Nyt sorrun ikävän puristuksessa, en välitä yhtään kuinka hölmöä tämä on, taas. Tunteet on pakko kirjoittaa ulos, ne pyörii sisällä ja sydän halkeaa tunteiden painosta ja ajatuksenvirta pulppuaa. Tunne ei yhtään ahdista, vaan se on enemmän sydämen lämpöä, hiertävää epävarmuutta sinun tunteista ja tahdosta, huolta miten tämä saataisiin alkuun ja voimallista kaipausta fyysisesti lähelle ja tarvetta saada olla henkisesti läsnä ja katsoa silmiin. Se kaipaus kasvaa ja kasvaa, ja tulee koko ajan vaikeammaksi käsitellä. Tunteet myös saa intohimon heräämään (mikä ei ole huono asia ollenkaan), mutta joka oman mausteensa asiaan.
Tässä on jouduttu molemmat menemään monta viikkoa aika vauhdilla! Ja nyt kun vauhti on pysähtynyt, on kaipauksen ja tunteiden voima päässyt yllättämään. Tykkään sinusta ihmisenä, ja vaikka olet rauhallisempi tempperamentiltasi, silti et ole mielestäni liian erilainen vaan erilaisuus toimii mielestäni sopivana jännitteenä. Pidän arvomaailmastasi (sen mitä olet kertonut) ja se sopii omani kanssa hyvin yhteen. Olet kertakaikkisen ihana ihminen. Sekään mitä olet kertonut käyneesi läpi, ei minua pelota. Voi kun olisin saanut sanottua näitä sanoja ääneen ma.
Olen ajatellut sinua paljon tänään ja eilen. Minulla on ikävä sua ja kaipaan katsettaasi. Huomaan, että sinäkin ensin siirrät katsetta pois, mutta jonkun ajan päästä katsomme toisiamme silmiin aika rohkeaatikin.
Muistelen lämmöllä maanantaista lämmintä keskustelua. Olisin halunnut sanoa sinulle itse paljon enemmän, mutta olin aika hämilläni ja sitten tilaisuus meni. Olisitkohan sinä halunnut kysyä jotain minulta, ehkä ? 😊 Se kuullosti vähän pohjustukselta tai sitten vaan olet superhuomiova muuten ja omissa tunnehöyryissäni ylitulkitsen.
Se pieni kosketus, vaikka oli vauhdikas, tuntui hyvältä . Olisi tehnyt mieli halata sinua. Ja muistan sun ilahtuneen kasvot, kun tulin/tulit samaan tilaan. Haluan sinut enkä välitä yhtään mitä ihmiset ympärillä ajattelee tai juoruaa, vain se merkitsee haluatko sinä myös minut. Töissä on melkein mahdoton tehdä aloitetta, varsinkin kun on vanhempi ja nainen. 😔 Voisin ihan hyvin nolata itseni, sinä ja rakkauden mahdollisuus on paljon isompi asia kuin ohimenevä nolostuminen. Tiedän, että olet fiksu, empaattinen ja hyvä käytöksinen. Olen varma, että kohtelisit minua hyvin, vaikka sanoisit ei-kiitos. Olet tehnyt enemmän kuin minä: ne sanat mitä sanoit ma. Pallon pitäisi siis olla varmaan minulla, mutta olen totaalisen jumissa sen pelon kanssa, että ahdistelen nuorempaa miestä. Se on asia, jota en halua mistään hinnasta!
Tosielämä on näyttänyt, että jos miestä kunnostaa riittävästi, hän tekee aloitteen. Jos olen tehnyt itse aloitteen, se on johtanut pakkeihin… siis ahdisteleva nainen aktivoituu siinä hetkessä omassa mielessä…. Osa suhteista on alkanut toki myös molempien vihjailuilla (olen minäkin jotain pientä jo 😉). Yritän siis ainakin antaa ymmärtää. 😁 Ja sananlaskusta poiketen, minulla ei näissä tunteissa ole mitään syytä olla antamatta itsestäni (jos tulee tilaisuus). Anteeksi avautuminen.
Olen sinun, jos vaan haluat minut. ♥️
Tässä on jouduttu molemmat menemään monta viikkoa aika vauhdilla! Ja nyt kun vauhti on pysähtynyt, on kaipauksen ja tunteiden voima päässyt yllättämään. Tykkään sinusta ihmisenä, ja vaikka olet rauhallisempi tempperamentiltasi, silti et ole mielestäni liian erilainen vaan erilaisuus toimii mielestäni sopivana jännitteenä. Pidän arvomaailmastasi (sen mitä olet kertonut) ja se sopii omani kanssa hyvin yhteen. Olet kertakaikkisen ihana ihminen. Sekään mitä olet kertonut käyneesi läpi, ei minua pelota. Voi kun olisin saanut sanottua näitä sanoja ääneen ma.
Olen ajatellut sinua paljon tänään ja eilen. Minulla on ikävä sua ja kaipaan katsettaasi. Huomaan, että sinäkin ensin siirrät katsetta pois, mutta jonkun ajan päästä katsomme toisiamme silmiin aika rohkeaatikin.
Muistelen lämmöllä maanantaista lämmintä keskustelua. Olisin halunnut sanoa sinulle itse paljon enemmän, mutta olin aika hämilläni ja sitten tilaisuus meni. Olisitkohan sinä halunnut kysyä jotain minulta, ehkä ? 😊 Se kuullosti vähän pohjustukselta tai sitten vaan olet superhuomiova muuten ja omissa tunnehöyryissäni ylitulkitsen.
Se pieni kosketus, vaikka oli vauhdikas, tuntui hyvältä . Olisi tehnyt mieli halata sinua. Ja muistan sun ilahtuneen kasvot, kun tulin/tulit samaan tilaan. Haluan sinut enkä välitä yhtään mitä ihmiset ympärillä ajattelee tai juoruaa, vain se merkitsee haluatko sinä myös minut. Töissä on melkein mahdoton tehdä aloitetta, varsinkin kun on vanhempi ja nainen. 😔 Voisin ihan hyvin nolata itseni, sinä ja rakkauden mahdollisuus on paljon isompi asia kuin ohimenevä nolostuminen. Tiedän, että olet fiksu, empaattinen ja hyvä käytöksinen. Olen varma, että kohtelisit minua hyvin, vaikka sanoisit ei-kiitos. Olet tehnyt enemmän kuin minä: ne sanat mitä sanoit ma. Pallon pitäisi siis olla varmaan minulla, mutta olen totaalisen jumissa sen pelon kanssa, että ahdistelen nuorempaa miestä. Se on asia, jota en halua mistään hinnasta!
Tosielämä on näyttänyt, että jos miestä kunnostaa riittävästi, hän tekee aloitteen. Jos olen tehnyt itse aloitteen, se on johtanut pakkeihin… siis ahdisteleva nainen aktivoituu siinä hetkessä omassa mielessä…. Osa suhteista on alkanut toki myös molempien vihjailuilla (olen minäkin jotain pientä jo 😉). Yritän siis ainakin antaa ymmärtää. 😁 Ja sananlaskusta poiketen, minulla ei näissä tunteissa ole mitään syytä olla antamatta itsestäni (jos tulee tilaisuus). Anteeksi avautuminen.
Olen sinun, jos vaan haluat minut. ♥️
Vastaukset 6
Vanhimmat
Millaista työtä teet?
Voisin sanoa alan hyvin tässä, haittaa vaikka itse paljastuisin, mutta mietin häntä ja haluaako hän, että paljastan hänet. Olisi aika sattumaa, että hän lukisi täällä, mutta joku meidän molemmat tunteva voi lukeakin. Siksi en sano alaa, vaan sanon jotain mitä vain hän tietää.
Hänelle sanoisin paremmaksi tunnisteeksi, että olen sanonut sydäntä särkevän (joku syy), johon hän on vastannut kutsumalla minua läheiseksi työkaveriksi. Läheiseksi työkaveriksi minäkin hänet tunnen, tosin vielä mielummin tulisin vielä läheisemmäksi. ♥️ Olen rakkauden suhteen nöyrä. En vaadi, enkä halua painostaa, tai olla päällekäyvä. Minun on varmaan vain odotettava ja katsottava haluaako hänkin. Kärsimättömälle persoonalle se on haaste, mutta hän on haasteen arvoinen. ♥️ Olen iloinen jo hänen läsnäolostaan. Sekin on jo antanut paljon.
Teettekö työtä lapsien parissa?
Sitä ei ehkä itse huomaa tekevänsä aika päättäväisenkin vaikutelman, silloin siinä saattaa vaan jäädä vastapuoli odottamaan mitä tuleman pitää. Ajatusten kontrolli saa aikaan henkistä proaktiivisuutta, kunhan mielen vaan antaa vaeltaa sinne hieman kauemmas totutusta. Kysymykset saattavat siinä enemmän kuitenkin heijastaa impulsseja kuin ajatuksia. Ehdotus saa tietenkin aina aikaan muutoksen ja vaikutuksen, se sanoiksi puettu. Siitä ei ole sitten enää paluuta. Se voi saada epäröimään yhteyden tuntuessa arvokkaalta. Harkitsemisen paikka koska ei ole enää yhdentekevää. Jossain vaiheessa voisi ajatella olevan aika ottaa aloite omiin käsiin ja pitää sitä eräänlaisena vuoronvaihtona. Että heittäisi vihdoin nuo rajoitteet mielestään, koska se voi hyvinkin olla se mitä tietty yhtälö onnistuakseen vaatii. Ruusuja ei taivaasta sada, ne on istutettava.
Hauska kirjoitusvirhe
jos miestä kunnostaa riittävästi, hän tekee aloitteen
Mieskunnon kohotus toki auttaa varmasti. Sivusta ja naiselta :)
Goodnight https://youtu.be/2czDk8Ib2sE