mekko porukkaa. Kaikkien niiden rankkojen vuosien takia se on mahdotonta. En jaksa kokea sitä kipua yhä uudelleen, siksi samassa tilassa oleminen mahdotonta, en voi edes kuvitella puhuvani hyviä sanoja. Olen hauras ja rikkinäinen ja haluan unohtaa kaikki muutamat viime vuodet ja niiden aiheuttamat kärsimykset. Kahdeksan vuotta sitten olisi pitänyt tehdä toisenlaine ratkaisu työhön liittyen.
Ei sitä tiettyä
Anonyymi
252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se että vietiin työntekomahdollisuus sillä esityksellä arjessa. Se on tuntunut kauheimmalta kokemukselta ikinä. Pelkästään kun sitä muistelee, se saa aikaan valtavan ahdituksen tunteen. Sitä oli käsittämättömän kauan ja kukaan ei halunnut kuulla sitä hätää, miten paljon se vahingoitti ja siksi sen olisi pitänyt loppua vuosia sitten. En tunne hyviä tunteita sellaista ihmistä kohtaan, jonka hätä asetettiin tärkeämmäksi kuin minun hätäni. En halua nähdä erästä tiettyä ihmistä koskaan, siksi että pelkästään kaikki hänen pituisensa ihmiset laukaisevat stressin ja ahdistuksen. Samoin tapahtuu aina kun näen koiran. Voin todella huonosti sen takia mitä olen joutunut kokemaan ja haluan vain tuttuja ihmisiä elämääni.
Olet mukana tossa hommassa, kun kaikki tiedät! Sairaat on sairaita ja niitä pitää kohdella, työpaikalla ei tarvi pelätä ketään ja jos tarvii, pitää soittaa virkavalta paikalle! Käytös on kunniasana!