Kuinka moni teistä on todella itse ollut mukana vauvakuumeilussa ja lapsen yrityksessä? Kuinka moni on enemmän tai vähemmän vaimon painostuksen alla lopulta lähtenyt hommaan mukaan? Onko joku tullut isäksi yllättäen ilman yrittämistä?
Itse olen nyt muutaman vuoden katsellut mieheni tuskastelua epävarmuutensa kanssa. Lapsia haluaa, mutta ei ole varma onko hän vielä valmis siihen. Mistä mies tietää olevansa valmis isäksi? Kuinka mies uskaltautuu yrittämään lasta?
Itse olen nyt muutaman vuoden katsellut mieheni tuskastelua epävarmuutensa kanssa. Lapsia haluaa, mutta ei ole varma onko hän vielä valmis siihen. Mistä mies tietää olevansa valmis isäksi? Kuinka mies uskaltautuu yrittämään lasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kuinka moni teistä on todella itse ollut mukana vauvakuumeilussa ja lapsen yrityksessä?"
Minä, kaksi vuotta yritettiin tuloksetta, kunnes vihdoin saatiin.
Vaimo ei houkutellut tai painostanut lapsen hankintaa, vaan päätös ja halu oli yhteinen.
En jaksa uskoa, että jatkuva paasaaminen ja painostaminen lapsesta toimii. Jos mies haluaa lasta, niin kyllä hän sen ilmoittaa, jos ei, niin ei kannata lasta hankkia; mies todennäköisesti lähtee alle vuoden päästä lapsen syntymästä. Joitain ei vaan kiinosta lapset, valitettavasti, on ne niin kivoja pakkauksia!
kukaan ei ole syntynyt isäksi, sitä on turha pohtia. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa! Vanhemmuus on jatkuvaa opettelua sekä isälle, että äidille. Jos miehesi haluaa lasta, muttei uskalla, niin rauhoittele häntä; isäksi oppii kyllä suht helposti. Isiä on tietysti monenlaisia, mutta lapsi kokee isän aina isänä. Itse hoidan 3 vuotiasta lastamme puoliksi vaimoni kanssa; alkaen aamulla pepunpesusta illalla pepunpesuun. Aluksi minullakin oli epäilyksiä kyvystäni toimia isänä, mutta kyllä se hyvin sujuu. Niin ja olen 35 vuotias ja tämä 3 vuotias on ensimmäinen lapseni! :)
Kyllä se siitä!
ollaan vuosi yritetty lasta ja toistaiseksi tuloksetta,yksi varhainen keskenmeno jo ollut.
mieheni aloitti keskustelun josko tehtäisiin vauva.hänkin kuumeilee joka kuukausi,tuleeko ne mun menkat vai ei...ja pettyy siinä missä minäkin kun menkat sitten tulee kuitenkin.
eli ei ne kaikki miehet kuitenkaan painostuksen alla lapsia tee.
Mies ilmoitti aikanaan, että yksi lapsi tehdään sitten joskus (tarkoitti yli kolmikymppisinä), mutta kuinkas ollakaan mulla iski kauhea vauvakuume jo 23-vuotiaana (mies silloin 25). Vuosi maanittelua, sitten pillerit pois ( ilmoitin kyllä jättäneeni pillerit) ja lapsentekoon... Ja heti tärppäsi! Mä olin tottakai onnesta soikeena, mies lähinnä shokissa. Mitään yht`äkkistä innostumista ei ollut havaittavissa ennen poitsun syntymää, mutta rakkaus lapseen iski heti syntymän jälkeen.
Eikä mieheni kovasti lämmennyt muihinkaan kuumeiluihini, mutta nyt meillä on kolme lasta ja onnellinen perhe! Niin että näinkin voi käydä... ei kaikki miehet koe olevansa valmiita isiksi, kuten eivät kaikki naisetkaan, mutta onneksi luoto on antanut meille pitkät 9 kk aikaa sopeutua ajatukseen ja koko loppuelämän aikaa opetella hyväksi vanhemmaksi tulemista =)
"rakkaus lapseen iski heti syntymän jälkeen"
Niinpä. Tunne, jota ei voi unohtaa. Meillä nyt kolme lasta, yhtä rakkaita kaikki. :-)
Vauvakuumeilua on ainakin minulla oli jo kauan ennen vaimooni tutustumista. Ensimmäinen lapsi meille tuli aidosti yhteisyrityksen avulla.
Täyttä varmuutta valmiudesta isäksi ei kai koskaan tule, tietty epävarmuus on aina. Positiivisessa mielessä. Ainakin minä mietin esim. nuhdeltuani lasta, olinko liian ankara vai en, jne.
Voi olla, etä miehelläsi on ollut jollain tavoin huono isäsuhde ja hän pelkää olevansa samanlainen (joissain tapauksissa erilainen) isä, kuin omansa. Esim. ankara kuri tai sitten vaikka hänen ominaisuuksiaan vähätelty lapsena. Virheitä ei tavitse toistaa.
Mielestäni jos on valmis parisuhteeseen, on valmis isäksi. Eteenkin, jos lasten teko on mielessä. :-)