Huomenna taas liput liehuvat saloissa; juhlitaan ehkä elämän tärkeintä ihmistä, äitiä. Minun äitini kuoli ollessani alle 10-vuotias...siis melkein 25 vuotta sitten! Ei aika ole saanut minua unohtamaan eikä parantamaan haavoja.
Sisälläni on edelleen se epätoivoisen, eksyneen pikkutytön usko siihen että hän vielä palaa, ehkä jo seuraavan kadunkulman takaa-turhaan. Sisälläni, jossain pienessä sykkyrässä on suunnaton tuska, joka pulpahtaa esille aina kun toukokuun toinen sunnuntai lähestyy. Tekisi mieli itkeä jokaisen mainoslehden kolahdettua eteisen lattialle: Jokainen niistä houkuttelee ostamaan lahjoja äidille.
Tänäkin vuonna tiedän laskevani äitini haudalle kukat, edelleenkin pala kurkussani; En vieläkään kykyne ymmärtämään miksi! Koska minäkään en sitä käsitä, mitä voin vastata tuolle ihanalle, pellavapäälle, joka kulkee mukanani kohti hautausmaata, lujasti kättäni puristaen ja sanoen: Ethän sinä äiti koskaan kuole, kuten mummi, sillä minä rakastan sinua äiti!
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille-olet lapsellesi (iästä riippumatta) rakas ja tärkeä, vaikka he eivät sitä muistaisi tai osaisi aina näyttääkään
Sisälläni on edelleen se epätoivoisen, eksyneen pikkutytön usko siihen että hän vielä palaa, ehkä jo seuraavan kadunkulman takaa-turhaan. Sisälläni, jossain pienessä sykkyrässä on suunnaton tuska, joka pulpahtaa esille aina kun toukokuun toinen sunnuntai lähestyy. Tekisi mieli itkeä jokaisen mainoslehden kolahdettua eteisen lattialle: Jokainen niistä houkuttelee ostamaan lahjoja äidille.
Tänäkin vuonna tiedän laskevani äitini haudalle kukat, edelleenkin pala kurkussani; En vieläkään kykyne ymmärtämään miksi! Koska minäkään en sitä käsitä, mitä voin vastata tuolle ihanalle, pellavapäälle, joka kulkee mukanani kohti hautausmaata, lujasti kättäni puristaen ja sanoen: Ethän sinä äiti koskaan kuole, kuten mummi, sillä minä rakastan sinua äiti!
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille-olet lapsellesi (iästä riippumatta) rakas ja tärkeä, vaikka he eivät sitä muistaisi tai osaisi aina näyttääkään
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi. Oma äitini kuoli kun olin vain 3,5 vuotias. Hänestä jäi jäljelle vain muutamia muistikuvia.
Nyt aikuisena äidin kaipuu on joskus kova. Suren, että lapseni eivät saaneet koskaan tuntea häntä. Kerroin heille, että hän olisi varmasti ollut ihana isoäiti.
Toukokuu on myöskin haikeaa aikaa, sillä äitini kuoli kuun lopussa "silloin kun ruusut oli nupuillaan".
Muistojeni helminauhassa äitini on aina se kirkkain helmi.