Tulla Kristukseksi ja luopua egosta

Joskus parikymmentä vuotta sitten luin kirjan "Jumala puhuu", jonka kirjoittajat esiintyivät synonyymeina. Jonkinmoinen vihje kuitenkin annettiin. Kirjoittajat olivat kuulemma kaksi sisarusta, jotka olivat saaneet tietonsa suoraan Jumalalta.

Joka tapauksessa kirjan sanoma jätti lähtemättömän vaikutuksen minuun. Teksti oli hyvin yksinkertaista, lahjomatonta ja Raamatun sanaan perustuvaa. Jokaisen "aforismintapaisen" mietteen jälkeen tunsin yhteenkuuluvaisuutta jonkin suuremman kanssa, helpotusta, aistini avautuivat, tunsin iloa ja Pyhän Hengen läheisyyden.

Itsesuggestiotako? En kenenkään filosofin ajatuksista ole löytänyt samaa riemua!

Egosta ei varmaan voi luopua, ennenkä jokin ylempi osoittaa suurempaa egoa; Rakkautta, joka sovittaa egot keskenään. Vähän ristiriitaista kai, mutta rakkaus tarvitsee jopa enemmän pientä kuin suurta!

..ei ACIM:n avulla vielä tulla Kristukseksi. Se on vain opas oikealle tielle. Jotta ihminen löytäisi oman sisäisen Opettajansa, Pyhän Hengen. ACIM sanoo olevansa alku eikä loppu.

Mitä Paavali sanoo kristityn tavoitteesta?

sitten ja lainasin tämän Ihmeiden oppikurssin. Olen lukenut vajaa 70 sivua Tekstiksi kutsuttua osaa, ja kyllä tuo aiempi käsitykseni taisi jotakuinkin oikeaan osua, pintapuolisilla tiedoillani. Aika yllättävää olisi jos tuossa noin 700 sivun keski- tai loppuvaiheilla yhtäkkiä tulisikin jotain mikä keikauttaa tämän alusta saadun näkemyksen päälaelleen...

Semmoista siellä näkyy olevan että Jumala on luonut kaikki henget, kun taas mieli on luonut egon. Mutta koska ainoastaan Jumala pystyy todella luomaan (tai henki), niin mielen teelmät ovat kaikki vailla todellista olemassaoloa.

Se minulle on hieman hämärää että missäs vaiheessa tämä mieli taas tulikaan olemassaoloon ja miten. Onko se hengen emanaatio?

Mutta itse olen tässä vuosien varrella itse pähkäillyt että on olemassa henki, sielu ja ruumis. Henkeä olen pitänyt mahdollisesti ikuisena, ruumista hetkellisenä ilmaisuvälineenä hengelle, ja sielua kehittyvänä prosessina siinä välissä. Sielun olen kokenut olevan yhtäaikaa säilyvä ja säilymätön. Ilmeisesti IOK:n "mieli" vastaa jotakuinkin tuota sielua.

IOK:n mukaan henki ilmeisestikin on varsin kaukana mielestä ja varsinkin ruumiista. Ainoastaan mielen päätöksillä tässä maailmassamme vaikuttaa olevan merkitystä, henki ei voi vaikuttaa aineessa, ja ruumis on vain illuusio koska se ei ole pysyvä.

Koska suhtaudun penseästi kristillisiin käsitteisiin Jumala (sen korvaisin Hengellä tai Taolla), Isä jne. on kirja minulle vähän vaikea luettava, mutta periaatteessa en havaitse siinä mitään merkittävää sellaista jota vastaan tarvitsisin tunnetta käydä. Kaikki vastustus TÄTÄ kirjaa kohtaa on lähinnä tunnetta omasta kelvottomuudesta ja avuttomuudesta: miten minä nyt yhtäkkiä voisin täydelliseksi heittäytyä? (Mutta tämä sama dilemma minulla on ollut ilman IOK:siakin...)

..Raamatun kohta on yksi niitä jotka puoltavat sitä että opetus ACIM:ssa on samaa kuin Jeesuksen opetus Raamtussa. Tämä kohta ei kutenkaan taida olla kristittyjen lempikohtia.

Sinulla on paljon sitä ymmärtämystä mitä ACIM tarjoaa lukijalleen vaikka olet hankkinut tämän ymmärryksen muualta. Jos hankit kirjan niin uskon että saat siitä uskomattoman paljon irti ja että se sinulla "vastaa henkeen". Kaikille sitä ei mielestäni voi suositella koska se ymmärretään väärin ja tuomitaan jo heti kättelyssä ilman että sitä tutkitaan sen syvemmin. Ajattelepa vaikka vanhoillislestadiolaisia joiden kuuluu pysyä "yhdenkaltaisessa lapsellisessa uskossa".

Kirjoitettu on:
La palabra "stuzen", en el mundo de las armas, se ha convertido en un estereotipo que produce en nuestro cerebro un efecto similar al que provocan otras palabras como Rolls Royce, Rolex, Mont Blanc, Möet et Chandon, Chanel, Versace..., es decir, todo aquello que nos comunica calidad, lujo, cosas bien hechas, glamour, majestuosidad y elitismo. Ese es el nombre del buque insignia de la firma Gamo, nombre  que además de por las evidentes razones estéticas define todo un concepto reproducido fielmente.

El origen del concepto Stutzen en el mundo de las armas de fuego se diluye en la memoria y en el tiempo, algunos citan que fue una evolución de los diseños de caja larga de los antiguos rifles de caza de avancarga, pero la explicación más solida se remonta a los tiempos de la aparición de las armas de cartuchería metálica. El auge de la caza con los rifles de cerrojo fue inmenso, especialmente en centroeuropa, de manera que los fabricantes se esforzaban en adaptar sus rifles a los gustos de los cazadores. Los aficionados europeos a la caza en la montaña buscaban armas más ligeras, cómodas y cortas para moverse con soltura por los espesos bosques, de manera que se acortaron cañones y aligeraron piezas metálicas con el fin de mejorar los diseños, acababa de nacer la caja "continental" o "stutzen" que se popularizó en centroeuropa y paulatinamente se fue extendiendo al resto de paises y continentes. 

Los países que más rapidamente adoptaron el diseño fueron Austria, Alemania y Suiza que además de una inmensa afición a la caza gozaban de una situación económica excelente, motivo por el cual los diseñadores compensaron la reducción del tamaño con una extraordinaria y elegante presentación que situaba el precio de esos modelos claramente por encima del resto de la gama, convirtiéndose en símbolo de elegancia y distinción para un selecto grupo de usuarios.

Olihan täällä sittenkin näitä ihan kurssin sisältökeskustelujakin. Hmm. Tuli kiihdyttyä hieman tuolla toisaalla (tuossa aineiston nettilinkki-keskustelunavauksessa). Kun on paljon ihan vain noita ollako vai eikö olla-avauksia eli pähkäilyjä pitäisikö tätä sivustoa olla ja vai ei ja missä ja muuta sellaista. Kun tämä sivusto nyt on avattu ja päätökset tehty toistaiseksi, niin suoraan asiaan vaan rohkeasti. Keskusteluistapahan sitten käy selville tietämättömillekin, mitä sieltä kurssista löytyy ja miten sitä on harjoiteltu käytännössä.

Millaisia harjoituksia olet muuten tehnyt tähän Kristus-kohtaan liittyen, admata? (Mitkä harjoitukset ovat siellä kurssissa suoraan tähän liittyviä?)

Kristus-kohdan periaate on hieno eli sen pinttyneen ajatuksen purkaminen, että pyhimykset olisivat tulleet opettamaan että olisivat pyhempiä kuin me. Niinhän se usein tulee käytännössä tulkittua. Tosiasiassa ilmeisesti on kuitenkin niin, että pyhimykset tulivat osoittamaan, että voimme olla yhtä pyhiä kuin he.

Tietysti tässä menee vielä tiukemmaksi tulkinta, kun kristinuskossa Kristus on Jumalan poika (ortodokseille Jumala). Mutta minä nyt ajattelen, että sitähän pyhimykset juuri hekin ovat. Mutta se ei tietenkään ole kirkon opetuksen mukainen tulkinta, vaan tulee omaan ajatteluuni muualta.