Kissan hankinta, on se niiin vaikeeeta !

Olen törmännyt myös siihen että,
jos olet yh, eläkeläinen, omaishoitaja, oletus on , ettei sinulla ole varaa kotieläimeen.
Ja varsinkaan rotukattiin.

Kuvitelma on ihan väärä, on myös hyvätuloisia eläkeläisiä, yksinhuoltajia, omaishoitajia jopa työtön voi pärjätä mukavasti ( puolison tuella ).

Minulla on viime vuoden lopusta lähtien 2 vuotias maatiaiskissa ja leikkamaton. Olen hyvin tyytyväinen siihen je en kaipaa mitään rotukissa.

Tietysti, jos kriteerit sen kissan suhteen on erityiset, juuri niiden mukaista voi olla heti vaikea tavoittaa. Silloin hinnalla ei ole väliä, jos nimen omaan rotukissaa etsii.
Olen itse kokenut jo lapsuudessani maatiaiskissat, siis ne kullakin alueella kehittyneet tyypit, hyvin mukaviksi, joskin työläitä ovat.
Maatiaiskissa voi hyvin haluta lihaa, eikä marketin halvimpia mössöjä, ja vaikka paketti lupaisi millaisen makutakuun, mössö ei välttämättä millään mene alas kissan vatsaan.
Maatiainen ei suinkaan ole tylsä. Eikä tykkää jos omistaja on tylsä. Kosto herkeää kukkaansa helposti, kun asetut työsi ja iltarutiiniesi jälkeen vuoteeseesi, nukkuaksesi ennen aikaista vuoroa. Serenadi elämälle, ja päätätkin nukkua myöhemmin. Joskus.
Ja omistajaa rakastetaan: häntä todella rakastetaan. Hän on ihan kaikki! Hän tuo sitä lihaa. Hän puhdistaa kostealla tassut ulkoiltua. Hänen vaatteensa ovat turvallinen nukkuma-alusta. Hänen ruuanlaittonsa keskelle on hyvä tulla tepastelemaan, ja seisoa tiskialtaassa veden liruessa kun hän kuorii perunoita.
Hän ei pääse yksin edes suihkuun.
Hänen kuuluu rapsuttaa. Silittää, leikittää.
Osalla maatiaiskissoja on perinnöllisiä sairauksia, mutta on joitain rotukissoillakin.
Itsellä rakkain laji on itäsuomen maatiaiset. Ne ovat pienikoisia pääsääntöisesti. Nopeita. Oikein pentuaikanaan kissojen tavat oppineina yhdessä asiassa tarkkoja: reviiri. Itäsuomalainen maatiaiskissa ei kaipaa kaveria, ellei ole yhtaikaa otettu sisarus.
Oikein puuhailijoita. Joskus millään ei voi olla nauramatta, kun kehoittää niin sekopäisen näköisiä touhuja.
Niin ja. Maatiaisen terveys on joissain tapauksissa vanhuuteen asti hyvä. Munuaisjuttuja ja sitä sydänasiaa voi joillain olla, ja se lyhentää ikää.
Maatiainen on edullisempi kuin rotukissa. Joskin niidenkin hinnat ovat nousseet, ja paikoin itä-suomessa on kissanpennuista ihan pulaa.
Itse tykkään, että pennusta asti, niin tiedän miten sitä on hoidettu. Kiertäjästä ei milloinkaan tiedä, onko se saanut oikeaa kissanruokaa vai mössöjä, joissa viljaa. Minun tämä nykyinen ei alun perinkään ole koskenut niihin missä yhtään viljaa.
Se tietää itse ihan oikein mitä ruuan kuuluu olla.
Mistä alussa kirjoitin, että työläitä: se tulee siitä kun maatiainen ei ole koristekissa, se vaatii paljon virikkeitä.
Oma kotini on selvästi kissakoti: siellä on vaikka mitä ihme viritelmiä kissan iloksi, ja ahkeraan tuo touhuaa. Väsyttyään nukkuu yllättävän kauankin, etenkin jos lihaa sulattelee.