Ulvoo yössä. Halusit jutella, jos olet hereillä vielä. 🐺
yksinäinen susi
Anonyymi
3367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Aloitus on sille joka halusi jutella jiille omassa ketjussa.
Ehkä sellaiselle jlle kenet tietää jo entuudestaan. Tuota sutta en ole kyllä ennen sinulla nähnyt.
Sori luulin että sekin on nähty... Onko 🍩 tutumpi taikka 🤴?
Nuo enemmän tuttuja. Voihan se olla etten ole aina ollut täällä kun olet tuota sutta käyttänyt. Minunhan piti lähteä täältä jo vuoden vaihteessa ja vieläkin täällä.
Niin minäkin olen sanonut monta kertaa lähteväni, mutta kun päässä pyörii yksi ja sama asia taukoamatta, ei ole osannut jättää asiaa sikseen. Palsta on koukuttanut myös. Tosin minua on alettu viime aikoina uhkailla.
Niin se minullakin on. Yksi ja sama edelleen pyörii päässä. On kirottua nämä tunteet ja mielikuvat toisesta. Jokin sellainen asia minkä voi hetkellisesti syrjäyttää ja sitten se tulee takaisin. Palsta ollut aina mukana osittain siksi kun haluaa vain saada purettua sitä ajatusta toisesta. Tuntuu vain niin turhalle kun ei voi suoraan puhua toiselle ja täälläkin ei voi tunnistaa mistään voiko olla hän. Kuka sinua on uhkaillut?
Jos olisit hän, tietäisit mitä kautta pystyisit kirjoittamaan ihan suoraan minulle. Siitä pystyn päättelemään tietysti, ettei häntä oikeasti kiinnoa yhtään, edes kaverina tuntea. Minä olen huomannut, että jos teen tänne aloituksia joissa ruikutan hänen peräänsä. Alkaa tulla monenlaisia hyökkäyksiä kommentreihin ja aloituksia joissa käsketään jättmään rauhaan. Kyllä kaiken näen ja osaan yhdistää itseeni.
En ole hän. En koskaan ollutkaan. Vaikka kyllä tiedän mitä kautta hän voisi ottaa sinuun yhteyttä. Valitettavasti noinhan se on, ei sitä naista kiinnosta ja voisi ottaa yhteyttä helposti jos vain haluaa. Täällä ne hyökkäykset johtuneet ihan vain trolleista ja tuosta sinun tilanteesta, ei niistä kannata välittää.
Mutta hyvää yötä nyt alan nukkumaan.
Miksi et ota sitten yhteyttä suoraan jos tiedät? Juu et ole hän, siitä ollaan puhuttu jo monesti. Minun jutulle nauretaan jo ympäri kyliä, olen senkin jo huomannut. Itsetuhoiseksi saa ja alkaa viha nousta päällimmäiseksi tunteeksi, itsesäälin jälkeen. Alkaa tuo "rakkaus" häneen vähitellen muuttua... Voi olla että tätä menoa tulen hulluksi.
Ok hyvää yötä. Palaa myöhemmin tänne, jos kiinnostaa.
Ei se oikein tunnu hyvältä ottaa yhteyttä. On aika iso kynnys lähteä tekemään kun ei toista tunne oikeastaan yhtään. Älä anna niiden vaikuttaa siinäpähän nauravat. Minuakin pidetty vain naurun alaisena monta kertaa mutta olen vain antanut olla. Elämä on liian lyhyt sen miettimiseen mitä muut sinusta ajattelee vaikka itse mietin sitä liian usein.
On se noinkin toki. Sitä vaan on tunteet ja hermo pinnassa nykyisin niin paljon, että kaikki tuollainen häiritsee. Täytyisi varmaan kadota jonnekin vuorille joksikin aikaa, että jengi unohtaisi minun olemassa oloni.
En siitä tytöstä aio kirjoittaa tänne enää mitään. Miksi kirjoittaisin ihmisestä, joka ei ole kiinnostunut minusta? Eikä seuraani halua... Pakko se on takoa realismia päähän. Palstaharhoja ne olivat kaikki, sieltä jostain syksystä asti. Rakastuneena halusi kuvitella että oi, siellä hän kaipailee minua. Niin täällä tuntuu tekevän moni muukin, eipä sillä... Onneksi itselläni on irl kokemuksia taustalla joihin verrata.
Ei kannata jahdata sellaista, joka ei jahtaa sinua. Don't chase someone who doesn't love you, because there's someone else out there that would die for you. Vaikka en uskokaan, että tuolla ketään on missään minua varten. Aina on saanut pettyä. 🤴
Niin sitä ajattelisi usein. Olisi helppoa vain kadota olemassa olemattomiin. Mutta silloin annat muille voiton, ei ne voi voittaa. Kaikilla on oikeus olla ja elää. Ei sinun tarvitse enää siitä kirjoittaa jos et halua eikä se tyttö ollut sinua varten.
Ei ollut minua varten ei. Eikä hänen tarvitse pelätä, että enää yritän lähestyä millään tavalla. Uskoin jo kerrasta, vaikka täällä olenkin itkenyt.
Ehdin luulla että löysin kaksoisliekkini, koska niin voimakkaasti pyöri mielessäni tämä ihminen. Nyt en taida enää uskoa koko juttuun. Ei sellaista missään minulle ole. Masennus tässä taitaa syventyä. Pakko hakea apua siihen.
Sinulla on jotenkin niin samankaltaisia ajatuksia kanssani, että ihan hämmentää. Minäkin ajattelin jotenkin tästä minun kaivatustani samoin tuota kaksoisliekkiä mietin kun ei vain unohdu mitenkään. Mutta olisin todennäköisesti jotenkin jo törmännyt häneen uudestaan jos olisin. Me oltaisiin jo sanottu jotain toisillemme eli taisi pelkkää harhaa olla kaikki.
Se olit sinä jonka kanssa niistä kaksoisliekeistä täällä juttelin. Kysyit että olemmeko niitä. Aloin tutustua siihen juttuun enemmän netissä. Vaikutti jännältä, ja ihan mahdolliselta kun mietti sitä ihastumista millainen kokemus se hänen kanssa oli. Kaikki muu katosi ympäriltä silmiin katsoessa ja tuntui niin uskomattoman hyvältä.
Hyvin mahdollista sekin. Minullakin niin ihmeellinen tapaus ollut tämä ihastus ja luulin että se olisi sitä. Kaksoisliekki olisi kuitenkin vastavuoroinen ja ei alkaisi estelemään tai jättäisi asiaa vain olemaan. Eli ei ne meidän tapaukset niitä olleet.
Sitä olen miettinyt kyllä. Miksi se sitten oli niin intensiivinen ja huikea kokemus? Se oli joku feikkikaksoisliekki sitten. Ehkä oikea kaksoisliekkikokemus on jotain vielä järisyttävämpää? Ihan erilainen ihastuminen tämä silti on ollut kuin mikään edellinen.
Missä tilanteessa sinä koit tuon? Mitä se mies sinun tilanteessa teki ihastumisesi jälkeen?
En osaa sanoa. Sen vain tiedän, että kaksoisliekki on aina vastavuoroinen ja tuntee samoin. Se ei estä tai jätä roikkumaan. Koin itse tapaamisien kautta. Tarkemmin sanottuna törmäämisien. Ei me koskaan tavattu. Tuntui ihan kuin molemmat olisi tunteneet jotain siinä hetkessä kun oli katsekontaktia useinkin. Minua se alkoi ahdistaa ja pyrin karkuun vaikka eihän siinä päässyt mihinkään. Sitten ei enää nähtykään.
Minulla nousi tunteet niin suuriksi, etten kyennyt mennä juttelemaan hänelle, vaikka mieli teki. Hän ihan selvästi otti katsekontaktia minuun monta kertaa. Minä olin nössö ja pakenin häntä, kunnes jossain vaiheessa, viikkoja myöhemmin, huomasin ettei hän enää katsonutkaan minua. Se satutti ja menin aivan epätoivoiseksi. Tajusin tehneeni virheen siinä, kun en tutustunut ihmiseen silloin kun siihen olisi ollut tilaisuus monta kertaa.
Sellainen vässykkä sitä olen aina ollut. Minun suhteet ovat kaikki alkaneet naisen aloitteesta, kun en niitä itse uskalla tehdä. En kuitenkaan nyt väitä että tämän tytön kanssa mikään suhde olisi alkanut, vaan ihan olisi ollut mukava tutustua työkaverina. Ihastuminen teki minusta ihan liian aran. Pitäisi aina mennä pelkoa kohti.
Tuo kuulostaa ihan meidän tilanteelta. Molemmilla saattoi olla tunteita ja siksi kynnys lähestyä oli niin suuri vaikka se olisi ollut ihan viatonta ja kaverillistakin. Minulla sen lisäksi karkuun juoksemista ja se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin lähteä lähestymään. Ehkä se jäi molempia harmittamaan jälkikäteen kun ei vaan lähestytty mitenkään vaikka jonkinlaista vetovoimaa pystyi aistimaan. Katsekontaktia oli useamman kerran. Yritin vielä jossain loppuvaiheessa olla katsomatta kun en halunnut satuttaa itseäni enempää.
Minä hain sitä katsekontaktia loppuun saakka. Ajattelin että jossain vaiheessa vielä uskallan mennä juttelemaan. Kävinkin kerran juttelemassa vähän niitä näitä, yhtenä aamuna. Tosin olin niin paniikissa siinäkin, etten oikein keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Kyselin vain niitä näitä työhön liittyviä, ja vaikutti siltä ettei toinen oikein syttynyt siihen jutusteluun, kuin ehkä hetkittäin. Hemostutti ja lähdin jatkamaan matkaa sen lyhyen hetken jälkeen. En uskaltanut tehdä sitä toista kertaa. Siitä noin viikko eteenpäin kun rohkaisin taas mieleni, menin laukomaan ihastumisestani päin näköä. Tajusin jo heti sen sanottuani, että nyt taisin tehdä virheen. Oli myöhäistä perua sanoja, eikä tullut tilaisuutta pyydellä anteeksi siinä paikassa. Tuli häiriötekijöitä, jouduin poistumaan, enkä sen jälkeen palanut paikalle koskaan.
Minä ja hän ei olla kertaakaan juteltu mikä on niin harmi. Olen itsekin aina paniikissa kun puhun jollekin tuntemattomalle. Voihan se olla, että hämmentyi siitä kun sanoit asian niin suoraan. Ja työpaikalla se on aika outoa sanoa olevansa ihastunut työkaveriin ja voi olla ettei hän tuntenut samoin mikä lisää outoutta edelleen.
Varmasti hän hämmentyi siitä ja ihan liikaakin. Tajusin sen liian myöhään että tuli oltua liian suora. Pommin pudottamiseen sitä mielessäni vertasinkin. Ei se ollut järkevää, koska siinä räjäytin samalla itsenikin. Mahdoton ajatella, millaista olisi nyt, jos sitä ei olisi koskaan tapahtunut... En olisi sitä sanonutkaan, jos olisin tiennyt mitä voi seurata.
Minä joudun lähtemään kohta askareisiin tästä. Palstalla ehdin olla vähemmän.
On vain hiillos joka hehkuu yössä, kunnes se viimein sammuu, jos uutta kalikkaa ei sinne heitetä.
Uskon kyllä siihen, että kaikki on tapahtunut miten kuuluukin. Turhaan sitä katua enemmän kadun itse sitä etten tehnyt mitään kuin että olisin tehnyt. Minullakin hiillos vain enää jostain syystä nyt ajatellut enemmän kuin yleensä. Onko se sitten kevään vuoksi varmaankin. Mukavaa päivää sinne.
Mukavaa päivää sullekin. Olisi mukava jutella myöhemminkin. Mistä sut tunnistan täällä?
Jos ei tässä aloituksessa niin sitten muualla. Käytä vaikka tuota sutta niin tunnistan sinut jos kirjoitat. Minä en täällä paljoa laita viestiä mihinkään.
The Grey,?
En tiedä mitä kysyt, mutta kyllä tässä harmaapäinen susi jo alkaa olla tämä mies. Vauhtia se silti ole juuri hidastanut.
Ei se teiltä pois ole jos jollain on vauhia päällä. Mielummin niin kuin pysähtynyt kokonaan.
Eräs J tapasi katsoa leffan the Grey, sudenhetki. Et ole hän J
En olekaan. Enkä ole niin väittänyt olevanikaan. On meitä J kirjaimia muitakin.