Sain tietää kuukausi sitten että sairastan harvinaista ailmäsairautta. En ole siitä päivästä lähtien saanut nukuttua ollenkaan. Itken kaiket päivät. Mitä elämä on ilman näköä? Ei ole ollenkaan elämänhalua. Ainoa syy miksi en hyppää junan eteen on äitini. Tiedän että kuolemani olisi hänelle kova isku. Mielestäni näkö on ihmisen tärkein elin. Mielummin olisin menettäny kädet tai jalat. Mikä järki elämiseen on? Sairaalalta tarjottiin apua asian käsittelemisen kanssa. Mutta ei siinä ole mitään järkeä. Sokeutuminen tapahtuu pikku hiljaa. Kunpa en ikinä olisi mennyt tarkastukseen. Olisin saanut edes lisää pari vuotta elämiseen ilman pelkoa ja stressiä
Väsyttää en kestä enään
Anonyymi
054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.