vai molemmat. Vaimoni lähti,jätti lapsemme alle 10v minulle,oikeuden päätös on olemassa.Elikkä onko minulla oikeutta viettää kahta juhlapäivää vuodessa,isäinpäivää ja äitienpäivää. Ettehän ole katkeria,jos pidän kaksi juhlapäivää lapseni hyväksi.
Olenko isä vai äiti äitienpäivänä?
yksinhuoltaja
141731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että sinä vietät isänpäivää. Koska äitienpäivään ovat oikeutettuja vain ne, joilla on munat SATUNNAISESTI haarojen välissä...muutenhan lukemattomat yh-äidit juhlisivat myös isänpäivää. Ehkä lapsilla on mummi tai joku muu naishenkilö, jota lapset voivat juhlia=)
äitienpäivään ovat oikeutettuja ne, joilla on munat haarojen välissä vain SATUNNAISESTI. Mitähän siitäkin tulisi, jos kaikki yh-äipät alkaisivat myös viettää isänpäivää.
Ehkäpä lapsillasi on mummi tai joku muu läheinen naishenkilö, jonka kunniaksi he voivat juhlia?
Voit mielestäni viettä sekä isän-, että äitienpäivää. Tosin en hehkuttaisi niin kauheasti tuota äitienpäivää. Jos vaimosi lähti ja sinulle on oikeudenpäätöksellä annettu huoltajuus, niin olet varmasti pätevä vanhempi lapsellesi, joten kyllä saat nauttia vanhemmuudesta täysin palkein.
Tsemppiä sinulle ja koita jaksaa!
-isä-
KIITOS.Sinulle myös hyvää juhlapäivää.
Totta kai sinä olet ISÄ äitienpäivänäkin. Et ole oikeutettu pitämään kahta juhlapäivää. Kyllä lapsellasi on tunteita äitiään kohtaan eikä sinulla ole oikeutta ottaa äidin paikkaa kokonaan, vaikka äiti ei teidän arkipäivässä näkyvästi ole läsnä. Tämä on minun mielipiteeni.
saa päättää, kuinka monta juhlapäivää vuodessa pitää/saa olla. Viettäkää vaikka kerran kuukaudessa jotain juhlapäivää. Ei sen tarvitse olla mikään liputuspäivä.
Lapset tykkäävät juhlia ja juhlistaa toisia. Isän tai äitien päivänä yleenäsä ei ole kyse mistään kalliista lahjoista tai muusta liiasta hösäämisestä. Aamupala sänkyyn viikonloppuna, kortti lapselta tai kakun leipominen tms ei vaadi todellakaan sitä liputuspäivää tai muuta suurta juhlaa. Sen itse asiassa kuuluisi olla yleisempää. Ja lapselle vastaavasti myös juhlapäiviä enemmän. Siis sellaisia, jossa huomioidaan lasta hieman tavallista enemmän ilman kalliita lahjoja...
Olen aina vierastanut äitienpäivän viettoa. Omilta lapsiltani en halunnut koskaan lahjaa, mutta kortin saivat piirtää, kun koulussa siitä pidettiin niin haloota. Minä en ole ikinä tuntenut olevani äiti, jonka suuremmoisuutta tulisi juhlistaa. Äitienpäivänä varsinkin tajusin vajavaisuuteni äitinä ja ihmisenä.
Olen kokenut äitienpäivän hyvin masentavana. tiedän, että olen ns. hyvä äiti, mutta silti ihminen. Vuosia odotin äitienpäivältä jotain erityistä, että muistettaisiin ilman muistuttamista ja käteen meni.. Siis yksi päivä muiden joukossa, ei erityisiä odotuksia ja toive, että päivä kuluisi nopeasti.
vietä sinä vain sekä äitien- että isänpäivää. Niin olen minäkin tehnyt. olen ollut koko vanhemmuusaikani lapseni ypöyksinhuoltaja. ja ollut siis sekä isänä että äitinä. Ensin lapseni pienempänä teki isänpäiväkortin minun isälleni, sittemmin isäni kuoltua hän teki isänpäiväkortin minulle, sekä äitienpäiväkortin. nyttemmin minua ei kukaan näissä merkeissä muista kukaan.
Niin, minä olen siis au-yh äiti, jonka lapsen isä ei tiedä lapsestaan mitään. ei sillä että olisin sen hänelle kernaasti suonut. hävis vaan niin kun pieru saharaan ennen kun edes kerkisin ilmoittamaan että odotan lasta. Siksi olen pidättänyt oikeuden itselläni sekä isän- että äitienpäivän suhteen. Eri asia olisi sitten jos isä olisi maisemissa, tai edes tunnustettu/ tunnistettu. Olen siksi tehnyt 16 vuotta töitä tämän miehen etsimisessä, mutta vielä ei ole kävellyt vastaan.
Moottorisaha pärisi äitienpäivän kunniaksi, metsää pistin nurin.
Lapsi mukana ja tuntui nauttivan. Olisikohan nauttinut jos äiti olisi vieressä kiskonut kiljua naamaansa.
Tuntuu jotenkin turhalta äitienpäivän vietto, kyllä sen juhlimisen voisi lopettaa.
En oikein ymmärrä, miten et löydä lapsesi isää. Oliko kyseessä joku yhdenyön juttu ja et kykynyt kuin etunimen. Jos tiedät lapsesi isän etu ja sukunimen niin kyllä hänet löytää vaikka kuntasi / asuinpaikkasi lastenvalvoja.
Onnea sinulle, kun olet yksin tehnyt niin suuren urakan ja yksin kasvattanut lapsesi. Hyvä kun et tehnyt aborttia ja annoit lapsellesi elämän.
Missä hän on ? Miksei hän muista sinua äitienpäivänä ? Vai muistiko sittenkin ?
Minäkin olen yksinhuoltaja ja lapseni muistivat minua. Minulla on hyvät välit lasteni kanssa, vaikka he ovat jo muuttaneet pois kotoa.
Kyseessä oli kun olikin niinsanottu yhdenyön juttu. Kysyin kyllä nimeä, mutta ei jäänyt pikkutunneilla mieleen. alkoholilla ei ollut osuutta asiaan taholtani, koska olen lähes absolutisti, enkä silloin ollut nauttinut muuta kuin... tietänette mistä :). En kanna kaunaa tätä miestä kohtaan, emme varmasti luvanneet toisillemme mitään yhteydenottoa vaikka hän kyllä kysyikin haluanko että hän soittaa.
Otin toki yhteyttä kunnan lastenvalvojaan, mutta evääthän olivat aika heikot miehen löytämiseksi. olen yrittänyt koota palapelin palasia yhteen pikku yksityiskohdista, ja ottanut yhteyttä mm. yksityisetsiviin. Nämäkin usein kysyvät, että jos minulla on nimi tiedossa, niin ottavat toimeksiannon. sanoin että jos minulla olisi nimi, olisin miehen löytänyt itsekin jo aikaa sitten.
Poika oli tämän päivän serkkunsa luona mökillä. Minulla on kyllä hyvät välit poikaani. olen hänelle kertonut kaiken mitä tiedän hänen isästään, eikä siinä asiassa ole mitään epäselvää. Kyllä tämä pikkupoikana askarteli kortteja ja lauloi, mutta tämä on jo 15 v. eikä meidän rituaaleihin enää ole seremoniat kuuluneet. en siittä ole pahoillani. Toivottaa kyllä aina hyvää äitienpäivää. ja käytöksellään osoittaa joka päivä rakkautensa. Minä en vaan saa mieltä kaihertamasta asiaa että olen tehnyt hirveän vääryyden ensinnäkin tätä miestä kohtaan (tahtomattani tosin) kun hän ei tiedä olevansa poikani isä, ja poikaani kohtaan, kun hän ei ole tuntenut isäänsä. Mutta mitä ihmettä voin enää tehdä. Poikani ei tavallaan sure isäänsä, miten voi surra sellaista mitä ei tunne? mutta suree sitä isättömyyttään, joka tulee ilmi aina välillä, vaikka sitä ei ääneen lausutakaan. kun hän oli viidennellä luokalla, muistan hautaani asti sen, kun hänen tehtävänsä oli tehdä sukupuu. olen itsekin harrastanut sukututkimusta, ja alettiin tehdä sitä yhdessä. Puusta isän puoli jäi tietysti tyhjäksi. ja poika tokasi tähän: "elänkö minä näin puolinaista elämää?" ......:/ Oli täys työ etten huutanut tuskaani täyteen ääneen. siihen pojan lauseeseen kiteytyi hänen elämänsä. sanoin muistaakseni että hän elää omaa elämäänsä ja tekee sitä ihan kokonaisvaltaisesti, riippumatta siittä onko hänellä isä ja missäpäin. Nyt hän on huomannut monet hyvä seikat, mitä tässä yhden aikuisen elämässä on. Ei tarvitse pelätä isää, ei tarvitse lähtee pakoon omasta kodistaan humalassa tulevaa isäänsä. Ei tarvitse pelätä omassa kodissaan. Meille monet on sanonut, että meille on niin ihana tulla kun täällä on niin rauhallinen ja seesteinen ilmapiiri.
Minulla oli poikieni kanssa sama ongelma isänpäivänä. Pienempi poikani varsinkin suri sitä, ettei hänellä ole isää eikä pappaa. Sitten hän kysyi yhdeltä seurakunnan papalta, alkaisiko hän poikanikin papaksi. Tämä vanha mies oli liikuttunut ja lupasi alkaa. Monena vuonna poikani teki päiväkodissa ja myöhemmin koulussa isänpäiväkortin tälle papalle. Oli se suloista lapsen rakkautta.
Onko teillä mummia, kummia, tätejä, joille lapsesi voisi tehdä kortin. Selitä hänelle, ettei se ole lapsen syytä, että äiti lähti. Pieni lapsi voi mielessään miettiä kaikenlaista. Isompi poikanikin kyseli eron jälkeen, erosommeko siksi kun hän kerran kiukutteli hirveästi ja isi suuttui. Selitin ettei se ole hänen syynsä vaan meidän aikuisten syy. Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia, olen tarkemmin selittänyt miksi erosimme. Tänään minulla oli ihana äitienpäivä. Olin nuoremman lapseni kanssa ensi kertaa ihan"oikeassa" ravintolassa äitienpäivälounaalla. Sitten kävimme hakemassa äitini siskoni luota poikani autolla.
Kyllä yksinhuoltajanakin voi kasvatta tasapainoisia fiksuja lapsia aikuiseksi.
Voimia sinulle yksinhuoltaja isä.
Kerro miten sinä toimit !