytys, että oli lyönyt pirtin pöytään 200 markkaa ja kysynyt riittääkö, vai mätänkö lisää? Tuplat tulee seuraavaks jne.

        Isäntä oli änkyttänyt jotain lisää ja hieronut takaraivoaan. Tää ukko oli sanonut, että ilmeisesti riittää siihen, ettei tarvia marista pitkin kyliä, että tuhoan hänen metsää... ja sitten oli lähtenyt.

        Makkaratikku siis kuului kalustoon.

        Mutta tuskin putkimasan viimeiset satiraiset oli kyseessä. Hän käänsi asian niin, ettei sinskaan hän ole se, jonka takia pitää narista. Mutta ei sanonut isännän nimeä, eikä mistä se kallis makkaratikku on. Hän osti omatunnon, ei litistänyt tyyppiä, muuten kuin mitä naukuja omassa tuvassaan omista selän takana marisemisistaan joutui omien toimiensa vuoksi suoraselkäiseltä putkialan yrittäjältä vastaanottamaan.

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä kävin kerran yhdessä putkiliikkeessä asioimassa... siinä vuoroa odotellessa katsoin, että tuo koivuinen risu ei kuulu kalustukseen.

        Kysyin siitä omistajalta ja hän kertoi sen olevan ehkä maailman kallein makkaratikku. Se oli ollut hirvimetsällä ja oli rasauttanut sen makkaratikukseen sieltä pusikosta. Jälkeenpäin maanomistaja oli muille narissut, että hänen taimikostaan katkaisi koivun. Mies oli oikopäötä hurauttanut isännän juttusille. Isäntä oli sössöttänyt sekavia, kun tämä putkimasa oli kysynyt koivun hintaa. Kuulemma niin v.tutti se änkytys, että oli lyönyt pirtin pöytään 200 markkaa ja kysynyt riittääkö, vai mätänkö lisää? Tuplat tulee seuraavaks jne.

        Isäntä oli änkyttänyt jotain lisää ja hieronut takaraivoaan. Tää ukko oli sanonut, että ilmeisesti riittää siihen, ettei tarvia marista pitkin kyliä, että tuhoan hänen metsää... ja sitten oli lähtenyt.

        Makkaratikku siis kuului kalustoon.

        Mutta tuskin putkimasan viimeiset satiraiset oli kyseessä. Hän käänsi asian niin, ettei sinskaan hän ole se, jonka takia pitää narista. Mutta ei sanonut isännän nimeä, eikä mistä se kallis makkaratikku on. Hän osti omatunnon, ei litistänyt tyyppiä, muuten kuin mitä naukuja omassa tuvassaan omista selän takana marisemisistaan joutui omien toimiensa vuoksi suoraselkäiseltä putkialan yrittäjältä vastaanottamaan.

        No siis vähän samaan tapaan mäkin tässä kuutioin. Kun nyt olen sen "makkaratikun katkonut" niin voihan sen "maksaakin" niin ei tarvitsisi paskapuheita kuunnella. Ei se tietenkään paskannpuhumista estäisi, mutta väitteet olisi jopa mahdollista todistaa vääriksi. En mä tätä edes pohtisi, jos en jopa voisi kokea marmatusta hieman aiheelliseksikin juuri näiden rahojen kohdalla. Tässä kohtaa se paskapuhe tuntuisi ikävältä, vaikka yleensä olenkin teflonia, eikä nuo tartu.😉

        Vaan siin se toisen ihmisen mahdollisten ajatuskulkujen haarukoiminen on hankalaa. Onko mahdollista että paskaa lentää vain enemmän, jos tilannetta hämmentää? Luultavasti.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis vähän samaan tapaan mäkin tässä kuutioin. Kun nyt olen sen "makkaratikun katkonut" niin voihan sen "maksaakin" niin ei tarvitsisi paskapuheita kuunnella. Ei se tietenkään paskannpuhumista estäisi, mutta väitteet olisi jopa mahdollista todistaa vääriksi. En mä tätä edes pohtisi, jos en jopa voisi kokea marmatusta hieman aiheelliseksikin juuri näiden rahojen kohdalla. Tässä kohtaa se paskapuhe tuntuisi ikävältä, vaikka yleensä olenkin teflonia, eikä nuo tartu.😉

        Vaan siin se toisen ihmisen mahdollisten ajatuskulkujen haarukoiminen on hankalaa. Onko mahdollista että paskaa lentää vain enemmän, jos tilannetta hämmentää? Luultavasti.

        No se sonta lentää vaan tapauksesta riippuen toisesta suunnasta.

        Mutta entäs jos sä et edes ehdota nyt mitään sille ihmiselle, vaan lähestyt muuten, kuin "maksamistarkoituksessa"?

        Mä en olis tehnyt noin, kuten toi putkimasa...

        Mä olisin kävellyt sinne tupaan kyllä ja kysellyt miten menee, sekä olisin jutellut niitä näitä, kunnes olisi sopiva tilaisuus vetää isäntä kahden kesken rupattelemaan. Sit olisin sanonut, että kuule minun ei ollut tarkoitus loukata sinua ja sun omaisuutta silloin. En tajunnut, että se kirpaisi. Ja mitenkä voisin korvata sen?

        Mä luulen, että ei olis tarvinnut maksaa mitään. Ja isäntä olis vaan tyytyväinen, kun joku olis huomioinut hänet, ehkä jopa pahoitellut, että on mennyt niin marisemaan.. sitten saattais tulla vähän lisää juttua kaikesta epäoikeudenmukaisuuksista, mitä hän on kokenut.

        Vsnha minä saattais jopa sanoa äijälle, että sano suoraan heti kahdenkesken... ettei jää painamaan, mutta tuollaisia on niin paljon...olettavat, että ihmiset on tahallaan pahoja ja ilkeitä...🙄

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No se sonta lentää vaan tapauksesta riippuen toisesta suunnasta.

        Mutta entäs jos sä et edes ehdota nyt mitään sille ihmiselle, vaan lähestyt muuten, kuin "maksamistarkoituksessa"?

        Mä en olis tehnyt noin, kuten toi putkimasa...

        Mä olisin kävellyt sinne tupaan kyllä ja kysellyt miten menee, sekä olisin jutellut niitä näitä, kunnes olisi sopiva tilaisuus vetää isäntä kahden kesken rupattelemaan. Sit olisin sanonut, että kuule minun ei ollut tarkoitus loukata sinua ja sun omaisuutta silloin. En tajunnut, että se kirpaisi. Ja mitenkä voisin korvata sen?

        Mä luulen, että ei olis tarvinnut maksaa mitään. Ja isäntä olis vaan tyytyväinen, kun joku olis huomioinut hänet, ehkä jopa pahoitellut, että on mennyt niin marisemaan.. sitten saattais tulla vähän lisää juttua kaikesta epäoikeudenmukaisuuksista, mitä hän on kokenut.

        Vsnha minä saattais jopa sanoa äijälle, että sano suoraan heti kahdenkesken... ettei jää painamaan, mutta tuollaisia on niin paljon...olettavat, että ihmiset on tahallaan pahoja ja ilkeitä...🙄

        No kun en usko, että tässä on kenelläkään mitään varsinaista tarvetta puheelle. Ainakaan itselläni ei ole, enkä kuvittele toisellakaan osapuolella olevan. Lisäksi mä ihan oikeasti en todellakaan halua hämmentää siellä jotain mahdollista perhekriisiä. Mulla kun ei ole mitään käsitystä mikä se tilanne siellä on, eikä mua rehellisesti sanoen kiinnosta.

        Se mitä voisin tehdä on korvata rahallisesti ne tappiot, jotka toinen osapuoli kokee kokeneensa ja on pitkin kyliä siellä julkisesti ilmaissut kokeneensa. Siis nimenomaan kokee kokeneensa. En ole niistä samaa mieltä, mutta jos se nyt vaikka vähentäisi heidän ahdistustaan. En tiedä. Sen tiedän, että entinen anoppini kyllä kaivaa nämä tiedot vaikka kiven silmästä. Sellasta asiaa ei olekaan, joka ei hänen korviaan tavottaisi.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        No kun en usko, että tässä on kenelläkään mitään varsinaista tarvetta puheelle. Ainakaan itselläni ei ole, enkä kuvittele toisellakaan osapuolella olevan. Lisäksi mä ihan oikeasti en todellakaan halua hämmentää siellä jotain mahdollista perhekriisiä. Mulla kun ei ole mitään käsitystä mikä se tilanne siellä on, eikä mua rehellisesti sanoen kiinnosta.

        Se mitä voisin tehdä on korvata rahallisesti ne tappiot, jotka toinen osapuoli kokee kokeneensa ja on pitkin kyliä siellä julkisesti ilmaissut kokeneensa. Siis nimenomaan kokee kokeneensa. En ole niistä samaa mieltä, mutta jos se nyt vaikka vähentäisi heidän ahdistustaan. En tiedä. Sen tiedän, että entinen anoppini kyllä kaivaa nämä tiedot vaikka kiven silmästä. Sellasta asiaa ei olekaan, joka ei hänen korviaan tavottaisi.

        Mun mutsi vois olla sun anoppi. Se on ihan hyvä ihminen, mutta piru kun se on katkera.. 🙄

        Se haukkuu kaikki, tietämättä oikeastaan mitään mistään...oletus riittää.

        Pikaisesti kuitenkin mä alan päästä ehkä kärryille tilanteestasi.

        Ei sinun tarvitse ostaa mitään omatuntoa. Sulla on se jo. 😊

        Usko vaan siihen itse. Siitä taitaa olla enemmän kyse. Mutta kokeile yhtä juttua... lue tämä meidän keskustelu ja ajattele, että minä keskustelen nyt jonkun muun kanssa kuin sinun.... ja mitä sitten ajattelet? 😊

      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mun mutsi vois olla sun anoppi. Se on ihan hyvä ihminen, mutta piru kun se on katkera.. 🙄

        Se haukkuu kaikki, tietämättä oikeastaan mitään mistään...oletus riittää.

        Pikaisesti kuitenkin mä alan päästä ehkä kärryille tilanteestasi.

        Ei sinun tarvitse ostaa mitään omatuntoa. Sulla on se jo. 😊

        Usko vaan siihen itse. Siitä taitaa olla enemmän kyse. Mutta kokeile yhtä juttua... lue tämä meidän keskustelu ja ajattele, että minä keskustelen nyt jonkun muun kanssa kuin sinun.... ja mitä sitten ajattelet? 😊

        Niin ... jollain tasolla mä kuitenkin kykenen tajuamaan sen karkeruuden juurisyyn ja kokemuksen koetusta vääryydestä. Itse en kokisi samassa tilanteessa samoin, mutta tajuan kyllä sen ajatuksen. Ja tässä tilanteessa mä voisin jopa vailla hampaiden kiristystä sen asian "korjata".

        Vaan siis millä todennäköisyydellä vastaanotto olisi edes asiallinen? Iloa ja onnea en odota. Se olis taatusti liikaa vaadittu, mutta jos nyt asiallisuuteen kykenisi. Vaan onko sitten kuitenkin todennäkösempää, että se tilanne räjähtäis vain silmille ja se tarjous koettais vain leveilyksi tai jotain? Mä olen itse niin kovin suoraviivainen yksilö näissä asioissa, että mä en jotenkin osaa edes ottaa huomioon kaikkia niitä tapoja, joilla ihminen voi vetää herneen nenäänsä, vaikka tarjous olis rauhanomainen.

      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ... jollain tasolla mä kuitenkin kykenen tajuamaan sen karkeruuden juurisyyn ja kokemuksen koetusta vääryydestä. Itse en kokisi samassa tilanteessa samoin, mutta tajuan kyllä sen ajatuksen. Ja tässä tilanteessa mä voisin jopa vailla hampaiden kiristystä sen asian "korjata".

        Vaan siis millä todennäköisyydellä vastaanotto olisi edes asiallinen? Iloa ja onnea en odota. Se olis taatusti liikaa vaadittu, mutta jos nyt asiallisuuteen kykenisi. Vaan onko sitten kuitenkin todennäkösempää, että se tilanne räjähtäis vain silmille ja se tarjous koettais vain leveilyksi tai jotain? Mä olen itse niin kovin suoraviivainen yksilö näissä asioissa, että mä en jotenkin osaa edes ottaa huomioon kaikkia niitä tapoja, joilla ihminen voi vetää herneen nenäänsä, vaikka tarjous olis rauhanomainen.

        No kokemuksesta mä olen jo useamman ihmisen kohdalla kokenut, ettei maksa vaivaa.

        Kyse on tunteista suureltaosin ja niinkuin nyttenkin.

        Jos sä teet virheen, vaikka ajat jonkun yli autolla ja siltä irtileikkautuu käsi tai jalka. Niin millään ilveellä sä et sitä raajaa sille takaisin saa.

        Ja vähän samasta kai tässäkin kyse...

        Siksi mrillä täällä on laki. Ja ymmärrykseni mukaan sä olet sitä noudattanut, joten...

        Get over that...

        Ehkä se voisi olla jopa parempi tapauksenkin kohfalla... hänhän voi vedota lakiin ja sitä kautta penätä saataviaan jos niin kokee... ja voit kohdatessa asian jossain, kylän puheissa.. ilmoittaa sen. Vaikks sille anopille. 😊

    • Anonyymi

      Oleppa tyytyväinen kun sulle jäi rahaa.Mulle ei jäänyt kuin velat,kun papereissa oli mun nimi ja talon myynnissä huijasi rahat omalle tililleen. En tehnyt R ilmoitusta petoksesta.Olin 7 vuotta ulosotossa ja asuin kadulla autossa. Mulle ei antanut rahaa, vaikka pyysin. Ole nyt vaan tyytyväinen ja varovanen nykyisessä suhteessasi ! ON SANONTA, VAIHTAMALLA EI PARANE ! nm.. Kadulla, jopa elämästään joutunut tappelemaan !

      • Anonyymi

        Ei mulle mitään rahaa jäänyt. Vein mukanani käytännössä vain vaatteni, kirjani ja muutaman viherkasvin. Jätin jälkeeni talon, auton ja huonekalutkin. Toki mä olisin voinut niitä huonekaluja ottaa, eikä siitä olisi tarvinut edes kiistellä, mutta en halunnut niistä mitään. Halusin vain pois ja eron aikaan se erokin tapahtui sovussa. Ongelmia syntyis vasta muutaman kuukauden kuluttua.

        Vaan eipähän jäänyt velkaa.

    • Anonyymi

      Aloittaja on täysin hullu ja mielenvikainen jos lahjoittaa rahaa paskalle jännämiehelle. Kerronpa että minä ja avovaimoni muutimme yhteen ja minä olin töis ja vaimo opiskeli yli 2 vuotta. Minä maksoin suurimman osan elämisen kuluista. Nyt on avovaimo jo töissä ollut pitkään ja rahaa on mutta en ole lanttiakaan pyytänyt takaisin vaikka varmasti maksoin 70% kuluista mutta on vaimo maksanut esimerkiksi meidän lomamme muutaman kerran kokonaan. Ei parisuhteessa jäädä toiselle velkaa. Ei se ole mikään laina toiselle jos vaikka maksaa vuokrasta 80% kun toinen opiskelee eikä ole rahaa. En ole ikinä ajatellut että avovaimo olis jäänyt velkaa.
      Seurustelussa pitää tehdä uhrauksia ja se maksaa jollla on rahaa ja töitä.

      Miettikää tilannetta jos toinen sairastuu vakavasti ja joutuu vaikka leikkaukseen ja jos ei mene leikkaukseen niin ei toivu ikinä mutta leikkauksen jälkeen tulee terveeksi. Leikkaus maksaa 8000 euroa eikä toisella ole rahaa. Ettekö maksaisi sitä kumppaninne leikkausta vaan annatte toisen olla sairas. Kyllä minä maksaisin.

      Mistä naiset löytää tuollaisia jännämiehiä jotka pistää naisen maksamaan. Ei se ole rakkautta. Mies vaan käyttää naista hyväksi. Jos on ero tullut niin silloin ei maksella enää mitään. Jos seurustelee ja toinen on maksanut suurimman osan kuluista ja sitten kun se toinen kumppani saa töitä niin voi puolestaan maksaa isomman osan kuluista nin homma tasaantuu.

      • Anonyymi

        En tiedä mistä jonkun jännänmiehen tähän kuvittelet. Ko. miehessä ei kyllä jännyyttä juuri ollut. Ei tuossakaan suhteessa rahasta puhuttu ennen kun erosimme. Ei siitä puhuttu edes heti kun olimme eronneet. Ne puheet alkoivat vasta muutaman kuukauden kuluttua erosta.

        Ja siis mistä ihmeen "pistävät naisen maksamaan" jutusta sä puhut?

    • HALiMONSTERi

      Mä ajattelen, että se raha minkä olen parisuhteessani toiseen käyttänyt, olen sen välittämisen vuoksi tehnyt. Eikä toinen ole siitä mulle enää mitään velkaa.

      Yhdessä eläessä rakkaasta pidetään huolta. Päivänselvää.

      Eli en ottaisi rahojasi vastaan, jos olisin exäsi.

      • HALiMONSTERi

        Niin ja jos kumppanini juttelisi noin, niin hiukan ihmettelisin. Ehkä juuri oman ajatusmaailmani takia.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Niin ja jos kumppanini juttelisi noin, niin hiukan ihmettelisin. Ehkä juuri oman ajatusmaailmani takia.

        Niin, en mäkään varmaan näin ajattelisi, jos en olisi kuunnellut juttuja tästä aiheesta sitä melkein kolmea vuotta. Erotessa kaikki oli ok ja kaiken piti olla kuitattu. Sitten kolmen kuukauden kuluttua kaikki muuttui ja alkoi paskanlevittely pitkin maita ja mantuja. Kaikkein hassuinta siinä oli, että paska alkoi, kun eksä löysi uuden naisen. Jotenkin kuvittelisi, että uusi haluaisi entisestä nopeasti eroon, mutta tämä tuntuikin haluavan roikuttaa mua mukana vuosi tolkulla. En tajunnut enkä tajua sitä kuviota lainkaan.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, en mäkään varmaan näin ajattelisi, jos en olisi kuunnellut juttuja tästä aiheesta sitä melkein kolmea vuotta. Erotessa kaikki oli ok ja kaiken piti olla kuitattu. Sitten kolmen kuukauden kuluttua kaikki muuttui ja alkoi paskanlevittely pitkin maita ja mantuja. Kaikkein hassuinta siinä oli, että paska alkoi, kun eksä löysi uuden naisen. Jotenkin kuvittelisi, että uusi haluaisi entisestä nopeasti eroon, mutta tämä tuntuikin haluavan roikuttaa mua mukana vuosi tolkulla. En tajunnut enkä tajua sitä kuviota lainkaan.

        No ajattele se niin, että exäsi törppöyttä se paskan kylväminen. Erokipua tms. Minusta et ole velkaa hänelle. Itse toki päätät mitä teet.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        No ajattele se niin, että exäsi törppöyttä se paskan kylväminen. Erokipua tms. Minusta et ole velkaa hänelle. Itse toki päätät mitä teet.

        Ja vielä vähemmän jos exän uusi oli asialla päällyshenkilönä. Teidän menneet ei hänelle kuulu.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Ja vielä vähemmän jos exän uusi oli asialla päällyshenkilönä. Teidän menneet ei hänelle kuulu.

        Jos olen rehellinen niin en mä tiedä kuka siellä päsmäröi. Toki minulla on omat oletukseni menneiden pohjalta, mutta enhän mä voi enää kuvitella tuntevani edes sitä miestä, jonka kanssa aikanaan asuin. Hän voi olla (ja luultavasti onkin) nykypäivänä jotain ihan muuta kuin aikanaan oli. Johan mä kerran tulin täysin yllätetyksi, joten tuskin päinvastainen on nyt pidemmän ajan kuluttua todennäköistä. Sanotaan näin, että tietyt lauseet ovat suoraan kuin ex-anoppini suusta, mutta voivathan ne hyvin jo nykyään olla muidenkin aitoja mielipiteitä.

        Tiedän sen, että osa noista kuulemistani puheista on luultavasti ollut heikon taloudellisen tilanteen laukaisemia. Minut oli helppo yrittää puhua syylliseksi asioihin, jotka itseasissa eivät liittyneet minuun mitenkään ja valintoihin, jotka tehtiin eromme jälkeen. Kyllä mä tiedän, että syy omistusosuuteni lunastuksen lykkäämiseen oli taloudellinen, se että sille rahalle oli heidän kannaltaan tähdellisempääkin käyttöä.

        Ehkä tuo on syy miksi tätä asiaa pohdin. Minulle tuli siinä sellainen tunne, että raha oli sitten lopulta heille se tärkein motivaattori eikä millään muulla ollut paskan vertaa väliä. Jotenkin mä vaan pohdin sitä, että kummin tastä tulisi vähemmän jälkipyykkiä: siitäkö jos tarjoan, vai siitä jos olen hiljaa ja pysyn poissa. Jotenkin tuntuu, ettei tässä oikein taida olla hyvää vaihtoehtoa. Yhteisiä tuttuja kuitenkin on, joten kyllä tämä nykytilanne heille jossain kohtaa selviää.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olen rehellinen niin en mä tiedä kuka siellä päsmäröi. Toki minulla on omat oletukseni menneiden pohjalta, mutta enhän mä voi enää kuvitella tuntevani edes sitä miestä, jonka kanssa aikanaan asuin. Hän voi olla (ja luultavasti onkin) nykypäivänä jotain ihan muuta kuin aikanaan oli. Johan mä kerran tulin täysin yllätetyksi, joten tuskin päinvastainen on nyt pidemmän ajan kuluttua todennäköistä. Sanotaan näin, että tietyt lauseet ovat suoraan kuin ex-anoppini suusta, mutta voivathan ne hyvin jo nykyään olla muidenkin aitoja mielipiteitä.

        Tiedän sen, että osa noista kuulemistani puheista on luultavasti ollut heikon taloudellisen tilanteen laukaisemia. Minut oli helppo yrittää puhua syylliseksi asioihin, jotka itseasissa eivät liittyneet minuun mitenkään ja valintoihin, jotka tehtiin eromme jälkeen. Kyllä mä tiedän, että syy omistusosuuteni lunastuksen lykkäämiseen oli taloudellinen, se että sille rahalle oli heidän kannaltaan tähdellisempääkin käyttöä.

        Ehkä tuo on syy miksi tätä asiaa pohdin. Minulle tuli siinä sellainen tunne, että raha oli sitten lopulta heille se tärkein motivaattori eikä millään muulla ollut paskan vertaa väliä. Jotenkin mä vaan pohdin sitä, että kummin tastä tulisi vähemmän jälkipyykkiä: siitäkö jos tarjoan, vai siitä jos olen hiljaa ja pysyn poissa. Jotenkin tuntuu, ettei tässä oikein taida olla hyvää vaihtoehtoa. Yhteisiä tuttuja kuitenkin on, joten kyllä tämä nykytilanne heille jossain kohtaa selviää.

        Ok. Ymmärrän. Olet ikävässä tilanteessa. Ymmärrän toisaalta olotilankin, että miettii pitäiskö maksaa suut kiinni.

        Mutta ihan vaan niistä suista piittaamatta, minusta sun ex on itse valinnut elää aikoinaan kanssasi ja ottaa taloudellista vastuuta, hän ei ole ollut varmaankaan tilanteessa väkivalloin pakotettuna tai muutoin uhattuna, jolloin minusta hänenkin tulisi hyväksyä silloiset omat päätöksensä. Eikä enää niitä vatvoa.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Ok. Ymmärrän. Olet ikävässä tilanteessa. Ymmärrän toisaalta olotilankin, että miettii pitäiskö maksaa suut kiinni.

        Mutta ihan vaan niistä suista piittaamatta, minusta sun ex on itse valinnut elää aikoinaan kanssasi ja ottaa taloudellista vastuuta, hän ei ole ollut varmaankaan tilanteessa väkivalloin pakotettuna tai muutoin uhattuna, jolloin minusta hänenkin tulisi hyväksyä silloiset omat päätöksensä. Eikä enää niitä vatvoa.

        Olen itsekin menettänyt rahaa, omaisuutta eroissa toisen hyväksi. Mutta olen ne menetykset laskenut omiksi valinnoikseni, joilloin jälkeenpäin on ihan turha nokkaa koputtaa. Oli ja meni.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Olen itsekin menettänyt rahaa, omaisuutta eroissa toisen hyväksi. Mutta olen ne menetykset laskenut omiksi valinnoikseni, joilloin jälkeenpäin on ihan turha nokkaa koputtaa. Oli ja meni.

        Se on vaan niin uskomatonta miten joku edes kykenee kokemaan katkeruutta näin pitkää aikaa. Varsinkaan kun kyse on lopulta kuitenkin varsin pienistä asioista.

        Mä kävin viime kesänä pitkästä aikaa siellä päin Suomea, tapaamassa ystäviä. Siellä oli illaviettoon kutsuttu minulle entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden naureskeleva kommentti oli, että säkös se nyt sitten olet se x x:n entinen ja niin edespäin. Siis eivät he olleet mua kohtaan mitenkään ikäviä tai asenteellisia ja heistä se oli lähinnä tosiaan huvittavaa miten joku siellä vatvoo niin vanhoja asioita. Musta se tilanne oli ihan totaalisen absurdi. En tiedä. Jos olisi minun nyksäni niin olisin varmasti jo vuosia sitten sanonut, että nyt loppui eksän vatvominen.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on vaan niin uskomatonta miten joku edes kykenee kokemaan katkeruutta näin pitkää aikaa. Varsinkaan kun kyse on lopulta kuitenkin varsin pienistä asioista.

        Mä kävin viime kesänä pitkästä aikaa siellä päin Suomea, tapaamassa ystäviä. Siellä oli illaviettoon kutsuttu minulle entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden naureskeleva kommentti oli, että säkös se nyt sitten olet se x x:n entinen ja niin edespäin. Siis eivät he olleet mua kohtaan mitenkään ikäviä tai asenteellisia ja heistä se oli lähinnä tosiaan huvittavaa miten joku siellä vatvoo niin vanhoja asioita. Musta se tilanne oli ihan totaalisen absurdi. En tiedä. Jos olisi minun nyksäni niin olisin varmasti jo vuosia sitten sanonut, että nyt loppui eksän vatvominen.

        Okei. Kuulostaa vähän jo häiriintyneeltä vatvomiselta tuo exäsi touhu. Katkeruudeltakin. Vaikuttaa tyypiltä jolla hirttää levy kiinni.

        Sinuna jättäisin hänet pölisemään omiaan ja jatkaisin elämääni eteenpäin. Turhaan kannat ainakaan syyllisyyttä, kuten sanoin hänen valinta silloin kun yhdessä elitte. Olisi hän voinut silloin kieltäytyäkin.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Okei. Kuulostaa vähän jo häiriintyneeltä vatvomiselta tuo exäsi touhu. Katkeruudeltakin. Vaikuttaa tyypiltä jolla hirttää levy kiinni.

        Sinuna jättäisin hänet pölisemään omiaan ja jatkaisin elämääni eteenpäin. Turhaan kannat ainakaan syyllisyyttä, kuten sanoin hänen valinta silloin kun yhdessä elitte. Olisi hän voinut silloin kieltäytyäkin.

        Toinen mitä itse voisin sinun tilanteessa tehdä, niin ottaa exään yhteyttä ja kysyä suoraan, että mikäs sun persettäs vielä kiristää. Ja kertoa kantani.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Toinen mitä itse voisin sinun tilanteessa tehdä, niin ottaa exään yhteyttä ja kysyä suoraan, että mikäs sun persettäs vielä kiristää. Ja kertoa kantani.

        Ja jos ei se exän kälkätys ympäri kyliä lopu sillä, että juttelette vaikka asiasta, niin anna olla. Hän saa tyydytystä ruikuttamisesta, minkäs sille voi.

        Muttei kannata lähteä mukaan.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Olen itsekin menettänyt rahaa, omaisuutta eroissa toisen hyväksi. Mutta olen ne menetykset laskenut omiksi valinnoikseni, joilloin jälkeenpäin on ihan turha nokkaa koputtaa. Oli ja meni.

        Sama juttu. Tavallaan en ole menettänyt rahaa mutta olen kyllä maksellut elämisen kuluja enemmän ja tukenut tyttöystävän opiskelua ja työn saamista maksamalla ajokortin jonka se maksoi takas. Joskus pitää jossain lomallakin käydä niin olen maksanut jos tyttöystävällä ei ole ollut rahaa. Sitten se on vaan yrittänyt sanoa että eikös vois säästää vaikka ja pysyä kotona niin minä sanon että nyt ei stressata rahasta vaan nautitaan elämästä ja kotona ollaan ihan tarpeeksi niin talvellakin vein sen lappiin ja maksoi 1600 euroa.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Toinen mitä itse voisin sinun tilanteessa tehdä, niin ottaa exään yhteyttä ja kysyä suoraan, että mikäs sun persettäs vielä kiristää. Ja kertoa kantani.

        No mä jopa tiedän tai oletan tietäväni mikä se asia on. Osa ihmisistä lietsoo toisissaan tollasta kierrettä, kun niitä asioita ei osata lakata vatvomasta. Se mikä siellä hiertää lienee juurikin raha ja ylpeys, jonkinlainen asema. Eikä sillä kaikella oikeasti edes ole mitään tekoa minun kanssani. Asiat nyt vain osuivat samoille vuosille.

        Eksä tosiaan maksoi aikanaan valtaosan kuluistamme, mutta sillä mun neljäsosallani taisi sitten loppupeleissä olla merkitystä siinä koko taloudessa. Kun mä lähdin niin se hänen taloutensa keikahti ja sen tasapainottaminen vei aikaa. Hän teki typeriä valintoja, kuten esimerkiksi otti pikavippejä eikä leikannut kulutustaan (joista kertoi silloin kun vielä olimme väleissä). Sitten kun siihen tuli uusi nainen niin jollainhan sitä kuviota kai piti selittää? Itse en tosin tajua miten rahaa voi muka kulua enemmän, kun rahan kuluttajia on yksi vähemmän ja jos kerta on itse maksanut kaiken ja se poistunut on ollut se tuhlaaja.

        Ex anopilleni se poikansa taloudellinen tilanne oli tosi ilmeisesti tosi arka paikka. Hän kun on ihminen, joka aina esitti vähän varakkaampaa kuin oikeasti on. Kulissit piti olla kunnossa, vaikka keittiössä vähän halvempaa lihaa syötiinkin. Niihin samoihin aikoihin kun se lopullinen asuntokauppa tehtiin niin kuulin, että ex appivanhempien bisnes oli mennyt nurin tai lopetettu, en tiedä tarkkaa kuviota. Ja siis joku syntipukkihan niihinkin asioihin on pitänyt olla, vaikkei minulla ja heidän bisneksillään ole ikinä ollut mitään tekoa keskenämme.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama juttu. Tavallaan en ole menettänyt rahaa mutta olen kyllä maksellut elämisen kuluja enemmän ja tukenut tyttöystävän opiskelua ja työn saamista maksamalla ajokortin jonka se maksoi takas. Joskus pitää jossain lomallakin käydä niin olen maksanut jos tyttöystävällä ei ole ollut rahaa. Sitten se on vaan yrittänyt sanoa että eikös vois säästää vaikka ja pysyä kotona niin minä sanon että nyt ei stressata rahasta vaan nautitaan elämästä ja kotona ollaan ihan tarpeeksi niin talvellakin vein sen lappiin ja maksoi 1600 euroa.

        Niin, elämä on yhdessä paljon mukavempaa kun ei niuhota rahasta ja auttaa puolin ja toisin, kun apua tai jotain tarttee.

        Mulla on ollut siipiveikko kumppani joskus, joka hyväksikäytti mua ja mun tätä taipumusta pitää huolta omistani, siksi puhuin menetyksistä.

        Rahaa on käytetty kumppaneiden hyväksi pidemmissä suhteissa siinä määrin, kun sitä on ollut ja tarvittu käyttää.

        En minä kitsastele, jos varaa on. Voisin hyvin elättää kumppanini, jos mulla siihen resursseja olisi eikä yhtään itkettäisi, että häneen uppoaa rahaa.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mä jopa tiedän tai oletan tietäväni mikä se asia on. Osa ihmisistä lietsoo toisissaan tollasta kierrettä, kun niitä asioita ei osata lakata vatvomasta. Se mikä siellä hiertää lienee juurikin raha ja ylpeys, jonkinlainen asema. Eikä sillä kaikella oikeasti edes ole mitään tekoa minun kanssani. Asiat nyt vain osuivat samoille vuosille.

        Eksä tosiaan maksoi aikanaan valtaosan kuluistamme, mutta sillä mun neljäsosallani taisi sitten loppupeleissä olla merkitystä siinä koko taloudessa. Kun mä lähdin niin se hänen taloutensa keikahti ja sen tasapainottaminen vei aikaa. Hän teki typeriä valintoja, kuten esimerkiksi otti pikavippejä eikä leikannut kulutustaan (joista kertoi silloin kun vielä olimme väleissä). Sitten kun siihen tuli uusi nainen niin jollainhan sitä kuviota kai piti selittää? Itse en tosin tajua miten rahaa voi muka kulua enemmän, kun rahan kuluttajia on yksi vähemmän ja jos kerta on itse maksanut kaiken ja se poistunut on ollut se tuhlaaja.

        Ex anopilleni se poikansa taloudellinen tilanne oli tosi ilmeisesti tosi arka paikka. Hän kun on ihminen, joka aina esitti vähän varakkaampaa kuin oikeasti on. Kulissit piti olla kunnossa, vaikka keittiössä vähän halvempaa lihaa syötiinkin. Niihin samoihin aikoihin kun se lopullinen asuntokauppa tehtiin niin kuulin, että ex appivanhempien bisnes oli mennyt nurin tai lopetettu, en tiedä tarkkaa kuviota. Ja siis joku syntipukkihan niihinkin asioihin on pitänyt olla, vaikkei minulla ja heidän bisneksillään ole ikinä ollut mitään tekoa keskenämme.

        Juujuu. No tuonkin tiedon valossa sanon sulle, että unohda ne takaisin maksamiset.

        Anna itselles rauha exästä. Hän ei nähtävästi olisi happy edes rahasta, vaan sitten saisi vaan lisäsyyn lörpöttää kuinka tulit nöyrästi maksamaan velkaasi tjn?

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Juujuu. No tuonkin tiedon valossa sanon sulle, että unohda ne takaisin maksamiset.

        Anna itselles rauha exästä. Hän ei nähtävästi olisi happy edes rahasta, vaan sitten saisi vaan lisäsyyn lörpöttää kuinka tulit nöyrästi maksamaan velkaasi tjn?

        En tosiaan tiedä onko hyvää ratkasua olemassakaan. Onko sitä katkeraa mantraa toistettu siellä jo niin kauan, että se on muuttunut heidän totuudekseen.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tosiaan tiedä onko hyvää ratkasua olemassakaan. Onko sitä katkeraa mantraa toistettu siellä jo niin kauan, että se on muuttunut heidän totuudekseen.

        Ikävää sun kannalta tuo touhu. Mutta elä pilaa elämääs suotta heidän mantrojen vuoksi.

        Elämä on välillä voittoja välillä häviöitä ja ne tarttee opetella kestämään, etenkin jos ja kun on itse voinut valita riskinsä.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Ikävää sun kannalta tuo touhu. Mutta elä pilaa elämääs suotta heidän mantrojen vuoksi.

        Elämä on välillä voittoja välillä häviöitä ja ne tarttee opetella kestämään, etenkin jos ja kun on itse voinut valita riskinsä.

        Juu. Ystäville olen jo aikaa sitten sanonut, että mä en halua kuulla, eikä mulla ole tarvetta kuulla. Vaan se menee hankalaksi jos kyläillessä täytyy miettiä, että ketä muita siellä saisi olla iltaa istumassa. Ei tämä kuvio niiden ihmisten vika ole.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu. Ystäville olen jo aikaa sitten sanonut, että mä en halua kuulla, eikä mulla ole tarvetta kuulla. Vaan se menee hankalaksi jos kyläillessä täytyy miettiä, että ketä muita siellä saisi olla iltaa istumassa. Ei tämä kuvio niiden ihmisten vika ole.

        Eikä se ole sinunkaan vika. :)

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Eikä se ole sinunkaan vika. :)

        On mulla joka tapauksessa tekoni lopputuloksessa ollut. En mä tiedä miten olisin voinut asian toisin hoitaa, mutta joka tapauksessa enemmän mulla tekoa tän tilanteen kanssa on kuin tuntemattomilla.

        Näin jälkikäteen olen useamman kerran miettinyt, että olis pitänyt ponnekkaammin vaatia sen talon myymistä, vaikka sitten tappiolla. Tuskin on tehnyt hyvää jäädä siihen vellomaan.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        On mulla joka tapauksessa tekoni lopputuloksessa ollut. En mä tiedä miten olisin voinut asian toisin hoitaa, mutta joka tapauksessa enemmän mulla tekoa tän tilanteen kanssa on kuin tuntemattomilla.

        Näin jälkikäteen olen useamman kerran miettinyt, että olis pitänyt ponnekkaammin vaatia sen talon myymistä, vaikka sitten tappiolla. Tuskin on tehnyt hyvää jäädä siihen vellomaan.

        Nojuu, sulla tuntuu olevan selkärankaa. Mutta oot ehkä myös ylitunnollinen? Jää kalvamaan helposti, jos joku asia riitautuu mihin oot jotenkin ollut osallinen, vaikket olis voinut tehdä mitään toisin?

        Tuskin teki vellominen hyvää. Mutta voit laittaa vellomiselle pisteen.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Nojuu, sulla tuntuu olevan selkärankaa. Mutta oot ehkä myös ylitunnollinen? Jää kalvamaan helposti, jos joku asia riitautuu mihin oot jotenkin ollut osallinen, vaikket olis voinut tehdä mitään toisin?

        Tuskin teki vellominen hyvää. Mutta voit laittaa vellomiselle pisteen.

        Sitä kyllä. Varsinkin itsestä asiattomilta tuntuvat syytökset tuntuvat pitkään ja pohdin joskus liikaakin sitä, että olisinko voinut hoitaa toisin.

        Normielämässäni mä en ole sitten niiden kauppakirjojen teon näitä sen syvemmin pohtinut. Ne nousevat esiin silloin jos tulee näitä tilanteita, joissa asia nostetaan mun mieleeni. Nytkin tosiaan kyse oli ystävän ihan yleisluontoisesta toteamuksesta. En mä itse tullut tuossa nyt kauppoja tehdessäni edes miettineeksi tätä puolta.

        Sekin tuntuu vähän hölmöltä, jos pitäisi katkoa välejä ihmisiin, ettei näitä tilanteita tulisi, tai että pitäisi alkaa tietoja salailemaan. Tai no ainahan mulla on esim. osoitetiedot olleet salaiset, että ei se nyt kai mitenkään uutta olisi. Heidän vellomisilleen mä taas en mahda mitään.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä kyllä. Varsinkin itsestä asiattomilta tuntuvat syytökset tuntuvat pitkään ja pohdin joskus liikaakin sitä, että olisinko voinut hoitaa toisin.

        Normielämässäni mä en ole sitten niiden kauppakirjojen teon näitä sen syvemmin pohtinut. Ne nousevat esiin silloin jos tulee näitä tilanteita, joissa asia nostetaan mun mieleeni. Nytkin tosiaan kyse oli ystävän ihan yleisluontoisesta toteamuksesta. En mä itse tullut tuossa nyt kauppoja tehdessäni edes miettineeksi tätä puolta.

        Sekin tuntuu vähän hölmöltä, jos pitäisi katkoa välejä ihmisiin, ettei näitä tilanteita tulisi, tai että pitäisi alkaa tietoja salailemaan. Tai no ainahan mulla on esim. osoitetiedot olleet salaiset, että ei se nyt kai mitenkään uutta olisi. Heidän vellomisilleen mä taas en mahda mitään.

        Nimenomaan kun et mahda muiden vellomiselle mitään, niin jätä ne omaan arvoonsa. Yhteisten tuttavien kanssa voit kertoa kuten itse asian koet. Olla avoin, ei heihin välejä tarvi katkoa. Ellei he niitä halua katkoa itse.

        Avoimin kortein. Mutta se että olisit velkaa menneistä ilman velkakirjaa on syytä unohtaa. Ihan oman hyvinvointisi vuoksi.

        Ei sinua voi ruoskia siitä mihin itse on ollut aikoinaan halukas. Olisi miettinyt silloin hänkin eikä ryhtynyt suinpäin, jos kerran kaduttaa.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Nimenomaan kun et mahda muiden vellomiselle mitään, niin jätä ne omaan arvoonsa. Yhteisten tuttavien kanssa voit kertoa kuten itse asian koet. Olla avoin, ei heihin välejä tarvi katkoa. Ellei he niitä halua katkoa itse.

        Avoimin kortein. Mutta se että olisit velkaa menneistä ilman velkakirjaa on syytä unohtaa. Ihan oman hyvinvointisi vuoksi.

        Ei sinua voi ruoskia siitä mihin itse on ollut aikoinaan halukas. Olisi miettinyt silloin hänkin eikä ryhtynyt suinpäin, jos kerran kaduttaa.

        Voi olla, että olet oikeassa.

        En mä itse oikeastaan edes ajatellut jonain velanmaksuna. Pikemmin niin, että ihan hyvin voisin, niiden kuitenkin ihan hyvien aikojen vuoksi, antaa sen mitä hän nyt sitten koki taloudellisesti menettäneensä. Tässä hetkessä se olisi mulle vilpittömästi ihan ok.

        Vaan juu, mahtaisiko siitä lopulta olla mitään hyötyä. En tiedä. Mikä se reaktio tupllaiseen tarjoukseen olisi ja moniko siihen yrittäisi tunkea näppejään mukaan. Olisiko siinä seuraavaksi se nykyinenkin rouva selittämässä omia taloudellisia tappioitaan ja miten paljon hän on omasta pussistaan laittanut johonkin "kuistin remonttiin".

        Ihmiset ovat aika rasittavia otuksia, kun ei niille voi edes rauhassa miettiä tekevänsä mitään ystävällistä 😆.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla, että olet oikeassa.

        En mä itse oikeastaan edes ajatellut jonain velanmaksuna. Pikemmin niin, että ihan hyvin voisin, niiden kuitenkin ihan hyvien aikojen vuoksi, antaa sen mitä hän nyt sitten koki taloudellisesti menettäneensä. Tässä hetkessä se olisi mulle vilpittömästi ihan ok.

        Vaan juu, mahtaisiko siitä lopulta olla mitään hyötyä. En tiedä. Mikä se reaktio tupllaiseen tarjoukseen olisi ja moniko siihen yrittäisi tunkea näppejään mukaan. Olisiko siinä seuraavaksi se nykyinenkin rouva selittämässä omia taloudellisia tappioitaan ja miten paljon hän on omasta pussistaan laittanut johonkin "kuistin remonttiin".

        Ihmiset ovat aika rasittavia otuksia, kun ei niille voi edes rauhassa miettiä tekevänsä mitään ystävällistä 😆.

        Sulle vois tulla reilumpi mieli siitä, mutta en usko että sitä marisijat osaa arvostaa, vaan näkee sen jotenkin "oltiin oikeessa" tilanteena ja ehkä ihan toisin, kun sen tarkoitat.

        Voi olla myös, että suut menis tukkoon tai sitten just muutkin rupee laskemaan saamisiaan.

        Niin onkin. Ihmisistä kun pysyy loitolla, niistä pystyy vielä tykkäämäänkin. :)

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Sulle vois tulla reilumpi mieli siitä, mutta en usko että sitä marisijat osaa arvostaa, vaan näkee sen jotenkin "oltiin oikeessa" tilanteena ja ehkä ihan toisin, kun sen tarkoitat.

        Voi olla myös, että suut menis tukkoon tai sitten just muutkin rupee laskemaan saamisiaan.

        Niin onkin. Ihmisistä kun pysyy loitolla, niistä pystyy vielä tykkäämäänkin. :)

        "Niin onkin. Ihmisistä kun pysyy loitolla, niistä pystyy vielä tykkäämäänkin. :)"

        Vaikuttaa kovasti siltä. Nythän tässä ketjussa jo yksi ajattelee rahan tarjoamisen olevan kostotoimenpide. On kyllä niin uniikki ja itselleni käsittämätön ajatuskulku, että en varmasti ikinä kykene tuota sisäistämään. Ihmiset ovat OUTOJA. 😂

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Niin onkin. Ihmisistä kun pysyy loitolla, niistä pystyy vielä tykkäämäänkin. :)"

        Vaikuttaa kovasti siltä. Nythän tässä ketjussa jo yksi ajattelee rahan tarjoamisen olevan kostotoimenpide. On kyllä niin uniikki ja itselleni käsittämätön ajatuskulku, että en varmasti ikinä kykene tuota sisäistämään. Ihmiset ovat OUTOJA. 😂

        Täällä voi törmätä monenmoiseen näkemykseen. :)

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Täällä voi törmätä monenmoiseen näkemykseen. :)

        Siksipä täältä kyselinkin. Täältä löytyy usein näkemyksiä, joita ei tule itse edes ajatelleeksi ja joita oma lähipiirikään ei tajua ilmaista.

    • Anonyymi

      No miettisin varmaan sitä millainen fiilis siinä parisuhteessa on yleisesti ottaen ollut sen rahankäytön suhteen, että onko siinä ollut paljonkin sellaista pinnanalaista valtataistelua, syyllistämistä tms. Ja monille tuo paikka auringossa tuntuu lankeavan kovinkin helposti ettei sitä nyt miksikään varsinaiseksi ansiokseen voi laskea ja rahankäyttökin voi olla sitten täysin holtitonta. Toisaalta ei arvosta sitä rahaa ja toisaalta laskee pennilleen osuuksiaan. Siinä toisen laittaa vähän puun ja kuoren väliinkin sellaisessa. Että jos ei nyt ihan vilpitön mieli ole siinä taloudenpidossa nyt kaiken kaikkiaan ole aikoinaan ollut niin tuon lahjoituksen voi ottaa toinen osapuoli ihan vittuilunakin, ja se kai silloin lienee tarkoituskin, jonka kumpainenkin täysin ymmärtää. Elämässä on paljon kyse sattumastakin, kumpi löytää ensin hyvän työpaikan ja sinne sitten jämähdetään. Siksi kai naiset näitä hoitsuja usein ovat, voivat muuttaa miehensä mukana helpommin.

    • Anonyymi

      Pistä se jokunen kymppitonni vaikkapa hyväntekeväisyyteen.

      • Anonyymi

        No se nyt ei ratkasis asiaa yhtään mihinkään suuntaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se nyt ei ratkasis asiaa yhtään mihinkään suuntaan.

        Mitäpä se tuokaan ratkaisee? Enemmänkin mielestäni arvotat itsesi ja rakkautesi tuolla rahalla. Hän on todellakin päässyt porautumaan itsetuntoosi noilla kommenteilla. Ja todennäköisesti olisi vain tyytyväinen tiedosta että edelleen vaikuttaa elämääsi. Osta vaikka uudelle rakkaalle jotain jos haluat johonkin toiseen käyttää. Katse eteenpäin eikä menneeseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se nyt ei ratkasis asiaa yhtään mihinkään suuntaan.

        Voi myös ajatella että ilman sinua sillä miehellä ei olisi koko sitä asuntoa. Jos sinun vanhempien takauksella sen saitte ostettua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäpä se tuokaan ratkaisee? Enemmänkin mielestäni arvotat itsesi ja rakkautesi tuolla rahalla. Hän on todellakin päässyt porautumaan itsetuntoosi noilla kommenteilla. Ja todennäköisesti olisi vain tyytyväinen tiedosta että edelleen vaikuttaa elämääsi. Osta vaikka uudelle rakkaalle jotain jos haluat johonkin toiseen käyttää. Katse eteenpäin eikä menneeseen.

        Sen se ratkaisisi, että kukaan ei enää tuntisi kokeneensa taloudellista tappiota. Se lienee ainoa asia, mihin rahalla voi vaikuttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen se ratkaisisi, että kukaan ei enää tuntisi kokeneensa taloudellista tappiota. Se lienee ainoa asia, mihin rahalla voi vaikuttaa.

        Niin eli sinun silmissä teidän suhde on ollut pelkästään talouteen perustuva? Entä jos exäsi olisi valittanut ettet antanut tarpeeksi että eli puutteesta. Niin menisitkö nyt vähän antamaan ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin eli sinun silmissä teidän suhde on ollut pelkästään talouteen perustuva? Entä jos exäsi olisi valittanut ettet antanut tarpeeksi että eli puutteesta. Niin menisitkö nyt vähän antamaan ?

        Suhteemme aikana raha ei ollut ongelma, eikä heti eron jälkeenkään. Nämä puheet ilmaantuivat esiin vasta muutama kuukausi eron jälkeen.

        Raha on vain rahaa ja niin olen ajatellut aina. Nykytilanteessa en tarjoaisi edes keskusteluapua, jos kokisi jääneensä puhetta paitsi. Materia on aivan eri asia, kuin henki tai ruumis, ainakin minulle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suhteemme aikana raha ei ollut ongelma, eikä heti eron jälkeenkään. Nämä puheet ilmaantuivat esiin vasta muutama kuukausi eron jälkeen.

        Raha on vain rahaa ja niin olen ajatellut aina. Nykytilanteessa en tarjoaisi edes keskusteluapua, jos kokisi jääneensä puhetta paitsi. Materia on aivan eri asia, kuin henki tai ruumis, ainakin minulle.

        Niin jos hän olisi kokenut noin suhteen aikana. Olisi hänen pitänyt puhua siitä suhteessa. Jos ei ole siitä puhunut et ole silloin voinut tilanteeseen vaikuttaa. Tuohan on nyt vain keino loukata eron jälkeen. Ja nyt haet jonkinlaista kostoa hänelle. Oletko täysin edes päässyt yli hänestä kun noin paljon mietit mitä hän ajattelee? Toki jos se mielenrauhaa itsellesi suo jokainen tehköön mitä tekee. Luulen että exäsi pitäisi sinua hulluna mutta varmasti ottaisi toki rahat vastaan. Tuskinpa sinua kunnioittaa sen jälkeen yhtään enempää kuin nytkään jos sitä toivot.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin jos hän olisi kokenut noin suhteen aikana. Olisi hänen pitänyt puhua siitä suhteessa. Jos ei ole siitä puhunut et ole silloin voinut tilanteeseen vaikuttaa. Tuohan on nyt vain keino loukata eron jälkeen. Ja nyt haet jonkinlaista kostoa hänelle. Oletko täysin edes päässyt yli hänestä kun noin paljon mietit mitä hän ajattelee? Toki jos se mielenrauhaa itsellesi suo jokainen tehköön mitä tekee. Luulen että exäsi pitäisi sinua hulluna mutta varmasti ottaisi toki rahat vastaan. Tuskinpa sinua kunnioittaa sen jälkeen yhtään enempää kuin nytkään jos sitä toivot.

        Haen kostoa? Siis jos tarjoaisin hänelle ilmaista rahaa, niin se olisi kosto? No nyt oli aivan uusi näkemys.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haen kostoa? Siis jos tarjoaisin hänelle ilmaista rahaa, niin se olisi kosto? No nyt oli aivan uusi näkemys.

        No kyllähän sinä jonkinlaista mielihyvää itsellesi tuolla teolla haet. Pitää päästä näyttämään. En usko hetkeäkään että kyseessä olisi mikään hyvän tahtoinen ele. Niin paljon katkeruus paistaa kuitenkin läpi kun lukee tuota tekstiä ketjua ja vastauksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haen kostoa? Siis jos tarjoaisin hänelle ilmaista rahaa, niin se olisi kosto? No nyt oli aivan uusi näkemys.

        Entä jos vastaa että tunge rahasi sinne minne aurinko paista? Sanot ettei raha merkitse sinulle. Kuitenkin haluat sillä vieläkin vääntää exän kanssa. Jos se ei oikeasti merkitse teet sen nimettömänä niin ettei hän edes tiedä että on sinulta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllähän sinä jonkinlaista mielihyvää itsellesi tuolla teolla haet. Pitää päästä näyttämään. En usko hetkeäkään että kyseessä olisi mikään hyvän tahtoinen ele. Niin paljon katkeruus paistaa kuitenkin läpi kun lukee tuota tekstiä ketjua ja vastauksia.

        Tietysti ajattelen itseäni. Ei mulla ole hänen taloudellisesta tilanteestaan mitään käsitystä. En tiedä onko hänellä tuolle mitään tarvetta. Aikanaan olisi ollut, mutta ei mulla ollut niitä mahdollisuuksia kuin juuri nyt on. Mä nyt vaan kuulun niihin ihmisiin, jotka pyytävät anteeksi omia tötöilyjään, vaikka toinen olisi toiminut vielä huonommin. Ja kyllä, siitä tulee minulle hyvä olo, jos koen toimineeni oikein. Se on kai sitten kiellettyä, että anteeksipyynnöstä saisi tulla itselle hyvä mieli.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos vastaa että tunge rahasi sinne minne aurinko paista? Sanot ettei raha merkitse sinulle. Kuitenkin haluat sillä vieläkin vääntää exän kanssa. Jos se ei oikeasti merkitse teet sen nimettömänä niin ettei hän edes tiedä että on sinulta.

        Sitten olisin antamatta. Olisipahan tarjottu.

        Miten annetaan nimettömänä laillisesti rahaa jollekulle?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti ajattelen itseäni. Ei mulla ole hänen taloudellisesta tilanteestaan mitään käsitystä. En tiedä onko hänellä tuolle mitään tarvetta. Aikanaan olisi ollut, mutta ei mulla ollut niitä mahdollisuuksia kuin juuri nyt on. Mä nyt vaan kuulun niihin ihmisiin, jotka pyytävät anteeksi omia tötöilyjään, vaikka toinen olisi toiminut vielä huonommin. Ja kyllä, siitä tulee minulle hyvä olo, jos koen toimineeni oikein. Se on kai sitten kiellettyä, että anteeksipyynnöstä saisi tulla itselle hyvä mieli.

        Eli pyydät anteeksi mitä? Sitä että olet ollut hänen kanssaan suhteessa tilanteessa jossa sinulla ollut huono taloudellinen tilanne. Hän olisi voinut jättää sinut silloin jos se olisi häirinnyt häntä. Hän olisi voinut tehdä siitä silloin ongelman. Eikö sinulla ole mitään asioita nykyään johon keskittyä kuin exäsi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli pyydät anteeksi mitä? Sitä että olet ollut hänen kanssaan suhteessa tilanteessa jossa sinulla ollut huono taloudellinen tilanne. Hän olisi voinut jättää sinut silloin jos se olisi häirinnyt häntä. Hän olisi voinut tehdä siitä silloin ongelman. Eikö sinulla ole mitään asioita nykyään johon keskittyä kuin exäsi?

        Sitä, että aiheutin pahaa mieltä ja että hän koki tilanteen epäreiluksi. Ihan samalla tavalla kuin pyydän anteeksi, jos käyttämäni sanat pahoittavat toisen mielen, vaikka kokisin olleeni itse asiassa oikeassakin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä, että aiheutin pahaa mieltä ja että hän koki tilanteen epäreiluksi. Ihan samalla tavalla kuin pyydän anteeksi, jos käyttämäni sanat pahoittavat toisen mielen, vaikka kokisin olleeni itse asiassa oikeassakin

        Ja höpöhöpö. Pyytääkö exäsi sinulta anteeksi sanojaan. Tuskinpa . Voithan kysyä että kokeeko että olet hänelle velkaa teidän suhteesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä, että aiheutin pahaa mieltä ja että hän koki tilanteen epäreiluksi. Ihan samalla tavalla kuin pyydän anteeksi, jos käyttämäni sanat pahoittavat toisen mielen, vaikka kokisin olleeni itse asiassa oikeassakin

        Mä olen aidosti sen verran yksinkertainen yksilö, että minulle tulee parempi mieli, kun pyydän anteeksi. Minulle tulee parempi mieli täysin riippumatta siitä hyväksyykö toinen anteeksipyyntöäni vai ei. Toki tulisi vielä parempi mieli, jos anteeksipyyntö hyväksytään, mutta oleellisinta on, että olen ainakin yrittänyt. Tuo on varmaan aivan kamalan väärin, mutta mä todellakin pyydän aina anteeksi ensisijaisesti itseni ja oman omatuntoni takia. Toisia en voi pakottaa anteeksi antamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja höpöhöpö. Pyytääkö exäsi sinulta anteeksi sanojaan. Tuskinpa . Voithan kysyä että kokeeko että olet hänelle velkaa teidän suhteesta.

        Ei hänen omatuntonsa kuulu minulle. Minä elän vain omien ajatusteni ja tuntojeni kanssa, en hänen. En kaipaa hänen anteeksipyyntöään, mutta saisi hän tietysti pyytää, jos siitä tulisi hänelle parempi mieli. Ja kyllä hän anteeksi saisi.

        Se miten hän asian kokee on mulle varsin yhdentekevää. Kyse on minusta ja minun omatunnostani. Oleellisinta, etten ainakaan halua pahentaa tilannetta. Jos pysyttäisiin samassa, niin se olisi täysin ok.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten olisin antamatta. Olisipahan tarjottu.

        Miten annetaan nimettömänä laillisesti rahaa jollekulle?

        En minä tiedä. Nosta vaikka pikkuhiljaa ja laita kirjekuoressa postilaatikko.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä tiedä. Nosta vaikka pikkuhiljaa ja laita kirjekuoressa postilaatikko.

        Ei tuo ole laillinen tapa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen aidosti sen verran yksinkertainen yksilö, että minulle tulee parempi mieli, kun pyydän anteeksi. Minulle tulee parempi mieli täysin riippumatta siitä hyväksyykö toinen anteeksipyyntöäni vai ei. Toki tulisi vielä parempi mieli, jos anteeksipyyntö hyväksytään, mutta oleellisinta on, että olen ainakin yrittänyt. Tuo on varmaan aivan kamalan väärin, mutta mä todellakin pyydän aina anteeksi ensisijaisesti itseni ja oman omatuntoni takia. Toisia en voi pakottaa anteeksi antamaan.

        Minä olen sellainen että elettyä elämää en anteeksi pyytele. Minun mielestäni sinulla ei ole anteeksi pyydettävää. Et ole voinut siihen tilanteeseen vaikuttaa silloin. Enemmän se on llkeää ruveta vanhoja juttuja käyttämään erossa aseena. Mutta hyvin on näköjään toiminut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen aidosti sen verran yksinkertainen yksilö, että minulle tulee parempi mieli, kun pyydän anteeksi. Minulle tulee parempi mieli täysin riippumatta siitä hyväksyykö toinen anteeksipyyntöäni vai ei. Toki tulisi vielä parempi mieli, jos anteeksipyyntö hyväksytään, mutta oleellisinta on, että olen ainakin yrittänyt. Tuo on varmaan aivan kamalan väärin, mutta mä todellakin pyydän aina anteeksi ensisijaisesti itseni ja oman omatuntoni takia. Toisia en voi pakottaa anteeksi antamaan.

        Ja ristiriidassa sen kanssa että että et edes keskustelu apua tarjoaisi kuitenkin haluat häneltä anteeksi antoa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ristiriidassa sen kanssa että että et edes keskustelu apua tarjoaisi kuitenkin haluat häneltä anteeksi antoa.

        En halua tai kaipaa anteeksiantoa. Johan sen sanoin. Anteeksianto on vain mahdollinen bonus, ei itsetarkoitus. Saa antaa anteeksi tai olla antamatta. Minun omalletunnolleni riittää, jos olen edes yrittänyt tarjota anteeksipyyntöä. Sitä ei ole mikään pakko hyväksyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tuo ole laillinen tapa.

        Selvitä itse. En minä ole exälle lahjoittamassa muutamaa 10 tuhatta huonon omatunnon vuoksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvitä itse. En minä ole exälle lahjoittamassa muutamaa 10 tuhatta huonon omatunnon vuoksi.

        Laillinen tapa on ilmoittaa ja maksaa verot, jos niitä maksettavaksi syntyy.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hänen omatuntonsa kuulu minulle. Minä elän vain omien ajatusteni ja tuntojeni kanssa, en hänen. En kaipaa hänen anteeksipyyntöään, mutta saisi hän tietysti pyytää, jos siitä tulisi hänelle parempi mieli. Ja kyllä hän anteeksi saisi.

        Se miten hän asian kokee on mulle varsin yhdentekevää. Kyse on minusta ja minun omatunnostani. Oleellisinta, etten ainakaan halua pahentaa tilannetta. Jos pysyttäisiin samassa, niin se olisi täysin ok.

        Sitten sinun on se tehtävä jos itse koet noin. Tämä nyt on vain minun mielipiteeni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten sinun on se tehtävä jos itse koet noin. Tämä nyt on vain minun mielipiteeni.

        Ja mielipiteitähän tässä nyt juuri haettiinkin. Tällä hetkellä ketjussa selvästi vaikuttaa siltä, että mahdollisia taloudellisia tappioita ei saa yrittää korvata. Se on enemmän väärin kuin olla yrittämättä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laillinen tapa on ilmoittaa ja maksaa verot, jos niitä maksettavaksi syntyy.

        Niin on. Mietin että kuinka suhtautuisit jos miehesi tekisi saman exälleen? Minkälaisia tunteita se herättäisi . Ajatteletko yhtään että siitä voi koitua myös ongelmia exäsi elämään. Jos hänellä on uusi kumppani joka ei pidä siitä että exä jakelee rahaa. Tuohan voi käsittää hyvinkin väärin halutessaan. Miksi sotkeytua toisen elämään jos ette ole 6 vuoteen olleet tekemisissä. Kysy nyt ensin edes mitä kuuluu. Ennen kuin menet tekemään mitään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mielipiteitähän tässä nyt juuri haettiinkin. Tällä hetkellä ketjussa selvästi vaikuttaa siltä, että mahdollisia taloudellisia tappioita ei saa yrittää korvata. Se on enemmän väärin kuin olla yrittämättä.

        Toki saat vapaa maa. Ja tietenkin saat pyydellä anteeksi ihmiseltä joka kolme vuotta sinua haukkunut. Anna mennä vaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on. Mietin että kuinka suhtautuisit jos miehesi tekisi saman exälleen? Minkälaisia tunteita se herättäisi . Ajatteletko yhtään että siitä voi koitua myös ongelmia exäsi elämään. Jos hänellä on uusi kumppani joka ei pidä siitä että exä jakelee rahaa. Tuohan voi käsittää hyvinkin väärin halutessaan. Miksi sotkeytua toisen elämään jos ette ole 6 vuoteen olleet tekemisissä. Kysy nyt ensin edes mitä kuuluu. Ennen kuin menet tekemään mitään.

        Itse en ajattelisi asiasta yhtään mitään. Eivät muiden rahat ole minun asiani.

        Jos olet ketjua lukenut, niin olet nähnyt tuotakin pohditun, että voisiko siitä aiheutua jotain perheriitoja. Tosin aiemmin hänen silloinen naisystävänsä (ehkä nykyinenkin, en tiedä) ihan itse lähetteli minulle viestejä ja pyysi rahaa. Kyseessä on siis minulle täysin tuntematon ihminen, jota en ole koskaan tavannut, en ole hänen kanssaan yhtään sanaa vaihtanut. Siihenkin viestiin jätin vastaamatta. Jos he edelleen ovat yhdessä, niin asia tuskin aiheuttaisi ongelmia.

        Eikö kuulumisten kysely nimenomaan olisi sotkeentumista? Siitähän voisi jopa kuvitella, että mua kiinnostaisi mitä heille kuuluu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki saat vapaa maa. Ja tietenkin saat pyydellä anteeksi ihmiseltä joka kolme vuotta sinua haukkunut. Anna mennä vaan.

        Tietysti saan, se nyt on selvä. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että siltä olisi ihmisten mielestä vain enemmän harmia ja sitä en tietenkään halua. Kannattanee ennemmin ostaa vaikka uusi auto.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ajattelisi asiasta yhtään mitään. Eivät muiden rahat ole minun asiani.

        Jos olet ketjua lukenut, niin olet nähnyt tuotakin pohditun, että voisiko siitä aiheutua jotain perheriitoja. Tosin aiemmin hänen silloinen naisystävänsä (ehkä nykyinenkin, en tiedä) ihan itse lähetteli minulle viestejä ja pyysi rahaa. Kyseessä on siis minulle täysin tuntematon ihminen, jota en ole koskaan tavannut, en ole hänen kanssaan yhtään sanaa vaihtanut. Siihenkin viestiin jätin vastaamatta. Jos he edelleen ovat yhdessä, niin asia tuskin aiheuttaisi ongelmia.

        Eikö kuulumisten kysely nimenomaan olisi sotkeentumista? Siitähän voisi jopa kuvitella, että mua kiinnostaisi mitä heille kuuluu.

        On se normaalimpaa. Luuletko että exäsi ei tule kysymään niistä rahoista mitään sinulta? Voithan sä vaikka ostaa ponin toiselle ja viedä sinne pihamaalle jos noin pakottava tarve päästä taas yhteyteen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ajattelisi asiasta yhtään mitään. Eivät muiden rahat ole minun asiani.

        Jos olet ketjua lukenut, niin olet nähnyt tuotakin pohditun, että voisiko siitä aiheutua jotain perheriitoja. Tosin aiemmin hänen silloinen naisystävänsä (ehkä nykyinenkin, en tiedä) ihan itse lähetteli minulle viestejä ja pyysi rahaa. Kyseessä on siis minulle täysin tuntematon ihminen, jota en ole koskaan tavannut, en ole hänen kanssaan yhtään sanaa vaihtanut. Siihenkin viestiin jätin vastaamatta. Jos he edelleen ovat yhdessä, niin asia tuskin aiheuttaisi ongelmia.

        Eikö kuulumisten kysely nimenomaan olisi sotkeentumista? Siitähän voisi jopa kuvitella, että mua kiinnostaisi mitä heille kuuluu.

        Miksi ihmeessä tunget itsesi tuohon soppaa jos olet irti päässyt. Ei ole normaalia pyydellä rahaa nykyisen exältä jos vielä tuollaisen kanssa alkanut seurustella Tietävät sitten että nyt sulta pystyy nyhtämään kun podet niin huonoa omatuntoa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se normaalimpaa. Luuletko että exäsi ei tule kysymään niistä rahoista mitään sinulta? Voithan sä vaikka ostaa ponin toiselle ja viedä sinne pihamaalle jos noin pakottava tarve päästä taas yhteyteen.

        No musta se ei ole yrityisen normaalia, kun haluaisi vain tulla jätetyksi rauhaan. Toisia vaan tuntuvat nuo rahalliset "menetykset" edelleen kovasti ahdistavan.

        Miksi hän minulta rahaa kyselisi? Tuskin hänellä tässä kohtaa on mitään käsitystä siitä, että mulla mitään on. Vielä vähemmän hänellä voi olla kuvitelmaa siitä, että mitään antaisin, vaikka olisi.

        Ponista tuskin olisi heille mitään iloa. Se nyt ainakin menisi vittuilun puolelle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmeessä tunget itsesi tuohon soppaa jos olet irti päässyt. Ei ole normaalia pyydellä rahaa nykyisen exältä jos vielä tuollaisen kanssa alkanut seurustella Tietävät sitten että nyt sulta pystyy nyhtämään kun podet niin huonoa omatuntoa.

        Jos olisit ketjua lukenut, niin olisit nähnyt, että en ole pääsyt. Edelleen tuntuu toisia nuo taloudelliset "menetykset" ahdistavan. Edelleen niistä vaan tarvitsee juttuja levitellä, vaikka mä asustelen nykyään useamman sadan kilometrin päässä. Joskus tekisi vain mieli käydä vieraisilla niiden ystävien luona, joita siellä vielä on, joutumatta kuulemaan näitä. Sitä vaan siis mietin, että tulisiko siitä rahasta heille viimein hyvä mieli.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No musta se ei ole yrityisen normaalia, kun haluaisi vain tulla jätetyksi rauhaan. Toisia vaan tuntuvat nuo rahalliset "menetykset" edelleen kovasti ahdistavan.

        Miksi hän minulta rahaa kyselisi? Tuskin hänellä tässä kohtaa on mitään käsitystä siitä, että mulla mitään on. Vielä vähemmän hänellä voi olla kuvitelmaa siitä, että mitään antaisin, vaikka olisi.

        Ponista tuskin olisi heille mitään iloa. Se nyt ainakin menisi vittuilun puolelle.

        Etkö kirjoittanut että ette ole olleet tekemisissä 6 vuoteen? Eikö sinut ole silloin rauhaan jätetty? Juurikin kirjoitit että exäsi uusi nainen oli kyselyt sinulta rahaa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö kirjoittanut että ette ole olleet tekemisissä 6 vuoteen? Eikö sinut ole silloin rauhaan jätetty? Juurikin kirjoitit että exäsi uusi nainen oli kyselyt sinulta rahaa?

        Henkilökohtaisesti en ole ollut tekemisissä. Kylillä ja tuttaville kerrottujen juttujen kuulemiseen ei henkilökohtaista jutustelua tarvita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö kirjoittanut että ette ole olleet tekemisissä 6 vuoteen? Eikö sinut ole silloin rauhaan jätetty? Juurikin kirjoitit että exäsi uusi nainen oli kyselyt sinulta rahaa?

        Sanoinko hänen pyydelleen rahaa nyt?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti saan, se nyt on selvä. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että siltä olisi ihmisten mielestä vain enemmän harmia ja sitä en tietenkään halua. Kannattanee ennemmin ostaa vaikka uusi auto.

        Autostakin pitää maksaa lahjavero Eikö? Ja enemmän se vittuilua on kun ostat kuitenkin väärän värisen ja merkkisen ja eikö uutta pidä odottaa ethän nyt voi käytettyä ostaa. Tiedä mitä niissäkin sitten on. Mutta 10 tonnilla ei nyt taida vielä uutta autoa saada.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Autostakin pitää maksaa lahjavero Eikö? Ja enemmän se vittuilua on kun ostat kuitenkin väärän värisen ja merkkisen ja eikö uutta pidä odottaa ethän nyt voi käytettyä ostaa. Tiedä mitä niissäkin sitten on. Mutta 10 tonnilla ei nyt taida vielä uutta autoa saada.

        Tarkoitin itseäni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olisit ketjua lukenut, niin olisit nähnyt, että en ole pääsyt. Edelleen tuntuu toisia nuo taloudelliset "menetykset" ahdistavan. Edelleen niistä vaan tarvitsee juttuja levitellä, vaikka mä asustelen nykyään useamman sadan kilometrin päässä. Joskus tekisi vain mieli käydä vieraisilla niiden ystävien luona, joita siellä vielä on, joutumatta kuulemaan näitä. Sitä vaan siis mietin, että tulisiko siitä rahasta heille viimein hyvä mieli.

        Jätä tuollaset omaa arvoonsa. Hyvänen aika anna katkeran exän uikuttaa ja elä elämääsi. Enemmän se saa puheen aihetta kun meet sinne sörkkimään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olisit ketjua lukenut, niin olisit nähnyt, että en ole pääsyt. Edelleen tuntuu toisia nuo taloudelliset "menetykset" ahdistavan. Edelleen niistä vaan tarvitsee juttuja levitellä, vaikka mä asustelen nykyään useamman sadan kilometrin päässä. Joskus tekisi vain mieli käydä vieraisilla niiden ystävien luona, joita siellä vielä on, joutumatta kuulemaan näitä. Sitä vaan siis mietin, että tulisiko siitä rahasta heille viimein hyvä mieli.

        En minä nyt ole kaikkea sanasta sanaan jaksanut lukea. Myönnetään. Vilkuillut sieltä täältä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olisit ketjua lukenut, niin olisit nähnyt, että en ole pääsyt. Edelleen tuntuu toisia nuo taloudelliset "menetykset" ahdistavan. Edelleen niistä vaan tarvitsee juttuja levitellä, vaikka mä asustelen nykyään useamman sadan kilometrin päässä. Joskus tekisi vain mieli käydä vieraisilla niiden ystävien luona, joita siellä vielä on, joutumatta kuulemaan näitä. Sitä vaan siis mietin, että tulisiko siitä rahasta heille viimein hyvä mieli.

        Onhan tuo nyt kummallista että exäsi edelleen puhuu sinusta tuttaville. Ei taida olla päässyt erosta yli. Kannattaako siis lähestyä mitenkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätä tuollaset omaa arvoonsa. Hyvänen aika anna katkeran exän uikuttaa ja elä elämääsi. Enemmän se saa puheen aihetta kun meet sinne sörkkimään.

        Sehän se tosiaan alkaa tämän ketjun perusteella olevan järkevintä. Mitä ilmeisimmin tuosta koituisi vain enemmän harmia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan tuo nyt kummallista että exäsi edelleen puhuu sinusta tuttaville. Ei taida olla päässyt erosta yli. Kannattaako siis lähestyä mitenkään.

        En tiedä, mutta ei se toiminta ole oikein missään vaiheessa eron jälkeen ollut normaalien ihmisten puuhaa. Tai no pari kuukautta oli, mutta sitten alkoivat kummallisuudet. En tiedä kenellä siellä heittää eniten päästä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä, mutta ei se toiminta ole oikein missään vaiheessa eron jälkeen ollut normaalien ihmisten puuhaa. Tai no pari kuukautta oli, mutta sitten alkoivat kummallisuudet. En tiedä kenellä siellä heittää eniten päästä.

        Sitä suuremmalla syyllä älä enää sotkeudu enää. Jos olisit ystäväni sanoisin noin. Mutta tietenkin täysin oma asiasi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä suuremmalla syyllä älä enää sotkeudu enää. Jos olisit ystäväni sanoisin noin. Mutta tietenkin täysin oma asiasi.

        On vaan jo pitkä v.tuttanut käydä vieraisilla niiden sikäläisten ystävien luona ja hyvin harvoin tulee käytyä. Aika usein tulee käytyä siellä päin työjuttujen takia, mutta jätän sitten kuitenkin vierailut väliin, kun en jaksa näitä juttuja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoinko hänen pyydelleen rahaa nyt?

        Et. Mutta jos on tuollainen ihminen niin ihan hyvin voisi alkaa uudestaan. Ihan kiusantekoa tuo minusta on ollut exältäsi ja siltä naiselta. Niin kuin tuo jauhaminen sinusta edelleen tuttaville. Osoittaa että miten tiukille se ero on ottanut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin itseäni.

        Hyvä osta vaikka itsellesi auto se on viisainta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On vaan jo pitkä v.tuttanut käydä vieraisilla niiden sikäläisten ystävien luona ja hyvin harvoin tulee käytyä. Aika usein tulee käytyä siellä päin työjuttujen takia, mutta jätän sitten kuitenkin vierailut väliin, kun en jaksa näitä juttuja.

        Eikö niille voi sanoa että et halua jauhaa exästäsi enää. Ettei kuulu sinulle? Ei taida pahinta tapahtua ihmisten elämässä jos noinkin vanhat jutut ovat vieläkin keskustelun aiheena. Eikö siellä nyt löytyisi jo joku uudempi juorun aihe kun oikein etsii?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö niille voi sanoa että et halua jauhaa exästäsi enää. Ettei kuulu sinulle? Ei taida pahinta tapahtua ihmisten elämässä jos noinkin vanhat jutut ovat vieläkin keskustelun aiheena. Eikö siellä nyt löytyisi jo joku uudempi juorun aihe kun oikein etsii?

        Pahemmin *

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö niille voi sanoa että et halua jauhaa exästäsi enää. Ettei kuulu sinulle? Ei taida pahinta tapahtua ihmisten elämässä jos noinkin vanhat jutut ovat vieläkin keskustelun aiheena. Eikö siellä nyt löytyisi jo joku uudempi juorun aihe kun oikein etsii?

        Ei mun ystävät hänestä puhukaan. Se vaan on pieni paikkakunta, jossa ei oikein voi mennä mihinkään törmäämättä tuttuihin. Olin eksäni kanssa yhdessä niin kauan ja muutin heti eron jälkeen pois, joten en mä monien niistä puolitutuista silmissä ole jotenkin olemassa itsekseni. Se juttu menee aina siihen, että missäs asustelee ja mitä nykyään teet ... ja sitten ollaankin jo sinä, että mitä x x on siitä mieltä ja oletko nähnyt ja mitenkäs te nyt niin erositte ja miten saitteko te viimein ne raha-asiat sovittua ja siinä vaiheessa mulla alkaa viimeistään keittää enkä mä edes halua,edes alkaa keksiä jutunjuurta. Kun harvoin käy niin edelleen aina löytyy joku, joka ei olen "mun puoltani" kuullut ja haluaisi sen kuulla. Ei kai se sitten muutu ennen kun ihmisistä aika jättää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mun ystävät hänestä puhukaan. Se vaan on pieni paikkakunta, jossa ei oikein voi mennä mihinkään törmäämättä tuttuihin. Olin eksäni kanssa yhdessä niin kauan ja muutin heti eron jälkeen pois, joten en mä monien niistä puolitutuista silmissä ole jotenkin olemassa itsekseni. Se juttu menee aina siihen, että missäs asustelee ja mitä nykyään teet ... ja sitten ollaankin jo sinä, että mitä x x on siitä mieltä ja oletko nähnyt ja mitenkäs te nyt niin erositte ja miten saitteko te viimein ne raha-asiat sovittua ja siinä vaiheessa mulla alkaa viimeistään keittää enkä mä edes halua,edes alkaa keksiä jutunjuurta. Kun harvoin käy niin edelleen aina löytyy joku, joka ei olen "mun puoltani" kuullut ja haluaisi sen kuulla. Ei kai se sitten muutu ennen kun ihmisistä aika jättää.

        Ne on niitten pikkupaikkojen iloja. Itse totesin jo vähän parikymppisenä että en jaksa niitä jauhamisia. Samat joka puolella Suomea. Eihän se sun exä välttämättä kerro edes niistä rahoista muille vaikka saisi tai värittää jotenkin omaksi hyväksi koko jutun . Ja onhan tuokin nyt tärkeää että sun exä on levitellyt pitkin kyliä tietoa teidän välisistä asioista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne on niitten pikkupaikkojen iloja. Itse totesin jo vähän parikymppisenä että en jaksa niitä jauhamisia. Samat joka puolella Suomea. Eihän se sun exä välttämättä kerro edes niistä rahoista muille vaikka saisi tai värittää jotenkin omaksi hyväksi koko jutun . Ja onhan tuokin nyt tärkeää että sun exä on levitellyt pitkin kyliä tietoa teidän välisistä asioista.

        *Vähän päälle parikymppisenä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne on niitten pikkupaikkojen iloja. Itse totesin jo vähän parikymppisenä että en jaksa niitä jauhamisia. Samat joka puolella Suomea. Eihän se sun exä välttämättä kerro edes niistä rahoista muille vaikka saisi tai värittää jotenkin omaksi hyväksi koko jutun . Ja onhan tuokin nyt tärkeää että sun exä on levitellyt pitkin kyliä tietoa teidän välisistä asioista.

        Törkeää eikä tärkeää

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne on niitten pikkupaikkojen iloja. Itse totesin jo vähän parikymppisenä että en jaksa niitä jauhamisia. Samat joka puolella Suomea. Eihän se sun exä välttämättä kerro edes niistä rahoista muille vaikka saisi tai värittää jotenkin omaksi hyväksi koko jutun . Ja onhan tuokin nyt tärkeää että sun exä on levitellyt pitkin kyliä tietoa teidän välisistä asioista.

        Niin. En mäkään pikkupaikkakunnista pidä, mutta kun toinen halusi siellä asua.

        Tuskin hän sitä asiaa tosiaan sen suuremmin kertoisikaan. Itse voisin kuitenkin asian sanoa, jos tahtoisin.

        Voi kuule, niitä juttuja on niin monta, joita olen tässä kuullut. Viime kesänä olin tosiaan ystävällä kylässä muutaman päivän ja touhu oli niin koomista. Paikallisessa kyläpubissa oli mm. käyty sanomassa, että mulle pitäis antaa porttikielto. Kävin mä siellä peräti kaksi kertaa päiväsaikaan selvinpäin syömässä lounasta. 😂

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. En mäkään pikkupaikkakunnista pidä, mutta kun toinen halusi siellä asua.

        Tuskin hän sitä asiaa tosiaan sen suuremmin kertoisikaan. Itse voisin kuitenkin asian sanoa, jos tahtoisin.

        Voi kuule, niitä juttuja on niin monta, joita olen tässä kuullut. Viime kesänä olin tosiaan ystävällä kylässä muutaman päivän ja touhu oli niin koomista. Paikallisessa kyläpubissa oli mm. käyty sanomassa, että mulle pitäis antaa porttikielto. Kävin mä siellä peräti kaksi kertaa päiväsaikaan selvinpäin syömässä lounasta. 😂

        No niin voisinhan sinäkin syyllistää häntä siitä että jouduit ostamaan asunnon ja asumaan sellaisella paikakunnalla missä et halunnut. Koska hän halusi. Eväsi näin ollen sinulta mahdollisuuden muuttaa muualle. Kaikesta saa revittyä jotain jos haluaa. Ei sinulla ole minun mielestäni mitään velvollisuutta enää häntä kohtaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin voisinhan sinäkin syyllistää häntä siitä että jouduit ostamaan asunnon ja asumaan sellaisella paikakunnalla missä et halunnut. Koska hän halusi. Eväsi näin ollen sinulta mahdollisuuden muuttaa muualle. Kaikesta saa revittyä jotain jos haluaa. Ei sinulla ole minun mielestäni mitään velvollisuutta enää häntä kohtaan.

        Voisin toki, mutta kun olen alusta asti halunnut eroon kaikesta siitä. Lähdin ihan tarkotuksella menemään pelkkien vaateideni kera ja jätin kaiken yhteisen irtaimiston jälkeeni. En halunnut käydä keskustelua yhdestäkään tuolista, lautasesta tai lakanasta. Siitäkin tosin taisi joku jälkikäteen napista, kun olin jättänyt astiani ym. sinne. Käskin viedä kiekkariin tai heittää roskiin.

        Näyttää vaan, että pitää vissiin hommautua eroon ystävistäkin, tai sanoa että tulevat mun luo kylään. Kuten tossa aiemmin jo sanoin, niin kyllä mä kaiken huomioon ottaen jopa sen tietyn v.tutuksen ymmärrän, vaikken itse kykenekään niin ajattelemaan. En tosin tiedä mahtaisiko tuosta lopulta edes tulla heille parempi mieli, vai pikemmin lisää v.tutusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisin toki, mutta kun olen alusta asti halunnut eroon kaikesta siitä. Lähdin ihan tarkotuksella menemään pelkkien vaateideni kera ja jätin kaiken yhteisen irtaimiston jälkeeni. En halunnut käydä keskustelua yhdestäkään tuolista, lautasesta tai lakanasta. Siitäkin tosin taisi joku jälkikäteen napista, kun olin jättänyt astiani ym. sinne. Käskin viedä kiekkariin tai heittää roskiin.

        Näyttää vaan, että pitää vissiin hommautua eroon ystävistäkin, tai sanoa että tulevat mun luo kylään. Kuten tossa aiemmin jo sanoin, niin kyllä mä kaiken huomioon ottaen jopa sen tietyn v.tutuksen ymmärrän, vaikken itse kykenekään niin ajattelemaan. En tosin tiedä mahtaisiko tuosta lopulta edes tulla heille parempi mieli, vai pikemmin lisää v.tutusta.

        Eikait nyt kukaan jaksa vuosikatsaus jauhaa samasta asiasta nyt jos meet jotain rahaa antamaan niin sehän jatkuu vaan. Onhan se nyt jossain vaiheessa puitu niin loppuu ettei ole enää mitään uutta tietoa. Jos nyt ei ole muuta puhuttavaa kuin teidän ero . Niin ei se kovin monipuolista ystävyyttä ole. Varsinkin jos sinulla on jo uusi suhde. Luulisi häiritsevän jatkuvasti exästä jauhaminen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikait nyt kukaan jaksa vuosikatsaus jauhaa samasta asiasta nyt jos meet jotain rahaa antamaan niin sehän jatkuu vaan. Onhan se nyt jossain vaiheessa puitu niin loppuu ettei ole enää mitään uutta tietoa. Jos nyt ei ole muuta puhuttavaa kuin teidän ero . Niin ei se kovin monipuolista ystävyyttä ole. Varsinkin jos sinulla on jo uusi suhde. Luulisi häiritsevän jatkuvasti exästä jauhaminen.

        Taisin jo aiemmin mainita, että ongelma eivät ole ne ystävät itse, vaan se paikka missä he asuvat.

        Mainitsemani mies on kai ennemmin miesystäväni, kuin varsinainen mieheni vielä. Sen verran tuoreesta jutusta on kysymys. En ole vielä edes harkinnut vieväni häntä tuonne kyläilemään. Voi olla, että jää vielä väliin. Jos ei nyt sitten mennä sinne pysymään ihan vaan neljän seinän sisällä. Rehellisesti sanoen mielestäni parempi olla kokonaan menemättä. En mäkään tuonne haluaisi, jos tilanne olisi toisinpäin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taisin jo aiemmin mainita, että ongelma eivät ole ne ystävät itse, vaan se paikka missä he asuvat.

        Mainitsemani mies on kai ennemmin miesystäväni, kuin varsinainen mieheni vielä. Sen verran tuoreesta jutusta on kysymys. En ole vielä edes harkinnut vieväni häntä tuonne kyläilemään. Voi olla, että jää vielä väliin. Jos ei nyt sitten mennä sinne pysymään ihan vaan neljän seinän sisällä. Rehellisesti sanoen mielestäni parempi olla kokonaan menemättä. En mäkään tuonne haluaisi, jos tilanne olisi toisinpäin.

        Jos sulla tuorejuustoa suhde. Niin miksi käytät sekuntiakaan exän miettimiseen. Älä pilaa suhdetta sillä jauhat tuota hänelle. Keskity häneen. Miksi et tee ja käytä sitäkin aikaa uuden rakkaan kanssa. Ja vain idioottit tulevat jotain exästä puhumaan jos näkevät sinun jonkun uuden kanssa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sulla tuorejuustoa suhde. Niin miksi käytät sekuntiakaan exän miettimiseen. Älä pilaa suhdetta sillä jauhat tuota hänelle. Keskity häneen. Miksi et tee ja käytä sitäkin aikaa uuden rakkaan kanssa. Ja vain idioottit tulevat jotain exästä puhumaan jos näkevät sinun jonkun uuden kanssa.

        Tuoresuhde 😂😂 en tiedä mistä tuo juusto tuonne tuli.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sulla tuorejuustoa suhde. Niin miksi käytät sekuntiakaan exän miettimiseen. Älä pilaa suhdetta sillä jauhat tuota hänelle. Keskity häneen. Miksi et tee ja käytä sitäkin aikaa uuden rakkaan kanssa. Ja vain idioottit tulevat jotain exästä puhumaan jos näkevät sinun jonkun uuden kanssa.

        En ole koskaan jauhanut asiaa hänelle. Hän kuitenkin tietää nykyisestä rahatilanteestani, vaikka raha-asiamme eivät vielä varsinaisesti toisillemme kuulu. Mainitsin ajatuksestani hänelle, sillä en aio valehdella asiasta, jos päädyn toteuttamaan tuon ajatuksen. En todellakaan halua vaikkapa viiden vuoden päästä päätyä tilanteeseen, jossa kysellään miksi olen antanut rahaa eksälleni. Avoimet kortit ovat musta parempi ratkaisu, eikä asiasta tarvitse sen syvemmin keskustella, jos ei hän nyt sitten ihan itse kysy. No ei ole kysellyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan jauhanut asiaa hänelle. Hän kuitenkin tietää nykyisestä rahatilanteestani, vaikka raha-asiamme eivät vielä varsinaisesti toisillemme kuulu. Mainitsin ajatuksestani hänelle, sillä en aio valehdella asiasta, jos päädyn toteuttamaan tuon ajatuksen. En todellakaan halua vaikkapa viiden vuoden päästä päätyä tilanteeseen, jossa kysellään miksi olen antanut rahaa eksälleni. Avoimet kortit ovat musta parempi ratkaisu, eikä asiasta tarvitse sen syvemmin keskustella, jos ei hän nyt sitten ihan itse kysy. No ei ole kysellyt.

        Tottakai. Ja tietääpähän hänkin että lasku tulee perässä jos joskus eroatte. Jos noilla ajatuksilla eteenpäin mennään. Mutta onnea elämääsi teitpä mitä tahansa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai. Ja tietääpähän hänkin että lasku tulee perässä jos joskus eroatte. Jos noilla ajatuksilla eteenpäin mennään. Mutta onnea elämääsi teitpä mitä tahansa.

        Mikä hiton lasku? Rahaako mä nyt tässä olenkin eksältäni vaatimassa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä hiton lasku? Rahaako mä nyt tässä olenkin eksältäni vaatimassa?

        Ei kun siltä tulevalta exältä. Eihän sitä tiedä vaikka joudut joskus hänenkin elämää kustantamaan. Elämästä kun ei tiedä. Itse ainakin kavahtaisin jos elämä pyörii 9 vuotta vanhan exän kanssa riitelyn ja rahan ympärillä. Vaikka sitä rahaa nyt on tilanteet muuttuvat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kun siltä tulevalta exältä. Eihän sitä tiedä vaikka joudut joskus hänenkin elämää kustantamaan. Elämästä kun ei tiedä. Itse ainakin kavahtaisin jos elämä pyörii 9 vuotta vanhan exän kanssa riitelyn ja rahan ympärillä. Vaikka sitä rahaa nyt on tilanteet muuttuvat.

        Siis mistä ihmeestä sä nyt puhut? Eksäni kustansi minun elämääni ja minä mietin kompensoivani asiaa hänelle, ei toisin päin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mistä ihmeestä sä nyt puhut? Eksäni kustansi minun elämääni ja minä mietin kompensoivani asiaa hänelle, ei toisin päin.

        Puhun siitä nykyisestä miesystävästäsi. Että hän tietää mitä odottaa jos joskus eroatte että suhtaudut noin rahaa ja siihen jos toiselle tuleekin heikko tilanne. Kertoohan tuo myös omasta ajatusmaailmastasi. Entä jos hän joutuisi elämään sinun "siivellä" tulevaisuudessa. Jotain sattuisi sairastuminen , työttömyyttä yms. Ja sitten teille tulisi ero. Niin . Kyllä tuo pistää miettimään. Odottaisitko että hän korvaa sitten sinulle kaiken? Vai ajattelisitko että se kuuluu elämään ja rakkauteen auttaa ja tukea toisiaan kaikin mahdollisin tavoin. Eikä jälkikäteen vikistä rahojen perään kun kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikait nyt kukaan jaksa vuosikatsaus jauhaa samasta asiasta nyt jos meet jotain rahaa antamaan niin sehän jatkuu vaan. Onhan se nyt jossain vaiheessa puitu niin loppuu ettei ole enää mitään uutta tietoa. Jos nyt ei ole muuta puhuttavaa kuin teidän ero . Niin ei se kovin monipuolista ystävyyttä ole. Varsinkin jos sinulla on jo uusi suhde. Luulisi häiritsevän jatkuvasti exästä jauhaminen.

        'No, ap tuntuu jaksavan jauhaa. Ja miettii kaikkia vanhoja juttuja ja rahan lahjoittamista exälleen. Kukahan tässä ei ole vielä päässyt irti?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhun siitä nykyisestä miesystävästäsi. Että hän tietää mitä odottaa jos joskus eroatte että suhtaudut noin rahaa ja siihen jos toiselle tuleekin heikko tilanne. Kertoohan tuo myös omasta ajatusmaailmastasi. Entä jos hän joutuisi elämään sinun "siivellä" tulevaisuudessa. Jotain sattuisi sairastuminen , työttömyyttä yms. Ja sitten teille tulisi ero. Niin . Kyllä tuo pistää miettimään. Odottaisitko että hän korvaa sitten sinulle kaiken? Vai ajattelisitko että se kuuluu elämään ja rakkauteen auttaa ja tukea toisiaan kaikin mahdollisin tavoin. Eikä jälkikäteen vikistä rahojen perään kun kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu.

        Tuo logiikka ei nyt todellakaan aukene. Eli olen ahne, koska ajattelin vapaaehtoisesti kompensoida rahallisesti entiselle miehelleni se, että hän elätti mua useita vuosia?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo logiikka ei nyt todellakaan aukene. Eli olen ahne, koska ajattelin vapaaehtoisesti kompensoida rahallisesti entiselle miehelleni se, että hän elätti mua useita vuosia?

        Sen sijaan, jos ajattelen ettei hän ansaitse mitään kompensaatiota niistä vuosista, vaan "itsepähän maksoi" niin olen vähemmän ahne?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen sijaan, jos ajattelen ettei hän ansaitse mitään kompensaatiota niistä vuosista, vaan "itsepähän maksoi" niin olen vähemmän ahne?

        En minä voi sinun ahneudesta päätellä yhtään mitään. Pidätkö exääsi ahneena kun syyttää sinua siivellä elämisestä? Enemmänkin kertoo kuinka suhtaudut parisuhteeseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä voi sinun ahneudesta päätellä yhtään mitään. Pidätkö exääsi ahneena kun syyttää sinua siivellä elämisestä? Enemmänkin kertoo kuinka suhtaudut parisuhteeseen.

        Tavallaan pidän, vaikka tajuan kyllä miksi hän ajattelee miten ajattelee.

        Koen mä olevani paljosta velkaa vanhemmillenikin. Siis ihan valtavan monesta asiasta. Vaikkevät he niin koekaan. Heille en maksa rahaa, sillä se olisi pöljää, vaan korvaan ajallani ja tekemällä erilaisia askareita heille.

        Tilanne ei todellakaan kerro mitään siitä mitä ajattelen parisuhteesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan pidän, vaikka tajuan kyllä miksi hän ajattelee miten ajattelee.

        Koen mä olevani paljosta velkaa vanhemmillenikin. Siis ihan valtavan monesta asiasta. Vaikkevät he niin koekaan. Heille en maksa rahaa, sillä se olisi pöljää, vaan korvaan ajallani ja tekemällä erilaisia askareita heille.

        Tilanne ei todellakaan kerro mitään siitä mitä ajattelen parisuhteesta.

        Omat vanhempani kustansivat sisarareni ex miehen opinnot ja asumisen nuorena sekä takasivat asuntolainan. Samainen henkilö syytinki häntä siivellä elämisessä vaikka ositusta ei tehty lain mukaan vaan hän sai läheskaiken asunnon, firman sekä irtaimiston. Maksoi pikkusumman. Taitaa olla aika yleinen syytös tuo siivellä eläminen varsinkin kun se on helppoa asia mihin toinen ei välttämättä ole voinut vaikuttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan pidän, vaikka tajuan kyllä miksi hän ajattelee miten ajattelee.

        Koen mä olevani paljosta velkaa vanhemmillenikin. Siis ihan valtavan monesta asiasta. Vaikkevät he niin koekaan. Heille en maksa rahaa, sillä se olisi pöljää, vaan korvaan ajallani ja tekemällä erilaisia askareita heille.

        Tilanne ei todellakaan kerro mitään siitä mitä ajattelen parisuhteesta.

        Tavallaan kertoo jos pidät itseäsi siivellä eläjänä . Koostuuhan suhde muustakin. On myös asioita joita ei voi rahalla määrittää tai korvata .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan pidän, vaikka tajuan kyllä miksi hän ajattelee miten ajattelee.

        Koen mä olevani paljosta velkaa vanhemmillenikin. Siis ihan valtavan monesta asiasta. Vaikkevät he niin koekaan. Heille en maksa rahaa, sillä se olisi pöljää, vaan korvaan ajallani ja tekemällä erilaisia askareita heille.

        Tilanne ei todellakaan kerro mitään siitä mitä ajattelen parisuhteesta.

        Itse vanhempana näkisin jotenkin naurettavana että pyytäisin lapsilta korvausta koskaan mistään rahasta. Sitä on pyyteetön rakkaus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omat vanhempani kustansivat sisarareni ex miehen opinnot ja asumisen nuorena sekä takasivat asuntolainan. Samainen henkilö syytinki häntä siivellä elämisessä vaikka ositusta ei tehty lain mukaan vaan hän sai läheskaiken asunnon, firman sekä irtaimiston. Maksoi pikkusumman. Taitaa olla aika yleinen syytös tuo siivellä eläminen varsinkin kun se on helppoa asia mihin toinen ei välttämättä ole voinut vaikuttaa.

        Ok. tuo selittää miksi ilmaus on sinulle arka paikka. Minulle se ei ole. En ottanut sitä eksältäni minään suurena loukkauksena. Tilanne oli mikä oli ja oli ollut mikä oli ollut. Ihan turha sen määritelmästä oli vääntää. Jos olisin taloudellisesti kyennyt niin olisin sen hänen rahaan liittyneen pahan mielensä korjannut heti siinä. Vaan kun en voinut. Ainoa mikä minua aidosti loukkasi oli se tapa, jolla hän jälkikäteen toimi.

        Monilla ihmisillä on jännän kompleksinen suhde rahaan. Itselläni taas vähän ehkä turhankin suoraviivainen. Raha ei ole mulle minkäänlainen arvokysymys, vaan ihan pelkkä vaihdannan väline joka helpottaa elämää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan kertoo jos pidät itseäsi siivellä eläjänä . Koostuuhan suhde muustakin. On myös asioita joita ei voi rahalla määrittää tai korvata .

        Ne ovat hänen sanojaan, eivät minun. Se on se. miten hän sen koki. Minä taas koin ja koen aiheuttaneeni turhaa pahaa oloa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse vanhempana näkisin jotenkin naurettavana että pyytäisin lapsilta korvausta koskaan mistään rahasta. Sitä on pyyteetön rakkaus.

        Ei minulta tarvitse pyytää, teen pyytämättä. Minulle on itsestään selvää, että teen. Olen sen kaiken heille velkaa, vaikkeivät he itse sitä niin ajattele.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne ovat hänen sanojaan, eivät minun. Se on se. miten hän sen koki. Minä taas koin ja koen aiheuttaneeni turhaa pahaa oloa.

        Mitä rahalla määrittämiseen ja korvaamiseen tulee niin sehän on ihmisestä itsestään kiinni. Jos hän itse sanoo, että asian voi hänelle rahalla korvata, niin sitten voi. Ei ole muiden asia sanoa mitä voi korvata rahalla ja mitä ei. Eksäni ainakin silloin oli sitä mieltä, että tuon asian voi hänelle rahalla korvata. Itsehän hän sen omalta kohdaltaan päättää, kuten jokainen muukin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minulta tarvitse pyytää, teen pyytämättä. Minulle on itsestään selvää, että teen. Olen sen kaiken heille velkaa, vaikkeivät he itse sitä niin ajattele.

        Minä taas teen kyllä ihan rakkaudesta. Vaikka en olisi ikinä saanut penninjeesusta heiltä. Outoa ajatella että olet jotenkin kiitollisuuden velasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas teen kyllä ihan rakkaudesta. Vaikka en olisi ikinä saanut penninjeesusta heiltä. Outoa ajatella että olet jotenkin kiitollisuuden velasta.

        Vain sinä oletat, että puhun rahaan liittyvästä "velasta". Minä en ole lainkaan maininnut tässä kohtaa rahaa.

        Minusta taas on hyvin outoa ajatella, ettei olisi mm. vanhemmilleen paljosta velkaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas teen kyllä ihan rakkaudesta. Vaikka en olisi ikinä saanut penninjeesusta heiltä. Outoa ajatella että olet jotenkin kiitollisuuden velasta.

        Vanhemmille lapsesta huolen pitäminen on (yleensä) itsestäänselvyys. Sen sijaan aikuiselta lapselta se, ettei vanhemmilleen tarvitsisi olla kiitollinen, on äärimmäisen itsekästä ajattelua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhemmille lapsesta huolen pitäminen on (yleensä) itsestäänselvyys. Sen sijaan aikuiselta lapselta se, ettei vanhemmilleen tarvitsisi olla kiitollinen, on äärimmäisen itsekästä ajattelua.

        Kiitollinen ja kiitollisuuden velka ovat eriasioita. Puhuit tuolla että haluaisit korvata vanhemmille myös rahassa mutta teet se mieluummin työnä . Jos minulla olisi ylimääräistä antaisin ne vanhemmille ennenkuin exälle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhemmille lapsesta huolen pitäminen on (yleensä) itsestäänselvyys. Sen sijaan aikuiselta lapselta se, ettei vanhemmilleen tarvitsisi olla kiitollinen, on äärimmäisen itsekästä ajattelua.

        Sulkevatko rakkaudesta tekeminen sinun mielestäsi jotenkin kiitollisuuden pois sitten vai miten tuohon tulkintaan päädyttiin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitollinen ja kiitollisuuden velka ovat eriasioita. Puhuit tuolla että haluaisit korvata vanhemmille myös rahassa mutta teet se mieluummin työnä . Jos minulla olisi ylimääräistä antaisin ne vanhemmille ennenkuin exälle.

        Minulle noissa ei ole mitään eroa. Jos olen jostakin jollekulle kiitollinen, niin pyrin sen myös jollain tavalla aina korvaamaan. Ei ole tapanani vain kiitellä sanahelinöillä, vaan annan myös takaisinpäin. Niin minut on kasvatettu, ettei ole oikein vain ottaa, vaan pitää myös antaa takaisin, kun se on mahdollista.

        En muuten sanonut mitään haluamisesta. Sanoin, että se olisi typerää. Se olisi typerää, koska heillä ei ole puutetta mistään. Jos heillä olisi puutetta jostain niin ihan taatusti maksaisin sen heille. Siitä nyt ei ole kahta sanaa. Jos heillä joku aito tarve olisi, jota eivät itse kykenisi itselleen hankkimaan ja minä kykenisin niin tietysti he sen saisivat. Pidän hyvin kummallisena, jos joku ei noin ajattele, jos välit omiin vanhempiin ovat kunnossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulkevatko rakkaudesta tekeminen sinun mielestäsi jotenkin kiitollisuuden pois sitten vai miten tuohon tulkintaan päädyttiin?

        Itse sanoit ettet koe olevasi mistään vanhemmillesi kiitollisuuden velassa. Joko kauhean itsekästä ajattelua, tai sitten sinulla on kai ollut kovin kamalat vanhemmat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitollinen ja kiitollisuuden velka ovat eriasioita. Puhuit tuolla että haluaisit korvata vanhemmille myös rahassa mutta teet se mieluummin työnä . Jos minulla olisi ylimääräistä antaisin ne vanhemmille ennenkuin exälle.

        Ja siis kyllä mä sen olen tässä vuosien kuluessa jo huomannut, että itselläni ja omalla lähipiirilläni selvästi on rahaan ja materiaan hieman erilainen suhde kuin monilla muilla.

        Meillä oli yksi perinnönjako jokin aika sitten ja mitä noita muiden perinnönjakoja on tullut sivusta seurattua niin joka kiposta siellä tapellaan verissä päin. Meillä meni niin, että kaikki osakkaat olivat pikemmin sitä mieltä, etteivät oikein tarvi mitään. Siellä oli arvokastakin irtainta, jota mietittiin ettei näitä oikein voi roskiinkaan heittää. Vaan kun ei meistä kukaan kaivannut taidelasia ja arabian astiasarjoja. Yksikin kaapikello oli sellainen, että lopulta soiteltiin jopa meistä nuorempi polvi läpi ja lopulta sillekin löytyi uusi koti, paikasta joka ei todellakaan edes kuulunut siihen perinnönjakoon. Sitten jos joku pitkän harkinnan jälkeen otti jotain, niin varmisteltiin onhan varmasti kaikille ok ja ei varmasti kukaan muu olisi halunnut jne. Sekin oli tietyllä tavalla huvittavaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoit ettet koe olevasi mistään vanhemmillesi kiitollisuuden velassa. Joko kauhean itsekästä ajattelua, tai sitten sinulla on kai ollut kovin kamalat vanhemmat.

        Älä vääristele. Voisihan minulla olla kamalat vanhemmat. Mitä se sinulle kuuluu. Ainajaa minulla ei ole idiootti exää niinkuin sinulla. En ole sanonut missään kohtaa niin. Etten olisi kiitollinen en pidä sitä minään velkana. Tietenkin olen ja tekisin vaikka eivät olisi minua auttaneet rahalliseti auttaneet. Äläpä sinä ala minun vanhempia haukkua. Meillä nyt todennäköisesti on tappelu kuka niitä tavaroita joutuu ottamaan niitä on niin paljon. Ja miten päästään siitä talosta eroon tai mitä sille tehdäänkin. Siinä paljon kuluja
        Eikä kukaan meistä sitä halua. Eikä ihmeemmin mitä rahoja ole mistään tulossakaan. Varmaan kun vanhenevat ja ilmeisesti menossa siihen kuntoon jossain vaiheessa ettei kotona asuminen enää onnistu sitten pitää miettiä hoitopaikkoja ja niidenkin menoja . Nykyään isäni on käytännössä omaishoitaja ja hoitaa vielä isovanhempienkin asioita. Kun yksi mummoni kuoli kuka tahansa olisi saanut mummon mökin itselleen mutta kukaan ei halunnut koska siitä olisi niin paljon tullut kuluja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoit ettet koe olevasi mistään vanhemmillesi kiitollisuuden velassa. Joko kauhean itsekästä ajattelua, tai sitten sinulla on kai ollut kovin kamalat vanhemmat.

        Enkä kyllä itse vanhempana haluaisi että lapseni auttavat minua kiitollisuuden velasta. Vaan sen takia kun tahtovat ja aidosta välittämisestä. Kyllähän monet ovat kiittollisia vanhemmilleen. Mutta olosuhteiden pakosta eivät voi heitä auttaa.

    • Anonyymi

      Mennyt on mennyttä elämää, älä sitä enää mukanasi kanna. Kaiken tuon lisäksi, sinä olet kärsinyt kolme vuotta epävarmuuden piinaa. Parisuhteessa on aina mahdollisuus menettää jotenkin taloudellisesti omaisuuttaan, vähäistäkin sellaista.
      Olen nainen, joka on lähtenyt parisuhteesta ja jättänyt kaiken muun talouteemme hankkimani, paitsi henkilökohtaisen omaisuuteni, eli omat vaatteeni ja hammasharjani.
      Huonekalut, astiat, verhot, matot... kaikki jäi miehelle, en halunnut edes lempi kahvimukiani... muistuttamaan menneestä ajasta!

      Enkä hetkeäkään ole katunut ratkaisujani, olen pystynyt nousemaan omille jaloilleni sanotaanko täysin tyhjästä. Pakopaikan tosin sain ensihätään vanhemmiltani, ensin toisen, ja pian toisen luokse asustamaan. Nyt olen keski-ikäinen ja oman firman omistaja, tulen toimeen omillani. Jos mulle joku tulisi tarjoamaan rahaa, entisen pieleen menneen suhteen pohjalta; minä kyllä loukkaantuisin verisesti!
      Suoraan sanoen ottaisin jo ehdotuksen suoranaisena V-tuksen osoituksena.

      Mä olen itkuni itkenyt, haavani nuollut ja arvetkin ovat parantuneet; miksi ihmeessä jonkun entisen kumppanin pitäisi saada oikaista kerran tapahtuneita ikäviä asioita.
      Jatka sinäkin elämääsi eteenpäin, äläkä vilkuile olkasi ylitse menneeseen!

      • Anonyymi

        Aikalailla samassa tilanteessa olemme siis olleet ja samat tunteet. En mäkään ole hetkeäkään katunut. Päinvastoin kaikki se mitä jälkeenpäin tapahtui sai pohtimaan enkö tosiaan ollut nähnyt sitä arvomaailmaa aiemmin ja tajuamaan ettei ihme, että voin pahoin siinä ollessani.

        Ihan kuten sinäkin niin heti eron jälkeen minäkin tukeuduin hyvin voimakkaasti vanhempiini. En nyt ihan heidän luokseen muuttanut, vaika sekin kyllä kävi suunnitelmissa. Se oli ihan viikosta kiinni, että löysinkö oman asunnon vai olisinko muuttanut aluksi vanhemmilleni.

        Laukaiseva tekijä tässä kaikessa pohdinnassa oli erään ystäväni ihan vilpittömästi esittämä kysymys tai oikeammin toteamus, että mistähän siitäkin taas tulee kun X X tästä kuulee. Jäin miettimään, että niin mitähän siitä tosiaan tulee. Enkä todellakaan tiedä kumpi olisi järkevämpää, tarjota vai olla hiljaa ja kuin ei olisikaan. Lopulta voi hyvin olla, että hyvää vaihtoehtoa ei ole olemassakaan ja tein kummin vaan niin lopputulos on taas katkeruuden purkautuminen.

        ap.

    • Anonyymi

      1. Joh. 5: 6–8
      Messias on tulossa.

    • Anonyymi

      Naiset on hulluja. Kai tuo aloitus on vitsi että antais kymmenii tuhansia ilmaiseksi paskalle miehelle. Minä olen elättänyt tyttöystävää ja se minua kun ollut työttömyyttä. Mitään velkaa ei ole eikä tule. Minä vein talvella tyttöystävän lappiinkin ja maksoin kaiken. Maksoin tyttöystävän ajokortin mutta sen se halusi maksaa takas ja maksoikin, siihen meni 1700 euroa. Tyttöystävä ostaa sitten vaikka ruokaa enemmän. En elä silleen että seurustelusta jäisi jotain velkaa. Annan rahaa kumppanille jos se tarvinnut opiskelua varten.

      • Anonyymi

        Tuo on mulle täysin vieras ajatus, että ihminen muuttuisi täydeksi paskaksi ja ne parisuhteen aikana olleet ja sitä kuitenkin varsin pitkään ylläpitäneet asiat katoaisivat, vain koska eron jälkeen asiat muuttuvat. Se, että eron jälkeen lakkaa miettimästä meitä ja alkaa miettiä minua, on ihan luonnollista käytöstä. Viha ja katkeruuskin ovat ihan luonnollisia suruprosessin vaiheita, mutta niistä vain pitäisi myös kyetä pääsemään irti.

        ap.

    • Anonyymi

      Anna mielummin vaikka eläinten hyväksi, kuin jollekin törkimykselle.

      • Anonyymi

        Tilanne ei sillä ratkea, vaikka antaisin koko omaisuuteni kirkolle tai Animalialle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tilanne ei sillä ratkea, vaikka antaisin koko omaisuuteni kirkolle tai Animalialle.

        Ratkeaisipa hyvinkin! Silloin sinulla ei olisi enää mitään annettavaa, eikä näin ollen mitään pohdittavaakaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ratkeaisipa hyvinkin! Silloin sinulla ei olisi enää mitään annettavaa, eikä näin ollen mitään pohdittavaakaan.

        Ei ratkeaisi, sillä ajatuksen siemen on jo kylvetty. Ei sitä enää saa takaisin muuten kuin tekemällä päätöksen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ratkeaisi, sillä ajatuksen siemen on jo kylvetty. Ei sitä enää saa takaisin muuten kuin tekemällä päätöksen.

        Sitten et voisi enää tehdä päätöstä, koska ei olisi mitään päätettävää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten et voisi enää tehdä päätöstä, koska ei olisi mitään päätettävää.

        Tietysti voisin. Periaatetasolla voi päättää ihan mitä tahansa.

    • Anonyymi

      Testaa köyhyyspalstalla?

    • Anonyymi

      Jaahas ... tämän ketjun pohjalta voinemme todeta rahan olevan valtaosan ihmisistä mielestä se vihonviimeinen asia, jota exälle kannattaa tarjota, vaikka tämä valittelisi kokeneensa taloudellisia tappiota. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Harmis taisi olla ainut, joka ei pitänyt ajatustani täysin tai pääosin hulluna.

      Kyllä ihmislaji on hankala. 😁

      ap.

    • Anonyymi

      Minusta voi.

      Itse punnitsisin mennyttä läpi, mainitsit että siellä tuli koettua myös negatiivisia asioita. Periaatteen miehenä ja oikeudenmukaisesti ajattelevana ihmisenä ajattelisin niin, että jos kokisin olevani velkaa kaiken kokemani jälkeen toiselle, miettisin sitä vaihtoehtoa, että saanko sillä hyvän mielen itselleni, jos tarjoan toiselle tällaista vaihtoehtoa.

      Syyllisyyden tuntoni laskisi sillä, jos tuntisin siitä ajasta syyllisyyttä. Saisin hyvän mielen itselleni, jos toinenkin osaisi siihen suhtautua samoin. Hyvää tahtovana ei halua ruokkia pahantahtoisuutta, jos on toiselle synnyttänyt pahaa mieltä menneiltä toimilla.

    • Anonyymi

      Ei tarvitse maksaa mitään, se mitä on ollut on mennyt se että ei ole ollut silloin tuloja on niitä vastoinkäymisiä mitä tullee , olisi eri juttu jos olisit ryypännyt työsi ja tulosi ym.
      Nyt on niitä turha murehtia rehelliset ihmiset murehtii moisia.
      Terveisin Tampereen mies 47v.

    • Anonyymi

      Älä ajattele liikoja. Porskuta menemään vaan ja anna almuja, jos exäsi tulee niitä anelemaan. Et kai nyt meinaa heti kaikkia rahojasi hassata menemään? Jotain voi olla sulla taskun pohjalla myöhemminkin tarpeen (exän) niin vaatiessa.

    • Anonyymi

      Mies on huono jos ei maksa suurinta osaa kuluista. Naiset tunnetusti haluaa varakkaan miehen niin ei kannata jälkeenpäin katua ja antaa mitään takaisin.

    • kynä.mi

      Ei ole todennäköistä, että ajatuksesi muuttuisi teoksi, ap. Jos ajatuksesi kuitenkin pääse toteutumattomana julki, pahennat asiaa rankasti. 🌹👀

      • Anonyymi

        Erikoinen oletus. Jos koen, että tilanne muuttuisi tuolla paremmaksi, niin tekisin sen taatusti. Siitä ei ole epäilystäkään. Ketjun perustella vaan vaikuttaa kovasti siltä, ettei siinä taida olla järkeä.

        Jos ajatukseni pääsee toteutumattomana julki niin asianomainen ottakoon asiallisesti yhteyttä.

      • kynä.mi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erikoinen oletus. Jos koen, että tilanne muuttuisi tuolla paremmaksi, niin tekisin sen taatusti. Siitä ei ole epäilystäkään. Ketjun perustella vaan vaikuttaa kovasti siltä, ettei siinä taida olla järkeä.

        Jos ajatukseni pääsee toteutumattomana julki niin asianomainen ottakoon asiallisesti yhteyttä.

        Aloitit sanalla JOS. Vaikuttaa entistä epätodennäköisemmältä, että toteutat ajatuksesi. 🌹👀

      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Aloitit sanalla JOS. Vaikuttaa entistä epätodennäköisemmältä, että toteutat ajatuksesi. 🌹👀

        Tietysti. Ei kai tämä ketju nyt todennäköisemmäksi muuta? Kovin on negatiivinen valtaosan reaktio, jopa siihen että saisivat itse rahaa. Kokevat, että heidät pitää jättää rauhaan, eikä tyrkyttää pakolla rahaa.

      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Aloitit sanalla JOS. Vaikuttaa entistä epätodennäköisemmältä, että toteutat ajatuksesi. 🌹👀

        Jopa sillä tasolla, että anna ennemmin hyväntekeväisyyteen kun mulle antaisit. Hyi kamalaa rahaa!

    • Anonyymi

      Mietin asiaa omalta kohdalta. Nuoruudessa työttömänä ollut ex-poikaystävä asui luonani ilmaiseksi ja maksoin yksin vuokran. Jos hän nyt tulisi tarjoamaan x summan rahaa korvaukseksi, ajattelisin 1. Onpas hän hölmö. 2. Olettaisin, että hänellä on edelleen tunteita minua kohtaan ja koittaa lämmitellä uutta suhdetta. En kokisi asiaavittuiluna ja todellakin ottaisin rahat vastaan.

      Toinenkin mies on asunut luonani ilmaiseksi, mutta olisi aika outoa, jos hän tulisi tarjoamaan siitä rahaa, sillä olemme edelleen yhdessä. :D

      • Anonyymi

        Ok. Entä oletko koskaan valittanut siitä, että se työtön ex-poikaystäväsi asusteli siivelläsi, joko julkisesti muille tai kahdenkesken sille exällesi? Jos olisit niin muuttaisiko se sitä miten suhtautuisit? Miksi pitäisit häntä tyhmänä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok. Entä oletko koskaan valittanut siitä, että se työtön ex-poikaystäväsi asusteli siivelläsi, joko julkisesti muille tai kahdenkesken sille exällesi? Jos olisit niin muuttaisiko se sitä miten suhtautuisit? Miksi pitäisit häntä tyhmänä?

        No en todellakaan edes ajatellut, että siipeilee. Ei kyseinen sana edes tullut mieleeni, saati että olisin siitä alkanut valittamaan. Yhdessä oltiin koska niin haluttiin. Hölmönä pitäsin, koska emme ole missään tekemisissä keskenämme, miksi hän minulle alkaisi rahaa tuputtamaan?

        Ps. Taidat olla provo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No en todellakaan edes ajatellut, että siipeilee. Ei kyseinen sana edes tullut mieleeni, saati että olisin siitä alkanut valittamaan. Yhdessä oltiin koska niin haluttiin. Hölmönä pitäsin, koska emme ole missään tekemisissä keskenämme, miksi hän minulle alkaisi rahaa tuputtamaan?

        Ps. Taidat olla provo.

        Ok, eli tilanteenne oli hyvin erilainen. Minun tilanteessa kun asiasta todellakin sanottiin eron jälkeen moneen kertaan ja vaadittiin kompensaatiota. Se toive tuotiin hyvin selkeästi ilmi, mutta minulle ei ollut siihen mahdollisuutta.

        Onko sinusta hölmöä pyrkiä vuosia myöhemmin korjaamaan jotain, mihin ei aiemmin kyennyt?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, eli tilanteenne oli hyvin erilainen. Minun tilanteessa kun asiasta todellakin sanottiin eron jälkeen moneen kertaan ja vaadittiin kompensaatiota. Se toive tuotiin hyvin selkeästi ilmi, mutta minulle ei ollut siihen mahdollisuutta.

        Onko sinusta hölmöä pyrkiä vuosia myöhemmin korjaamaan jotain, mihin ei aiemmin kyennyt?

        Tee kuten lystäät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tee kuten lystäät.

        Tietysti. Eihän tässä mikään muu ole mahdollista. Mä en vaan ymmärrä miksi ei voi selventää ajatteluaan, jos ensiksi kuitenkin vastaa.

    • Anonyymi

      Tuntuu ihmeelliseltä, että ihmiset sanovat täällä sinua hulluksi.

      Jos olisin sinä, niin maksaisin vaikka kymppitonnin. Ihan mielenrauhani takia.

      Olen tosin ihminen, joka ei anna miehen maksaa edes kupillista kahvia treffeillä. Etten vaan jää velkaa.

      Tulee mieleen parikin tapausta, jossa nainen opiskeltuaan pitkään yliopistossa ja valmistuttuaan jätti opiskelun rahoittaneen miehen. Itse en ikinä pystyisi sellaiseen.

      Me naiset vaadimme kaikessa tasa-arvoa.

      Kuka nainen raataisi töissä maksaakseen miehen opiskelun, eikä olisi katkera eron jälkeen. Ei kukaan.

      • Anonyymi

        Kieltämättä mäkin olen hämmentynyt miten voimakkaan negatiivinen reaktio on ollut. En oikein tiedä miksi ajatukseni on niin kovin väärin niin kovin monen mielestä. Kyllä mä itsekin tajuan, etten tietenkään ole juridisesti mitään velkaa, mutta moraalisesti ehkä. Vaikken voikaan eksäni käytöstä asian tiimoilta hyväksyä niin ei se minusta tuota tilannetta muuta.

        Alunperin olin ajatellut, että voisin antaa sen lainaosuuteni verran, jonka eksä minulle aikanaan maksoi. Senhän hän olisi halunnut ja siitä hän kolme vuotta kiisteli. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ole mikään hirveän kallis talo ja summa olisi selkeä, josta on paperitkin olemassa pennilleen. Jotenkin kuvittelin, että sellaisesta voisi olla jopa tyytyväinen, jos saa sen mitä halusi. Mutta en nyt sitten tämän ketjun jälkeen tiedäkään ovatko ihmiset ikinä tyytyväisiä mihinkään.

        ap.

    • Anonyymi

      En maksaisi mitään. Mies on saanut talon ja se on varmaan aikanaan arvotettu.
      Sen sijaan kun kerrot olevasi rahoissa, lahjoita ne Ukrainan lapsille. Siitä tulee sinulle aito hyvä mieli.
      Jätä eks rauhaan.

    • Anonyymi

      Minun tyttöystävä halusi että muutan hänen luokse. Olin työtön joten sanoin että en voi muuttaa koska en voi maksaa vuokraa. Ei haittaa sanoi koska on töissä ja maksaa vuokran. Noin vuoden harkinnan jälkeen muutin tänne tyttöystävän luokse.

    • Anonyymi

      Jumitat menneessä, olet jäänyt sen vangiksi tai vähintään koukkuun.

      On itsestäänselvää, että toinen vastaa kuluista, jos toinen opiskelee. Eihän siinä mikään muu toimi, jos saman katon alla kerran asutaan. Eri juttu tietysti jos asutaan erikseen, mutta niin ei teidän kohdalla ollut.

      Hyvää hyvyyttäsi et mieti rahan antamista exälle, vaan nimenomaan itsesi takia. Haluasit juurikin ostaa omatuntosi puhtaaksi menneestä exän kanssa. Tunnet syyllisyyttä, haet hyväksyntää, yrität olla mieliksi. Ehkä myös haluat näyttää exälle "katso olen onnistunut, fyrkkaa on. Sinulla ei taida mennä ihan näin hyvin" Haluat hyvittää ilman että olet tehnyt mitään väärin.

      Jos sinun välttämättä täytyy yrittää ostaa omatuntoasi puhtaaksi, niin lahjoita verovapaa summa 4999 e.

      Jos eksäni kääntyisi puoleeni ja sanoisi haluavansa lahjoittaa muutaman kymppitonnin, niin en ottaisi vastaan.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Tähänkin täytyy nyt kysyä, että oletko joskus ollut tilanteessa, jossa kokenut toisen eläneen siivelläsi ja tehnyt sen moneen otteeseen tehnyt sen selväksi ko. henkilölle ja lähes koko lähipiirille? Jos olisit, niin kokisitko tarjouksen ehkä toisin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähänkin täytyy nyt kysyä, että oletko joskus ollut tilanteessa, jossa kokenut toisen eläneen siivelläsi ja tehnyt sen moneen otteeseen tehnyt sen selväksi ko. henkilölle ja lähes koko lähipiirille? Jos olisit, niin kokisitko tarjouksen ehkä toisin?

        Ex nimenomaan eleli minun ja sukuni siivellä, ero tuli myös kalliiksi minun piikkiin. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa, kaikkein vähiten raha-asioissa. Moikataan kyllä kun tavataan, sukujuhlissa voidaan keskustella sivistyneesti, siinä kaikki 🤷‍♀️.

        - Sheena

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ex nimenomaan eleli minun ja sukuni siivellä, ero tuli myös kalliiksi minun piikkiin. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa, kaikkein vähiten raha-asioissa. Moikataan kyllä kun tavataan, sukujuhlissa voidaan keskustella sivistyneesti, siinä kaikki 🤷‍♀️.

        - Sheena

        Valititko asiasta hänelle ja halusit hänen kompensoivan asiaa erotessanne?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ex nimenomaan eleli minun ja sukuni siivellä, ero tuli myös kalliiksi minun piikkiin. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa, kaikkein vähiten raha-asioissa. Moikataan kyllä kun tavataan, sukujuhlissa voidaan keskustella sivistyneesti, siinä kaikki 🤷‍♀️.

        - Sheena

        Olet siis traumatisoitunut asiasta.

        Ap on traumatisoitunut siitä, että ex maksoi opiskelun.

        Jos tuosta tunteesta pääsee rahalla eroon, niin asia on helppo ratkaista.

        (Alan tuntea sympatiaa kyniksen vihaa feministejä kohtaan, vaikka olen itse nainen.)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valititko asiasta hänelle ja halusit hänen kompensoivan asiaa erotessanne?

        Toki, vaikka tiesin sen olevan hyödytöntä.

        - Sheena

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki, vaikka tiesin sen olevan hyödytöntä.

        - Sheena

        Ok, eli olet aikanaan valittanut, mutta nyt olet muuttanut mielesi? Vaikka hän sanoisi vaikka nyt voittaneensa lotossa (jota tossa alla ehdoteltiin) ja kertoisi haluavansa hyvittää niitä menneitä sulle, niin käskisit painua hittoon rahoineen?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, eli olet aikanaan valittanut, mutta nyt olet muuttanut mielesi? Vaikka hän sanoisi vaikka nyt voittaneensa lotossa (jota tossa alla ehdoteltiin) ja kertoisi haluavansa hyvittää niitä menneitä sulle, niin käskisit painua hittoon rahoineen?

        Mihin muuttanut mieleni?
        Jos ex voittaisi lotossa ja haluaisi minulle hyvitystä, en ottaisi sitä vastaan. En käskisi myöskään painumaan hittoon, en tosiaan, hyvä käytös ennen kaikkea ☝.

        On kyllä mielessä idea mitä kehottaisin exää minun hyvityssummalla tekemään, mutta sitä en paljasta tässä.

        - Sheena

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin muuttanut mieleni?
        Jos ex voittaisi lotossa ja haluaisi minulle hyvitystä, en ottaisi sitä vastaan. En käskisi myöskään painumaan hittoon, en tosiaan, hyvä käytös ennen kaikkea ☝.

        On kyllä mielessä idea mitä kehottaisin exää minun hyvityssummalla tekemään, mutta sitä en paljasta tässä.

        - Sheena

        Sanoit aluksi toivoneesi kompensaatiota: "Toki, vaikka tiesin sen olevan hyödytöntä." Nyt et sellaista huolisi, eli olet ilmeisesti muuttanut mielesi.

    • Anonyymi

      Ei ole hirveän uskottava keskustelu, kun kaikki kilvan kieltelee, etteivät huolisi rahaa jos tarjottais. Uskoo ken tahtoo.

      Alottajan tilanne nyt tuskin on tämä, mutta heitetään skenaario, jossa vastaajat on elättäneet eksäänsä 15 vuotta ja valittaneet ja olleet tyytymättömiä siihen tilanteeseen. Sitten tulee ero ja vaikka kymmenen vuoden päästä eksä pistää viestin, että kuule voitin lotossa 6 miljoonaa ja ajattelin jos antasin sulle 30.000, kun mua on jäänyt vaivaamaan se meidän epäsuhtanen taloustilanne sillon aikanaan. Jokainen tosiaan sanoo, että kuule tunge sinä ne rahat perseesees tai lahjota Ukrainaan. Tuskin!

      • Anonyymi

        Riippuu kuule aika paljon ihmisten tilanteesta tämäkin kuten kaikki muu. Itse olen kuten kerroin sanoutunut totaalisesti irti raha-asioista exän kanssa, joka puolestaan johtuu monista eri tekijöistä ja ymmärrettävistä syistä. Ellei joku ulkopuolinen niitä ymmärrä, ei hän myöskään ymmärrä sitä, että tarjouksesta kieltäytyminen on täysin ymmärrettävää 🤷‍♀️

        Itselläni on myös paljon muita periaatteita rahan suhteen. Jos joku ystävä tai sukulainen sanoisi, että on tarjoaa viikon luksusloman jonnekin päin, en lähtisi. Koko matkan ajan ajattelisin jääväni hänelle velkaa. Jos ystävä olisi miespuolinen, niin se pahentaisi asiaa.

        Niinikään olen aina kieltäytynyt esim. tuntemattomien tarjoamista drinksuista.

        - Sheena

    • Anonyymi

      Hassu keskustelu. Aika hemmetin moni nainen valitaa, että mies ei maksa tarpeeksi alatusmaksuja, mutta annapas, jos yksi nainen haluaa kompensoida vuosia vanhaa elatustaan entiselle miehelleen. Johan alkaa hauke ja räkytys. Kaikki hyvin, kunhan vain rahaa tulee aina naiselle!

      • Anonyymi

        Älä... 😀

        Todella tekopyhää.

        Huomasit taatusti närkästymisen, jos aihetta uskaltaa vähänkin kyseenalaistaa .

      • Anonyymi

        Sekö aloituksen pointti olikin?

      • Anonyymi

        Samaa nauroin. Tosi tekopyhää keskustelua!

        Alottajalle: ihan hyvin voit asiallisesti ehdottaa. Ei se eksäsi siitä hermostu tai nokkiinsa ota. Ei hän ehkä sua ylettömästi kiitä, mutta sähän sanoit ettet kaipaa kiitollisuutta. Kyllä se mies tuohon tarjoukseen tyytyväinen on, ihan varmasti.

        Vaan älä ehdota, jos et oikeasti tarkota ilman sarvia ja hampaita. Jos vilpittömästi haluat vaan korvata niin anna mennä. Jos sulla on joku taka-ajatus niin anna olla.

        Eiköhän se uusi miehesikin ole tyytyväinen suoraselkäiseen naiseen. Ainakin, jos ajattelee omaa parastaan.

      • HALiMONSTERi

        Mua lähinnä ihmetyttää, että miksi ihmiset ryhtyy suhteissaan hoitamaan raha-asioitaan niin, että jälkeenpäin sitten kaduttaa. Sitä en ymmärrä. Missä järki alunperin?

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Mua lähinnä ihmetyttää, että miksi ihmiset ryhtyy suhteissaan hoitamaan raha-asioitaan niin, että jälkeenpäin sitten kaduttaa. Sitä en ymmärrä. Missä järki alunperin?

        Mä koen tekopyhäksi ensin tyytyväisenä elää ja elättää, sitten erotessa alkaa perimään kuin säästöpossulta pennosia.

        Melko mänttipäistä jälkiperintää.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Mä koen tekopyhäksi ensin tyytyväisenä elää ja elättää, sitten erotessa alkaa perimään kuin säästöpossulta pennosia.

        Melko mänttipäistä jälkiperintää.

        Sitten taas moni tälläkin palstalla keuhkoaa miten törkeää on odottaa toisen osallistuvan puolella yhteisistä kuluista. Noitakin keskusteluja on nähty moninaisia.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten taas moni tälläkin palstalla keuhkoaa miten törkeää on odottaa toisen osallistuvan puolella yhteisistä kuluista. Noitakin keskusteluja on nähty moninaisia.

        Varmasti on moneen junaan. Itse kuitenkin näkisin, että mitä pari on yhdessä ollessaan sopinut, se pätee erotessakin. Muuten voisi kaikki exät olla, kun sossunluukulla perimässä jotain "saataviaan", mitkä olis pitänyt älytä sopia jo yhdessä ollessa tai viimeistään osituksia tehdessä.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Varmasti on moneen junaan. Itse kuitenkin näkisin, että mitä pari on yhdessä ollessaan sopinut, se pätee erotessakin. Muuten voisi kaikki exät olla, kun sossunluukulla perimässä jotain "saataviaan", mitkä olis pitänyt älytä sopia jo yhdessä ollessa tai viimeistään osituksia tehdessä.

        Kuten sanoin tuolla ap:lla on selkärankaa, mutta tilanne on absurdi sikälikin, että häntä moralisoidaan ja painostetaan ajattelemaan olevansa velkaa niillä paskapuheilla ympäri kyliä.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Varmasti on moneen junaan. Itse kuitenkin näkisin, että mitä pari on yhdessä ollessaan sopinut, se pätee erotessakin. Muuten voisi kaikki exät olla, kun sossunluukulla perimässä jotain "saataviaan", mitkä olis pitänyt älytä sopia jo yhdessä ollessa tai viimeistään osituksia tehdessä.

        Aika harvallahan sitä ositusten jälkeen taitaa tollasia ongelmia jäädä. Kyllä ne taitaa useammin tulla eteen, ku ei ole mitä ositella. Just nyt sitten noin ku alottajalla, että toinen opiskelee ja toinen töissä. Oletus ja sopimuskin voi olla, että opiskelija maksaa vähemmän ja tilanne muuttuu ku menee töihin. Sit ero tuleekin heti valmistumisen jälkeen ja ihan puskista. Kai siinä helposti tulee tunne hyväksikäytöstä? Varsinki jos tohon liittyy pettämistä.

        Ei kai se viha sillon oikein ole, mutta kai nyt ymmärrettävää?

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika harvallahan sitä ositusten jälkeen taitaa tollasia ongelmia jäädä. Kyllä ne taitaa useammin tulla eteen, ku ei ole mitä ositella. Just nyt sitten noin ku alottajalla, että toinen opiskelee ja toinen töissä. Oletus ja sopimuskin voi olla, että opiskelija maksaa vähemmän ja tilanne muuttuu ku menee töihin. Sit ero tuleekin heti valmistumisen jälkeen ja ihan puskista. Kai siinä helposti tulee tunne hyväksikäytöstä? Varsinki jos tohon liittyy pettämistä.

        Ei kai se viha sillon oikein ole, mutta kai nyt ymmärrettävää?

        Juu, ymmärrän senkin tilanteen. Ollut itsekin siinä maksajan osassa, kun toinen on työtön ja ei kustanna mitään, sitten menee töihin ja pettää jää kiinni ja tulee ero.

        Ei kyllä olis maksanut sittenkään omia asumiskulujaan puoliksi, vaikka palkkaa sai enemmän kun mä ennen kun erottiin. Kahvipaketin toi kerran pari.

        Mutta itse olin höveli. Jälkeenpäin möykkääminen on lapsellista, vaikka ärsyttääkin.

      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Juu, ymmärrän senkin tilanteen. Ollut itsekin siinä maksajan osassa, kun toinen on työtön ja ei kustanna mitään, sitten menee töihin ja pettää jää kiinni ja tulee ero.

        Ei kyllä olis maksanut sittenkään omia asumiskulujaan puoliksi, vaikka palkkaa sai enemmän kun mä ennen kun erottiin. Kahvipaketin toi kerran pari.

        Mutta itse olin höveli. Jälkeenpäin möykkääminen on lapsellista, vaikka ärsyttääkin.

        Näistä pitää ottaa vaan opiksi jokaisen. Että jatkossa miettii miten toimii ja sopii.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Juu, ymmärrän senkin tilanteen. Ollut itsekin siinä maksajan osassa, kun toinen on työtön ja ei kustanna mitään, sitten menee töihin ja pettää jää kiinni ja tulee ero.

        Ei kyllä olis maksanut sittenkään omia asumiskulujaan puoliksi, vaikka palkkaa sai enemmän kun mä ennen kun erottiin. Kahvipaketin toi kerran pari.

        Mutta itse olin höveli. Jälkeenpäin möykkääminen on lapsellista, vaikka ärsyttääkin.

        Juu en minäkään tuota meuhaamista hyväksy, mutta ymmärrän kyllä.

        Meilläkin ne asiat oli puhuttu tietyllä tavalla, mutta ne eivät vain menneet kuten oli sovittu. Mä olisin ehkä voinut saada koulutusta vastaavaa työtä, jos olisi kulkenut töissä n.200km suuntaansa päivittäin, omalla autolla. Mies ei halunnut muuttaa ja sekinhän oli ihan hänen päätöksensä.

        Vaan siis ihmiset ajattelevat näitä juttuja eritavalla. Kyllä mä jälkikäteen tajusin sitten monta juttua, varsinkin niiden exän vanhempien puheista, joiden olis pitänyt soittaa kelloja mun päässäni. Lopulta niiden pohjalta sen reaktion ei olisi pitänyt olla yllätys. En mä vaan koskaan sen parisuhteen aikana tajunnut miten vahva niiden ex-appivanhempieni rooli oli. Mies kuitenkin ihan itse useamman kerran heidät silloin hiljensi ja oli välillä pitkiäkin aikoja puhumatta heidän kanssaan. Vaan sitten kun erosimme niin se ns. tarve suojella minua katosi myös ja se miten hänet on kasvatettu nousi pintaan. Näin oletan. Tuo tolkuttoman pitkään kestänyt katkeruus on se, jota en edelleenkään tajua.

        ap.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu en minäkään tuota meuhaamista hyväksy, mutta ymmärrän kyllä.

        Meilläkin ne asiat oli puhuttu tietyllä tavalla, mutta ne eivät vain menneet kuten oli sovittu. Mä olisin ehkä voinut saada koulutusta vastaavaa työtä, jos olisi kulkenut töissä n.200km suuntaansa päivittäin, omalla autolla. Mies ei halunnut muuttaa ja sekinhän oli ihan hänen päätöksensä.

        Vaan siis ihmiset ajattelevat näitä juttuja eritavalla. Kyllä mä jälkikäteen tajusin sitten monta juttua, varsinkin niiden exän vanhempien puheista, joiden olis pitänyt soittaa kelloja mun päässäni. Lopulta niiden pohjalta sen reaktion ei olisi pitänyt olla yllätys. En mä vaan koskaan sen parisuhteen aikana tajunnut miten vahva niiden ex-appivanhempieni rooli oli. Mies kuitenkin ihan itse useamman kerran heidät silloin hiljensi ja oli välillä pitkiäkin aikoja puhumatta heidän kanssaan. Vaan sitten kun erosimme niin se ns. tarve suojella minua katosi myös ja se miten hänet on kasvatettu nousi pintaan. Näin oletan. Tuo tolkuttoman pitkään kestänyt katkeruus on se, jota en edelleenkään tajua.

        ap.

        Jonkulainen tunne tulee väkisinkin mulle, että hyvä että läksit siitä porukasta. Tuo niiden jälkikäteen asian myllyttäminen tuntuu minusta katalalta ja epärakkaudelliselta.

        Selkään puukotukselta jollain tapaa. Olosuhteet oli mitkä oli..ymmärrän suakin, että et halua olla velkaa ja tunnet myötätuntoa exäsi panostuksia kohtaan. Se selkäranka saa sut miettimään entä jos..

        Oletko tullut mihin lopputulokseen, mitä aiot tehdä?

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Jonkulainen tunne tulee väkisinkin mulle, että hyvä että läksit siitä porukasta. Tuo niiden jälkikäteen asian myllyttäminen tuntuu minusta katalalta ja epärakkaudelliselta.

        Selkään puukotukselta jollain tapaa. Olosuhteet oli mitkä oli..ymmärrän suakin, että et halua olla velkaa ja tunnet myötätuntoa exäsi panostuksia kohtaan. Se selkäranka saa sut miettimään entä jos..

        Oletko tullut mihin lopputulokseen, mitä aiot tehdä?

        Mä olen itsekin nyt jälkikäteen tajunnut monta niistä syistä miksi voin silloin niin pahoin. Silloin se oli vain epämääräinen möykky.

        En ole vielä päättänyt. Tämä keskustelu herätti paljon ajatuksia ja tässä oli paljon sellaisia mielipiteitä, joita en ollut edes tajunnut ajatella. Toisaalta tämä ketju on ollut musta jotenkin hieman erikoisella tavalla painottunut, jota en ihan täysin tajua. Ikäänkuin ajatuksessani olisi jotain perustavanlaatuisesti väärää. Vaan siis niitähän juuri kaipasin, täysin tuntemattomien ajatuksia. Ehkä olisin kaivannut enemmän selkeästi itsensä miehiksi ilmaisevien näkemyksiä. Voin olla väärässä, mutta itse tunnen tässä ketjussa olleen hienoisen sukupuolten välisen eron pohjavire. Muualla elämässä kun olen tullut siihen tulokseen, että naiset olisivat usein tietyllä tavalla ylpeämpiä ja välillä vähän oudoillakin tavoilla periaatteellisia rahan kanssa.

        Mä juttelin eilen ystäväni kanssa ja pyysin häntä vähän katselemaan ympärilleen siellä. Jos hänelle vaikka syntyisi jokin selkeämpi tunne, että onko ajatuksessa mitään järkeä. Hetken hänkin nikotteli, mutta tajusi kyllä sitten miksi musta tuntuu tältä.

      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen itsekin nyt jälkikäteen tajunnut monta niistä syistä miksi voin silloin niin pahoin. Silloin se oli vain epämääräinen möykky.

        En ole vielä päättänyt. Tämä keskustelu herätti paljon ajatuksia ja tässä oli paljon sellaisia mielipiteitä, joita en ollut edes tajunnut ajatella. Toisaalta tämä ketju on ollut musta jotenkin hieman erikoisella tavalla painottunut, jota en ihan täysin tajua. Ikäänkuin ajatuksessani olisi jotain perustavanlaatuisesti väärää. Vaan siis niitähän juuri kaipasin, täysin tuntemattomien ajatuksia. Ehkä olisin kaivannut enemmän selkeästi itsensä miehiksi ilmaisevien näkemyksiä. Voin olla väärässä, mutta itse tunnen tässä ketjussa olleen hienoisen sukupuolten välisen eron pohjavire. Muualla elämässä kun olen tullut siihen tulokseen, että naiset olisivat usein tietyllä tavalla ylpeämpiä ja välillä vähän oudoillakin tavoilla periaatteellisia rahan kanssa.

        Mä juttelin eilen ystäväni kanssa ja pyysin häntä vähän katselemaan ympärilleen siellä. Jos hänelle vaikka syntyisi jokin selkeämpi tunne, että onko ajatuksessa mitään järkeä. Hetken hänkin nikotteli, mutta tajusi kyllä sitten miksi musta tuntuu tältä.

        No sait monenlaista kommenttia mitä joitakin silmäilin. Kaikkia en jaksanut lukea. Loppujen lopuksi teet mikä susta järkevimmälle tuntuu.

        Muilla on omat näkemyksensä, mutta kukaan muu meistä ei elä sun nahoissa. Toivottavasti saat rauhan asiassa olipa sun päätös mikä tahansa.

      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        No sait monenlaista kommenttia mitä joitakin silmäilin. Kaikkia en jaksanut lukea. Loppujen lopuksi teet mikä susta järkevimmälle tuntuu.

        Muilla on omat näkemyksensä, mutta kukaan muu meistä ei elä sun nahoissa. Toivottavasti saat rauhan asiassa olipa sun päätös mikä tahansa.

        Onhan tuossa monenmoista ja hyvä niin. Tässä kohtaa kun ne täysin tuntemattomat ja täysin käsittämättömätkin ajatukset olivat tärkeitä. Mä kun en todellakaan voi enää sanoa ko. miestä tuntevani ja välillä mietin tunsinko koskaan. Omat ajatukset kuitenkin pyörivät helposti niillä totutuilla urilla ja uusia ajatuksia saa vain ulkopuolelta.

        Kyllä mä rauhan saan, kunhan päätös on tehty.

    • Anonyymi

      Puoliso kusetti minua erossa, huomasin ja annoin olla. Pärjäsin kohtalaisesti omilla tuloillani. Sitten sairastui ja usein halusi että mentäisiin pankkiin ja hän antaisi minulle rahaa. Ehkä häntä kadutti mutta kieltäydyin, en tosin tajunnut sairauden vakavuutta, mutta ajattelin että lapsillemme menee.
      Itse sain vanhemmilta hieman enemmän kuin muut, koulutettiinkin. Nyt mietin, antaisinko ainakin sille sisarelle, jolla on aika pieni eläke. Vähän se vaivaa.
      Niin että ymmärrän pointtisi ja sen että sinua mietityttää.
      Jos mä oisin sä, yrittäsin onkia selville, millainen taloudellinen tilanne eksälläsi on. Jos kovin joutuu pihistellä, auttaisin. Jos pärjää kuten sanot, ei kannata mihinkään hänen huvikseen keksimäänsä rahareikään rahojaan syytää. Anna olla, mutta ihan hyvä että mietit. Rehti oikeustaju on kiitettävä ominaisuus.

      • Anonyymi

        Mä en tiedä yhtään mikä hänen/heidän taloudellinen tilanteensa on. Jos olen antanut ymmärtää tietäväni niin se ei kyllä ole ollut tarkoituksellista. Olennihan tarkoituksella vältellyt kysymästä mitään eksääni liittyvää yhteisiltä tutuiltamme.

        Vaan nyt ihan aidosti mietin, että voisin yhdeltä hyvältä ystävältäni kysyä. Muilta en viitsi kysellä, mutta häneen tiedän voivani luottaa täysin. En ole ihan varma missä määrin hän asioita tietää, sillä eksä katkoi välinsä tosi moniin ihmisiin tuossa eromme jälkeen. Jopa siinä määrin, että hänen laspuudesta olleet hyvät miespuoliset kaverinsa kuulivat erostamme vasta multa eroa seuraavana kesänä, eli vuoden päästä. Arvelen, että tuo luotettava ystäväni voisi kuitenkin paikkakuntalaisena suht helposti saada ainakin hajua tilanteesta.

        ap.

    • Anonyymi

      Kuule osta vaa, jos rahaa on, perseaukiisilta muuten kaupanteko on kielletty.

    • Anonyymi

      Höpöhöpö, kyllä työttömyystukia saa, vaikka puolisolla olisi minkälaiset tulot.

      • Anonyymi

        Silloin kun puhutaan vanhoista asioista niin kannattaa selvitellä miten asiat ovat vuosien varrella muuttuneet https://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/puolison-tulot-eivat-jatkossa-vaikuta-tyomarkkinatukeen#:~:text=1.1.2013 lähtien puolison tulot,hakeneet, tarvitaan nyt uusi hakemus.

        Puolison tulot todellakin ovat aiemmin vaikuttaneet työttömyystukeen. Alottaja sanoi olleensa parisuhteessa 15 vuotta ja eronneensakin jo 9 vuotta sitten. Puhutaan siis hyvinkin 20 vuotta vanhoista pykälistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun puhutaan vanhoista asioista niin kannattaa selvitellä miten asiat ovat vuosien varrella muuttuneet https://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/puolison-tulot-eivat-jatkossa-vaikuta-tyomarkkinatukeen#:~:text=1.1.2013 lähtien puolison tulot,hakeneet, tarvitaan nyt uusi hakemus.

        Puolison tulot todellakin ovat aiemmin vaikuttaneet työttömyystukeen. Alottaja sanoi olleensa parisuhteessa 15 vuotta ja eronneensakin jo 9 vuotta sitten. Puhutaan siis hyvinkin 20 vuotta vanhoista pykälistä.

        Totta, todellakin ovat puolison tulot vaikuttaneet aiemmin. Olen itekin ollut tilanteessa, etten saanut latiakaan työmarkkinatukea puolison tulojen vuoksi. Eivätkä ne puolisot tulot olleet edes mitenkään todella isot, hieman reilu 2000€/kk. En muista hänen tulojaan tarkkaan, mutta max. 2500€/kk. Ja tämä oli 2000-luvun ihan alussa.

      • Anonyymi

        Kuten tossa jo pari muuta on sanoneetkin niin puolison tulot ovat aiemmin vaikuttaneet työttömyystukeen. En tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta silloin aikanaan vanhempienkin tuloilla oli vaikutusta 25 ikävuoteen saakka. Itse en siis tuolloin aikanaan ollut ikinä oikeutettu työkkärin tukiin, kun aina jonkun tulot olivat liian suuret. No onneksi lopulta löytyi jotain töitä, vaikkei palkka kaksinen ollutkaan.

        ap.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta, todellakin ovat puolison tulot vaikuttaneet aiemmin. Olen itekin ollut tilanteessa, etten saanut latiakaan työmarkkinatukea puolison tulojen vuoksi. Eivätkä ne puolisot tulot olleet edes mitenkään todella isot, hieman reilu 2000€/kk. En muista hänen tulojaan tarkkaan, mutta max. 2500€/kk. Ja tämä oli 2000-luvun ihan alussa.

        Kyllä peruspäivärahaa sai silloinkin, paitsi jos ei ikinä ollut töitä tehnyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä peruspäivärahaa sai silloinkin, paitsi jos ei ikinä ollut töitä tehnyt.

        Juuri opiskelunsa lopettaneet eivät useinkaan ole vielä ehtineet kauheasti töitä tekemään. Parit kesätyöt eivät vielä riitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä peruspäivärahaa sai silloinkin, paitsi jos ei ikinä ollut töitä tehnyt.

        "Kela maksaa työttömälle peruspäivärahaa, mikäli työttömän työssäoloehto täyttyy. ".

        Opintonsa päätteineillä se ei täyty.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten tossa jo pari muuta on sanoneetkin niin puolison tulot ovat aiemmin vaikuttaneet työttömyystukeen. En tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta silloin aikanaan vanhempienkin tuloilla oli vaikutusta 25 ikävuoteen saakka. Itse en siis tuolloin aikanaan ollut ikinä oikeutettu työkkärin tukiin, kun aina jonkun tulot olivat liian suuret. No onneksi lopulta löytyi jotain töitä, vaikkei palkka kaksinen ollutkaan.

        ap.

        Kyllä, kaikki tuet olivat tiukassa ennen. Yksinhuoltajaäidin mediaanituloilla ei saanut mitään tukia, mutta elättää olisi pitänyt opiskelevat lapset. Lapset sai tuloni huomioiden 60 euroa opintotukea. Ei kertakaikkiaan tullut toimeen.

    • Anonyymi

      Minun vaimo antaa rahaa minulle jatkuvasti. Ostelee vaatteitakin minulle vaikka oon sanonut että vaatteita on tarpeeksi. Se laittaa rahaa mun tilille usein jos vaikka tarviin jotain. Oon työtön mutta pärjäisin kyllä omillani ihan helposti.

    • Anonyymi

      Kyllä mennyt on mennyttä ja silloisia ei pidä kaivella . Vaikkakin olisihan se tölväys ex kundin egoon jos sinä heiluttelisit isoa rahakasaa heittäen siitä femman köyhälle .

    • Anonyymi

      Lueskelin tuossa taas näitä vastauksia, joita olen saanut. Aika moni on puhunut kostosta jne. ja ollut sitä mieltä, ettei huolisi tuollaisesta tarjouksesta. Jäin sitten miettimään, että miten te tulkitsette tollasen vuosia kestäneen valittamisen ja nimenomaan rahallisen kompensaation vaatimisen? Eikö tuossa teidän mielestänne sitten lopulta ole lainkaan kysymys rahasta?

      ap.

      • Anonyymi

        Uskon, ettei kyse ole rahasta, vaan pettymykseksestä.

        Uskon, että exäsi rakasti sinua paljon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon, ettei kyse ole rahasta, vaan pettymykseksestä.

        Uskon, että exäsi rakasti sinua paljon.

        Ok

        Mutta miksi jatkaa noin kauan? Miksi sitä kaunaa tuntuu olevan edelleen? Mikä hänen uuden naisystävänsä motiivi oli pyydellä minulta rahaa, jos raha ei liity koko asiaan?

        Mä voisin ymmärtää rakkauden ja pettymyksen motivaationa, jos tuo rahan vaatiminen kompensaationa olisi ollut pienemmässä mittakaavassa. Tässä kuviossa en vaan kykene tajuamaan miten kyse ei muka olisi rahasta.

        ap.

    • Anonyymi

      Omatunto ostettavissa?
      Viisaus ostettavissa?
      Tyhmyys ostettavissa?

      Miettisin ensam , miksi? Ex on ex ja silloin Oli silloin. Se mikä on eilistä on mennyttä.

      Ottaisnko exän takaisin joka oli uskoton ja valehteli kaikessa jos saisin millin. Miksi ottasin, kysyisin itseltäni.

      Korvaako raha pahan mielen ja menetetyn elämän? Vai korvaako menetetty elämä rahan?

      Kannattaako eilisessä elää vai onko parempi elää nyt ja katsoa tulevaisuuteen?

    • Anonyymi

      Hämmästyttävää oikeuden tuntoa viesti ketjun aloiäin minä keskeisenä aikana.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1247

    2. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      16
      1216

    3. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1149

    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      3
      1149

    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1134

    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      0
      1133

    7. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      0
      1118

    8. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      41
      1114

    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1105

    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
      1
      1100
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt