Omien kokemusten, lääkärikirjojen ja sairaanhoitajatuttavan arvion mukaan avomiehelläni on psoriasis. Ihottumaa oli joskus tuossa vuosi sitten pieninä läntteinä säärissä ja kyynärpäissä, päänahassa paljon enemmän. Mies ei luonnollisestikaan mennyt lääkäriin, vaikka sata kertaa lupasi. Jollain reseptittömällä kortisonilitkulla ne sitten aikanaan lähtivät.
Nyt on ilmestynyt poskeen sellainen herneenkokoinen jälki, josta epäilen, että se saattaa (!) olla uuden ihottumalaikun alku. Harmittaa, kun mies ei tuollaisesta välitä, eikä suostu lääkäriin kirveelläkään... vaikka eihän hänellä tällä hetkellä olisikaan tohtorille paljon näytettävää.
Minun rakkauteni häntä kohtaan ei vähene, vaikka hän joku päivä näyttäisi rupisammakolta. Mutta ajattelen kuitenkin, että olisi helpompi puuttua asiaan nyt, kun se ei vielä ole iso ongelma. JOS kyseessä edes on psoriasis, lääkärin diagnoosiahan asiasta ei ole.
Jos ihottuma pääsee leviämään, ja lääkäriin lähdetään vasta sitten, miten hyvin vaivaan on olemassa lääkitystä, vai onko peli siinä vaiheessa jo menetetty? Pitäisikö sinne mennä nyt, vaikka vain tuon herneenkokoisen läntin kanssa? Vai seuraavan yhtään suuremman laikun ilmestyessä? Vai vasta sitten kun asia alkaa todella häiritä avomiestäni? (Sitä saa varmaan odottaa, hän kun ei lääkärikäynneistä perusta.)
Mitä teen? Tiedän, että ukkokulta ei halua ihottumaa naamaansa, mutta hän ei myöskään ole hyvä myöntämään, että joskus olisi aihetta kääntyä lääkärin puoleen edes tarkistusmielessä. Ja jos kyseessä on psori, vaiva lienee elinikäinen, joten kai sitä kerran elämässään voisi tohtorille vaivautua kuuntelemaan lääkitysvaihtoehdoista ja muista vinkeistä.
Nyt on ilmestynyt poskeen sellainen herneenkokoinen jälki, josta epäilen, että se saattaa (!) olla uuden ihottumalaikun alku. Harmittaa, kun mies ei tuollaisesta välitä, eikä suostu lääkäriin kirveelläkään... vaikka eihän hänellä tällä hetkellä olisikaan tohtorille paljon näytettävää.
Minun rakkauteni häntä kohtaan ei vähene, vaikka hän joku päivä näyttäisi rupisammakolta. Mutta ajattelen kuitenkin, että olisi helpompi puuttua asiaan nyt, kun se ei vielä ole iso ongelma. JOS kyseessä edes on psoriasis, lääkärin diagnoosiahan asiasta ei ole.
Jos ihottuma pääsee leviämään, ja lääkäriin lähdetään vasta sitten, miten hyvin vaivaan on olemassa lääkitystä, vai onko peli siinä vaiheessa jo menetetty? Pitäisikö sinne mennä nyt, vaikka vain tuon herneenkokoisen läntin kanssa? Vai seuraavan yhtään suuremman laikun ilmestyessä? Vai vasta sitten kun asia alkaa todella häiritä avomiestäni? (Sitä saa varmaan odottaa, hän kun ei lääkärikäynneistä perusta.)
Mitä teen? Tiedän, että ukkokulta ei halua ihottumaa naamaansa, mutta hän ei myöskään ole hyvä myöntämään, että joskus olisi aihetta kääntyä lääkärin puoleen edes tarkistusmielessä. Ja jos kyseessä on psori, vaiva lienee elinikäinen, joten kai sitä kerran elämässään voisi tohtorille vaivautua kuuntelemaan lääkitysvaihtoehdoista ja muista vinkeistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on isän puolelta peritty hyvin lievä psori. Pieniä sormenpään kokoisia (tai suurimmillaan puolen kämmenen kokoisia) läiskiä ilmestyy joskus. Välillä on jopa vuosi ilman yhtään länttiä. Stressi on se, joka aktivoi vaivan minulla. En ole viime aikoina käyttänyt voiteita tai liuoksia lainkaan enkä ole huomannut ihottuman leviävän sen pahemmin kuin niiden kanssakaan. Kutinaa ne tosin lievittävät ja ohentavat paksuja ihottumakohtia. Päänahassa (jossa ihottumaa on eniten) suurin haitta on valkoinen hilse olkapäillä. Ehkä miehesi vaivan diagnosointi olisi kuitenkin paikallaan. Siten voisi ainakin varmistaa, ettei se ole mitään muuta, joka vaatisi toimenpiteitä.