Yksi yhtenäinen tietoisuus on kaikessa ja kaikessa.. se on yhtä. Se vain ohjaa jokaista olevaista ja olevassa olevaa toimimaan ajatusten ja tunteiden luomana!
Mutta se tietoisuus on kaikessa sama ja yhtä. Kaikki on yhtä ja monessa eri olevaisessa muodossa esim. ihmiset, eläimet ja kasvit jne. Se on ikuista, eikä ala mistään eikä pääty mihinkään. Vain ”maan päällinen” näkyvä osa joskus häviää tai muuttaa muotoaan kun esim. ihmisen keho kuolee ja muuttuu toiseen muotoon.
Mutta tietoisuus on aina ja ikuisesti olemassa.. Se on kaikessa ja vain on.
Oivalsin sen juuri kun seisoin puistossa ja tunsin kaiken ykseyden voimakkaasti. Tämä tunne on todella todellinen ja nyt itsestään selvyys.
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
Onko kukaan kokenut tätä tunnetta ja tajunnut jotakin?
Miten sinä koet oman olemassa olosi ja muiden olemassa olon?
Mutta se tietoisuus on kaikessa sama ja yhtä. Kaikki on yhtä ja monessa eri olevaisessa muodossa esim. ihmiset, eläimet ja kasvit jne. Se on ikuista, eikä ala mistään eikä pääty mihinkään. Vain ”maan päällinen” näkyvä osa joskus häviää tai muuttaa muotoaan kun esim. ihmisen keho kuolee ja muuttuu toiseen muotoon.
Mutta tietoisuus on aina ja ikuisesti olemassa.. Se on kaikessa ja vain on.
Oivalsin sen juuri kun seisoin puistossa ja tunsin kaiken ykseyden voimakkaasti. Tämä tunne on todella todellinen ja nyt itsestään selvyys.
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
Onko kukaan kokenut tätä tunnetta ja tajunnut jotakin?
Miten sinä koet oman olemassa olosi ja muiden olemassa olon?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No nykyäänhän on maailmalla laajalti leviämässä herääminen ja tietoisuuden tiedostaminen. On monia opettajia jotka opettavat hyvin ja täsmällisesti juuri tuosta aiheesta, sillä on paljon ihmisiä jotka etsivät sitä ja siinä olevaa rauhaa ja vapautta, mikä on kaiken havaittavan ja rajallisen tuolla puolen, ja joka on jokaisessa meissä, tietoisuutemme.
Osuvin nimi englannin kielessä sille on "awareness".
Sehän onkin niin ettei periaatteessa ihminen voi omasta tahdostaan saavuttaa sitä, koska se ei ole mitään sellaista mikä "lisätään". Paremminkin kun asioita putoaa pois, niin se näkyy selvemmin. Se koetaan eksistentiaalisesti.
David Bohm, edesmennyt maailmankuulu fyysikko puhui tästä aiheesta paljon ja erittäin syvällisesti ja osuvasti. Muita "opettajia" on ollut paljon kaikkialla maailmassa. Kaikki merkittävät mystikot, joita on monessa uskonnossa. ZEN:issä se on DAO tai Satori. Buddhalaisuudessa se on "Buddha-mieli". Tiibetinbuddhalaisuudessa se on Dharmakaya. Joissakin kristillisissä virtauksissa se on "Kristus-tajunta".
Muita hyviä opettajia joiden puheita löytyy youtubesta:
-Mooji (Papajin oppilas joka oli Sri Ramana Maharshin oppilas)
-Francis Lucille (joka oli Jean Kleinin oppilas)
-Rupert Spira (joka oli Francis Lucillen "oppilas")
-Echart Tolle
Aiheesta löytyy myöskin Amerikkalaisilta sivuilta: crimson circle. Jolla on myöskin alajaosto Suomessa.
Sekä Suomalaisilta sivuilta: Luxonia.
Meitä taitaa olla jo aika paljon, ketkä olemme kokeneet tuon. On hyvä että asiasta puhutaan.
Ykseydessä ja tietoisuudessa on tärkeää kunnioittaa muiden yksityisyyttä sekä "hymyillä" paljon.
Jotta tämä olisi mahdollista, niin aloittaja kävitkö läpi rankan "koulun"?
Koulun mikä ehkä kulutti sinut äärirajoille ja loppuun, minkä jälkeen valaistuit?
Mitä oikein tarkoitat tuolla, että tietoisuudessa on tärkeää kunnioittaa muiden yksityisyyttä ja hymyillä paljon? Kuulostaa siltä, kuin olisit joku telepaatti?
Ajattelet varmaankin tietoisuutta ihmisten välillä, mutta maailma on niin täynnä tietoisuutta, että sitä kaikkea ei kannata yrittää ymmärtää. Olet vaan ja annat tietoisuuden havaita sinut ja tulla luoksesi.
Eli en ota kantaa ihmistenväliseen tietoisuuteen, kun maailmassa on niin paljon muutakin tietoisuutta.
http://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf
Tietoisuus.
Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.
Fyysinen kehomme heikkenee vähitellen ajan myötä. Sama tapahtuu kaikelle tässä maailmassa. Meissä on kuitenkin ikuinen, ylimaallinen alku(piste). Kun ymmärrämme henkisen luontomme, kuoleman maailma ei enää vaivaa meitä. Länsimaissa ihmiset samaistavat sielun ja mielen. Emme ole tästä samaa mieltä. Lukemattomat intialaisen ajattelun luomukset sanovat, että sielu on mielen valtias. Mieli on vain välittäjä, jonka kautta sielu on vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Aineellisessa maailmassa sielu on ulkokuoren peitossa. Ruumis on eräänlainen ulkovaate. Sielu on ikään kuin kääritty karkeaan ja hienojakoiseen ruumiiseen. Nämä annetaan sielulle joksikin aikaa. Jos sielun todellinen elämä ei ilmene, niin silloin vain mieli ja tunteet ovat aktiivisia ja peittävät sielun molekyylisellä substanssilla. Ihmisen todellinen olemus on kuitenkin sielussa.