aikoinaan tunsin itseni hyvin ja tiesin ettei minulla ole motivaatiota tutustua uusiin ihmisiin edes kaverina. Yritin sitä kuitenkin kaksi kertaa ja totesin, että niin se todella on. Siltikin muut ovat yrittäneet puristaa minua heidän muottiinsa, koska eihän kukaan voi viihtyä hyvin yksin. Siinä tehtiin heti sellainen virhepäätelmä, mikä sai aikaan paljon pahaa, ei mitään hyvää niinä vuosina, kun sitä pakkosyöttämistä oli. Yksilön kunnioitus puuttui täysin. Elämää häirittiin toistuvasti niin arkena kuin muulloinkin. Iloinen ihminen on tänään pelkkä raato kaiken sen vuosien kokemuksen jäljiltä. Lähellä alkaa olla paha masentuminen, jos häirintä vielä jatkuu. Minun elämäni ja minun päätökseni siitä millaista on omannäköinen elämäni. Älä siis tyrkytä mielipidettäsi, kun en ole sitä keneltäkään pyytänyt!
Jo eron jälkeen
Anonyymi
259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri niin. Ole oman elämäsi eläjä. Muut eivät kuitenkaan halua elää sinun elämää vaikka haluaisivat sitä ohjailla. Huomaa, että ne eivät ajattele parastasi ja ovat lähinnä vihollisia.
Kenelläkään ei ole oikeutta ohjailla yhdenkään ihmisen elämää. Sellainen on kiusaamista.