Vetreät vanhukset

"Itse olen vielä kaukana vanhuudesta, mutta en mä nytkään haluaisi tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Mahdoinkohan oikeasti haluta tehdä niitä silloinkaan."

Mulle tuli mieleen ihan toi sama. Nuorempanahan sitä halusi aina vain olla vähän vanhempi, jotta kykeni tekemään eri asioita. Itselläni ei (vielä) ole ollut yhtään ainutta ikäkriisiä, Eikä kyllä ole yhtään ikävä niitä aikoja, kun ei oikein tiennyt mistään mitään. Nuoruus menee hukkaan nuorissa, niinhän sitä sanotaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse olen vielä kaukana vanhuudesta, mutta en mä nytkään haluaisi tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Mahdoinkohan oikeasti haluta tehdä niitä silloinkaan."

Mulle tuli mieleen ihan toi sama. Nuorempanahan sitä halusi aina vain olla vähän vanhempi, jotta kykeni tekemään eri asioita. Itselläni ei (vielä) ole ollut yhtään ainutta ikäkriisiä, Eikä kyllä ole yhtään ikävä niitä aikoja, kun ei oikein tiennyt mistään mitään. Nuoruus menee hukkaan nuorissa, niinhän sitä sanotaan.

Lue lisää

Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀

Lue lisää

Sulla on kovin yksioikoinen käsitys mitä ikäkriisillä tarkoitetaan. Hvyin moni vanhuskin kokee ikäkriisejä.

kynä.mi kirjoitti:

Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀

Lue lisää

Noin ehkä sinulla. Kuten sanoin, niin en itse tunne yhtään vanhusta, jolla olisi tuollainen ajattelutapa. Näistä jutuista on tullut puhuttua aika paljonkin ja avoimesti, mutta nuo kuvaamasi tunteet eivät ole tulleet koskaan esiin.

Noudatan biologiassa ja muissakin luonnontieteissä yksinomaan yliopistotieen konseksuksen saamaa tietoa, jota kaikki edistyneet tiedemiehetkin noudattavat. Raamattu keroo 2000 vuotta sitten ja aikaisemmin eläneitten ihmisten maailmakuvasta, jolla ei tietekään ole mitään kosketuspintaa tieteelliseen tutkimukseen. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Noudatan biologiassa ja muissakin luonnontieteissä yksinomaan yliopistotieen konseksuksen saamaa tietoa, jota kaikki edistyneet tiedemiehetkin noudattavat. Raamattu keroo 2000 vuotta sitten ja aikaisemmin eläneitten ihmisten maailmakuvasta, jolla ei tietekään ole mitään kosketuspintaa tieteelliseen tutkimukseen. 🌹👀

Lue lisää

Että olen pappi ja myös yliopistossa pappiskulutuksenkin saanut muun ohella, on tullut tällä palstalla jo moneen kertaan esille, mutta aina on joku uusi tullut myöhemmin mukaan, tai aina on jouku vanhakin, jolta on joku moneen kertaan käsitelty asia jäänyt huomaamatta. 🌹👀

Aloituksessasi osoitit paheksuntaa sitä kohtaan, että vetreät vanhukset kekkuloivat menemään.

Ei siis ole ok että vanhukset tekevät jotain eikä myöskään ole ok että eivät tee mitään.

Sinulle ei kyllä ikinä kelpaa mikään :D

Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅

tigrutoivottaa kirjoitti:

Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅

Lue lisää

Jep, eläkeläisiä on nykyään niin monenlaisia, ja tämä asiakkaani/ystäväni poikkesi kieltämättä hieman muotista, ja ehkä juuri siksi tultiinkin niin hyvin juttuun. Jotkut vielä vanhemmat ihmiset voivat olla paremmassa fyysisessä kunnossa, jotkut osaavampia teknologian kanssa, jotkut arvomaailmaltaan kovin vanhanaikaisia tai ääri-keskiluokkaisia jne. Yksilöitä ikäihmisetkin ovat, ja siihen eläkeikäaikaan vaikuttaa toki paljolti kunkin kunto, työura jne.

En mä tähän asiakkaaseen tietenkään kiintynyt tms. vaikka viikottain nähtiinkin jonkin aikaa, mutta välillä kieltämättä jännäsin kumpikohan lähtee ekana, hän vai äitini. Ja aika pienellä aikajanalla kun molemmat nukkuivat pois, niin kyllähän siinä aika yhtäkkiä väheni sellainen aikuisten/vanhempien ihmisten kanssakäyminen. Sanotaan näin, että mä arvostin häntä, ja ymmärsin näin että tunne oli aika lailla molemminpuolinen. Paljon on omassakin työssä tullut hyödynnettyä häneltä opittua tietotaitoa, saatuja työkaluja yms.

Hän taas sanoi kerran äidilleni, että
"Alex (nimi muutettu) on h*lvetin reilu jätkä"
johon tämän miehen vaimo oli kuulemma heti lisännyt äidilleni, että toi oli sitten muuten paljon sanottu "Jormalta" (nimi muutettu) 😁 Tämä siis silloin, kun autoin peräkärryllä ja omalla autollani tyhjentämään hänen talliaan, ja silloin mukana oli myös silloinen yläasteikäinen kaverini, joka oli sen viikon ajan firmassani TET-harjoittelussa.

Kun yhteistyössä tehtiin työjuttuja, niin ei siinä nyt varsinaisesti mitään pomo ja oppipoika -asetelmaa ollut, vaan päinvastoin mun nurkissa ja ehdoilla asioita periaatteessa tehtiin. Toisaalta oli hän luonnostaan sellainen jonkinlainen auktoriteettihahmo tms. ja miten nyt sanoisi... kova jätkä. Köyhän miehen Lemmy Kilmister. Mutta vaikka oli kauppias itsekin henkeen ja vereen, niin aina reilu, eikä pienet prkleet kumpaankaan suuntaan liittyneet ikinä siihen, että kumpikaan kokisi olevansa saatavaa toiselta tms. Aina ei vain aikataulut osuneet yhteen, joskus suosittelin hänelle enemmän tinkivaraa mutta hän piti hintansa ja pintansa jolloin kaupat asiakkaiden kanssa saattoi mennä puihin jne.

Mutta sitten oli paljon päiviä, jolloin parannettiin kahvipöydän ääressä maailmaa tuntikausia hyvässä hengessä, hän kertoili omista aika henkilökohtaisista asioistaan (90-luvun lama yms), kyseli välillä mun naisasioista, kilpa-autoiluharrastuksista riitti juteltavaa, samaten vanhoista rakennuksista ja korjauksista jne. 😃

tigrutoivottaa kirjoitti:

Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅

Lue lisää

Minusta on vieläkin tärkeämpi seikka kuin elämän ja kokemuksen arvostaminen, paneutua siihen, miltä hänestä nyt tuntuu ja miten hän jaksaa, ja sen perusteella arvioida, mihin hän ei enää pysty. Se on empatiaa. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Minusta on vieläkin tärkeämpi seikka kuin elämän ja kokemuksen arvostaminen, paneutua siihen, miltä hänestä nyt tuntuu ja miten hän jaksaa, ja sen perusteella arvioida, mihin hän ei enää pysty. Se on empatiaa. 🌹👀

Lue lisää

Huomattavasti paljon tärkeämpää on kohdata ihminen sellaisella tavalla miten hän itse haluaa itsensä kohdattavan. Tuollainen kuvaamasi "mihin hän enää pystyy" tyyppinen ajattelu on kauhean holhoavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Huomattavasti paljon tärkeämpää on kohdata ihminen sellaisella tavalla miten hän itse haluaa itsensä kohdattavan. Tuollainen kuvaamasi "mihin hän enää pystyy" tyyppinen ajattelu on kauhean holhoavaa.

Lue lisää

Tämäpä juuri. Esimerkiksi tämä asiakkaani oli sen tyylinen mies, että halusi mun muistavan hänet kauppiaana, vähän rockabilly rebelinä ja ensisijaisesti ajokortin omaavana ja itsenäisesti kulkevana miehenä. Vaatihan se välillä multakin hieman pelisilmää, milloin tarjosin apuani ihan suosiolla, varsinkin jos mun nurkissa jotain tehtiin. Ettei taas sattunut sydänkohtausta tms. ikävää täällä. Ja tiedän melko varmaksi, että hän ei olisi halunnut nähdä mua sairastuttuaan, joten se lyhyehkö puhelu oli ihan riittävä, ja hän määritteli sen keston ja kuinka syvällisiä juteltiin, jota mä kunnioitin, enkä voivotellut asioita sen enempää vaikka molemmat toki tiedettiin mikä tilanne oli.

Sama äitini tapauksessa, vaikka sairasteli fyysisesti yli neljä vuotta kotona asuessaan, ja rajoitteet olivat vielä vaikeampia kuten näkö, liikkuminen, sairauskohtaukset yms. Mutta ei hänkään halunnut, että ihan kaikki pyörii pelkän sairauden ympärillä, vaikka toki avuntarve oli melko iso ja koko ajan kasvava. Mutta hän halusi usein käydä itsenäisesti taksilla kaupassa, joskus auttoi mua joissain kevyissä työasioissa, varsinkin alkuun leikkasi välillä nurmikkoa voimiensa mukaan, jäi kerran muistaakseni (kevennetyllä force feedbackilla) 0,06 tms. sekuntia kaverini kierrosajasta kun pelattiin ovaalikisaa Forza 7:ssa 😁 Kun äitini viimeisen kerran joutui sairaalaan, hän teki sen mulle ja monelle läheiselle tuttavallemme hyvin selväksi, ettei halua jatkuvia vierailuja kun alkoi käymään selväksi ettei ihan viikossa kotiudu, tai siis lopulta ei kotiutunut enää koskaan. Mä kävin sen vajaan puolen vuoden aikana pari kertaa, ja alussa soiteltiin toisinaan kun oli vielä tajuissaan ja hänen muisti toimi osapuilleen. Myös kaikki hengelliset tai jotain violetteja kukkia sisältäneet kortit suorastaan raivostutti häntä, ja saunan pesään moni taisi päätyäkin. 😅

Mutta varmasti monilla voi olla erilainenkin asenne, ja itse asiassa tiedän itsekin eläkeläismiehiä jotka ovat olleet suorastaan ylpeitä ja rehvakkaita kun ovat päässeet (=kuntonsa vuoksi joutuneet) vaikkapa joihinkin kaupungin järjestämiin saunapalveluihin, fysioterapiaan tms. Mä olen kirjoittanut lähinnä boomereista, mutta ihan oikeasti vanhat ihmiset voivat ja saavat olla monesti ihan ylpeydellä ja ansaitustikin "vanhuksia", jos kunto sellainen on. Tarkoitan esim. lottia, veteraaneja ja muita sen ikäluokan ihmisiä. Tiedän useita, jotka ihan vilpittömästi arvostavat hyvinvointiyhteiskunnan vanhuksille suunnattuja palveluja ilman, että siihen liittyy mitään häpeää, sen kyseenalaistamista ansaitseeko niitä palveluja, rehvastelua, tai muitakaan ihmeempiä tunnelatauksia. Kukin tyylillään, ja ikänsä/kuntonsa mukaan.

Kuulostaa hyvin tutulta. Tollasia tervaskantoja on ollut omassakin suvussani useampi. Melkeinpä jokainen omalla tavallaan. Osalle toki se viimeinen hetki on tullut aiemmin, mutta hekin ovat olleet viimeiseen saakka silti elämässä kiinni, sillä miten siihen vielä kykenivät.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta. Tollasia tervaskantoja on ollut omassakin suvussani useampi. Melkeinpä jokainen omalla tavallaan. Osalle toki se viimeinen hetki on tullut aiemmin, mutta hekin ovat olleet viimeiseen saakka silti elämässä kiinni, sillä miten siihen vielä kykenivät.

Lue lisää

Oma mies kuoli 60 vuotiaana hältä ja oma tyttökin jo kuollut syöpään. Silti ihan yksinkin osaa touhuilla ja porskuttaa vaan eteenpäin.

Meillä synkkaa hyvin mummukan kanssa, se on haltioissaan, kun osaan kaadella puita niin, ettei tontilta hajoa mitään. Omalta pojaltaan se on kieltänyt jo puiden kaadon. Oli kaatanut jonkun puutarhakalusteiden päälle jonkun näreen. 🤣

Asenne ratkaisee, vaikka olisi vaivojakin.

Anonyymi kirjoitti:

Asenne ratkaisee, vaikka olisi vaivojakin.

Kyllä. Joillekin vastoinkäymiset on ylitsepääsemättömiä, toisille vain hidasteita...

Lisään, että jostain syystä mulle on jäänyt erityisesti mieleen puolison äidin sisko, joka oli palvelukodissa hoidossa. Kerran kun käytiin häntä tervehtimässä ja oltiin jo ovella, hän katsoi minuun ja sanoi: - Pidä huolta, ettet päästä itseäs ikinä tähän tilaan. Ja hän sanoi sen hyvin selkeästi, vaikka muutoin hänen puheestaan oli vaikea saada selvää.

Ja sitten oli eno, jolta amputoitiin jalka ja joka sairaskohtauksen saatuaan joutui loppuiäkseen istumaan pyörätuoliin vaipat jaloissa. Aivosyöpään kuollut mummo. Paksusuolensyöpää saurastunut täti.. Naapuri kuoli keuhkosyöpään rankkojen hoitojen jälkeen.. onhan näitä, kaikki tietää.

Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

Anonyymi kirjoitti:

Lisään, että jostain syystä mulle on jäänyt erityisesti mieleen puolison äidin sisko, joka oli palvelukodissa hoidossa. Kerran kun käytiin häntä tervehtimässä ja oltiin jo ovella, hän katsoi minuun ja sanoi: - Pidä huolta, ettet päästä itseäs ikinä tähän tilaan. Ja hän sanoi sen hyvin selkeästi, vaikka muutoin hänen puheestaan oli vaikea saada selvää.

Ja sitten oli eno, jolta amputoitiin jalka ja joka sairaskohtauksen saatuaan joutui loppuiäkseen istumaan pyörätuoliin vaipat jaloissa. Aivosyöpään kuollut mummo. Paksusuolensyöpää saurastunut täti.. Naapuri kuoli keuhkosyöpään rankkojen hoitojen jälkeen.. onhan näitä, kaikki tietää.

Lue lisää

Ja kerronpa vielä yhden jutun norjalaisesta miehestä, joka sairasti kurkkusyöpää. Lääkärit olivat antaneet hänelle x- määrän aikaa elää. No, tämä mies järjesti itselleen kunnon jäähyväisbileet, jonne kutsui kaikki läheiset ystävänsä. Sitten kun hänen henkensä ei enää tahtonut kulkea, hän päätti päättää päivänsä itse. Kävi sitten kuitenkin niin, että sukulaismies tuli käymään ja soitti ambulanssin. Mies elvytettiin ja sairaalassa tämä mies eli ja kituutti vielä monta viikkoa tehohoidossa, sai keuhkokuumeenkin. Kivuissaan myös riiteli läheistensä kanssa ja sanoi asioita, joita ei muutoin kuulemma olisi ikinä muutoin sanonut.

Eutanasialle kyllä.

kynä.mi kirjoitti:

Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

Lue lisää

No milloinkas mainoksissa olisi todellisuudella tuotteita myyty? Miksi lehtien kansikuvissa on kauniita naisia, eikä taviksia?

kynä.mi kirjoitti:

Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

Lue lisää

Itse en koe sitä kuvaa lainkaan virheelliseksi. Se on juuri se kuva, joka kuvastaa omaa lähipiiriäni ja siinä olevia vanhuksia.

kynä.mi kirjoitti:

Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

Lue lisää

Aika moni vaiva ja sairaus, kuten diabetes ja sen liitännäissairaudet, kyllä nimenomaan johtuu elämäntavoista. Se on tosiasia, ei syyttävä sormi ☝.

Sheena

Pilleripurkin siis, jos kukaan ei kuitenkaan hoxannut mutta mitä muuta kälkkäikä aikanaan on, kuin kuoleman odotussohvalla istumista ja vanhaa seura-lehteä selatessa. - cu-

Anonyymi kirjoitti:

Pilleripurkin siis, jos kukaan ei kuitenkaan hoxannut mutta mitä muuta kälkkäikä aikanaan on, kuin kuoleman odotussohvalla istumista ja vanhaa seura-lehteä selatessa. - cu-

Lue lisää

Miksi vanhus(kaan) lukisi vanhaa Seuraa? Jokainen vanhus, jonka itse henkilökohtaisesti tunnene, seuraa hyvin tarkasti nykyhetken uutisia ja maailmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi vanhus(kaan) lukisi vanhaa Seuraa? Jokainen vanhus, jonka itse henkilökohtaisesti tunnene, seuraa hyvin tarkasti nykyhetken uutisia ja maailmaa.

Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-

Anonyymi kirjoitti:

Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-

Lue lisää

Siihen kroppaankin kykenee hyvin pitkälti itse vaikuttamaan, kun pyrkii pitämään kunnossa. liikkuu sopivasti ja syö järkevästi. Ei kroppa tietenkään ole enää sama kuin parikymppisenä, mutta ei sen todellakaan tarvitse romuttamokunnossa olla.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-

Lue lisää

Omat tuntemani vanhukset ovat hyvinkin elämäniloisia ja positiivisia yksilöitä. Se tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä tuossa vanhuuden terveydessä. Harvassa ovat sellaiset surkeuden alhoon vajonneet yli ysikymppiset.

Että ehkä, ehkä vetreä vanhuus on vielä edessä. :)