Lapsemme oli muutama vuosi sitten AS tutkimuksissa osastolla LL13. Ennen sitä olimme jo muutamaa vuotta aikaisemmin käyttäneet lapsemme neurologilla ja hänen ohjaamanaan psykiatrian poliklinikalla(missä tehtiin psykologiset testit ym.ym.).
Jo silloin törmäsimme ongelmaan. Kun perheessä on autistinen tai AS lapsi, perheen sisäinen kommunikaatio ja kuviot vääristyvät. Psykiatrien hömppä hömppä ajatuskulkuhan menee juuri toisin päin. Perheen kommunikaatio-ongelmat aiheuttavat lapsen ongelmat. Tämä teoria pohjautuu Freudin jo sata vuotta sitten luomaan teoriaan. Mikä elää psykiatrikunnan keskuudessa yhä vaan vahvana kuin jokin uskonto ikään. Eikä tätä ajatusmallia murra edes järkisyihin perustuva näyttö.
Psykiatrilta sitten kuitenkin vaadimme lähetteen AS tutkimuksiin. Lähetteessä vähäteltiin lapsen AS tyyppisiä ongelmia, antaen ymmärtää rivien välistä, että ongelmien lähtökohta löytyy vanhempien ajatusmaailmasta.
No, lapsemme kävi läpi tutkimusjakson osastolla LL13. Omahoitajan mukaan lapsen käytös tuki diagnoosia. Myöskin psykologi ja sairaalalääkäri löysivät runsaasti diagnoosia puoltavia piirteitä.
Vihdoin koitti sitten "loppukeskustelun" aika, missä olivat läsnä kaikki lasta tutkineet osapuolet. Heidän lisäkseen tilaisuuteen tuli myös pitkä mieslääkäri, joka ei ollut lainkaan tavannut lasta.
Hänellä oli koko "loppukeskustelun" ajan kädessään tuo psykiatrin alunperin tekemä lähete. Minkä perusteella hän kumosi kaikki tulokset, mitä samassa palaverissa olleet naiset: psykologi, sairaalalääkäri ja omahoitaja esittivät.
Yhteenvetona voin todeta, että lapsen ongelmiin jäi tarvittava tuki ja kuntoutus saamatta. Koetetaan tällä hetkellä tulla omillamme toimeen. Lapsen ongelmat ja syrjäytyminen(ei ole kaverikontakteja) koulussa ovat silmiinpistävät.
Älkää hyvät ihmiset luottako koskaan psykiatreihin, heidän oppinsa ovat todella "syvältä"... sanonko mistä.
Jo silloin törmäsimme ongelmaan. Kun perheessä on autistinen tai AS lapsi, perheen sisäinen kommunikaatio ja kuviot vääristyvät. Psykiatrien hömppä hömppä ajatuskulkuhan menee juuri toisin päin. Perheen kommunikaatio-ongelmat aiheuttavat lapsen ongelmat. Tämä teoria pohjautuu Freudin jo sata vuotta sitten luomaan teoriaan. Mikä elää psykiatrikunnan keskuudessa yhä vaan vahvana kuin jokin uskonto ikään. Eikä tätä ajatusmallia murra edes järkisyihin perustuva näyttö.
Psykiatrilta sitten kuitenkin vaadimme lähetteen AS tutkimuksiin. Lähetteessä vähäteltiin lapsen AS tyyppisiä ongelmia, antaen ymmärtää rivien välistä, että ongelmien lähtökohta löytyy vanhempien ajatusmaailmasta.
No, lapsemme kävi läpi tutkimusjakson osastolla LL13. Omahoitajan mukaan lapsen käytös tuki diagnoosia. Myöskin psykologi ja sairaalalääkäri löysivät runsaasti diagnoosia puoltavia piirteitä.
Vihdoin koitti sitten "loppukeskustelun" aika, missä olivat läsnä kaikki lasta tutkineet osapuolet. Heidän lisäkseen tilaisuuteen tuli myös pitkä mieslääkäri, joka ei ollut lainkaan tavannut lasta.
Hänellä oli koko "loppukeskustelun" ajan kädessään tuo psykiatrin alunperin tekemä lähete. Minkä perusteella hän kumosi kaikki tulokset, mitä samassa palaverissa olleet naiset: psykologi, sairaalalääkäri ja omahoitaja esittivät.
Yhteenvetona voin todeta, että lapsen ongelmiin jäi tarvittava tuki ja kuntoutus saamatta. Koetetaan tällä hetkellä tulla omillamme toimeen. Lapsen ongelmat ja syrjäytyminen(ei ole kaverikontakteja) koulussa ovat silmiinpistävät.
Älkää hyvät ihmiset luottako koskaan psykiatreihin, heidän oppinsa ovat todella "syvältä"... sanonko mistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä luovuta. Vaadi päästä uudelle käynnille ja eri kokoonpanolla. Sinä itse lapsesi parhaiten tunnet. Oliko psykologi joku kalkkis joka ei ollu sitte viiteemkymmeneen vuoteen päivittänyt tietojaan. On myös kokemus siitä että lääkäri lukee mielummin paperilta mielipiteitä kun kuuntelee, johtuisko kiireestä.
Hienoa, että kirjoitat tästä! Meillä on saman suuntaisia, joskin rankempia kokemuksia. Psykiatrien summanmutikassa antama lääkitys aiheutti lapsellemme lisäksi järkyttävän pahoja oireita, joiden toivomme ajan myötä helpottavan. Olemme täysin menettäneet luotamuksemme perheen asioita tonkiviin ja lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen sokeasti uskoviin psykiatrisen puolen "asiantuntijoihin". AS on äärimmäisen huonosti tunnettu asia vieläkin.
pitää edelleen sinnikkäästi kiinni dg:stä F21 (skitsotyyppinen häiriö), vaikka mut todettiin testien mukaan selväksi aspergeriksi. Joten papereissäni nököttää dg:t F84.5 ja F21
No siinähän se tulikin jo sanottua.
En yleistänyt. kerroin vain yksittäisestä tapauksesta ja jätin yleistämisen lukijalle... taisit langeta siihen kuoppaan:)
Mitä hyvää näet nykypäivän psykiatriassa? Sehän käy kuolinkamppailuaan... on vain ajan kysymys milloin neurologia kehittyy tarpeeksi ja psykiatrian opit haudataan antiikkisina ja täysin väärinä. Nykyajan psykiatria perustuu enää valheelle ja luulottelulle.
"Karttakaa psykiatreja"
kehoitit karttamaan kaikkia, vaikka olet tavannut vain yhden, joten kyllä yleistit.
Ikävää vain että kohdallesi sattunut moinen tapaus, mutta huonoja työntekijöitä löytyy kaikista ammateista.
Älä luovuta jatka avun pyytämistä lapsellesi ja törmäät kyllä fiksuihinkin psykiatreihin.
Emme ole turhaan psykan aproa vääntäneet - Tietty syyttämällä puhjaa saadaan tamä ikävä keskustelu loppumaan.
Ulkomaisissa julkaisuissa korostetaan toistuvasti miten varhaisella kuntoutuksella voidaan huomattavasti vaikutta AS-sekä Autistilasten sosiaalisiin taitoihin tulevaisuudessa.
Mutta mihin tämä oppi on hukkunut suomessa. Lääkärikunta tekee vain diagnooseja. Muuhun heillä ei ole kykyä, eikä sen puoleen koulutustakaan. Kokonaisvaltainen näkemys potilaan(lapsen) asioista puuttuu tyystin.
Mistä löytyy uusi "Arvo Ylppö" ajamaan AS-ja autistilasten asiaa suomessa.
Onko kuntoutuspalveluita saatavissa jossakin päin suomea? Mistä löytyy osaamista?
joskus jopa lääkäri, tutkija... Mihinkähän tässä autistisen lapsen vanhempana vielä joutuu suomen hyvinvointi valtiossa.
Oman AS-piirteisen lapsen kohdalta voin sanoa, että itsellä olisi todella paljon ajatuksia ja ideoita siitä mitä pitäisi tehdä lapsen kuntouttamiseksi. Ehkä siitäkin syystä, kun itsellä on samaisia piirteitä. Lääkäreillähän on näistä asioista vain luettu kirjatieto.
Itse onkin paljon yritetty. Se ei aina ole kuitenkaan kovin helppoa ilman minkäänlaista tukea. Yksi suuri ongelma on ollut koulu(aikaisemmin päiväkoti). Missä kuntouttavien ajatusten läpivieminen ja saaminen opettajien tajuntaan on lähes mahdotonta. Tuntuu kuin seinille puhuis. Alkaa myöskin kyllästyttää kun aina vedotaan resurssien puutteeseen, vaikka oikeasti vaadittaisiin vain halua.
Ainut psyyken sairaus on psykiatria.
Psykologit tuhlaavat valtion rahojaturhiin opiskeluihinsa.
Miksi turhiin?
Turhiin, koska heidän mielenterveytensä ja älykkyysosamääränsä ei riitä niin vaativan asian opiskelemiseen.
Fakta: Jos valmistuu kapitalistisessa järjestelmässä psykologiksi, on joko 1. lahjakas alueella, joka ei oikeuta ammatin harjoittamista, eli lahjakas hankkimaan tämän ammatin, mutta ei osaamaan sitä.
2. Tai henkilö on huippu pätevä.
Koska ensimmäinen on todennäköisyysmatematiikan mukaan todennäköisempi vaihtoehto ympäristötekijöiden ja periytymisjärjestelmän mukaan, niin on varsin epätodennäköistä, että henkilö olisi 2 vaihtoehdon mukainen.
Päätelmä: pettureita ja loisia ovat nämä puoskarit. 98 prosenttisesti. Loppu 2% pitää meitä pystyssä ja elättää lopun 98% psykologeista.
ainakaan suurimmassa osassa tapauksia, ei psykiatrit tee diagnoosia vaan neuropsykologi. Ja jos ette tiedä eroa, niin voi voi, sitten ei kannata valittaakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000004214135