Mikä on teillä ollut hienoin tai ikimuistoisin hetki, jolloin olette olleet yksin?
Itse muistan viime kesän aamuyön tunnit, jolloin menin ulos rappusille istumaan ja kuuntelin lintujen laulua ja katsoin kun aurinko nousi horisontista. Tuolloin oli kesän hellekausi menossa eikä ulkona ollut edes kylmä, vaikka oli aamuyö. Istuin vaikka kuinka kauan siinä paikoillani vailla mitään huolia koska oli kesäloma. En yksinkertaisesti malttanut mennä nukkumaan, vaan sinnittelin aikaiseen aamuun. Ennen nukkumaanmenoa laitoin vielä huoneeni ikkunan auki ja päivällä heräsin liikenteen ääniin. Kävin suihkussa, hain päivän lehden ja menin ulos lukemaan sen kahvikupin kanssa. Todellista "ajanhukkaa", mutta hemmottelua joutilaalle. Toivottavasti on lämmin kesä tulossa, aion nimittäin kokeilla vielä josko saisin tuosta samasta tunnelmasta kiinni kokonaisen vuoden tauon jälkeen =)
Aurinkoista kesän odotusta kaikille!
Itse muistan viime kesän aamuyön tunnit, jolloin menin ulos rappusille istumaan ja kuuntelin lintujen laulua ja katsoin kun aurinko nousi horisontista. Tuolloin oli kesän hellekausi menossa eikä ulkona ollut edes kylmä, vaikka oli aamuyö. Istuin vaikka kuinka kauan siinä paikoillani vailla mitään huolia koska oli kesäloma. En yksinkertaisesti malttanut mennä nukkumaan, vaan sinnittelin aikaiseen aamuun. Ennen nukkumaanmenoa laitoin vielä huoneeni ikkunan auki ja päivällä heräsin liikenteen ääniin. Kävin suihkussa, hain päivän lehden ja menin ulos lukemaan sen kahvikupin kanssa. Todellista "ajanhukkaa", mutta hemmottelua joutilaalle. Toivottavasti on lämmin kesä tulossa, aion nimittäin kokeilla vielä josko saisin tuosta samasta tunnelmasta kiinni kokonaisen vuoden tauon jälkeen =)
Aurinkoista kesän odotusta kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pitäisi miettiä. Saattaa liittyä menneisiin jouluihin, lueskelua yksin makoillen sohvalla kuusen kynttilöiden valossa, lasissa jotakin van Loverenin Late harvest Gewurtzträmineria (turha ilkkua jos en nyt muista kirjoitusasua)... heinäkuinen aamu mökillä, mielipuolisen kaunista kun auringon ensi säteet alkavat puhkoa järven yllä vielä leijuvaa sankkaa usvaa, kortteikko huojuu vielä viileähkössä tuulessa ... tai kun pahimpien masennuskausien keskellä huomaa edellään kävelevän naisen lanteen keinuvan tavalla joka leikittelevän kevyesti riuhtaisee minusta sen synkimmän osan, täyttää mieleni kiitollisuudella (ymmärtää ken tahtoo) osoittaa millainen ihme on tavallinenkin päivä... jossa joka hetki on poikeus (S.Paronen).
Ainaisessa yksinäisyydessä hienointa on se, että ei ole kenestäkään suoraan riippuvainen.
Ei tarvitse muita tietääkseen olevansa samanarvoinen kuin muut.
Ei ole sitoutunut toisiin millään tavalla.
Ei tarvitse huolehtia ilmaiseksi muiden huolista.
Voi mennä minne ja milloin tahansa, kun kukaan ei kuitenkaan välitä mitä teet.
Viimeisten parin vuoden aikana olen tajunnut, että yksinäisyys ei ole pelkästään rangaistus.
Se on myös onni, koska voit tehdä elämääsi koskevat päätökset täysin omavaltaisesti muiden mielipiteistä ja tunteista välittämättä. Rajana on vain oma elämäsi ja Suomen Laki.
Tuokin on kyllä totta. Itse käyn nykyään esim. elokuvissa mieluiten yksin, sillä ystäväni kanssa joudumme aina ensiksi kisaamaan siitä, mitä oikein haluamme nähdä. Yksin voi valita sen leffan mikä itseään huvittaa.
Ryhmäpaineet eivät yksinäiseen vaikuta!
Yksinäisyydessä on paljon ikäviä, huonoja puolia, mutta myös hyviä.
-saan tehdä mitä haluan
-ei tarvitse elää kenenkään valehtelevien lehmien miellyttämisen ehdoilla
-kun käy shoppailemassa, muiden päätökset eivät vaikuta ostoksiin, tulee harkittua tarkempaan kun on yksin liikenteessä ja voi edetä liikkeissä niin nopeaa vauhtia kuin haluaa
-voi pysähtyä keskustelemaan jonkun oikeasti mielenkiintoisen ihmisen kanssa, eikä tarvitse kiireesti ohittaa tapausta, vain koska joku kaveri katselee vieressä hampaitaan kiristellen, valittaen että täytyisi mennä
-ihminen ajattelee omilla aivoillaan yksinollessaan, eikä ole tahdoton laumaeläin
Heh, enpä kyllä tosin tiedä, voiko sitä sanoa omilla aivoilla ajattelemiseksi jos vain sattuu niin, että ajattelee omiaan, koska itsellä ei ole tarpeeksi tasoittavaa kosketusta muihin ihmisiin... ;)
ei välttämättä johdu siitä, etteikö saisi seuraa, jos sitä välttämättä väenväkisin haluaisi.
Mutta jos ei edes kaipaa seuraa joka paikassa?
Paremmin viihdyn yksin, tai uusien mielenkiintoisten ihmisten seurassa, kuin samojen, petollisten haaskojen kanssa.
Muiden mielipiteitäkin arvostan ja kuuntelen, toiminkin toisten ohjeiden mukaan, jos ne ovat toimivia ja voin luottaa niihin.
Tottahan minäkin osaan yksinäisyydestä nauttia, luulin sen jo sanoneeni tuossa aikaisemmin.
Minua vain huvitti ajatus siitä, miten istuskelen täällä yksikseni ja menetän kosketuksen todellisuuteen, ja sitten viellä erehdyn pitämään sitä jotenkin itsenäisen ajattelun merkkinä. Mutta ehkä tämä jutun vitsi-luonne ei ollut oikein selkeä, pahoittelen.
Nyt näin keväälläkin kiva aamulla aikaisin mennä kuuntelemaan linnun laulua. Tosin vielä mukavampaa kesällä kun luonto on puhjennut kukkaan.
Mukava kysymys, onhan yksinäisyydessä puolensa ja puolensa. Hyvätkin. Mä olen samaa mieltä parin edellisen kanssa siitä, että hienoa yksinäisyydessä on itsenäisyys. Kaipaan usein kauheasti jotakin, ja välillä toivon että olisi aina pelkän puhelinsoiton päässä seuraa, vaikka kuinka huonoa... Mutta kun siitä ei oikein tule mitään. En ole luonteeltani lopulta tarpeeksi mukautuvainen ja ...normaali? Olen friikki, ja seurani on satunnaista, aina uutta.
Hienoa yksinäisyydessä on VAPAUS, kaikennielevä voimantunne siitä että MINÄ en tarvitse ketään, tai vaikka tarvitsisinkin, pärjään ilmankin. Siitä tulee sellainen kaikestaselviytymisen harhakuva. Moniko on yhtä kova jätkä kuin minä? =) heh. Ikimuistoisin hetkeni on ehkä se, kun kävelin aamuöisiä katuja vieraassa kaupungissa, jossa en tuntenut ketään, mutta olin silti viettänyt helvetin hauskan yön. En tiennyt minne suuntaisin seuraavaksi ja missä nukkuisin hetkisen, mutta ei epäilystäkään siitä, että minä hoidan hommat.
Olen niin paljon yksin, että suurin osa vapaa-ajasta menee yksin elellen. Mukavinta on silloin, kun on saanut siivotuksi, eli kämppä on siisti, ulkona ihana sää, lämmin kesäpäivä ja voi mennä parvekkeelle istuskelemaan, ihailemaan parvekekukkia ja nauttimaan auringonvalosta. Talvella taas on mukavaa löhötä sohvalla, kuunnella hyvää musiikkia jouluvalojen hämärässä.
Olen usein tyytyväinen siihen, että saan olla yksin. Tänäänkin olisi moni asia mennyt ihan pilalle jos vaikka joku kaveri olisi pommitellut tekstareita tai soitellut tai vaikka tullut kylään. On ihanaa kävellä pihamaalla ja katsella kesän merkkejä kukkapenkeistä ja nurmikolta. Sitten on myös mahtavaa kun voi ottaa aurinkoa ja olla vaan ja ajatella ja suunnitella asioita. Toisinaan tämä kyllä aiheuttaa myös sen, että alkaa masentaa ja tulee todella yksinäinen tai merkityksetön olo. Riippuu ihan mielialasta. On myös hienoa kun oivaltaa saaneensa ihan itse tehtyä jonkin saavutuksen. Oikeastaan välillä yksinolo on pelottavankin ihanaa kun tietää, että pitäisi olla kuitenkin edes jonkinlainen kaipuu kavereita kohtaan, mutta ei vaan jaksaisi vähempää kiinnostaa ne moittimiset ja arvostelut, joita tämä valitsemani elämäntyyli joissakin herättää.