Mielestäni koko esikoislestadiolaisuus on maallistunut liiaksi. En enää tunne sitä samaksi, turvalliseksi lapsuudenuskokseni, jota se oli vielä minun nuoruudessani.
Esim. Seuroissa vaatetus on toisinaan aivan törkeää, väkisin muistuu mieleen raamatun sanat: Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
Oliko se Lestadius, joka saarnassaan sanoi, että koreuden alla piilee huoruus.
Esim. Seuroissa vaatetus on toisinaan aivan törkeää, väkisin muistuu mieleen raamatun sanat: Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
Oliko se Lestadius, joka saarnassaan sanoi, että koreuden alla piilee huoruus.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juuri niin on asia. Tämä lihalle mieluinen suuntaus tuli esikoisuuteen 70-80-luvulla, kun nousi sellaisia nuoria työntekijöitä, nykyajan Nikkari-Tuomaita, jotka tekivät vanhojen opetukset pyhityksen tiestä ja kristityn esikuvasta omanvanhurkauden opetukseksi. He alkoivat ymmärtää aikaa sillä tavalla, ettei ollutkaan enää sillä väliä, miten vaellat ja millaisessa esikuvassa kuljet; ne ovat vain ulkonaisia asioita,tärkeää on, että vain uskot sellaisena kuin olet!
Tämän opetuksen hedelminä nautimme nyt nykytyylistä pyhityksen tiessä ja myös uskosta. Omantunnon asiat ovat monilta ns. esikoisista rempallaan! Mutta usko on luja kuin rauta-aita! Miten lie käy kuolemassa? Ettei vaan tulisi hätä käteen loppusuoralla. Siloin kuuluu huuto: Noutakaa pappi, antakaa sakramentti ( LLL ).
Näin kävi, kun yksi mies sai määrätä kaiken Suomen kristillisyydessä; valita lähetysmiehet,määrätä paikkakunnille saarnaajat ja johtaa lähetystointa ja varsinkin ns. Inkerinlähetystä, johon kasautui lähes kaikki saarnahaluiset ja jota myös alettiin pitää ponnahduslautana kotimaan lähetykseen. Ja tällaista aikaa meillä kesti 15-20 vuotta!
Ja mikä pahinta; samat tyypit , jotka silloin kritisoivat vanhojen saarnaajien opetusta ja neuvoja, nyt ruikuttavat kristityitä luottamusta ja osoittamaan rakkautta heille!
Et ole suinkaan ensimmäinen, joka on tehnyt tuon saman havainnon. Hiljakkoin keskustelin henkilön kanssa, joka oli ns. "maailman poluilla" lähes 40 vuotta ja sai armon nousta tuosta tilasta. Hänen havaintonsa oli myös, että monet asiat esikoisuudessa ovat tuona aikana radikaalisti muuttuneet ja että hänen muistonsa nuoruutensa ajalta oli, että kristityt olivat ennen paljon tarkempia sekä ulkonaisesta esikuvastaan että sisällisestä tilastaan, josta riitti paljon puhumista. Myt puheet ja keskustelut ovat paljolta maallistuneet .
Kaipaan niitä nuoruuteni aikoja, jolloin oli seuroissakin erilainen ilmapiiri.
Tuntuu, että maallisuus on vallanut kokonaan lapsuudenuskoni, kirjoituksesi oli täyttä asiaa.
Mutta jotenkin tuntuu, että ei tämän näin pitäisi olla. Herää ajatus, että onko tämä enää se autuaakitekeväinen usko? Sama Jeesus eilen, tänään ja iankaikkisesti ei tunnu toteutuvan. Puhaltaa uudet tuulet ja kaikki vanhat opetukset hylätään. Ikävää. Sieluni suree.
Kaipaa sinä vain lapsuutesi tapoja ja
sääntöuskoa. Niissä on sinun elämäsi.
Minä kaipaan selvää Jumalan sanaa, joka
puhuu Kristuksesta.
Minua paavilainen ja valheellinen sääntöusko
taas oksettaa.
Näin erilaisia me olemme, silti kumpikin tyytymättömiä.
Uskon, että Herra lähettää korpinpoikaset tuomaan minulle ravintoa tässä Lapin tuulten kuivaamassa erämaassa.
No Lestadiolaisuus on yhtä kaukana paavilaisuudesta kuin itä on lännestä.
Ei Jumalan sanan oppien mukaan eläminen ole sääntökristillisyyttä.
Kehno, erittäin kehno, ja omavanhurskas vuodatus VanhaKehno!
Yksin uskosta ja vain armosta, VanhaKehno! Ei lapin-, eikä muihinkaan vanhoihin saarnaajiin luottamuksesta, eikä antamastamme "esikuvasta" riipu autuaaksitulemisemme, vaikka niin haluaisittekin.
Kaikkein aktiivisimmat "luottamuksen ruikuttajatkin" vaikuttavat Ruotsin Lapissa, tituleeraten itseänsä "Lapinvanhimmiksi".
Olet oikeassa Meredith, ei Jumalan Sanan oppien mukaan eläminen olekaan sääntökristillisyyttä.
Sääntökristillisyyttä ja varsin lähellä paavilaisuutta, mielestäni hyvinkin samankaltaista, kuitenkin on esikoislestadiolaisuudessa "Lapinvanhimpain" ja heitä nuoleskelevien perässähiihtäjien toimesta saarnattu "ymmärtäväisten hyväksi koettelema" sääntökristillisyys.
Onko Laestadiolaisuus kaukana paavilaisuudesta?
Luetaanpa pieni katkelma kirjasta, niinku saarnan aiheeksi, niinku:
Katolinen katekismus:
2:18 Miksi katolisella kirkolla yksin on koko Kristuksen opettama usko?
..koska se yksin on Kristukselta ja apostoleilta vastaanottanut ja a i n a väärentämättömänä säilyttänyt tämän uskon.
Me kutsumme katolista kirkkoa siitä syystä ainoaksi autuuttavaksi kirkoksi.
140 Täytyykö meidän Jumalan käskyjen ohessa pitää muitakin?
..Meidän täytyy pitää kirkonkin käskyt
141 Onko kirkolla oikeus antaa käskyjä?
.. ON; kirkko on Kristukselta itseltään saanut oikeuden antaa käskyjä, sillä hän on antanut sílle valtuuden nimessään johtaa ja hallita uskovaisia.
209 Mitä seuraa siitä, että roomalais-katolisella kirkolla yksin on Kristuksen ainoan kirkon neljä tunnusmerkkiä?
..Siitä seuraam että roomalais-katolinen kirkko yksin on Kristuksen oikea kirkko.
192 Eikö Kristus antantukaan kirkon kaikille jäsenille samanlaista oikeutta ja valtaa?
..Ei! oikeuden ja vallan hallita kirkkoa Kristus on antanut yksinomaan apostoleille ja heidän seuraajilleen; sillä Kristus antoi yskinomaan apostoleille ja heidän seuraajilleen vallan
1 täysivaltaisesti julistaa hänen oppiaan
2 antaa lakeja ja määräyksiä
3 toimittaa uuden liiton uhria ja hoitaa pyhiä
sakramentteja
194 Miten koko kirkossa pysyy yksimielisyys ja hyvä järjestysa yllä?
.. ..siten, että uskovaiset asettuvat pappien, papit piispojen ja piispat paavin käskyn alaisiksi.
--------
Mietitään nyt tämän valossa asioita
- ainoa oikea, äitiseurakunta, .. ovat perustuksen laskeneet, suurin ymmärrys jsa valkeus,ulkonaiset asiat, ehtoollisasia, ehtoollisrukous,
Jos me vedämme virtahevolta tuon ääriviivat peittävän ja sekoittavan valkean lakanan pois, (yhtäältä ylpeys ja toisaalta häpeä jolla meitä yritetaan hallita), niin huomamme, että siinähän hän on ihan itse koko komeudessaan.
-paavin kirkko-.
Oikeilla uskovilla on näet vain Jumalan sana ja Pyhät Sakramentit, jotka ovat Jumalan sana näkyvässä muodossaan.
Ei se ihme ole jos paavi silloin suuttuu, kun häneltä otetaan makia valta pois, asetetaan hänen seurakunnalle alamaiseksi, ja annetaan kaikki valta Kristukselle.
Kirkko on siellä, missä on Jumalan sana ja sakramentit.
Eikö ole vähän kumma, että "ainoalla oikealla"
ei ole sakramentteja ollenkaan, vaan ne haetaan jumalanvaltakunnan ulkopuolelta.
Siinä on heidän seurakuntaoppinsa!
nimittäin nuo kaarneenpojat tuolta Lahden suunnalta
Jumalan Terve!
Jumalan sana saarnaa aina mailmaa vastaan, me ihmiset olemme aina epätäydellisiä, rietas on aina kuiskimassa korvaamme että kyllä tämän ja tämän tehdä voi jne. Minäkin olen ollut kelvoton ja monissa mailmallisessa langeemuksissa. En meinaa jaksaa kilvoitella ja kestää maailman
pilkkaa.
Itse kukin itsensä tuntevainen kristitty tuntee itsensä kelvottomaksi.
Rukoillaan voimia Jumalalta, että jaksaisimme kilvoitella ja että hän myös kirkastaisi meille mikäli olemme väärällä tiellä.
Kyllä niin sanoi.
Valitettavasti on niin, että epämuodikkaiden rättienkin alla piilee huoruus. Tianne ei siis muutu koreutta karttamalla.
Silmän pyyntö on myös väärä hengellisyys, pyrkiminen lihan pyhittämisellä ja köyhäilemisellä kelpaamaan Jumalalle
No joo, jos liiallisuuksiin mentäisiin niin sitten pitäisikin kulkea säkissä ja tuhassa ja asua risumajassa.
Mutta joku kohtuus pitäisi olla, eikä niin että kaikki näkyy!
Heikoissa kantimissa on usko jos se tulee taikka menee naapurin asuasteita vahtaamalla. Rukoilkaa että saisitte kohdata elämän Herran Jeesuksen Kristuksen.
Joh. 6:56-66 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
Wanhoissa kirkoissa ennenkuin isä lampun osti, oli niin hämärää, ettei edes nähnyt kaverin kuteita. Leffateattereissakaan ei aika mene vaatteitten katseluun kun on valot pois.
En tarkoittanut vain vaatetusta, nostin sen vain yhdeksi esimerkiksi. Tarkoitin yleistä maallistumista ja maailmallisuutta. Nykyajan nk. uskovaisia ei enää edes erota maailmasta, mielestäni uskon pitäisi näkyä käytöksessä ja elämässä yleensä. - Eroittakaat itsenne tästä maailmasta-
Maailmallisilta näyttävillä voi olla muita avuja, joita ei heti näe. Mutta kun tilanne tulee, jossa näitä avuja tarvitaan, ne näkyvät.
Saako mielestäsi uskovainen ihminen olla ja käyttäytyä kuten maailman ihmiset?
Miten sitten tulee ymmärtää se, että pitää eroittaa itsensä tästä maailmasta, eikä saa asettaa itseään tämän maailman muodon jälkeen?
Minä haluaisin tuoda ajatusen:
Kun nämä asiat alkavat koskettaman ihmistä niin siinä puhutellaan silloin tätä ihmistä itseään.
Emme me ole toistemme tuomareita.
Huoruus on Raamatussa kielletty joten siitä ei ole mitään epäselvää.
Minä ajattelen tästä asiasta siten että nuoret koristelevat itseään jotta tulisivat huomatuksi.
Emme voi tuomita ihmisiä jotka etsivät esim. elämänkumppaniaan.Ne osatekijät jotka vaikuttavat ovat hyvin inhimmillisiä.
Muistan omasta nuoruudestani jotain sellaisia tapahtumia, joissa halusin näkyä.Toimin siis toiveiden vastaisesti.
Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt että halusin kiinnittää huomiota(ja kiinnitinkin).
Tietenkin olen siitä pahoillani jos jotakin sillä olen pahentanut.
Kuitenkin jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään ensisijaisesti.
Ei kukaan toista väkisin taivaaseen vie.Se tie on itse löydettävä.
Juuri siksi Jumalansanaa kuunnellaan että saisimme siitä itsellemme, emmekä toisten tuomioksi.
Jumala armosta meitä on armahtanut.Miten me ihmiset sitten niin mielellämme haluaisimme unohtaa sen armon ja kivittää muita.
Nyt olen seurannut samoja asioita kun tekin "muutoksista" mutta älkää luulkokaan että Jumala hylkäisi omiaan.
Siksi pidetään huolta itsestämme, olkaamme toisillemme ystävällisiä.
Jos arvostelemme toisiamme ,niin ei siinä rakkaus ole mukana,vaan vaatimus sellaiseen ,mitä toinen ei ymmärrä ollenkaan.
Vaatikaamme itseltämme,älkäämme toisiltamme.
Jos jotain todellisia ongelmia olisi näkyvissä niin niistä tulisi puhua ääneen siten että ne rakkaudella saadaan jaettua.
Lue roomalaiskirjeestä asianomainen luku, niin huomaat, että se on kokonaan muuta kuin vaatetusta ja huoneiden sisustamista.
Onhan kyllä niinkin että huolestua voi asioita missä näkee uhkakuvia.Kyllä ihminen on luotu niin että se ei aina osaa selittää asiaansa ,mutta vaistoaa oikein.
Esim.
Ei Raamatussa esim. mainita vekseliväärennyksiä,mutta kaikki tiedämme että se on rikollista ja väärää.Syntiä.
Näin tulen siihen mitä tarkoitan:
Kaikki asiat eivät ole suoranaisia syntejä,mutta syntijohdannaisia ovatkin.
Maailman menosta voidaan ottaa vaikka diskomusiikki.
On tutkittu että diskomusiikin jympytys kiihottaa ihmisen mieltä seksuaalisesti.
Näin siis jos ja kun synniksi määritellään vaikka diskomusiikki niin se johtunee kai sen syvemmästä merkityksestä eli johdannaisesta( siitä mihin se johtaa).
Minä arvostan kyllä suuresti ihmisiä joilla vaistot toimivat.
Tosiasia on kuitenkin se että Jumala on jättänyt meille tahtonsa Raamatussa.Vain sitä kautta voimme löytää totuuden ,rauhan ja rakkauden ihmisten välille,ohjeet elämän onnistumiselle ja mahdollisuuden taivaan kotiin.
Olet siis oikeassa siinä että otetaan Raamattu käteen ja tutkitaan se , että mitä Jumala todella on meille ilmoittanut.
Ihmisten tulkinnoissa kun helposti tulee myös kummallisia polkuja ,vaikka oikea tie on yksinkertainen ja selkeä.
Kuitenkin kehoitan kaikkia ensisijaisesti tutkimaan omaa elämäänsä.Kestääkö se Jeesuksen kohtaamisen, kun hän uudestaan tulee.
Kukaan ei sitä tiedä että mihin tämä päättyy(tarkoitan siis hetkeä,jolloin aika pysähtyy ja kaikki loppuu).
Minua puhutteli kovasti yhteen aikaan kun mietin ulkonäköseikkoja se, että kun Juudas joukkoineen oli menossa ottamaan kiinni Jeesusta Pitkänäperjantaina, niin Juudaksen piti antaa suudelma Jeesukselle, että ne muut tunnistivat Jeesuksen. Eli Jeesus näytti sen ajan "tavalliselta" mieheltä eikä mitenkään radikaalisti erottunut joukosta. ajattelen että se tuo turhaa välimatkaa uskovien ja ei-uskovien välillä jos erotutaan liikaa. Uskon että voimme luonnollisemmin lähestyä ja keskustella asioista kun ei aiheuteta ennakkoluuloja liian erottuvalla ulkonäöllä.
Uskon että uskovassa asuvan Pyhän Hengen erottaa olemuksesta ja käytöksestä. Olen miettinyt että miten valtava auktoriteetti ja rakkaus heijastui Jeesuksesta hänen aikakautensa ihmisiin, kun tuhannet ja tuhannet ihmiset vaan seurasivat häntä ilman mitään suuria mainoskampanjoita. Minun mielestä olennainen kysymys ei ole se, että saako uskovainen näyttää maailman ihmiseltä, vaan olennaista mielestäni on se, haluanko kirkastaa olemuksellani Kristusta ja olenko ulospäinkin vapaa kertomaan minua kohdanneesta Ilouutisesta?
Meredith hyvä, riisu siis pois koreus, pukeudu
lumppuihin ja vanhoihin ryysyihin.
Tulet huomaamaan, jos Herra valkeutta antaa, että niiden alla piilee
huoruus.
Minun täytyy sanoa, että tuo sinulle turvallinen huora-perse-ristillisyys alkaa väsyttämään.
Monelle on niissä sanoissa suurin henki ja turva.