Lähentynyt paritkin eri kerrat ja koettanut saada treffeille. Kieltäytynyt. Ensimmäinen kerta jo noin 12,5 vuotta sitten. Molemmilla vielä lyhyet etävarmistuskerrat "harkinnan" jälkeen, eikä suostunut. Nainen on varattu/suhteissa ja omien sanojensa mukaan onnellinen. Minulta hänelle riitti etäinen boostaus suhteisiinsa.
Itseni kannalta ei oikein niin hedelmällistä, koska henkistä boostia luovuttaessaan mies "menettää omista voimistaan", jos ei rakkaus pääse kohdistumaan myös fyysisesti juuri siihen omaan rakkaudenkohteeseen. Etenkin alussa se on ihan 24/7, mutta nyt tasaisempaa, tunnetaso pääse nousemaan, esim. jo pelkkä tämänkin kirjoitus tänne nostattaa hieman noita tunteita. Osin siksikin koettanut nyt välttää tätä. No aina ei onnistu kun rakkaus "velvoittaa ja patistaa", ja toisaalta tottakai haluaa nyt edes jotain tietoa itsestään antaa sille toiselle. On hän jo jotain saanutkin.
Rakkaudesta myös, niin kuin nyt. Rakkaus on tunnekokoelma. Siinä on kuin koko tunneskaalojen kirjo kaikkine eri vivahteineen. Se on meissä, sinussa ja minussa. Se on voimista mahtavin ja kaunein.
Mutta, turha mun on tuosta vain tunteitani ylenpalttisesti luovuttaa ja energiaa siirtää. Hänelle sen tottakai kumminkin soin ja soisin vieläkin sellaisenaan kuin sen itsekkin koen ja tunnen. Ja niin kuului/kuuluu tapahtuakkin. Onhan hän rakkaudenkohteeni. Se on taasen tuhlausta ja suoranaista rakkauden häväistystä jos sitä ei käytetä oikein vaan nurinkurisesti. Sitä on käytetty väärin! Ei niin ole tarkoitettu.
Itsellä ei nyt sitten tässä vaiheessa enää mitään hoppua, se loppui kun tunteet tasaantuivat riittämättömään vastakaiuttomuuteen. Olisi varmaan hänen kanssaan kestänyt jo pelkkä alkuhuumaakin ties kuin pitkään. Niin vahva se on, ja niin se vain on.
Mutta nyt. Aikansa kutakin ja pohja se o' miunkii säkeis. Sinkkuilua siis ja annetaan nyt sitten vaan ajan kulua. Tutustutumista voidaan jatkaa, mutta hieman rauhallisemmin, joohan. Kiirekkin kun on tosiaan jo pois. Lähentynyt paritkin eri kerrat ja koettanut saada treffeille. Kieltäytynyt. Ensimmäinen kerta jo noin 12,5 vuotta sitten. Molemmilla vielä lyhyet etävarmistuskerrat "harkinnan" jälkeen, eikä suostunut. Nainen on varattu/suhteissa ja omien sanojensa mukaan onnellinen. Minulta hänelle riitti etäinen boostaus suhteisiinsa.
Itseni kannalta ei oikein niin hedelmällistä, koska henkistä boostia luovuttaessaan mies "menettää omista voimistaan", jos ei rakkaus pääse kohdistumaan myös fyysisesti juuri siihen omaan rakkaudenkohteeseen. Etenkin alussa se on ihan 24/7, mutta nyt tasaisempaa, ellen ota mitään kontaktia ja tunnetaso pääse nousemaan. Välistä tosin yhä ilmankin sitä. Esim. jo pelkkä tämänkin kirjoitus tänne nostattaa hieman tunteita. Osin siksikin koettanut nyt välttää jonkin verran tätä. No aina ei onnistu kun rakkaus "velvoittaa ja patistaa", ja toisaalta tottakai haluaa nyt edes jotain tietoa itsestään antaa sille toiselle. On hän jo paljohkosti saanutkin.
Rakkaudesta myös, niin kuin nyt. Rakkaus on tunnekokoelma. Siinä on kuin koko tunneskaalojen kirjo kaikkine eri vivahteineen. Se on meissä, sinussa ja minussa. Se on voimista mahtavin ja kaunein.
Mutta, turha mun on tuosta vain tunteitani ylenpalttisesti luovuttaa ja energiaa siirtää. Hänelle sen tottakai kumminkin soin ja soisin vieläkin sellaisenaan kuin sen itsekkin koen ja tunnen. Ja niin kuului/kuuluu tapahtuakkin. Onhan hän rakkaudenkohteeni. Se on taasen tuhlausta ja suoranaista rakkauden häväistystä jos sitä ei käytetä oikein vaan nurinkurisesti. Sitä on käytetty väärin! Ei niin ole tarkoitettu.
Itsellä ei nyt sitten tässä vaiheessa enää mitään hoppua, se loppui kun tunteet tasaantuivat riittämättömään vastakaiuttomuuteen. Olisi varmaan hänen kanssaan kestänyt jo alkuhuumaakin ties kuin pitkään. Niin vahva se on, ja niin se vain on.
Mutta nyt. Aikansa kutakin ja pohja se o' miunkii säkeis. Sinkkuilua siis vain ja annetaanhan nyt vaan ajan sitten kulua. Tutustutumista voidaan jatkaa, mutta hieman rauhallisemmin, kiire on ohitse. Se meni.
Voi hyvin rakkauteni!
Itseni kannalta ei oikein niin hedelmällistä, koska henkistä boostia luovuttaessaan mies "menettää omista voimistaan", jos ei rakkaus pääse kohdistumaan myös fyysisesti juuri siihen omaan rakkaudenkohteeseen. Etenkin alussa se on ihan 24/7, mutta nyt tasaisempaa, tunnetaso pääse nousemaan, esim. jo pelkkä tämänkin kirjoitus tänne nostattaa hieman noita tunteita. Osin siksikin koettanut nyt välttää tätä. No aina ei onnistu kun rakkaus "velvoittaa ja patistaa", ja toisaalta tottakai haluaa nyt edes jotain tietoa itsestään antaa sille toiselle. On hän jo jotain saanutkin.
Rakkaudesta myös, niin kuin nyt. Rakkaus on tunnekokoelma. Siinä on kuin koko tunneskaalojen kirjo kaikkine eri vivahteineen. Se on meissä, sinussa ja minussa. Se on voimista mahtavin ja kaunein.
Mutta, turha mun on tuosta vain tunteitani ylenpalttisesti luovuttaa ja energiaa siirtää. Hänelle sen tottakai kumminkin soin ja soisin vieläkin sellaisenaan kuin sen itsekkin koen ja tunnen. Ja niin kuului/kuuluu tapahtuakkin. Onhan hän rakkaudenkohteeni. Se on taasen tuhlausta ja suoranaista rakkauden häväistystä jos sitä ei käytetä oikein vaan nurinkurisesti. Sitä on käytetty väärin! Ei niin ole tarkoitettu.
Itsellä ei nyt sitten tässä vaiheessa enää mitään hoppua, se loppui kun tunteet tasaantuivat riittämättömään vastakaiuttomuuteen. Olisi varmaan hänen kanssaan kestänyt jo pelkkä alkuhuumaakin ties kuin pitkään. Niin vahva se on, ja niin se vain on.
Mutta nyt. Aikansa kutakin ja pohja se o' miunkii säkeis. Sinkkuilua siis ja annetaan nyt sitten vaan ajan kulua. Tutustutumista voidaan jatkaa, mutta hieman rauhallisemmin, joohan. Kiirekkin kun on tosiaan jo pois. Lähentynyt paritkin eri kerrat ja koettanut saada treffeille. Kieltäytynyt. Ensimmäinen kerta jo noin 12,5 vuotta sitten. Molemmilla vielä lyhyet etävarmistuskerrat "harkinnan" jälkeen, eikä suostunut. Nainen on varattu/suhteissa ja omien sanojensa mukaan onnellinen. Minulta hänelle riitti etäinen boostaus suhteisiinsa.
Itseni kannalta ei oikein niin hedelmällistä, koska henkistä boostia luovuttaessaan mies "menettää omista voimistaan", jos ei rakkaus pääse kohdistumaan myös fyysisesti juuri siihen omaan rakkaudenkohteeseen. Etenkin alussa se on ihan 24/7, mutta nyt tasaisempaa, ellen ota mitään kontaktia ja tunnetaso pääse nousemaan. Välistä tosin yhä ilmankin sitä. Esim. jo pelkkä tämänkin kirjoitus tänne nostattaa hieman tunteita. Osin siksikin koettanut nyt välttää jonkin verran tätä. No aina ei onnistu kun rakkaus "velvoittaa ja patistaa", ja toisaalta tottakai haluaa nyt edes jotain tietoa itsestään antaa sille toiselle. On hän jo paljohkosti saanutkin.
Rakkaudesta myös, niin kuin nyt. Rakkaus on tunnekokoelma. Siinä on kuin koko tunneskaalojen kirjo kaikkine eri vivahteineen. Se on meissä, sinussa ja minussa. Se on voimista mahtavin ja kaunein.
Mutta, turha mun on tuosta vain tunteitani ylenpalttisesti luovuttaa ja energiaa siirtää. Hänelle sen tottakai kumminkin soin ja soisin vieläkin sellaisenaan kuin sen itsekkin koen ja tunnen. Ja niin kuului/kuuluu tapahtuakkin. Onhan hän rakkaudenkohteeni. Se on taasen tuhlausta ja suoranaista rakkauden häväistystä jos sitä ei käytetä oikein vaan nurinkurisesti. Sitä on käytetty väärin! Ei niin ole tarkoitettu.
Itsellä ei nyt sitten tässä vaiheessa enää mitään hoppua, se loppui kun tunteet tasaantuivat riittämättömään vastakaiuttomuuteen. Olisi varmaan hänen kanssaan kestänyt jo alkuhuumaakin ties kuin pitkään. Niin vahva se on, ja niin se vain on.
Mutta nyt. Aikansa kutakin ja pohja se o' miunkii säkeis. Sinkkuilua siis vain ja annetaanhan nyt vaan ajan sitten kulua. Tutustutumista voidaan jatkaa, mutta hieman rauhallisemmin, kiire on ohitse. Se meni.
Voi hyvin rakkauteni!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tulipa hassusti. Asiat pariin kertaan kun muokkaili. Kopioi, liitti ja muutteli rakennetta. Tällä hemmetintulen viallisella särö näyttöisellä kännykällä. Nooh, ei voi enää mitään ja asia kumminkin selviää, oikea varmasti tunnistaa ja se on nyt pääasia. Se on nyt vaan semmonen tällä kertaa. :)
Koneelta olis ihan paras jos pidempiä rustailee.
-ap
Hei, rakas, voisitko se olla sinä? Minun rakkauteni? Aikajana täsmäisi mutta muu ei, kai. Hän kun ei sinkku ole :(
Kaikki on mahdollista. Jopa sekin. Riippuu vain kuka olet. Sinkku olen. Minkä väriset hiukset ja silmät?
-ap
Siis sinulla tarkoitin olevan.
Hän ei ole sinkku, joten et voisi muutenkaan olla hän. Doomed luv.
Olen kyllä hämmästynyt jos häneltä tällaiset tarinoinninlahjat löytyisi, tosin jaksaa kyllä aina yllättää... Oletko V mies?
En.
Oletko B-rapun mies?
Valehtelet, korvat heiluu.
En, olen B-rapun nainen. Kuinka niin?
Nainen nykyään vai, noniin sehän mukavaa. Ei minulla muuta.
No ei oikeasti. Heitimpä nyt vaan kun noita vastaavia typeryksiä typerine kyssineen täällä utelee tyhmiä.
No ei sinun minulle tarvitse selitellä, tiedän kyllä mikä olet miehiäsi, liiankin hyvin...
No niin, hyvä sitten.
Kaunista päivää sinne musupusulle, rakas tuittupää talitinttiseni, karvainen kakaduni...
:D
Ai, vai että ihan sait musulta pusu. Kivat sulle. ;D
:DDD Menet mususta sopivana vuodenaikana..
En ole musu, joten ota nyt vaa sä se pusu ku alotitki kerra. Pusi pusi pusi vaa. ;)
Yäh. Unohda.
Jotain läheisyyskammoa, rakkauskammoa tai limerenssiä että jää kiinni mahdottomaan kohteeseen. Ei ole tarkoituskaan muuta kuin rakkauden ideaa mielessään elätellä. Luontonsa kullakin.
Kunhan nähdään, otan sut omakseni ja painan sun peppuus sellasta jöötiä, että et ole koskaan semmosta saanu.
Teidän tarina on saannut alkunsa 2010? Aika pitkä aika..
Älä muuta viserrä vilunkiveijari...
Olipas pitkä raapustus😴