Vetreät vanhukset

Maassamme ilmestyy jo useampiakin vanhuksille suunattuja lehtiä. Yksi aihe niissä on yli muiden. Kerrotaan, että vanhuus on elämän parasta aikaa. Sivut ovat täynnään pirteitä vanhuksia, jotka pursuvat elämänvoimaa, ja kaupaksi lehdet käyvät.

Teevee on täynnään mainoksia, joissa supervanhukset hyppivät ja riehuvat kuin nuoriso horkkataudissa. Melkein kaikkialla pompitaan ja hillutaan. Mainostetaan milloin mitäkin öliksiiriä tai pilleriä, jolla on näin mahtava vaikutus.

Jotkut haluavat tällaista nähdä ja kuulla, koska toivoa ei kuulemma saa koskaan heittää, mutta ei tämä ole vanhuuden oikea kuva. Vanhuus on hitautta, voimattomuutta, lukuisia sairauksia, liikuntavaikeuksia, masennusta, dementiaa, kaikkea heikkoutta, mitä voi vain kuvitella. Hyvin harva kuolee terveenä, yleensä vain ne, jotka joutuvat onnettomuuteen. Vanhuus on hidasta sammumista.

Ja se on melkein kaikilla edessä. Papintyössä tapasin todellisen vanhuuden: "Voi kun pääsisi täältä jo pois! 🌹👀

42

307

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Vaikka elämä on ikuista luopumista, niin ei siinä silti tarvitse velloa. Elää täyttä elämää niin kauan kuin pystyy. Itse tunnen useita lähemmäs kahdeksankymppisiä, jotka ovat vielä erinomaisen hyvissä voimissa ja ihan oikeasti elävät vireää elämää. Ehkä oma sukuni sitten on jotenkin vireämpää sorttia, tiedä sitten. Toki kaikilla on omat sairautensa, mutta ei niiden tarvitse aina antaa hidastaa. Kaikkea samaa ei voi tehdä kuin nuorena, mutta moniko lopulta oikeasti edes haluaisi? Itse olen vielä kaukana vanhuudesta, mutta en mä nytkään haluaisi tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Mahdoinkohan oikeasti haluta tehdä niitä silloinkaan.

      • Anonyymi

        "Itse olen vielä kaukana vanhuudesta, mutta en mä nytkään haluaisi tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Mahdoinkohan oikeasti haluta tehdä niitä silloinkaan."

        Mulle tuli mieleen ihan toi sama. Nuorempanahan sitä halusi aina vain olla vähän vanhempi, jotta kykeni tekemään eri asioita. Itselläni ei (vielä) ole ollut yhtään ainutta ikäkriisiä, Eikä kyllä ole yhtään ikävä niitä aikoja, kun ei oikein tiennyt mistään mitään. Nuoruus menee hukkaan nuorissa, niinhän sitä sanotaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Itse olen vielä kaukana vanhuudesta, mutta en mä nytkään haluaisi tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Mahdoinkohan oikeasti haluta tehdä niitä silloinkaan."

        Mulle tuli mieleen ihan toi sama. Nuorempanahan sitä halusi aina vain olla vähän vanhempi, jotta kykeni tekemään eri asioita. Itselläni ei (vielä) ole ollut yhtään ainutta ikäkriisiä, Eikä kyllä ole yhtään ikävä niitä aikoja, kun ei oikein tiennyt mistään mitään. Nuoruus menee hukkaan nuorissa, niinhän sitä sanotaan.

        Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

        Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

        Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

        Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

        Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀

        Sulla on kovin yksioikoinen käsitys mitä ikäkriisillä tarkoitetaan. Hvyin moni vanhuskin kokee ikäkriisejä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei vanhuus ole ikäkriisiä. Sekä minulla, että monella muulla, on selvä tietoisuus, ettei mitään halua takaisin, koska tietää varmasti, että jokainen eletty päivä on päivää lähempäna kuolemaa, ja pääsee lopulliseen ja täydelliseen lepoon. Luultavasti koko tietoisuus katoaa,

        Tiedän kyllä, että jotkut nuoremmat ovat saattaneet kokea ikäkriisejä, minäkin tunnen joitakin, mutta kyllä se vanhoilla on harvinaista. Mutta kyllä se kärsimätöntä odotusta on.

        Itse olen AINA toivonut lapsesta asti vain nopeaa loppua, en minkään kertaamista. Näin ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että minun ikäisellä ei enää voi olla määrättömästi jäljellä. 🌹👀

        Noin ehkä sinulla. Kuten sanoin, niin en itse tunne yhtään vanhusta, jolla olisi tuollainen ajattelutapa. Näistä jutuista on tullut puhuttua aika paljonkin ja avoimesti, mutta nuo kuvaamasi tunteet eivät ole tulleet koskaan esiin.


    • Anonyymi

      Jos ei ole mitään perussairauksia ja kunto on hyvä, liikkuu paljon, ikä on vain numeroita. Olen huomannut, että joidenkin mielessä ikä on muodostunut esteeksi. "Eihän nyt tämänikäinen voi enää mitään tehdä/harrastaa aktiivisesti". Usein aivopestään itsensä vanhoikisi. Se on tietysi ikävää, että näin on.

    • Anonyymi

      Ai nyt sitä ollaan pappia.

      Jos sun biologian oppisi pohjaa Raamattuun, voin jo melkein ymmärtää... Sitä kirjaa kun voi lukea kuin piru.

      xLiner

      • Noudatan biologiassa ja muissakin luonnontieteissä yksinomaan yliopistotieen konseksuksen saamaa tietoa, jota kaikki edistyneet tiedemiehetkin noudattavat. Raamattu keroo 2000 vuotta sitten ja aikaisemmin eläneitten ihmisten maailmakuvasta, jolla ei tietekään ole mitään kosketuspintaa tieteelliseen tutkimukseen. 🌹👀


      • kynä.mi kirjoitti:

        Noudatan biologiassa ja muissakin luonnontieteissä yksinomaan yliopistotieen konseksuksen saamaa tietoa, jota kaikki edistyneet tiedemiehetkin noudattavat. Raamattu keroo 2000 vuotta sitten ja aikaisemmin eläneitten ihmisten maailmakuvasta, jolla ei tietekään ole mitään kosketuspintaa tieteelliseen tutkimukseen. 🌹👀

        Että olen pappi ja myös yliopistossa pappiskulutuksenkin saanut muun ohella, on tullut tällä palstalla jo moneen kertaan esille, mutta aina on joku uusi tullut myöhemmin mukaan, tai aina on jouku vanhakin, jolta on joku moneen kertaan käsitelty asia jäänyt huomaamatta. 🌹👀


    • Anonyymi

      Joo kyllä vanhusten pitäisi vaan maata sängyssä ja odottaa kuolemaa, mitä sitä elämästä nauttimaan.

    • Ylivoimaisesti suurimmalla osalla vanhuksista ei ole ennemmin tai myöhemminin enää muuta vaihtoehtoa, kuin maata sängyssä. Sinullakin se on todennäköinen tulevaissus, vaikkei varma.

      Jos niin käy, saat iloita olostasi täysin vapaasti. Kukaan ei sinua kiellä. 🌹👀

      • Anonyymi

        Aloituksessasi osoitit paheksuntaa sitä kohtaan, että vetreät vanhukset kekkuloivat menemään.

        Ei siis ole ok että vanhukset tekevät jotain eikä myöskään ole ok että eivät tee mitään.

        Sinulle ei kyllä ikinä kelpaa mikään :D


    • Mä voisin kirjoittaa paljonkin erilaisista eläkeläisistä, kun niitä mahtuu tuttavapiiriin todella paljon. Kuitenkin tässä aamupäivällä koneella ollessa, ennen tän ketjun lukemista, tuli mieleen edesmennyt asiakas/ystävä joka sairastui vakavasti nelisen vuotta sitten näihin aikoihin, ja kuoli kolmisen kuukautta myöhemmin. Oli 70-75 ikäinen kuollessaan.

      Olihan hänellä paljon erilaisia sairauksia, esim. kerran käytännössä pelastin hänen hengen kun mies sai sydänkohtauksen rehkiessään vähän liikaa. Hyvä sinänsä, että pyysi mua apukäsiksi silloin aiemmin päivällä, enkä itse ollut estynyt menemään auttamaan häntä autohommissaan. Ekan kerran kun hän soitti mulle 2012 alkuvuodesta, olin vielä niin nöösipoika ettei ollut hajuakaan missä erään auton webasto oli, joten sain punaista luuria, ja hetken päästä kun oli pöly laskeutunut niin soiteltiin uudestaan ja matkustajan penkin allahan se lopulta oli 😅

      Hän luopui omasta vuokratallista myöhemmin, ja touhusi pienimuotoisesti mun nurkissa omia hommiaan. Vuosien varrella alettiin tulla hyvin juttuun ja ymmärrettiin toisiamme, ja hänen omat, mua paljon vanhemmat lapset asuivat eri puolella Suomea, niin oli hänelläkin jonkinlaista kosketuspintaa kamalaan nykynuorisoon mun kautta. Toki perkeleet raikasi monesti puolin ja toisin, mutta se nyt kuului asiaan vanhan liiton bensalenkkarin kanssa. Joskus nelisen vuotta sitten, kun viimeisen kerran soiteltiin niin ympyrä tavallaan sulkeutui kun sain jälleen punaista luuria. Tosin sen takia, että luulen hänen alkaneen itkemään puhelimessa. 😐

      Tossa kun katselin omia ilmoituksiani, ja parikin hänen aiempaa käyttöautoa päätyi aikoinaan mulle, niin pistin Spotifysta soimaan Stevie Ray Vaughanin - The house is rocking biisin. Muistaakseni se tuli hänen autonsa radiosta, kun olin viimeistä kertaa hänen kyydissään. Mikäs siinä soratiellä ajellessa ikkunat auki, takatukka hulmuten ja nortti hampaissa, kun rokki raikaa taustalla 😁

      Hieno mies kuorensa alla, ja kertomiensa juttujen perusteella eli aika lailla täysillä koko elämänsä 😎 Ja oli muuten ainoa henkilö, joka soitti mulle sinä päivänä (ja sen viikon aikana) kun äitini oli ekassa aivosyöpäleikkauksessa. Kyseli miten olin pärjäillyt, ja että miten äidin leikkaus meni jne. Oman ikäluokkani kaverit eivät välittäneet, ja muille tutuille äiti soitteli itse sairaalasta. Eikä siinä mitään, olosuhteisiin nähden ihan normaalisti mun arki silloin meni, mutta jäi vähän sellainen vaikutelma monesta muusta boomerista, että pääsi unohtumaan sellainen pikkujuttu ettei talo ollut tyhjänä sinä aikana. Enkä mä "hoidossa" kuten jokukin äidiltä kuulemma kyseli 😂

      • Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

        Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

        Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅


      • tigrutoivottaa kirjoitti:

        Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

        Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

        Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅

        Jep, eläkeläisiä on nykyään niin monenlaisia, ja tämä asiakkaani/ystäväni poikkesi kieltämättä hieman muotista, ja ehkä juuri siksi tultiinkin niin hyvin juttuun. Jotkut vielä vanhemmat ihmiset voivat olla paremmassa fyysisessä kunnossa, jotkut osaavampia teknologian kanssa, jotkut arvomaailmaltaan kovin vanhanaikaisia tai ääri-keskiluokkaisia jne. Yksilöitä ikäihmisetkin ovat, ja siihen eläkeikäaikaan vaikuttaa toki paljolti kunkin kunto, työura jne.

        En mä tähän asiakkaaseen tietenkään kiintynyt tms. vaikka viikottain nähtiinkin jonkin aikaa, mutta välillä kieltämättä jännäsin kumpikohan lähtee ekana, hän vai äitini. Ja aika pienellä aikajanalla kun molemmat nukkuivat pois, niin kyllähän siinä aika yhtäkkiä väheni sellainen aikuisten/vanhempien ihmisten kanssakäyminen. Sanotaan näin, että mä arvostin häntä, ja ymmärsin näin että tunne oli aika lailla molemminpuolinen. Paljon on omassakin työssä tullut hyödynnettyä häneltä opittua tietotaitoa, saatuja työkaluja yms.

        Hän taas sanoi kerran äidilleni, että
        "Alex (nimi muutettu) on h*lvetin reilu jätkä"
        johon tämän miehen vaimo oli kuulemma heti lisännyt äidilleni, että toi oli sitten muuten paljon sanottu "Jormalta" (nimi muutettu) 😁 Tämä siis silloin, kun autoin peräkärryllä ja omalla autollani tyhjentämään hänen talliaan, ja silloin mukana oli myös silloinen yläasteikäinen kaverini, joka oli sen viikon ajan firmassani TET-harjoittelussa.

        Kun yhteistyössä tehtiin työjuttuja, niin ei siinä nyt varsinaisesti mitään pomo ja oppipoika -asetelmaa ollut, vaan päinvastoin mun nurkissa ja ehdoilla asioita periaatteessa tehtiin. Toisaalta oli hän luonnostaan sellainen jonkinlainen auktoriteettihahmo tms. ja miten nyt sanoisi... kova jätkä. Köyhän miehen Lemmy Kilmister. Mutta vaikka oli kauppias itsekin henkeen ja vereen, niin aina reilu, eikä pienet prkleet kumpaankaan suuntaan liittyneet ikinä siihen, että kumpikaan kokisi olevansa saatavaa toiselta tms. Aina ei vain aikataulut osuneet yhteen, joskus suosittelin hänelle enemmän tinkivaraa mutta hän piti hintansa ja pintansa jolloin kaupat asiakkaiden kanssa saattoi mennä puihin jne.

        Mutta sitten oli paljon päiviä, jolloin parannettiin kahvipöydän ääressä maailmaa tuntikausia hyvässä hengessä, hän kertoili omista aika henkilökohtaisista asioistaan (90-luvun lama yms), kyseli välillä mun naisasioista, kilpa-autoiluharrastuksista riitti juteltavaa, samaten vanhoista rakennuksista ja korjauksista jne. 😃


      • tigrutoivottaa kirjoitti:

        Jännä miten monenlaisilla sävyillä ja sanoilla voi kirjoittaa ikäihmisistä, vanhoista, elämää kokeneista ja nähneistä ihmisistä. Jonkun kirjoittamat sanat puhuttelevat ja liikuttavat ja toisen kirjoittamat sanat nostavat sisäisen vastarinnan joka tunteena on vastenmielinen.

        Oman elämäni lähipiirissä on itseäni vanhempia läheisiä, sukulaisia, entisiä työkavereita ja ystäviä. Sairaudet ja kuolema on tullut tutuksi. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen omallakin kohdalla tulee aina lähemmäksi kun kutsu ajasta iäisyyteen tulee lähelle.

        Enemmän kuin fyysisen iän numeroita olen aina arvostanut vanhemman ihmisen elämänkokemusta, sitä ymmärrystä ja lempeää viisautta jota ikä ja omat kokemukset elämästä voivat antaa. Vaikka ikää karttuu niin oma itsemääräämisoikeus saa säilyä ja omat mielipiteensäkin saa ilmaista vaikka joskus kipakamminkin 😅

        Minusta on vieläkin tärkeämpi seikka kuin elämän ja kokemuksen arvostaminen, paneutua siihen, miltä hänestä nyt tuntuu ja miten hän jaksaa, ja sen perusteella arvioida, mihin hän ei enää pysty. Se on empatiaa. 🌹👀


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Minusta on vieläkin tärkeämpi seikka kuin elämän ja kokemuksen arvostaminen, paneutua siihen, miltä hänestä nyt tuntuu ja miten hän jaksaa, ja sen perusteella arvioida, mihin hän ei enää pysty. Se on empatiaa. 🌹👀

        Huomattavasti paljon tärkeämpää on kohdata ihminen sellaisella tavalla miten hän itse haluaa itsensä kohdattavan. Tuollainen kuvaamasi "mihin hän enää pystyy" tyyppinen ajattelu on kauhean holhoavaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomattavasti paljon tärkeämpää on kohdata ihminen sellaisella tavalla miten hän itse haluaa itsensä kohdattavan. Tuollainen kuvaamasi "mihin hän enää pystyy" tyyppinen ajattelu on kauhean holhoavaa.

        Tämäpä juuri. Esimerkiksi tämä asiakkaani oli sen tyylinen mies, että halusi mun muistavan hänet kauppiaana, vähän rockabilly rebelinä ja ensisijaisesti ajokortin omaavana ja itsenäisesti kulkevana miehenä. Vaatihan se välillä multakin hieman pelisilmää, milloin tarjosin apuani ihan suosiolla, varsinkin jos mun nurkissa jotain tehtiin. Ettei taas sattunut sydänkohtausta tms. ikävää täällä. Ja tiedän melko varmaksi, että hän ei olisi halunnut nähdä mua sairastuttuaan, joten se lyhyehkö puhelu oli ihan riittävä, ja hän määritteli sen keston ja kuinka syvällisiä juteltiin, jota mä kunnioitin, enkä voivotellut asioita sen enempää vaikka molemmat toki tiedettiin mikä tilanne oli.

        Sama äitini tapauksessa, vaikka sairasteli fyysisesti yli neljä vuotta kotona asuessaan, ja rajoitteet olivat vielä vaikeampia kuten näkö, liikkuminen, sairauskohtaukset yms. Mutta ei hänkään halunnut, että ihan kaikki pyörii pelkän sairauden ympärillä, vaikka toki avuntarve oli melko iso ja koko ajan kasvava. Mutta hän halusi usein käydä itsenäisesti taksilla kaupassa, joskus auttoi mua joissain kevyissä työasioissa, varsinkin alkuun leikkasi välillä nurmikkoa voimiensa mukaan, jäi kerran muistaakseni (kevennetyllä force feedbackilla) 0,06 tms. sekuntia kaverini kierrosajasta kun pelattiin ovaalikisaa Forza 7:ssa 😁 Kun äitini viimeisen kerran joutui sairaalaan, hän teki sen mulle ja monelle läheiselle tuttavallemme hyvin selväksi, ettei halua jatkuvia vierailuja kun alkoi käymään selväksi ettei ihan viikossa kotiudu, tai siis lopulta ei kotiutunut enää koskaan. Mä kävin sen vajaan puolen vuoden aikana pari kertaa, ja alussa soiteltiin toisinaan kun oli vielä tajuissaan ja hänen muisti toimi osapuilleen. Myös kaikki hengelliset tai jotain violetteja kukkia sisältäneet kortit suorastaan raivostutti häntä, ja saunan pesään moni taisi päätyäkin. 😅

        Mutta varmasti monilla voi olla erilainenkin asenne, ja itse asiassa tiedän itsekin eläkeläismiehiä jotka ovat olleet suorastaan ylpeitä ja rehvakkaita kun ovat päässeet (=kuntonsa vuoksi joutuneet) vaikkapa joihinkin kaupungin järjestämiin saunapalveluihin, fysioterapiaan tms. Mä olen kirjoittanut lähinnä boomereista, mutta ihan oikeasti vanhat ihmiset voivat ja saavat olla monesti ihan ylpeydellä ja ansaitustikin "vanhuksia", jos kunto sellainen on. Tarkoitan esim. lottia, veteraaneja ja muita sen ikäluokan ihmisiä. Tiedän useita, jotka ihan vilpittömästi arvostavat hyvinvointiyhteiskunnan vanhuksille suunnattuja palveluja ilman, että siihen liittyy mitään häpeää, sen kyseenalaistamista ansaitseeko niitä palveluja, rehvastelua, tai muitakaan ihmeempiä tunnelatauksia. Kukin tyylillään, ja ikänsä/kuntonsa mukaan.


    • No onhan se hiipumista, mutta oikealla elämänasenteellakin näköjään pääsee pitkälle.

      Isotätini täytti juuri 90 vuotta ja tuollahan se kekkuloi mun mukana kaatamassa pihakoivuja ja ajaa itse autollaan yhä. 😄

      Hänellä on omanlaisensa "ja pa.kat"-asenne. Hällä on ollut ongelmia myös kroppansa kanssa, mutta hän on silti vaan painattanut eteenpäin. Polvet leikattu, 2 ohitusleikkausta ja muita pienempiä ldikkauksia on ollut, mutta hän on ottanut toipumisen ja kuntoutuksen vakavasti ja vielä hän vaan porskuttaa.

      Käy näytelmäkerhossa, vesijuoksulla... ja kesäisin asuu rannalla kesämökillään ja tuusaa kaikkea pitkin päivää.

      Paljon nuoremmat sukulaismiehet ja naiset on häntä huonommassa kunnossa, mutta he eivätkään tee mitään kropallaan kokoaikaa, kuten hän, vaan makoilevat kotona. Kaikelle mitä he tekevät, pitää olla jokin syy... ja se ei voi näköjään olla oma terveys...

      Tämä mummukka löi nyrkkiä pöytään ja sanoi, että pitää nousta ylös ja tehdä jotain... piristää tekemällä ja ihmisiä tapaamalla itseään. Eli elää...

      • Anonyymi

        Kuulostaa hyvin tutulta. Tollasia tervaskantoja on ollut omassakin suvussani useampi. Melkeinpä jokainen omalla tavallaan. Osalle toki se viimeinen hetki on tullut aiemmin, mutta hekin ovat olleet viimeiseen saakka silti elämässä kiinni, sillä miten siihen vielä kykenivät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa hyvin tutulta. Tollasia tervaskantoja on ollut omassakin suvussani useampi. Melkeinpä jokainen omalla tavallaan. Osalle toki se viimeinen hetki on tullut aiemmin, mutta hekin ovat olleet viimeiseen saakka silti elämässä kiinni, sillä miten siihen vielä kykenivät.

        Oma mies kuoli 60 vuotiaana hältä ja oma tyttökin jo kuollut syöpään. Silti ihan yksinkin osaa touhuilla ja porskuttaa vaan eteenpäin.

        Meillä synkkaa hyvin mummukan kanssa, se on haltioissaan, kun osaan kaadella puita niin, ettei tontilta hajoa mitään. Omalta pojaltaan se on kieltänyt jo puiden kaadon. Oli kaatanut jonkun puutarhakalusteiden päälle jonkun näreen. 🤣


      • Anonyymi

        Asenne ratkaisee, vaikka olisi vaivojakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Asenne ratkaisee, vaikka olisi vaivojakin.

        Kyllä. Joillekin vastoinkäymiset on ylitsepääsemättömiä, toisille vain hidasteita...


    • Anonyymi

      en kaipaa nuoduuden ruuhka vuosia, mukavaa näin 50 v jälkeen kaikkea olisi tarjolla mutta tulee valikoivaksi miten jatkaa elämää,

    • Anonyymi

      Elämä on ihmisen parasta aikaa, ja myös vanhuus kuuluu siihen, jos elämää riittää.

      Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä merkityksellisemmäksi tulee oma toimintakyky. Huonot elämäntavat alkavat näkyä ihmisen kunnossa ja toimintakyvyssä viimeistään viisikymppisenä.

    • Anonyymi

      Eiköhän valtaosa ihmisistä ihan hyvin ymmärrä, että vanhuus harvoi tukee yksin. Kaikilla kun tuppaa olemaan isovanhemmat, sedät ja tädit. Mun naapurissa asuu eräs yli 90v ( en edes tiedä kuinka paljon yli on) Venäjältä kotoisin oleva nainen, joka jaksaa edelleen joka kevät ja kesä pihallaan touhuta. Viime aikoina on kylläkin muisti pettänyt. Putin on hänen mielestään hieno mies, ei se tosin häneen muistiinsa liity.
      Oma äitini oli fyysisesti melko terve, polvet vaivasi välillä, mutta alzheimer vaivasi. Ei edes minua tunnistanut viime vuosinaan.

      • Anonyymi

        Lisään, että jostain syystä mulle on jäänyt erityisesti mieleen puolison äidin sisko, joka oli palvelukodissa hoidossa. Kerran kun käytiin häntä tervehtimässä ja oltiin jo ovella, hän katsoi minuun ja sanoi: - Pidä huolta, ettet päästä itseäs ikinä tähän tilaan. Ja hän sanoi sen hyvin selkeästi, vaikka muutoin hänen puheestaan oli vaikea saada selvää.

        Ja sitten oli eno, jolta amputoitiin jalka ja joka sairaskohtauksen saatuaan joutui loppuiäkseen istumaan pyörätuoliin vaipat jaloissa. Aivosyöpään kuollut mummo. Paksusuolensyöpää saurastunut täti.. Naapuri kuoli keuhkosyöpään rankkojen hoitojen jälkeen.. onhan näitä, kaikki tietää.


      • Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

        Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään, että jostain syystä mulle on jäänyt erityisesti mieleen puolison äidin sisko, joka oli palvelukodissa hoidossa. Kerran kun käytiin häntä tervehtimässä ja oltiin jo ovella, hän katsoi minuun ja sanoi: - Pidä huolta, ettet päästä itseäs ikinä tähän tilaan. Ja hän sanoi sen hyvin selkeästi, vaikka muutoin hänen puheestaan oli vaikea saada selvää.

        Ja sitten oli eno, jolta amputoitiin jalka ja joka sairaskohtauksen saatuaan joutui loppuiäkseen istumaan pyörätuoliin vaipat jaloissa. Aivosyöpään kuollut mummo. Paksusuolensyöpää saurastunut täti.. Naapuri kuoli keuhkosyöpään rankkojen hoitojen jälkeen.. onhan näitä, kaikki tietää.

        Ja kerronpa vielä yhden jutun norjalaisesta miehestä, joka sairasti kurkkusyöpää. Lääkärit olivat antaneet hänelle x- määrän aikaa elää. No, tämä mies järjesti itselleen kunnon jäähyväisbileet, jonne kutsui kaikki läheiset ystävänsä. Sitten kun hänen henkensä ei enää tahtonut kulkea, hän päätti päättää päivänsä itse. Kävi sitten kuitenkin niin, että sukulaismies tuli käymään ja soitti ambulanssin. Mies elvytettiin ja sairaalassa tämä mies eli ja kituutti vielä monta viikkoa tehohoidossa, sai keuhkokuumeenkin. Kivuissaan myös riiteli läheistensä kanssa ja sanoi asioita, joita ei muutoin kuulemma olisi ikinä muutoin sanonut.

        Eutanasialle kyllä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

        Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

        No milloinkas mainoksissa olisi todellisuudella tuotteita myyty? Miksi lehtien kansikuvissa on kauniita naisia, eikä taviksia?


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

        Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

        Itse en koe sitä kuvaa lainkaan virheelliseksi. Se on juuri se kuva, joka kuvastaa omaa lähipiiriäni ja siinä olevia vanhuksia.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Valtaosa tietää, niin vanhuksista itsestään kuin nuoremmistakin, ja juuri siksi virheellinen kuva, joka lehdissä ja mainoksissa on etusijalla, tuntuu niin ällöltä. Sitä paitsi oppi, jonka mukaan vaivat ja sairauden johtuisivat elintavoista, nostaa syyttävän sormensa.

        Tämä oppi on nykyisin suositumpi kuin teeveehömppä. 🌹👀

        Aika moni vaiva ja sairaus, kuten diabetes ja sen liitännäissairaudet, kyllä nimenomaan johtuu elämäntavoista. Se on tosiasia, ei syyttävä sormi ☝.

        Sheena


    • Anonyymi

      Ihmiset ovat erilaisia vanhoinakin, vai pitäisikö sanoa etenkin vanhoina. Joku on vetreä, joku toinen puolestaan ei. Ihmisiä ei pidä lokeroida iän(kään) perusteella.

      Sheena

    • Anonyymi

      Aloitusta lukiessa tuli mieleen se perkeleen viitaaeeproo-mainos, missä joku rusketetulla nahkanaamalla ja lisävalkaistulla tukalla oleva eläkeversion stressman-mies kertoo tuon pilkeripurkin autuaaksi tekevästä woimasta. - cu-

      • Anonyymi

        Pilleripurkin siis, jos kukaan ei kuitenkaan hoxannut mutta mitä muuta kälkkäikä aikanaan on, kuin kuoleman odotussohvalla istumista ja vanhaa seura-lehteä selatessa. - cu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pilleripurkin siis, jos kukaan ei kuitenkaan hoxannut mutta mitä muuta kälkkäikä aikanaan on, kuin kuoleman odotussohvalla istumista ja vanhaa seura-lehteä selatessa. - cu-

        Miksi vanhus(kaan) lukisi vanhaa Seuraa? Jokainen vanhus, jonka itse henkilökohtaisesti tunnene, seuraa hyvin tarkasti nykyhetken uutisia ja maailmaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi vanhus(kaan) lukisi vanhaa Seuraa? Jokainen vanhus, jonka itse henkilökohtaisesti tunnene, seuraa hyvin tarkasti nykyhetken uutisia ja maailmaa.

        Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-

        Siihen kroppaankin kykenee hyvin pitkälti itse vaikuttamaan, kun pyrkii pitämään kunnossa. liikkuu sopivasti ja syö järkevästi. Ei kroppa tietenkään ole enää sama kuin parikymppisenä, mutta ei sen todellakaan tarvitse romuttamokunnossa olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno juttu, jos pää pysyy skarppina ja näkisinkin sen pääasiana mutta varmaan siinä vaiheessa kuitenkin kroppa odottaa armotta loppusijoituspaikkaa, kuin vanha rahoituskottero purkaamoa. Jotenkin luulen niiden vaivojen pyörivän kuitenkin päällimmäisenä arjen mielessä, yleistämättä kuitenkaan. - cu-

        Omat tuntemani vanhukset ovat hyvinkin elämäniloisia ja positiivisia yksilöitä. Se tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä tuossa vanhuuden terveydessä. Harvassa ovat sellaiset surkeuden alhoon vajonneet yli ysikymppiset.


    • Niin, mun sairaudet tuppaa suurin osa olemaan sorttia ettei vanhana enää kärsi niistä. Fibromyalgia, migreeni, endometrioosi ja ominaisuutena hypermobiliteetti, pcos kun eivät kuulemma enää vanhoilla ilmene eikä oireile ( lääkärien väittämää, ei oma mutu). Ne väistyvät, mutta sitten onkin jo kulumat ja rappeumat.

      • Että ehkä, ehkä vetreä vanhuus on vielä edessä. :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Venäjän sotilaiden raiskaama 1 vuotias poika kuoli vammoihinsa

      https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fac86480-df24-41b8-be6c-6ab6ff6476e4 Järkyttävää tämä jatkuva raiskaaminen. patriarkka Kirilin mielestä p
      Maailman menoa
      389
      4567
    2. Lasta odottava Johanna Harlin hehkuu Cannesin juhlissa - Some ylistää: "Maailman kaunein mama"

      Oi, mitkä kuvat suoraan Ranskan Rivieralta. Onnea loppuodotukseen, Johanna ja Renny Harlin! Oletko muuten katsonut The Harlins -realityä? Mielipiteit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      3378
    3. Martina taitaa olla Hangossa

      Mitäköhän siellä tapahtuu…
      Kotimaiset julkkisjuorut
      104
      1889
    4. Meidän Hanko

      Siis toi ämmä. Mitähän Stefu maksoi (ehkä ponin), että astuu tiluksilleen kuittailemaan Sohville. Nyt on pappa siinä kunnossa, että kannattanee olla h
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      1631
    5. 78
      1507
    6. Sano mies jotain mistä tietäisin että tykkäät

      Olen itse kirjoittanut tosi tunnisteellisesti, tiedät mun naisen olevan täällä, jos olet hän. Ihan siksi että uskallan paremmin irl, jos tiedän että t
      Ikävä
      166
      1365
    7. Onko Suomi huonompi kotimaa kuin Venäjä?

      Täällä kirjoittelee muutama ihminen Suomesta siihen sävyyn, että kysymys on pakko esittää. Jos siis vertailet toisiinsa näitä kahta maata, onko Venä
      Maailman menoa
      450
      933
    8. Uskotko nainen vielä ihmeisiin

      Sinun täytyy vain uskoa ja luottaa💕
      Ikävä
      92
      866
    9. Suomen kuherruskuukausi Ukrainan kanssa on ohi. Väitän, että suomalaisia on harhautettu.

      Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Voi myös olla sitä mieltä, että saa haluta Suomen liittymistä Natoon. Enne
      Maailman menoa
      233
      831
    10. Kaikkeuden kauniimmat simmut

      Olet timanttia ja ja. Ikävä on.
      Ikävä
      24
      823
    Aihe