Hei! En ole uskaltanut vielä lukea näitä sivuja, mutta nyt ajattelin tehdä sen ja kirjoittaa meidän pikku Prinsessasta. Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta nyt yhteensä kolme vuotta. Ensimmäinen keskenmeno tuli kahden vuoden yrityksen jälkeen silloin rv 6 5. Tämän jälkeen yritettiin uudestaan ja vuosi meni kun maailma kääntyi hymyilemään meillepäin. Kaikki sujui loistavasti, olin niin onnellinen, jokainen pahoinvointi kohtaus vain sai minut onnellisemmaksi, tiesin että raskaus jatkuu kun oireet pysyvät. Ultrassa käytiin rv 12 5, vauveli voi loistavasti ja heilutteli hirmuisesti käsiä ja jalkoja. Sitten rv 16 2, tuntui pientä alavatsa kipua, en huolestunut, koska olin tuntenut noita kipuja koko raskauden ajan. Yöllä lähdin käymään vessassa ja silloin tuli lapsivedet.Soitin sairaalaan ja pyysivät seuraamaan aamuun asti kotona, koska ei ollut mitään kipuja eikä veristä vuotoa. Aamulla lähdimme sairaalaan, ultrassa näkyi meidän pienokainen edelleen hengissä, mutta täysin ilman lapsivettä. Jouduin jäämään sairaalaan. Nyt siis odottelimme jos tapahtuisi ihme ja lapsivettä alkaisi muodostua uudestaan. Join vettä kuin hullu pelastaakseni pienokaiseni, toivoin että se olisi lisännyt lapsiveden muodostumista, mutta joka kerta vessassa käydessäni tunsin kuinka ne valuivat sieltä pois.Seuraavana aamuna ultrassa pienokaisemme oli menehtynyt. Synnytys käynnistettiin. Noin viiden tunnin kuluttua synnytin maailman kauneimman pienen tyttövauvan. Mieheni oli koko ajan vieressäni ja nyt itkimme yhdessä pieni Prinsessa sylissämme. Tästä on nyt vajaa kaksi viikkoa, ensi perjantaina hautaamme pienokaisemme. Mahdollisia syitä keskenmenoon ei tiedetä. Kohdustani löytyi myoomia joita aletaan tutkia kahden kuukauden päästä. Tällä hetkellä tunnen mielettömän vihan tunteita myoomiani kohtaan! Veivätkö ne pienen Prinsessamme hengen?
Yksi Enkeli lisää
Ikävä pientä Prinsessaa
41216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestanne!!!
Meillä keskenmeno sattui 17.viikolla; ultrassa ei vaan näkynyt sydämen sykettä, mitään oireita minulla ei ollut. Synnytys käynnistettiin, ja synnytin pienen poikavauvan...
Tiedän melkoisen hyvin, miltä Sinusta tuntuu!!!
Aluksi vaan pimeää ja tuskaa...
Mutta nyt 7 vuoden kuluttua ei sitä tuskaa enää tunnu, vain välillä kaipausta ja kaihoa...
Nyt on teillä Surun aika, mutta tulet vielä kokemaan monta onnellistakin kevättä! Meilläkin vauvamme kuolema sattui keväällä, ja tuntui pitkään, että vihaan kevättä.
Mutta muista, että tulet aina olemaan lapsellesi se ainoa ja paras äiti, vaikka hän lähtikin niin varhain luotanne!
Meillä ekat äitienpäivät lapsen kuoleman jälkeen pelottivat etukäteen. Mutta sitten päätin, että äitienpäivää vietetään ei surren lapsen menetystä vaan iloiten siitä, että sain kuitenkin tulla äidiksi. Äitinä olemisen ymmärtää vasta sitten, kun on kokenut sen äitinä olemisen kaikkein pelottavimman asian eli oman lapsen kuoleman.
Teille toivon paljon jaksamista!
Olen todella pahoillani, että teidän oma lapsenne ei saanut oppia tuntemaan vanhempiaan, ettekä te lastanne... Olette kuitenki aina lapselleni ainutlaatuiset vanhemmat, ja lapsenne on teille ainutlaatuinen lapsi.
Itse menetimme poikamme raskauden puolivälissä napanuorakomplikaation vuoksi muutamia vuosia sitten.
Itseäni auttoi silloin eniten musiikki, etenkin Nina Åströmin laulu "odotamme sitä päivää" CD:llä "Vierelle jäät", sekä Tulus-yhtyeen ja Pekka Simojoen CD "Sinua en unohda" ja Anna-Mari Kaskisen/Petri Laaksosen/Pekka Simojoen CD" Lauluja särkyneille". Kuuntelin ja itkin.
Mutta sain myös paljon paljon lohdutusta ja toivoa.
Lohtua lohduttomille! Jaksamista!
molemmille. Elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa :(
Minulla on myös myoomia kohdussa. Niiden ei sanota vaikuttavan raskauden kulkuun. Olet tullut kuitenkin raskaaksi. Lapsiveden pitäisi pysyä sisällä jos kalvot ovat tarpeeksi vahvat. Nuo myoomat voi varmaan leikata hysteroskopialla pois jos haluat, mutta jos tulet raskaaksi ilmankin, niin miksi tarvitsisi leikata?
Voimia suruusi.
t. Kohtalotoveri