Taas on takana yksinäinen lauantai. Tuttua tämä jo on, minun "normaalia elämääni". Sitä miettii useasti minkähän laista, olisi jos en olisi yksin. Vaan jakaisin elämäni jonkun muun kanssa. Kotiin kun tulisin niin vastassa olisi ihana naiseni. Kun, nyt on vastassa pino laskuja lattialla. Välillä kun on vaikeaa, ajattelee miksi tässä edes on? Parempi olisi kun lopettaisi kaiken. Mutta silti sitä uskoo että jos se "ihme" tapahtuisi ja kaikki muuttuisi paremmaksi.
yksinäisyys
surusielu
3675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tänään on yksinäinen sunnuntai. Olen viettänyt koko päivän yöpaita päällä, kun kukaan ei koskaan käy täällä enkä mene avaamaan ovea vaikka joku ovikelloa soittaisikin. Ehkä en enää osaisi toisen ihmisen kanssa ollakaan kun olen niin omiin tapoihini piintynyt. Joskus herää mieleen kaipuu rakkaudesta ja rakastamisesta. Niitä miehiä joiden kanssa olen ollut, olen parhaani mukaan rakastanut, mutta se ei ole heille riittänyt. Ehkä en enää koskaan uskalla yrittääkään, on liikaa sydänsuruja ollut jo elämässäni. Turvallisinta on kai vain haaveilla. Kukaan ei voi ottaa minulta pois unelmiani, sitä paitsi sellaisinaan ne eivät koskaan voisi toteutuakaan joten on parempi etten puhu niistä.
Tänään on maanantai ja aurinko paistaa. Mutta ei se tunnu yhtään auttavan tähän tyhjyyteen. On vain jaksettava pää nostaa tyynyltä ja lähdettävä "töihin". Välillä pitää heittää tabletit naamaan, ettei toi "ihana" tauti pääse liikoja häiritsemään. Sekin vielä. Onneksi pääsen vielä liikkumaaan. Pidän luonnosta, vaikka asun keskellä kaupunkia. Mä pelkään uudelleen rakastua, vaikkakin se olis varmaan toisaalta ihana asia?? Haaveita ja unelmia on niinkuin sullakin! Onneksi!!
Kello se vaan käy ja kohta alkaa tiistai. Päivä meni töissä ja kaupungilla ja sitten kotiin. Harmittaa kun vapaa-aikaa jää niin vähän, kaikenlaista huvittaisi tehdä, mutta pitäisi mennä nukkumaankin kun viitsisi. Aamulla se sitten kostautuu kun valvoo. Kotona aina kaikki "kivat" tiskaamiset, siivoamiset yms. järjestelemiset vievät valtaosan ajasta, vaikka en mikään siivousintoilija olekaan. Olen harkinnut kissan hankkimista, mutta ehkä tyydyn senkin osalta vain haaveiluun. Elämässäni on paljon hyviä asioita kun vertailen joidenkin toisten elämään. Jos voi olla tyytyväinen moniin asioihin, on asiat paremmin kuin että jos jatkuvasti haikailisi kaikenmaailman asioiden ja rojujen perään...