En tiedä, onko tästä elokuvasta jo ollut jutustelua täällä; luulisin, että on. Saisi olla ollut. Katsoin aiheen kuitenkin nyt ajankohtaiseksi, koska Rakkautta&Anarkiaa-osiossa tämä eilen Subilla näytettiin. Niin, eli mielipiteitä, kiitos. Varmasti elokuva on herättänyt teissä ajatuksia, on sen näkemisestä sitten 3 vuotta tai vain yksi päivä. Mistä piditte? Mikä tökki? Mitä mieltä olitte elokuvan juonesta (ja oliko sitä, niin kuin eräät uskaltavat väittää ... )? Entäpä sen filosofiasta ja teemoista, jos nyt ruetaan puhumaan hienoja? Näyttelijätyöskentelystä ja niin pois päin?
Itse pidin elokuvasta aivan valtavasti, huolimatta siitä seikasta, että menetin sen ensimmäiset 30 minuuttia. Elokuva oli sopivalla tavalla omalaatuinen ja "sekava" minun makuuni, ja kuitenkin samanaikaisesti todella kaunis ja yksinkertainen. Kuvat lipuivat ja poukkoilivat läkähdyttävän herkästi, ja musiikki oli koskettava ja vainoaa allekirjoittanutta vieläkin. Vaikka edustankin hameväkeä, oli minun riipaisevan helppoa samaistua Donnien etsintään ja ihmettelyyn. Etenkin Donnien tietynlainen kaipuu muiden ihmisten luo ja pelko yksinäisyydestä olivat tuttuja ja koskettivat.
Jos nyt jonkin asian kanssa meni hermot, niin se oli kyllä kenties liian monen jutun vierittäminen samaan aikaan. Moniin asioihin jäi aukkoja - enkä tarkoita tuolla nyt sitä, että äh, osasko se niinku oikeesti liikkuu ajassa? Tarkoitan nyt esimerkiksi Isoäiti Kuolemaa, jonka rooli jäi jutussa vähän hämäräksi. Että vaikka elokuvan sekavuus ei haitannukaan, niin tietynlainen asioiden viimeistelemättömyys kyllä.
Elokuvasta nousevat monet lukuisat kysymykset, sen symboliikka ja teemat taas miellyttivät ja viehättivät. Kutsukaa minua vaan akaksi ja keittiöpsykologiksi, mutta mielestäni elokuvan yksi tärkeimmistä teemoista oli oman yksilöllisyyden ja aikuistumisen hyväksyminen. Että ymmärtää sen, että "kaikki kuolevat yksin". Donnien kamppailu oman maailmansa ja todellisuuden sekä yksinäisyytensä kanssa koskettivat ja samaistuin niihin täysillä.
Mitä taas tulee tuohon aikamatkailun pohtimiseen, niin sen kyllä annan muiden pähkäiltäväksi (jos tätä nyt kukaan ylipäätänsä kommentoi, hah hah). Kyllähän se tietysti elokuvassa kiehtoi ja oli tärkeä elementti siinä, että Donnie lopulta ikään kuin hyväksyi oman kuolevaisuutensa ja kuolemansa.
Huh, että tällasta lätinää!
Itse pidin elokuvasta aivan valtavasti, huolimatta siitä seikasta, että menetin sen ensimmäiset 30 minuuttia. Elokuva oli sopivalla tavalla omalaatuinen ja "sekava" minun makuuni, ja kuitenkin samanaikaisesti todella kaunis ja yksinkertainen. Kuvat lipuivat ja poukkoilivat läkähdyttävän herkästi, ja musiikki oli koskettava ja vainoaa allekirjoittanutta vieläkin. Vaikka edustankin hameväkeä, oli minun riipaisevan helppoa samaistua Donnien etsintään ja ihmettelyyn. Etenkin Donnien tietynlainen kaipuu muiden ihmisten luo ja pelko yksinäisyydestä olivat tuttuja ja koskettivat.
Jos nyt jonkin asian kanssa meni hermot, niin se oli kyllä kenties liian monen jutun vierittäminen samaan aikaan. Moniin asioihin jäi aukkoja - enkä tarkoita tuolla nyt sitä, että äh, osasko se niinku oikeesti liikkuu ajassa? Tarkoitan nyt esimerkiksi Isoäiti Kuolemaa, jonka rooli jäi jutussa vähän hämäräksi. Että vaikka elokuvan sekavuus ei haitannukaan, niin tietynlainen asioiden viimeistelemättömyys kyllä.
Elokuvasta nousevat monet lukuisat kysymykset, sen symboliikka ja teemat taas miellyttivät ja viehättivät. Kutsukaa minua vaan akaksi ja keittiöpsykologiksi, mutta mielestäni elokuvan yksi tärkeimmistä teemoista oli oman yksilöllisyyden ja aikuistumisen hyväksyminen. Että ymmärtää sen, että "kaikki kuolevat yksin". Donnien kamppailu oman maailmansa ja todellisuuden sekä yksinäisyytensä kanssa koskettivat ja samaistuin niihin täysillä.
Mitä taas tulee tuohon aikamatkailun pohtimiseen, niin sen kyllä annan muiden pähkäiltäväksi (jos tätä nyt kukaan ylipäätänsä kommentoi, hah hah). Kyllähän se tietysti elokuvassa kiehtoi ja oli tärkeä elementti siinä, että Donnie lopulta ikään kuin hyväksyi oman kuolevaisuutensa ja kuolemansa.
Huh, että tällasta lätinää!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkin pidän kovasti elokuvasta, ostin sen joku aika sitten DVD:llekin, kun halvalla sai.
Se on hyvällä tavalla hämärä, siis että sitä voi alkaa ymmärtää kun katsoo oikein monta kertaa. Ekalla kerralla en tajunnut lopusta mitään (en taida olla ainut...?), mutta kyllä sitä vähän kerrallaan voi yrittää selvittää. Oma tulkintani on vielä kesken, ja olen ihan tarkoituksella jättänyt muiden tulkintoja lukematta, koska en halua niiden vaikuttavan omaani.
Donnie on kyllä mielenkiintoinen hahmo, yksinäinen omalla tavallaan. On varmaan vaikeaa nähdä niitä näkyjä, kun kaikki pitävät hulluna.
Frankin rooli on hyvin erikoinen, miksi hän pelasti Donnien hengen, auttoi tätä löytämään tyttöystävän ja antamaan opetuksen uskomattoman ärsyttävälle Jim Cunninghamille? Siinäpä miettimistä. Ja miksi juuri Frank (joka oli siis Donnien siskon poikaystävä)? Joku Roger Ebertin kaveri sanoi jossain, että koko leffan pointti on Donnien ihastuminen siskoonsa, mutta ei tuollaista väitettä purematta niele.
Muutkin hahmot ovat loistavia: Cherita Chen (kävi sääliksi häntä), ne kaksi idioottia kovista, äidinkielenopettaja, Jim Cunningham jne.
Musiikki oli tosi hyvää, oikeastaan kaikki biisit olivat mahtavia (erityisesti Mad World lopussa).
Ja mikä tärkeintä; Jena Malone, Drew Barrymore ja Maggie Gyllenhaal olivat tosi söpöjä!
Taidanpa katsoa leffan kohta taas, ties kuinka monetta kertaa.
Leffa oli tummista sävyistään huolimatta myös tosi hauska. Smurffikeskustelu, Kitty Farmer, Cunningham-videot mainittakoon esimerkkeinä. Lisäksi paljon ikimuistoisia sitaatteja:
Donnie: "First of all, Papa Smurf didn't create Smurfette. Gargamel did. She was sent in as Gargamel's evil spy with the intention of destroying the Smurf village, but the overwhelming goodness of the Smurf way of life transformed her. And as for the whole gang-bang scenario, it just couldn't happen. Smurfs are asexual. They don't even have reproductive organs under those little white pants. That's what's so illogical, you know, about being a Smurf. What's the point of living if you don't have a dick?"
Kitty Farmer: [Tearfully to Rose Darko] "Sometimes I doubt your commitment to Sparkle Motion." (Huomatkaa itkuinen ääni).
Frank: "28 days... six hours... 24 minutes... 12 seconds. That... is when the world... will end."
Gretchen: "You're weird."
Donnie: "Sorry."
Gretchen: "No, that was a compliment."
Donnie: "Why do you wear that stupid bunny suit?"
Frank: "Why are you wearing that stupid man suit?"
Kitty Farmer: "I'll tell you what he said. He asked me to forcibly insert the Life Line exercise card into my anus." (Maailman hauskin kohta, kun isä yrittää peittää naurua).
[before a dance performance]
Kitty Farmer: "Okay, now girls... I want you to concentrate. Failure is not an option. And Bethany, if you feel the need to vomit up there... just swallow it."
Cherita: "Chut up!"
tekotaiteellista paskaa jonka joku käsikirjottaja väsänny piripäissään että 'hei tehdäänpä leffa jota ne urpot ei ikinä tajua' vaikka todellisuudessa siinä ei edes ole mitään tajuttavaa. samaa kuraa kuin jotkut memento ja mulholland drive.
lempigenres taitaa sit olla aivoton räiskintä? Sellaista, mitä katsoessa saa heittää aivot narikkaan eikä tarvi miettiä mitään.. Jee.. Kyllä Darkossa on tajuttavaa, jos vaan viitsii miettiä asiaa.. Parhaat leffat on sellaisia, jotka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Tosiaankin, jaan kyllä tuskasi.
Ei mutta, jos tosissaan nyt. Siis ymmärrän kyllä kantasi, ja olet osittain aivan oikeassa. Enkä tässä nyt mitään päitä ala silittelemään, vaan puhun ihan rehellisesti.
Todella usein näissä tällaisissa ns.taideleffoissa on juuri se huono puoli, että ne kikkailevat ihan vaan sen kikkailun vuoksi. Mielestäni Donnie Darkossa oli myös noita elementtejä mukana, mutta nousi sieltä myös se ydinajatus, jonka kirkkaus pystyi peittämään ne kenties hieman tekemällä tehdyt, vaikeaselkoiset kohdat.
Että ero taiteen ja kikkailun välillä on kyllä hiuksenhieno ja häilyvä, olet oikeassa siinä. Nyt kyllä vaan taisit haukkua vähän väärää puuta, joka tapauksessa.
Minusta leffa on myös kerta kaikkiaan loistava. Musiikki sopii kerrontaan kuin nenä päähän. Ja Gyllenhaal on erinomainen Donnien roolissa..
Tuolla toisella palstalla on myös jonkin verran keskusteltu elokuvasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=672&posting=22000000008143434
Eli kiitosta vaan kaikille kommentoineille! Hienoa huomata, että elokuva on herättänyt samansuuntaista kaihoa ja ihastusta muissakin! :D
foorumeilla on vaikea saada mitään kunnon keskustelua aikaan. Oikeaa mielipiteenvaihtoa saa vaikka impparista (IMDb).