Voimakkaiden tunteiden sokaisemana tulkitsin kaikki tilanteet ja hänet aivan väärin. Kuin vääristyneen linssin läpi. Jotenkin se nyt vain kirkastui mielessäni. Tuntuu täysin naurettavalta miten olenkaan voinut nähdä kaiken niin väärin. Eihän nämä omat tunteet mihinkään sillä häviä, mutta ainakin kohtasin nyt totuuden. Vaikka itselle tämä olikin niin merkityksellistä, niin ei se tietenkään ollut sitä toiselle. Miten olisikaan voinut olla. Jotenkin hävettää nyt omat tunteet ja ajattelu. Tämän oli kuitenkin tapahduttava, minut oli ravistettava hereille.
Lopultakin se iski tajuntaan
Anonyymi
18605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikään katse miehelle ei ollut turhaa. Tein ne koska halusin.
Ei tunteissa ole mitään hävettävää. Monet suomalaiset on kasvatettu niin, ettei tunteita opita ilmaisemaan. Ja sitten kun niitä yrittää tukahduttaa, tulee aivan kamala olo. Hyväksy tunteesi, älä häpeä niitä ja ole iloinen, että kuulut siihen porukkaan, jolla on tunteet. Itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua on liiankin kanssa.
Perussääntö:älä ikinä tee tulkintoja toisen puolesta kutenn nyt teit
Tuo on hyvä monen pitää mielessä.
Juuri noin kuin 23.13 sanoo. Rakastunut on usein tunteiden vuoristoradassa, missä joku ihan pikku juttu keikuttaa laivaa aika helposti. Jos toinen hymyilee jollekin toiselle, se on ”varma” merkki ettei kiinnostusta ole. Sellaisessa tilassa väärin tulkinta on helppoa.
Kannattaa muistaa, että kiinnostus tai sen puute on varmaa, vasta kun toinen sanoo EI tai alkaa suhteeseen jonkun toisen kanssa.
Jos et tiedä mistä on kyse, niin älä tee oletuksia.
Niin. Varattujen havittelijoiden pitäs tää kans tajuta.
Missä tällaista varattua sinun mielestäsi oikein tavoitellaan, täälläkö vai oikeassa elämässä? Vuusikausien pinnistely ei oikein pysy kasassa sillä, että perustaa näkemyksensä anonyymin palstan kirjoituksiin jos irl mitään ei näy kuulu tai ole muuten aistittavissa
Kevät se koittaa hitlerillekkin.
Kevään niityn huumaava tuoksu
Sehän siinä onkin raskainta, että et todennäköisesti tulkinnut häntä väärin. Että kohtaamiset olivat merkityksellisiä molemmille. Että kumpikin joutuu havahtumaan luopumisen aiheuttamaan tuskaan ja kipuun.
Mistä sä sen tiedät?
Usein noin käy, mutta elämä jatkuu. Vielä tulee muutama vaihe. Vihaakin saattaa tulla. Sitten myöhemmin pääset irti.
Joskus kävi noin ja kun sitten kerroin tunteeni, ei toinen tuntenut niin.
Mutta omia tunteitaan on turha hävetä.
Hyvin sanoitettu.
Tunteitaan ei kenenkään tarvitse hävetä. Niitä ei voi määräillä, ne heräävät omia aikojaan ja elävät elämäänsä. Joku saa itsessä suuremman liikahduksen aikaan kuin joku toinen, joskus tunne on molemminpuolinen, joskus ei ja toisinaan voi tieto toisen tunteista jäädä hämärään. Elämää...
Tunteista pitäisi uskaltaa puhua eikä salata niitä. Väärinkäsityksiä tulee helposti, jos mistään ei puhuta oikeassa elämässä.
Elämäntaparikollisen tajunta
Mä oon siinä mielessä ollu aina tietoinen että ei minusta kukaan pahemmin välitä. Ei se oikeastaan koskaan ole ollut mikään yllätys.
Kunhan olet saanut tiedon kiinnostuksesi kohteelta etkä ympärillä olevilta ihmisiltä.
Toiset kun toivovat itse saavansa kiinnostuksen kohteena olevan henkilön saattavat tarinoida mitä vain, ettei joku toinen varsinkaan tuttu veisi kiinnostuksen kohdetta varatuksi.