Lautamiehet

Mietin kanssa, että mihin se heidän yleinen elämänkokemuksensa raiskauksen uhrin työkyvystä perustui. Ehkä ajatus oli, että raiskauksen uhria pitäisi hävettää niin paljon, ettei kehtaa julkisuudessa kasvojaan esittää?

Anonyymi kirjoitti:

Mietin kanssa, että mihin se heidän yleinen elämänkokemuksensa raiskauksen uhrin työkyvystä perustui. Ehkä ajatus oli, että raiskauksen uhria pitäisi hävettää niin paljon, ettei kehtaa julkisuudessa kasvojaan esittää?

Lue lisää

Jotain tuollaista kai - häpeää, pelkoa, yleistä traumaa. Kai raiskatun pitäisi aina olla niin ahdistunut ja traumatisoitunut, ettei uskalla laittaa nenäänsä oven ulkopuolelle ja kotonakin pyörii tuhkassa ja pukeutuu perunasäkkiin, tai muutoin ei ole tullut raiskatuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain tuollaista kai - häpeää, pelkoa, yleistä traumaa. Kai raiskatun pitäisi aina olla niin ahdistunut ja traumatisoitunut, ettei uskalla laittaa nenäänsä oven ulkopuolelle ja kotonakin pyörii tuhkassa ja pukeutuu perunasäkkiin, tai muutoin ei ole tullut raiskatuksi.

Lue lisää

Yleisesti ottaen raiskaaminen on traumaattinen kokemus. Jos näin ei olisi, miksi seksuaalirikokset olisivat oma rikoslajinsa ylipäätään. Jos seksuaalirikokset eivät olisi traumaattisen luonteensa vuoksi oma rikoslajinsa, voitaisiin vastoin tahtoa tapahtunut yhdyntä voitaisiin tuomita yhtä hyvin luvattomana käyttönä taikka, jos kokemus muutoin oli epämiellyttävä muttei aiheuttanut vammaa, lievänä pahoinpitelynä.

Traumaattinen kokemus näkyy tai vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan jollain tavalla ihmisen käytöksessä. On selvää, ettei ulkopuolinen juurikaan pysty arvioimaan itselleen tuntemattoman ihmisen käytöstä tavalla, josta selviäisi, onko hän kokenut jotakin traumaattista. On myös selvää, että jos traumaattisen kokemuksen kokeneen ihmisen käytöksessä ei tapahdu mitään silminnähtävää muutosta, herää kysymys, että onko hän sittenkään kokenut mitään traumaattista.

Mikäli yhdyntä on kiistaton, mutta traumaattisesta kokemuksesta ei ole merkkiä, on olemassa vain väite, että yhdyntä oli pakotettu tai tehty toisen osapuolen ollessa tiedoton/tajuton. Jos yhdynnän toinen osapuoli kiistää pakottamisen, ei pakottamisesta ole näyttöä.

Jälkikäteen kielletty suostumus yhdyntään ei tee yhdynnästä raiskausta.

rytmimunat kirjoitti:

Yleisesti ottaen raiskaaminen on traumaattinen kokemus. Jos näin ei olisi, miksi seksuaalirikokset olisivat oma rikoslajinsa ylipäätään. Jos seksuaalirikokset eivät olisi traumaattisen luonteensa vuoksi oma rikoslajinsa, voitaisiin vastoin tahtoa tapahtunut yhdyntä voitaisiin tuomita yhtä hyvin luvattomana käyttönä taikka, jos kokemus muutoin oli epämiellyttävä muttei aiheuttanut vammaa, lievänä pahoinpitelynä.

Traumaattinen kokemus näkyy tai vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan jollain tavalla ihmisen käytöksessä. On selvää, ettei ulkopuolinen juurikaan pysty arvioimaan itselleen tuntemattoman ihmisen käytöstä tavalla, josta selviäisi, onko hän kokenut jotakin traumaattista. On myös selvää, että jos traumaattisen kokemuksen kokeneen ihmisen käytöksessä ei tapahdu mitään silminnähtävää muutosta, herää kysymys, että onko hän sittenkään kokenut mitään traumaattista.

Mikäli yhdyntä on kiistaton, mutta traumaattisesta kokemuksesta ei ole merkkiä, on olemassa vain väite, että yhdyntä oli pakotettu tai tehty toisen osapuolen ollessa tiedoton/tajuton. Jos yhdynnän toinen osapuoli kiistää pakottamisen, ei pakottamisesta ole näyttöä.

Jälkikäteen kielletty suostumus yhdyntään ei tee yhdynnästä raiskausta.

Lue lisää

Kyllä se on tuomittava raiskaus, vaikka uhrina olisi koomassa oleva henkilö.

rytmimunat kirjoitti:

Yleisesti ottaen raiskaaminen on traumaattinen kokemus. Jos näin ei olisi, miksi seksuaalirikokset olisivat oma rikoslajinsa ylipäätään. Jos seksuaalirikokset eivät olisi traumaattisen luonteensa vuoksi oma rikoslajinsa, voitaisiin vastoin tahtoa tapahtunut yhdyntä voitaisiin tuomita yhtä hyvin luvattomana käyttönä taikka, jos kokemus muutoin oli epämiellyttävä muttei aiheuttanut vammaa, lievänä pahoinpitelynä.

Traumaattinen kokemus näkyy tai vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan jollain tavalla ihmisen käytöksessä. On selvää, ettei ulkopuolinen juurikaan pysty arvioimaan itselleen tuntemattoman ihmisen käytöstä tavalla, josta selviäisi, onko hän kokenut jotakin traumaattista. On myös selvää, että jos traumaattisen kokemuksen kokeneen ihmisen käytöksessä ei tapahdu mitään silminnähtävää muutosta, herää kysymys, että onko hän sittenkään kokenut mitään traumaattista.

Mikäli yhdyntä on kiistaton, mutta traumaattisesta kokemuksesta ei ole merkkiä, on olemassa vain väite, että yhdyntä oli pakotettu tai tehty toisen osapuolen ollessa tiedoton/tajuton. Jos yhdynnän toinen osapuoli kiistää pakottamisen, ei pakottamisesta ole näyttöä.

Jälkikäteen kielletty suostumus yhdyntään ei tee yhdynnästä raiskausta.

Lue lisää

Ja kuka määrittää kuinka paljon pitää traumatisoitua sekä sen miten omaa traumaansa saa käsitellä?

Itse olen esimerkiksi tullut lievästi pahoinpidellyksi tuntemattoman ihmisen taholta julkisella paikalla, enkä varmaankaan traumatisoitunut siitä riittävästi, jos tuota olisi pitänyt ruveta jollekulle todistamaan. Kävelin siitä heti tilanteen jälkeen poliisiasemalle tekemään ilmoituksen ja sen jälkeen LIFTASIN puolitutun kyydillä sairaalaan. No en mä siitä tilanteesta juuri muista, sen verran adrenaliinihöyryissä meni. Vaan ei se mun toimintaani esim. seuraavana päivänä vaikuttanut mitenkään. Jos kyse olisi ollut asianomistajarikoksesta, niin toiminnastani olisi tullut taatusti käräjillä sanomista. No onneksi ei ollut ja tekijä tuomittiin.

Sen verran olen ollut seksuaalisesti ahdistavissa tilanteissakin, että ei mun reaktioni raiskaukseen olisi tuon ihmeempi, jollei sitten oikeasti tulisi todella pahoja vammoja. Mä käsittelen asiat niin, että toimin mahdollisimman normaalisti, enkä jää pohtimaan. Normaali elämä on mulle parasta lääkettä. Eli tuo yleinen kokemus on ihan puhdasta pjaskaa.

P.S. Pitääkö ryöstöstäkin traumatisoitua, jotta se on "oikea ryöstö"? Pitääkö vapaudenriistosta traumatisoitua, jotta se on oikea vapaudenriisto? Pitääkö pahoinpitelystä traumatisoitua, jotta se on oikea pahoinpitely?

Anonyymi kirjoitti:

Ja kuka määrittää kuinka paljon pitää traumatisoitua sekä sen miten omaa traumaansa saa käsitellä?

Itse olen esimerkiksi tullut lievästi pahoinpidellyksi tuntemattoman ihmisen taholta julkisella paikalla, enkä varmaankaan traumatisoitunut siitä riittävästi, jos tuota olisi pitänyt ruveta jollekulle todistamaan. Kävelin siitä heti tilanteen jälkeen poliisiasemalle tekemään ilmoituksen ja sen jälkeen LIFTASIN puolitutun kyydillä sairaalaan. No en mä siitä tilanteesta juuri muista, sen verran adrenaliinihöyryissä meni. Vaan ei se mun toimintaani esim. seuraavana päivänä vaikuttanut mitenkään. Jos kyse olisi ollut asianomistajarikoksesta, niin toiminnastani olisi tullut taatusti käräjillä sanomista. No onneksi ei ollut ja tekijä tuomittiin.

Sen verran olen ollut seksuaalisesti ahdistavissa tilanteissakin, että ei mun reaktioni raiskaukseen olisi tuon ihmeempi, jollei sitten oikeasti tulisi todella pahoja vammoja. Mä käsittelen asiat niin, että toimin mahdollisimman normaalisti, enkä jää pohtimaan. Normaali elämä on mulle parasta lääkettä. Eli tuo yleinen kokemus on ihan puhdasta pjaskaa.

P.S. Pitääkö ryöstöstäkin traumatisoitua, jotta se on "oikea ryöstö"? Pitääkö vapaudenriistosta traumatisoitua, jotta se on oikea vapaudenriisto? Pitääkö pahoinpitelystä traumatisoitua, jotta se on oikea pahoinpitely?

Lue lisää

Pahoinpitelyt ja ryöstöt, niistä on yleensä muutakin näyttöä kuin pelkkä sana sanaa vastaan.

rytmimunat kirjoitti:

Pahoinpitelyt ja ryöstöt, niistä on yleensä muutakin näyttöä kuin pelkkä sana sanaa vastaan.

Miksi olisi? Ei todellakaan usein ole. Ei läheskään jokaisessa pahoinpitelyssä ole paikalla kameroita ja silminnäkijöitä. Ihan yhtä hyvin pahoinpitelijä voi väittää toisen aloittaneen ja vaikka jälkikäteen kehitellä jälkiäkin siitä. Ei sitä mikään estä.

Ajatteletko muuten, että pahoinpitely on jotenkin automaattisesti pienempi juttu kuin raiskaus? Miksi ajattelet noin? Pahoinpitelykö on vähemmän traumatisoivaa?

rytmimunat kirjoitti:

Yleisesti ottaen raiskaaminen on traumaattinen kokemus. Jos näin ei olisi, miksi seksuaalirikokset olisivat oma rikoslajinsa ylipäätään. Jos seksuaalirikokset eivät olisi traumaattisen luonteensa vuoksi oma rikoslajinsa, voitaisiin vastoin tahtoa tapahtunut yhdyntä voitaisiin tuomita yhtä hyvin luvattomana käyttönä taikka, jos kokemus muutoin oli epämiellyttävä muttei aiheuttanut vammaa, lievänä pahoinpitelynä.

Traumaattinen kokemus näkyy tai vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan jollain tavalla ihmisen käytöksessä. On selvää, ettei ulkopuolinen juurikaan pysty arvioimaan itselleen tuntemattoman ihmisen käytöstä tavalla, josta selviäisi, onko hän kokenut jotakin traumaattista. On myös selvää, että jos traumaattisen kokemuksen kokeneen ihmisen käytöksessä ei tapahdu mitään silminnähtävää muutosta, herää kysymys, että onko hän sittenkään kokenut mitään traumaattista.

Mikäli yhdyntä on kiistaton, mutta traumaattisesta kokemuksesta ei ole merkkiä, on olemassa vain väite, että yhdyntä oli pakotettu tai tehty toisen osapuolen ollessa tiedoton/tajuton. Jos yhdynnän toinen osapuoli kiistää pakottamisen, ei pakottamisesta ole näyttöä.

Jälkikäteen kielletty suostumus yhdyntään ei tee yhdynnästä raiskausta.

Lue lisää

Kysymys on eri rikoksesta, jota taas ei määritellä aiheutuneen trauman määrän mukaan. Susta varkaus ja petoskin lienee usein ihan sama asia.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi? Ei todellakaan usein ole. Ei läheskään jokaisessa pahoinpitelyssä ole paikalla kameroita ja silminnäkijöitä. Ihan yhtä hyvin pahoinpitelijä voi väittää toisen aloittaneen ja vaikka jälkikäteen kehitellä jälkiäkin siitä. Ei sitä mikään estä.

Ajatteletko muuten, että pahoinpitely on jotenkin automaattisesti pienempi juttu kuin raiskaus? Miksi ajattelet noin? Pahoinpitelykö on vähemmän traumatisoivaa?

Lue lisää

Pahoinpitelystä on todisteena yleensä jokin fyysinen jälki. Toki sellaisen voi kehitellä jälkikäteen, mutta mikäli mitään jälkeä ei ole ollenkaan, herää epäilys, onko myöskään väitettyä pahoinpitelyä lainkaan.

Ryöstön tapauksessa tunnusmerkkinä on tietysti omaisuuden siirtyminen toisen hallintaan, jolloin voi tietysti valheellisesti kertoa jälkikäteen, että omaisuus siirtyi väkivallalla uhkaamisen seurauksena.

Tuomioistuin harkitsee molemmissa tapauksissa kumpi osapuolista puhuu totta, ja kaikki asiassa esitetty vaikuttaa ratkaisuun.

Mitä siis tulee raiskauksiin, jos ei ole mitään fyysistä todistetta väkisin makaamisesta, eikä todistetta edes henkisestä traumasta, onko pelkkä väite sellaisenaan langettava?

Mistä päättelit, että mielestäni pahoinpitely olisi jotenkin "pienempi juttu" kuin raiskaus, enkö nimenomaan sanonut, että raiskauksia varten on olemassa ihan oma rikosnimikkeensä. Jos ei olisi, ne tuomittaisiin pahoinpitelyinä, mikäli uhri olisi ollut tajuissaan. Tajuttoman uhrin tapauksessa kaiketi luvaton käyttö olisi osuvin nimike.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys on eri rikoksesta, jota taas ei määritellä aiheutuneen trauman määrän mukaan. Susta varkaus ja petoskin lienee usein ihan sama asia.

Minusta varkaus ja petos eivät ole sama rikos.

Kommenttini sisällöstä voit lukea, että mielestäni raiskaus on syystä oma rikosnimikkeensä.

Suosittelen lukemaan opettelua.

Mahtaakohan se sitten lopulta säästää paljon, kun päätösten taso on tuo?

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaakohan se sitten lopulta säästää paljon, kun päätösten taso on tuo?

Kyllä se oikeuslaitoksen rahoja vähän säästää. Koko kansakunnan osalta tilanne voi olla eri.

-keinovaginamies-

Lisää.

Voi vain kuvitella, miltä uhrista tuntuu. Hän on yrittänyt olla urhea ja tehdä mielekkäitä asioita elämässään tapahtuneesta huolimatta, nyt sitä käytetään häntä vastaan.

"En ymmärrä maallikoiden mukanaoloa ylipäänsä enkä varsinkaan puhetta "yleisestä elämänkokemuksesta" sen mittapuuna, mihin raiskattu pystyy. Mistä tällainen "elämänkokemus" on peräisin tavallisella ihmisellä? Itse en tietoisesti tunne yhtäkään raiskauksen uhria, tuntevatko nämä moniakin? Monet eivät puhu raiskauksen uhriksi joutumisesta kenellekään - edes poliisille - joten emme tiedä, keitä he ovat ja mihin pystyvät. Tunnetusti ihmiset käsittelevät vaikeita asioita hyvin eri tavoilla.

Korkeintaan psykologin mielipiteellä voisi olla jotain painoarvoa, ja hänkin luultavasti/toivottavasti olisi pidättyväinen moisissa kommenteissa varsinkin, jos ei henkilöä tunne."

- "Hyvä kommentti. Yksi trauman käsittelytapa on nimenomaan arjen toiminnan tekeminen. Traumaterapiassakin suurin paino on arjen vakiinnuttamisessa ensin.

On käsittämätöntä, että maallikot leikkivä trauma-asiantuntijaa oikeudessa. Toivottavasti nuo lautamiehet vaihdetaan ja syyttäjä valittaa."


- "Yleinen elämänkokemus ratkaisevimpana todisteena? Kenen onko lautamiehillä paljonkin kokemusta raiskatuksi tulemisesta ja sen jälkeen osallistumisesta kuvauksiin?"