Annan itselleni välillä luvan unelmoida siitä, että voisimme elää yhdessä. Jossain vaiheessa tulee mieleen, etten ole ennenkään kelvannut sulle. Ja alan itkemään. Miksi pitää olla näin?
Se mikä on kamalinta
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten niin et ole kelvannut?
Aina hän on jostain syystä ärsyyntynyt ja lähtenyt pois. Miten voisin luottaa siihen, ettei toistuisi? Siitä seurasi todella massiivinen hylätyksi tulemisen tunne joka kerta. Joskus ajattelin, että kuolen siihen tunteeseen. Ja joskus hetken jopa toivoin että kuolema tulisi ja pelastaisi kovilta kivuilta.
Älä anna toisen ihmisen hallita sinua noin. Ehkä sinut on lapsena hylätty ja jotain traumoja jäänyt. On omaksi parhaaksesi kun välttelet ihmistä, joka saa sinut tuntemaan noin.
Niin, ei tämän tason traumat ole vissiin ihan tyhjästä tulleet. Olen yrittänyt välttää tällaisia tunnehelvettejä. Haluan päättää elämästäni, enkä sukeltaa niihin traumoihin yhä uudestaan.
Nuku hyvin kauniita unia.
Yritän nukkua jokin vaan herätti taas