Vaikka aikaa kuluu, niin silti edelleen ajattelen sinua lämmöllä. Sitä, että olet minulle niin sopivan oloinen ihminen, jotenkin tuttu ja läheinen. Ei sitä pohjiaan myöten pysty selittämään. Uskoin, että olen löytänyt sielunkumppanin, sellaisen, jonka kanssa sydän voi soittaa riemusäveliä, rakkaan, joka ymmärtää ja näkee minussakin jotain todella kiinnostavaa.
Niin, en voi käsittää, ettei tämä ole totta, ettemme kuulu yhteen, eikä kohtaamisemme ole merkinnyt juuri tuota syvällistä suhdetta, jota itse usein ihmetellen olen tuntevinani. Niin monet kerrat olen itkenyt kaivatessani hänen läsnäoloaan. Voi jos hän voisi olla totta minulle, olla tässä läsnä minulle, minua varten ja minä häntä varten. En epäile rakkauttani häneen, se kun on kestänyt jo vuosia ja monia kolhuja. Mutta niin vain näyttää olevan, ettei hän ajattele samoin. Asia, jota minun on lähes mahdotonta käsittää kaiken sen jälkeen, mitä oma sydän on sanonut ja kokenut hänestä. Se yhteenkuuluvuuden tunne, se on selittämättömän vahva. Mitä se sitten lieneekään.
Ilmeisesti pieni ihmissydän kuvittelee ja tuntee kaikenlaista, mikä ei sitten vastaakaan todellisuutta. Miten joku voi ollakin niin tutunoloinen ja läheinen? Ne juttutuokiot ja yhteensopiva huumori, kiinnostuksen kohteet. Kaikki nähttää natsaavan, mutta ei kuitenkaan. Tässä kokee olevansa huijattu sielu.
Hänelle, rakkaimmalle.
Silti.
Niin, en voi käsittää, ettei tämä ole totta, ettemme kuulu yhteen, eikä kohtaamisemme ole merkinnyt juuri tuota syvällistä suhdetta, jota itse usein ihmetellen olen tuntevinani. Niin monet kerrat olen itkenyt kaivatessani hänen läsnäoloaan. Voi jos hän voisi olla totta minulle, olla tässä läsnä minulle, minua varten ja minä häntä varten. En epäile rakkauttani häneen, se kun on kestänyt jo vuosia ja monia kolhuja. Mutta niin vain näyttää olevan, ettei hän ajattele samoin. Asia, jota minun on lähes mahdotonta käsittää kaiken sen jälkeen, mitä oma sydän on sanonut ja kokenut hänestä. Se yhteenkuuluvuuden tunne, se on selittämättömän vahva. Mitä se sitten lieneekään.
Ilmeisesti pieni ihmissydän kuvittelee ja tuntee kaikenlaista, mikä ei sitten vastaakaan todellisuutta. Miten joku voi ollakin niin tutunoloinen ja läheinen? Ne juttutuokiot ja yhteensopiva huumori, kiinnostuksen kohteet. Kaikki nähttää natsaavan, mutta ei kuitenkaan. Tässä kokee olevansa huijattu sielu.
Hänelle, rakkaimmalle.
Silti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaunis runo. En koskaan tahtonut että tässä kävisi näin. Olet tuonut elämääni
iloa, viestisi sai minut tuntemaan rakastetuksi. Rakastuin sinuun yhä enemmän
Olit jotain niin ihanaa josta olen aina vain haaveillut. Muistan katseesi ja hymysi.
Sinua olisin vain halunnut rakastaa.
Kauniita, niin kauniita sanoja kevätiltaan naisellesi💚
Huijattu sielu :,( . Minusta tuntuu, että olen kokenut jotain vastaavaa. Se ei sitten vaan kehittynyt miksikään, vaikka luulin sisältävän kaikki hyvät ja toiseen sitovat elementit. Kaiken mitä syvään, oikeaan rakkauteen voisi kuulua. En ole ollenkaan yli ja asia vaivaa minua. Välillä kun pienet murheet valtaavat mielen, miettii kuinka helppoa olisi asioihin suhtautua ja hoitaa ne alta pois, kun vaan olisi joku tukemassa siinä rinnalla. Mutta päivästä toiseen vaan jatkuu ja ihan yksin. Asiat paisuvat välillä aivan vääriin mittasuhteisiin, vaikka ei olisi mitään sen kummempaa. Yksin on vaan niin kurjaa. Kukaan ei odota minua koskaan missään. Pidän onnekkaina heitä, jotka saavat sielunkumppaninsa tai kaksoisliekkinsä tässä elämässä.
En jaksa tätä arpomista missä mun rakas on.
Etsi hänet käsiisi jostain muualta kuin täältä. Varmasti pääsee helpommalla pitkän päälle, uskoisin.
Mulla on hänen numeronsa. Täällä palstalla menee vain puurot ja vellit sekaisin.
Kuka haluaa tosissaan olla täällä, kun muitakin tapoja on löytää toiselle rakas
ihminen.
Sanoisin että puuro on paksumpaa ja velli hieman vellimäistä.
Luota intuitioosi, se ei petä. Tällä palstalla lähtee järki. Ja sitä ei (nytkään) saisi menettää.
Kunnon keskustelu ajankanssa kahden antaa tällekin spekulaatiolle vastaukset. Näyttää .