on ollut liian kauan se "kansan" osallistuminen, tärkeän haaveen menetyksen lisäksi. Rikkinäisyyden korjaaminen ei käy nopeasti, siksi hiljaisuus on välttämätöntä. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet monella tapaa kaikkein rankimmat. Tuntuu että vietiin kaikki se mikä olisi ollut välttämätöntä, jotta vointi olisi nyt parempi. Putoan ihan vähäisestäkin, millä tavalla tahanasa "kertomisesta" kaikkiin rankkoihin vuosiin. En olisi halunnut kokea mitään niistä vuosista. Ainoa mikä oli tärkeää, oli saada tehdä itselle tärkeää mielekästä työtä. Siksi en usko, että enää on mahdollista olla tekemisissä niihin vuosiin kuuluneiden kanssa. Silloin "lähellä" olisi aina muistutus sellaisesta ajanjaksosta jonka haluaa vain unohtaa. Se on niin ettei "rikkoja" voi olla pelastaja. En jaksa enää yhtään sitä "esitystä" missään. Elämänilo alkaa olla todella kateissa.
Keskeinen ongelma
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.