Mtv 3:n nettisivuilta lukiessani skitsofreeniasta juttua ja muiltakin nettisivuilta tutkiessani kyseistä "sairautta", niin rohkenisin väittää, että esim. skitsofrenia on vain epämääräisestä kohtelusta johtuvaa oireilua, eikä niinkään olemassaoleva sairaus.
Sairauden kuvaukseksi mainitaan, että potilas on usein psykoosissa ja että potilaat ovat eristäytyneitä ja itsetuhoisia. Samalla ihmis-suhteet kärsivät ja että potilailla esiintyy mm. huonoa stressinsietokykyä. Joitakin viitteitä esim. sairauden perinnöllisyydestä on esitetty. Sairas puhkeaa useimiten nuorilla.
Mikäli sairaus on jossakin määrin perinnöllinen ja oireet syntyvät nuorille, niin eikös tästä voisi tehdä jopa sen johtopäätöksen, että nuoren oireilu ja eristäytyminen voikin johtua siitä, että esim. vanhemmat kohtelevat nuorta vastoin kohtuutta ja totuutta, jolloin samalla tulisi selvitetyksi tulisi esim. eristäytyminen oireilevista vanhemmista. Vanhemmilla voi tulla vaikka vaikeudeksi nuoren aikuistuminen ja kotoa poismuutto. Monissakin yhteyksissä olen joutunut todistamaan mm. kotiväen puuttumista yli 20-vuotiaan opiskeluihin ja elämänvalintoihin. Nuorten kommentti monesti ovatkin Madonnan sanoin, että " Papa don't preach".
Psykoosi voi mielestäni johtua jopa siitä, että toistuvasti esim. kotiväen toimesta pyritään kiistämään todellisuus, jolloin todellisuudentaju voi alkaa jopa hämärtymään nuorella sen vuoksi, että todellisuutta ei haluta tunnustaa ja esim. seläntakana juonitellut hoidot ovat omiaan aiheuttamaan vainoharhaisuutta.
Stressinsietokyky on mielestäni asia jota ei voi mitata ja onhan stressi aina eri yskilöillä eriävänlainen. Me emme siis ehkä koskaan osaa arvioida stressin määrää jonka yksilö kokee, joten voisimmekin ehkä puhua vain stressaantuneesta ihmisestä ja stressi on asia jota voidan ulkopuolisella painostuksella ja sohlingilla tietoisesti aiheuttaa.
Se jota tulee ihmis-suhteisiin, niin itsenäistyvä nuori ja aikuisuuteen päässyt ihminen alkaa rajoittamaan ulkopuolisten mahdollisuutta puuttua yksityisyyteen ja samalla ehkä huonojakin ihmis-suhteita aletaan katkaisemaan ja osa ihmis-suhteista jää automaattisestikkin pois siinä kun aletaan perustamaan esim. perheitä. Ihmis-suhteinakaan skitsofrenia ei mielestäni täytä sairauden tunnusmerkkiä.
Skitsofrenia hoidossa ihmettelenkin, että miksi ei voitaisi puuttua eim. sairaudenkuvausta aiheuttaviin lähteisiin esim. niihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka eivät anna nuoren kasvaa terveillä keinoilla. Mielenterveydenhoidossa halutaan ehkä pitää ystävät ja perhe koossa, mutta mielestni olisikin päin vastoin tervettä purkaa ne epämääräiset ihmis-suhteet jotka aiheuttavat sosiaalisia ja sittemmin psykoloogisia ongelmia. Nykykäytäntö on mielestäni jopa ristiriitainen esim. sosiaalitoimiston päämäärien kanssa, joidenka mukaan nuorelle pitää antaa eväitä ja mahdollisuuksia itsenäistymiseen. Skitsofreniaa käsitellään siis tänäpäivänä olemassaolevana sairautena ja oireita pyritään loiventamaan lääkkeillä vaikkakin itse pitäisin skitsofreeniaa vain oireena ulkopuolisesta hunosta kohtelusta.
Se jota tulee yleisesti muihin mielensairauksiin, niin jälleen kerran joudun ihmettelemään mm. järjetöntä mielihalua hoitaa vaikkapa väkipakolla lähes harmitontakin ihmistä. Mikäli teoriat vaarallisten hullujen kaduilla kuleksimisesta pitäisi paikkaansa, niin eikös nämäkin hullut joskus sieltä kaduilta loppuisi kun heitä kerran hoidetaan sitä mukaan kun hullujaan tekevät. Todellisuudessa henki- ja henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia tehdään entiseen tapaan. Sairaaksi ja jopa pakkohoidon tarvitsijaksi katsomme siltikin sen joka syyllistyy hädin tuskin ylinopeuteen.
Sairauden kuvaukseksi mainitaan, että potilas on usein psykoosissa ja että potilaat ovat eristäytyneitä ja itsetuhoisia. Samalla ihmis-suhteet kärsivät ja että potilailla esiintyy mm. huonoa stressinsietokykyä. Joitakin viitteitä esim. sairauden perinnöllisyydestä on esitetty. Sairas puhkeaa useimiten nuorilla.
Mikäli sairaus on jossakin määrin perinnöllinen ja oireet syntyvät nuorille, niin eikös tästä voisi tehdä jopa sen johtopäätöksen, että nuoren oireilu ja eristäytyminen voikin johtua siitä, että esim. vanhemmat kohtelevat nuorta vastoin kohtuutta ja totuutta, jolloin samalla tulisi selvitetyksi tulisi esim. eristäytyminen oireilevista vanhemmista. Vanhemmilla voi tulla vaikka vaikeudeksi nuoren aikuistuminen ja kotoa poismuutto. Monissakin yhteyksissä olen joutunut todistamaan mm. kotiväen puuttumista yli 20-vuotiaan opiskeluihin ja elämänvalintoihin. Nuorten kommentti monesti ovatkin Madonnan sanoin, että " Papa don't preach".
Psykoosi voi mielestäni johtua jopa siitä, että toistuvasti esim. kotiväen toimesta pyritään kiistämään todellisuus, jolloin todellisuudentaju voi alkaa jopa hämärtymään nuorella sen vuoksi, että todellisuutta ei haluta tunnustaa ja esim. seläntakana juonitellut hoidot ovat omiaan aiheuttamaan vainoharhaisuutta.
Stressinsietokyky on mielestäni asia jota ei voi mitata ja onhan stressi aina eri yskilöillä eriävänlainen. Me emme siis ehkä koskaan osaa arvioida stressin määrää jonka yksilö kokee, joten voisimmekin ehkä puhua vain stressaantuneesta ihmisestä ja stressi on asia jota voidan ulkopuolisella painostuksella ja sohlingilla tietoisesti aiheuttaa.
Se jota tulee ihmis-suhteisiin, niin itsenäistyvä nuori ja aikuisuuteen päässyt ihminen alkaa rajoittamaan ulkopuolisten mahdollisuutta puuttua yksityisyyteen ja samalla ehkä huonojakin ihmis-suhteita aletaan katkaisemaan ja osa ihmis-suhteista jää automaattisestikkin pois siinä kun aletaan perustamaan esim. perheitä. Ihmis-suhteinakaan skitsofrenia ei mielestäni täytä sairauden tunnusmerkkiä.
Skitsofrenia hoidossa ihmettelenkin, että miksi ei voitaisi puuttua eim. sairaudenkuvausta aiheuttaviin lähteisiin esim. niihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka eivät anna nuoren kasvaa terveillä keinoilla. Mielenterveydenhoidossa halutaan ehkä pitää ystävät ja perhe koossa, mutta mielestni olisikin päin vastoin tervettä purkaa ne epämääräiset ihmis-suhteet jotka aiheuttavat sosiaalisia ja sittemmin psykoloogisia ongelmia. Nykykäytäntö on mielestäni jopa ristiriitainen esim. sosiaalitoimiston päämäärien kanssa, joidenka mukaan nuorelle pitää antaa eväitä ja mahdollisuuksia itsenäistymiseen. Skitsofreniaa käsitellään siis tänäpäivänä olemassaolevana sairautena ja oireita pyritään loiventamaan lääkkeillä vaikkakin itse pitäisin skitsofreeniaa vain oireena ulkopuolisesta hunosta kohtelusta.
Se jota tulee yleisesti muihin mielensairauksiin, niin jälleen kerran joudun ihmettelemään mm. järjetöntä mielihalua hoitaa vaikkapa väkipakolla lähes harmitontakin ihmistä. Mikäli teoriat vaarallisten hullujen kaduilla kuleksimisesta pitäisi paikkaansa, niin eikös nämäkin hullut joskus sieltä kaduilta loppuisi kun heitä kerran hoidetaan sitä mukaan kun hullujaan tekevät. Todellisuudessa henki- ja henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia tehdään entiseen tapaan. Sairaaksi ja jopa pakkohoidon tarvitsijaksi katsomme siltikin sen joka syyllistyy hädin tuskin ylinopeuteen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
puhut!
Skitsofrenia on sairaus,aivojen kemiat menevät suomeksi sanottuna päin persettä,ja ihmisen henkinen tasapaino kärsii siitä.
Tunnen läheisesti skitsofreenikon joka toistakymmentä vuotta sitten tappoi ihmisen koska häntä ei saatu hoitoon ajoissa.Vapaana kulkee taas tuolla,ei ollut teon jälkeen kuin muutaman vuoden hoidossa.Nyt taas tuntuu olevan huonossa kunnossa,koska ei ota lääkkeitään.
Läheiset joutuvat pelkäämään koska ratkee taas muille vaarallisesti.
Jouduin elämään äidin sairauden varjostaman nuoruuden ja sen jälkeen aikuisena "katsomaan" hänen peräänsä, että lääkkeet tuli otettua jne. Puppua puhut, mutta sen myönnän , että ympäristön paineet lisäävät alttiutta sairastua ja sairastuneen stressinsietokyky on matala. Äidin tapauksessa ei ollut pelkoa väkivaltaisesta käytöksestä muita kohtaan pikemminkin mailmasta vetäytymistä. Kun toinen kuulee ääniä, mutisee ja vastailee itsekseen näille äänille, on siinäkin vitsit vähissä. Ei ole kontaktia läheisiin tai realiteetteihin. Lääkkeet auttavat, siksi tuota "lääkevahtimista" pidettiin.
välitä tuon aloittajan jutuista,on itse kertonut näillä palstoilla omasta pakkohoidostaan.Joten ymmärrät varmaan että nuo vuodatukset voi jättää omaan arvoonsa.
Muutenkin sen tarinat on välillä TODELLA outoja,ei oikeen luettavia.
Skitsofreniaa ei todellakaan tunneta "sairautena" ja lääkkeetkin sairauksiin on uutisointien mukaan vain oireiden taltuttamiseen tarkoitettuja. Se keskustelu joka tulee aivojen kemian epätasapainosta, niin kukaan ei esim. pysty osoittamaan näitä väitteitöä oikeiksi ja olemassaolevikasi. Minä lähtisin etsimään vastausta "sairauksiinne" järkiperäisistä selityksistä. Minkäs teet kun ihmiset uskovat mm. ufoihin ja jumalaan......
puhut asiaa. Se on todella näin.
Nimittäin aivojen kemiaan pystyy vaikuttamaan ajatuskilla ja tunteilla. Joka kerran kun ajattelee ajatuksen tai tuntee tunteen niin aivoissa ainenvaihdunta muuttuu, eri aineiden määrät joko kohoaa tai laskee ja ne voivat muuttaa kulkuratojaan jne.
Yksikään ihmislapsi ei synny valmiina vaan hänen psyykinen rakennelmasa kehityy kolmen ensimmäisen vuoden aikana vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kansssa, etenkin äidin. Tämä on aivan välttämätön prosessi.Sen jälkeen psyykinen rakennelma onkin aika pysyvä ja vakaa.
Se on TABU ettei puhuta vanhempien osallisuudesta lapsen psyyken kehityksessä, koska harva haluaa syyllistää vanhempiaan. Tarkoituksena psykoterapioissa onkin että henkilö itse selvittelee suhteensa vanhempiinsa, ja ottaa selvää niistä kuvioista missä hän syntyi ja kasvoi, kuinka ne vaikuttivat hänen henkiseen kehitykseensä. Tärkein kohta terapioissa on se hetki kun asiakas/potilas toteaa että hänen vanhemapnsa ovat olleet niin hyviä kuin huonojakin ja se heille annettakoon anteeksi, koska he tekivät vain parhaansa.Sen lisäksi potilas toteaa että se on hänen omilla harteillaan tehdä omasta elämästään mieleisensä, olla se hyvä äiti itselleen minkä haluaisi äidin olleen.Kuten huomaatte niin tähän tarvitaan ajatusten muutosta, asenteiden muutosta ja sen mukana automaattisesti tunteetkin muuttuvat, neutraaliseen suuntaan, ihminen alkaa tuntea olevansa tasapainossa.
Tässä Freud näkökannassa asiaa lähestytään siitä, että nuori aikuinen lapsi näkisi menneisyytensä ja lapsuutensa huonona, mutta todellisuudessa tilanne voikin olla täysin päinvastainen. Vanhemmat eivät ole tyytyväisi lapseensa ja siitä mikä tästä on tullut. Uskaltaisin väittää, että lähes poikkeuksetta nuoret aikuiset katsovat tulevaisuuteen ja menneiden kaiveleminen voi jopa jumiittaa paikoilleen ihmisen normaalin kehityksen. Mielenstäni ei ole myöskään tervettä lähteä rakentamaan tulevasuutta siltä pohjalta, että jokin ulkopuolinen moralisoi ja politisoi oikean ja väärän ja tapojen välimaastossa toisen tulevaisuuden suunnitelmia vaikkakin elämää eletään olemassa olevien sääntöjen raameissa. Kysessä siis nuoren aikuisen kohdalla vanhempien vaikeus sisäistää jälkikasvunsa itsenäistyminen.
Se jota kutsutaan aivojen kemian tasapanottomuudeksi, niin en edelleenkään usko siihen, että kyseessä olisi jokin kemiallinen ja konkreettinen muutos. Uskon pikemminkin siihen, että kyseessä on luontaiset vaistot ja vaistojen ohjaama käytös. Jos käytös on poikkeavaa, niin useasti sanomme, että ihminen on häiriintynyt ja näin varmastikkin on, mutta häiriötä ei tarvitse taltuttaa lääkkellä mikäli pystymme poistamaan häiriön lähteen.
että jos häiriintymisen syy on siinä etteivä vanhemmat ole suhtautuneet oikein lapseen/nuoreen niin poistetaan syy eli vanhemmat.
Lapsien kohdalla tämä siis voi tarkoittaa sitä, että päihdeongelmaisten vanhempien lapset voidaan vaikkapa huostaanottaa. Sinäänsä outo menettelytapa yhteiskunnalta, koska vanhempien päihdeongelma ei tule korjatuksi sillä, että lapsi huostaanotetaan, joten olisi siis loogisempaa korjata perheen todellinen ongelma, eli päihteet ja pitää lapsi luonnollisessa ympäristössään ja perhe yhdessä.
Nuorten aikuisten kohdalla erimielisyyksiä käsitelläänkin helposti siten, että nuori sairastuu. Joissakin skitsofreeniaa käsittelevissä kirjoituksissa olla kuvailtu tilannetta siten, että elämän muutostilanteessa elämä käy liian vaativaksi. Ositain jopa tunnustettu totuus on se, että läheiset alkavat syystä taikka toisesta hangoittelemaan vastaan ja puukoyttaman selkään ja ns. elämän muutostilanteistakin on jo voinut kulua vuosia. Esim. lakipalstalla oli hyvä esimerkki, jossa talkootyönä tehdystä remontista oli 5-vuotta jälkikäteen läheiset alkaneet vaatimaan maksua ja uhitelleen käräjöinnillä mikäli laskua ei makseta. Näissä tilanteissa tuleekin siis helpommaksi jälleen hankkiutua häiriön lähteestä eroon, eli käytännössä pitää vastaanhangoittelijat pois suoden nuorillekkin lakien suoma kotirauha.
että jos vanhemmat eivät suhtaudu lapsiinsa oikealla asenteella,vaan esim.rajoittavat jotenkin mutta eivat ole vaikkapa juoppoja,niin pitäisi olla mahdollisuus jollain lailla eliminoida vanhemmat?
Me emme voi yleistää kaikkia tilanteita vanhemmista johtuviksi, joskin mt-hoito pyrkii luomaan yksiselitteisiä ja ikäryhmään kohdistettuja kuvauksia nuoren aikuisen sairastumisesta sairauteen, joka ei ole mitattavissa taikka konkreettisesti todennettavissa.
Me emme siis tarvitse vanhempiamme taikka läheisiämme vastaan sen kummempia lakipykäliä taikka menettelymalleja, koska voimme koska tahansa soveltaa olemassaolevia sääntöjä mm. rikosperusteita mm. kunnianloukkausta ja kotirauhan häirintää vihamiehiämme kohtaan. Harvakseltaan vain hyvän terveyden omaava nuori haluaa sotia lähimmäisiään vastaan, jolloin puolueeton ja järki/älyperäinen diegnosointi ja menettelytapa pitäisikin löytyä ilman mukinoita sääntöjä tulkitsevalta viranomaiselta.
Meillä tulisi siis vastuullistaa ja vaatia parempaa kohtelua viranomaisilta.
mitä ajattelit ratkaisuksi.Mieluusti ilman pitkiä tarinoita.
Iso osa skitsofrenian sairauden kuvaukseen sopivista käyttäytymismalleista on arkipäiväistä elämää kuvaavaa käytöstä jota harjoittaa syystä taikka toisesta valtaosa, joten skitsofrenia on pikemminkin poliittisesti sairaus kuin terveysperusteisesti hoitoa vaativa sairaus.
Vanhan sanalaskun mukaan Saabismi on sairautta, mutta eihän mieltymys automerkkiin voi olla sairautta, enkä koskaan ole myöskään kuullut, että Saabismin vuoksi olisi ketään sairaalassa hoidettu.
Skitsofreenikoksi katsotulle ilmaista ja pätevää oikeusapua ja viranomaisilta ymmärystä, että kyse tässä ihmis-suhde sairaudessa on pikemnminkin riidasta kuin sairaudesta, joten asiaa pitäisi käsitellä pikemminkin oikeuspoliittisesti kuin terveysperusteisesti.
Vai lääkärikö kuvittelet olevasi? Skitsofreenikkojen aivoista kuule ihan kuvantamismenetelmillä voidaan osoittaa eroja ei skitsofreenikkoihin ja juuri tälle SAIRAUDELLE tyypillisiä muutoksia. Joten luepas jotakin muutakin kuin sosiaalipsykologian teoksia viime vuosituhannelta, niin saattaisit oppia jotakin.
kaveri joka on täällä kertonut omasta pakkohoidostaan,joten vähä siinä valossa noita juttuja kannattaa katsoa.Väärä lääkitys,tai ei lääkitystä ollenkaan.
näkyy olevan kuin joka keskustelussa. Täällä pyörii pari muutakin, joilla jokin hiertää, mutta saavatpahan ainakin keskustelua aikaieksi, toivottavasti kukaan vain ei ota todesta, että ei sitten synny vääriä luuloja ja pelkoja!
ei ole oikein inhimillistä alkaa painostamaan ketään, olipa sitten teve tai sairas yksilö. Koetetaan ymmärtää toisiamme niin pitkälle kuin mahdollista ja säilyttää malttimme.
Mikäli kuvausmenetelmällä pystyy erotamaan aivoista eroja, niin ihminen on sairas vasta sitten kun pääkoppa on kyuvattu ja sieltä ollaa nlöydetty ero terbeeseen pääkoppaan. Näppituntumalla arviointihan on suhteellista kuin auton nopeuden arvioiminen ilman mittaria taikka tutkaa = ei luotettavaa.
Keskusteluissa pyörii opiskelijoita, virheitä tehneitä lääkäreitä ja ihmisiä joilla ei ole mitään kontaktia mielenterveyden hoitoon. Puhutaan vain pakkohoidostani ja niistä nimettömistä eläkeläispsykiatreista ja lääkäreiden esittämistä perättömistä väitteistä tekosiani kohtaan ja niistä keinoista joilla vapaudenriistoa ei ole saatu oikeuden tutkittavaksi lain suomalla tavalla. Puhtaatko jauhot kaikilla oli pussissa?
Kyllä psykiatria tarvitsee vastavoiman ja löytykööt vastavoima vaikka niistä jotka psykitriaa ei nykymuodossaan hyväksy.
tuohon pääkopan kuvaamiseen että se antaa joka kerran eri kuvan. Nimittäin aineenvaihdunta aivoissa ja hermostossa vaihteelee koko ajan. Se ei ole pysyvä ja staattinen. Siihen nimittäin vaikuttaa jokainen ajatus ja jokainen tunne, siihen vaikuttaa myös kaikki muut ulkoiset ja sisäiset stimulaatiot, myös se mitä kyseessä oleva henkilö tekee jne jne.
Tiedemiehet pyrkivät nykyään löytämään pelkän fyysisen selityksen kaikelle tälle toiminalle. He haluaisivat konkreettisen selityksen jotta he voisivat käydä siihen syteemiin paremmin käsiksi.
Herää kysymys että ollaanko taas kovaa vauhtia menossa lobotomiaa kohti?
Jokin päivä sitten uutisoitiin myös siitä, että naiset pitävät mielenterveyttä muun terveyden kulmakivenä ja tässä asiassa kulje aivan samoilla linjoilla. Uskon myös siihen, että tunteet, ajattelutapa ja ihmisten kohtelu, käytännössä siis ulkoiset tekijät vaikuttavat mielenterveyrveyteen ja siten myös fyysiseen terveyteen. Tuolloin joudumme myös siihen totuuteen, että mikäli suvaitsemme läheistemme henkisen kaltoinkohtelun mm. kunnianloukkaukset, syrjinnän ja jatkuvat turhan nälvimiset ja nuhteet, samalla talttuttaen syntyneitä henkisiä oireita, niin olemme kyllä harhapoluilla terveydenhoitoa ajatellessa.
Vaikkakin voimme jonkin oireen näennäisesti taltuttaa lääkkeellä, niin ihminen voi edelleen huonosti ja aivan varmasti fyysinenkin terveys alkaa temppuilemaan lääkityksistä huolimatta. Meidän siis tulisikin siis saattaa nämä kaltoinkohtelijat tuomittavaksi ja esim. kunnianloukkaus asioissa rikosta pitäisi käsitellä aivan kuten fyyisistä pahointitelyä, koska loppujenlopuksi henkiset vammatkin kostautuvat fyysisinä vammoina.
Terapiat ovat harhapolulla siinä, jossa potilasta pyritään kohtelemaan niin tyhmänä, että auringonvalokin paistaa pään läpi. Toisaalta Freud mallinen hoito, jossa mielenterveyttä lähestytään siitä, että on ollut jokin ongelma jota puimalla taikka lääkitsemällä voisimme päästä parempaan, onkin todellisuudessa kansankilessä puhuttuna paskanvatvomista ja päihtymistä
Todellinen mielenterveys syntyy siitä, että kohtelemme ihmisiä kunnioittaen ja siitä, että jokainen voi luottaa oikeuden toteutumiseen niin kaltoinkohtelu tilanteiden jälkeen kuin sen jälkee nkun ihmisen vapaus ollaan mielestämme laittomasti riistetty psykiatrisessa sairaalassa.
Ehkä näinkin haluttaisiiin menetellä, mutta todellisuudessa riitoihin sen kummemmin perehtymättömät haluavat joko tapojensa taikka mielikuviensa pohjalta luoda visioita joissa uhri onkin rikollinen ja siksi jopa laittomat taikka paheksuttavat keinot ovat sallittuja. Monesti siis mielenterveydenhoitokin aiheuttaa itse enemmän oireita joita kykenee hoitamaan.
Ssyrimisestä ja syrjäytymisestä puhuaksemme, niin syrjintä on mielestä pahinta laatuaan vaikkakin ihminen voi syrjääntyä vaikkakin hyvän tahdon eleenä ottaisimme hänet porukoihin. Kyllä jokainen ihminen tuntee luissa ja ytismissä sen, että ollaanko hänestä oikeasti kiinostuneita vai onko kyseessä vain näennäinen syrjänninvastainen kannanotto. Mikäli näennäisesti haluaisimme hyvää ja ottaa ihmisen porukoihin, niin tämä ei ehkä edelleenkä ole kiinostunut meistä, eikä realisitista hyvinvointiä syystä taikka toisesta synny. Mielestäni kaikki ihmiset pitäisi ns." jättää omaan onnensa nojaan", koska mielestäni jokainen myös löytää luonnolliset keinot joillaa syntyy hyvinvointi.
Syntipukki eli sijaiskärsijä
Uutta ajattelua tarvitaan!
Tiedemiehen tulkinta rajoittuu liian helposti yleiseen, todennäköiseen, keskiarvoiseen, sillä siihenhän jokainen empiirinen tiede perustuu. Perustalla on kuitenkin vähän merkitystä, ellei sille pystytetä jotain, joka jättää tilaa poikkeukselliselle ja epätavalliselle.
Modernin psykologian tendenssi tulkita lähes kaikki ihmisen oman psyyken osaksi ei jätä juuri tilaa syntipukki-ilmiön ja vainoamisen kaltaisille poikkeustilanteille. Ja seurauksena on uhrin syyllistäminen, vainoajaa ei juuri tutkita. Tarvitsemme kenties radikaalia uudelleen ajattelua, jossa ei keskitytä liikaa syiden etsintään yksilökeskeisesti syntipukin tai vainotun kartalta ja sisimmästä, vaan muistetaan ennen kaikkea, että syntipukki tarvitsee usein enemmän tukea kuin tulkintaa. Omien ongelmien heijastaminen viattomaan syntipukkiin tai sijaiskärsijään voidaan nähdä jo kollektiivisessa alitajunnassa olevana arkkityyppisenä kuvana, joka pyrkii ilmenemään fyysisellä tasolla. Sekä syntipukkia syyllistävä yhteisö tai yksilö että syntipukki (yksilö tai vähemmistöryhmä) voi tulla tämän arkkityypin - kollektiivisen demonin - valtaamaksi. Tuon arkkityypin tai demonin 'riivaamana' syntipukki voi kokea, että hänen velvollisuutensa on jotenkin kantaa muidenkin taakat ja sovittaa heidänkin tekonsa.
Syntipukin vainon takana on usein vallanhaluinen ihminen tai ryhmä, jolla on yleensä myös aika tavalla vaistonvaraista oivallusta siitä, mikä saa ihmiset reagoimaan ja toimimaan.
Ihmisen kontrolli päättyy, kun ihminen joutuu massaliikkeeseen. Silloin arkkityypit alkavat toimia, kuten käy ihmisten elämässä heidän kohdatessaan tilanteita, joita ei voida käsitellä tutuilla tavoilla.
Joukon paine voi olla siinä määrin vahva, että uhri todella alkaa käyttäytyä täysin oman itsensä vastaisesti, itsetuhoisestikin. Hän voi omaksua huomaamattaan käytösmalleja, jotka ovat häneen kohdistettujen syytösten mukaisia, vaikka hän ei aiemmin olisi vastaavaan koskaan sortunut. Syytöksistä tulee tavallaan kuin itsensä toteuttaneita ennusteita. Mutta vastuu on vainoajan, sillä hänestä prosessi on liikkeelle lähtenyt, hänen energioitaan uhri ajautuu purkamaan.
Joukossa yksilöstä helposti tulee oman suggestioherkkyytensä uhri. Kun esimerkiksi esitetään kaikkien kannattama ehdotus, olemme kaikki sen puolella, vaikka ehdotus olisi moraaliton. Joukossa kukaan ei kanna vastuuta.
- Carl G. Jung -
Olemme joukko moraalittomia, kädettömiä ja aivottomia punapersepaviaaneja, jotka hyväksymme ja tunnustamme syntipukit, mutta koska emme kaikesta huolimatta ole valmiita noudattamaan olemassaolevia sääntöjä ja olemme vaikka valmiita leimaamaan sairaaksi ilman asian mukaista oikeutta yksilöitä, niin olemme myös siinämäärin itsetuhoisia, että sen lisäksi että uppoaa laiva, niin uppoaa myös matkustajat.
- dfg5 -
kuvantamismenetelmä ei ole aivojen aineenvaihduntaan pohjautuva? Totta kai kuva on aina erilainen, mutta sieltä näkyy poikkeamat joka tapauksessa. On olemassa vartailupohjaa, ei katsota vain, että nythän tämä on erilainen kuin viimeksi. Ei olla menossa taaksepäin, vaan eteenpäin. Ymmärretään, että aivot eivät ole erillään mielestä, mikä tuntuu olevat yllättävän sitkeässä ihmisten ajattelussa. Luullaan, että aivot toimivat täysin erillään, vaikka selkeääkin selkeämpää on, että näin ei asia ole. Ja, jos halutaan ajatella, että skitsofreniaan halutaan antaa käyttäytymisen tai sosiaalisten suhteiden kautta selitys, mistä luulette toiminnan tulevan? Aivoista vai ulkopuolelta?
Sosiaaliseen taikka käyttäytymiseen pohjautuva toiminnan käsitys ei ole yksinkertaisesti selvitettävissä oleva asia. Voimme toki syyttää yksilö huonoista sosiaalsista taidoista, koska suhteet muihin oivat huonot, mutta toisaalta meidän tulee myös kysyä, että onko esim. lähimmäisillä halua tulla toimeen. Kyse voikin siis olla syyttelevän osapuolen huonoista sosiaalisista taidoista. Tuolloin joudumme siis ulkopuolisiin tekijöihin.
Asian näin ollessa psykaitritkin pyrkivät näkemään asian positiivisesti siten, että se jota syrjitään, niin ei tätäkään voi oman onnensa nojaan jättää ja siksipä avo taikka suljettu hoito olisi perusteltua. Toisaalta ympäristö suhtautuu edelleen negatiivisemmin hoidettuun, joten loppujenlopuksi mielenterveyden hoidon piiriin joutunut syrjäytyy lopullisesti ja löytää itsensä yksin kotoa räkimässä kattoon, käyttämässä lääkkeitä ja päihteitä ja maalamassa mielenvikaisia maalauksiaan. Edelleen kyseessä on hoito, jolla pitäisi olla positiivisia vaikutuksia, mutta todellisuudesa psykiatria ajaa ihmiset edelleen syvemmälle ongelmiin.
tuosta kuvauksesta. Kuullostaa mielenkiintoiselta.
>Ja, jos halutaan ajatella, että skitsofreniaan halutaan antaa käyttäytymisen tai sosiaalisten suhteiden kautta selitys, mistä luulette toiminnan tulevan? Aivoista vai ulkopuolelta? < vastaus kysymyksessi on että molemmista. Sen perustelen näin: koska/jos psyykiset struktuurit kehittyvät vuorovaikutuksessa täytyy vastaavasti selitys sairaalle kehitykselle myös löytyä vuorovaikutuksesta.
http://www.tohtori.fi/terveysuutiset/faq.php3?uutiset=482
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/99-2000/appro/uneliaat/neuropsykologia.html
Noista näkee kuvantamismenetelmistä jotakin yleistä. Moneen paikkaan pääsee vain käyttäjätunnuksilla lukemaan tutkimustuloksia, mutta noi nyt on semmosia mihin pääsee muutkin kuin alalla työskentelevät.
Vielä viestiisi: tietenkin molemmista, halusin vain osoittaa, että ei voida puhua skitsofreniasta aivoista erillään, ajatuksella, että ei se ole sairaus, vain ihmissuhdetaitoihin liittyvä asia. Se on aikansa elänyt ajatus.
Miller, Alice (*****)
Alussa oli kasvatus. Kätketty julmuus ja väkivallan juuret.
Porvoo, WSOY, 1985. Alkup. 1980.
Tämä kirja saa niskakarvat pystyyn varsin monella. Monelle se saa kyyneleet silmiin. Tämä tunteita ja empatiaa korostava kirja on erinomaisesti kerrottu ja uraauurtava teos. Alice Miller on sveitsiläinen psykoanalyytikko, joka tietää mistä puhuu. Kirjassa käsitellään "vanhan ajan" kasvatusta eli "mustaa pedagogiikkaa", joka yhä vaikuttaa monin paikoin. Alice Miller kertoo kolmen ihmisen traagisen kohtalon, narkomaanin, Adolf Hitlerin ja lastenmurhaajan pureutuen syvälle heidän lapsuuteensa ja pyrkien analysoimaan syitä heidän käytökseensä. Tosin omasta mielestäni ei tarvitse olla edes psykoanalyytikko voidakseen vetää viivan heidän lapsuutensa ja heidän myöhemmän käytöksensä välille.
Tämä kirja avaa varmasti monen ihmisen silmät. Ainakin minun silmäni kirkastuivat sen luettuani. Kirja antaa lukijalle oivalluksia omasta elämästään ja yleisistä elämän totuuksista. Jos elämäsi tuntuu vaikealta, tai jos tunnet epämääräistä kaunaa vanhempiasi kohtaan, tämä kirja voi jopa pelastaa elämäsi! Mikäli olet epävarma siitä, voiko lasta kurittaa ja miten, tämä kirja antaa selkeän vastauksen!
Suosittelen kirjaa kaikille! Erityisesti kuitenkin ankarien tai epävarmojen vanhempien jälkeläisille.
Miller, Alice (***** )
Lahjakkaan lapsen tragedia - ja todellisen itseyden etsintä.
Porvoo, WSOY, 1984. Alkup. 1979.
Tämä on Alice Millerin esikoisteos, jossa hän erinomaisesti tuo esiin lapsen kärsimykset aikuisten maailmassa. Psykoanalyytikon pätevyydellä hän selvittää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat erilaisten narsististen häiriöiden syntyyn. Kirja sisältää jonkin verran ammattikieltä, mikä vaikeuttaa kirjan lukemista, mutta suurimmaksi osaksi kirja kuitenkin avautuu maallikollekin. Kirjan sisältö on niin vaikuttavaa, että tunnen ainakin oman elämäni muuttuneen kirjan luettuani. Kirja avaa oven menneisyyteen ja antaa lukijalle keinot käsitellä oman lapsuutensa traumoja.
Minulle kirja oli henkilökohtainen elämys, jota en soisi kenenkään jättävän väliin.
Suosittelen kirjaa kaikille! Erityisesti kuitenkin niille, jotka eivät halua tai pysty käsittelemään omaa lapsuuttaan tai ihannoivat sitä. Kirja auttaa myös ymmärtämään toisten ihmisten käyttäytymistä ja piilotajunnan toimintaa, joten se sopii erityisen hyvin kaikille ihmisten parissa työskenteleville.
hyvää asiaa. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka nuo molemmat on hyviä teoksia ja edelleen yhdessä psykologian suuntauksessa menneisiin tapahtumiin pureudutaan todella huolella (kaikissa suuntauksissa ne otetaan huomioon) on tutkimustieto karttunut teosten teon jälkeen. Aina kun otetaan vain yksi huomioinninkohde, tulee muistaa, että kokonaisuus ei ole kauhean laaja! Toisaalta taas ei ole olemassa teosta tai suuntausta, jossa kaikki voitaisiin ottaa huomioon. Parhaan kuvan asioista saa kun lukee tuollaisia hyviä teoksia vähän joka kantilta ja näkökulmista. Psykoanalyyttisen kirjallisuuden lisäksi kannattaa tutustua neuropsykologisiin teoksiin ja myös sosiaalipsykologiaan sekä kehityspsykologiaan!
Varsinkin kehityspsykologia sopii aivan kaikkien luettavaksi ensi alkuun.
Kun henkilö pitää sormea peräaukossaan "etteivät ajatukset valuisi pois" ja samaan aikaan nyppii toisella kädellä hiuksia päästään, koska "ne eivät kuulu hänelle", niin kyllä minä häntä ainakin jollain tapaa sairaana pidän.
hmm..tuo antamasi kirjavinkki kuullostaa mielenkiintoiselta!täytyypä lukea..
empä ole koskaan kuullut kuvailemasi käytöksestä.
Mutta eikös sinulla ole skitsofrenia?
Olen tavannut vvastaavanlaiseen ajatuksen juoksuun tällä palstalla aijemmin. Kekuskustelu naiheeni oli jokin muu asairaus ja tuolloin oletusarvona oli, että kärsin tästä itse. Ei, en ole skitsofreenikko.
ottaa isoratas hallin kattoon,ei ne muuten sua olisi pakkohoitoon vieneet.
Tuollaisen kadunmiehen logiikan takia ihmisiä pakkolääkitään syyttä! Psykiatria ja paskologia nuoleskelevat enemmistön mielipiteitä. Ei niiden "ammattilaisten" tulkinta ole paljon kommentoitavan viestin tulkintaa kummempaa.
Kylläpä liiallinen auktoriteettisuko tuntuukin vielä vaivaavan suomalaisia!
Viimeisessä lauseessa puhuttiin siis auktoritettiUSKOSTA.
Joskus käy näinkin... Eli sanahan oli siis auktoriteettiusko.
Mikäs siinä jos näin halutaan ajatella, mutta eipä paljoa paina kun ihmiset tapattavat itseään ja muita ja tatuoivat punaisia piruja olkapäilleen samalla kun minä porskuttelen elämää tasaiseen rauhalliseen tahtiin ilman ainuttakaan pilleriä taikka ylinopeus-sakkoa viidettä vuotta perätysten eläen samassa maailmassa muiden kanssa.
Olkoon asenteesi osoitus mielenterveystyön saavutuksista ja päämääristä.
Perhe ja lähiympäristö. Monissa teorioissa korostetaan lähiympäristöön tai perheeseen liittyviä syitä. Näitä voidaan ryhmitellä seuraavasti:
* Perusturvallisuuden pettäminen. Lapsi menettää varhaislapsuudessa hoitajansa ja tuntee itsensä hylätyksi. Minän kehitys hidastuu ja vaurioituu ja ongelmat alkavat vähitellen puhjeta nuoruusiässä.
* Äidin ylihuolehtivuus ja herkkyden puute. Äiti ei osaa huomioida lapsensa tarpeita, vaan toisaalta suojelee, toisaalta torjuu. Äidin suhtautuminen on epäjohdonmukaista ja ennustamatonta. Tällaiset piirteet hajoittavat lapsen persoonallisuutta.
* Vanhempien ristiriidat. Vanhempien välillä vallitsee avoin ristiriita, jossa kumpikin yrittää saada lapsen puolelleen. Lapsi joutuu sietämään jatkuvaa jännitettä, eikä sitä kestä. Vanhempien roolit voivat myös olla siinä määrin vinoja, että ne ehkäisevät luonnollista samaistumista. Äiti voi olla hallitseva ja isä vetäytyvä.
* Kaksoissidos. Lapsen ja vanhempien välinen kommunikaatio on vääristynyttä, epäjohdonmukaista ja ristiriitaista. Yhtenä hetkenä lasta torjutaan, toisena hellitään. Lisäksi vuorovaikutus voi olla ristiriitaista myös siten, että kielelliset ja emotionaaliset viestit eivät ole samansuuntaisia. Vanhempi voi väittää rakastavansa lasta, mutta äänen sävy ja ilmeet osoittavat muuta.
* Sosiaalinen oppiminen. Perheen tapa antaa lapselle palautetta on vinoutunut. Lasta kannustetaan asioista, jotka ovat outoja ja poikkeavia ja normaaliin käyttätymiseen ei kiinitetä huomiota. Lapsi oppii vähitellen käyttäytymään poikkeavasti. Lapsen jättämistä yksin voidaan perustella sillä, että hänestä kasvatetaan itsenäisesti toimeen tulevaa. Seurauksena voi olla vetäytymistä ja myöhemmin paranoidisuuden ilmenemistä.
* Uhriksi joutuminen. Monien ongelmiensa keskellä perhe tarvitsee syntipukin, johon kohdistaa sisäiset paineensa. Aivan kuten eläinten keskuudessa heikoin yksilö joutuu kantamaan muiden ongelmia tai syyllisyyttä.
Oma huomautus tähän perään: juuri tuo kaksoisisdos tyylinen kommunikointi on hyvin yleistä monissa pereheissä, niissäkin missä ei ole todettu skitsofreniaa. Ehkäpä rajatilapotilaat ja muutkin saavat vaurioita juuri tuon kaksoisisde-komminikation vaikutuksesta.
sen että samassa perheessä on useita lapsia,vaikkapa viisi,kaikkia kohdellaan samoin,kasvatus on kaikille sama ,niin yksi lapsista sairastuu skitsofreniaan mutta toiset ovat täysin terveitä.Eiköhän sinun väittämäsi perusteella joko kaikki olisi sairaita,tai terveitä.
Perheen sisällä voi tapahtua syrjintää ja varmasti lapsilla on kodin ulkoinen maailma kaikilla erinlainen, joten ympäristön vaikutus jää edelleen poikkeaavaksi. Kysehän oli pitkälti ihmis-suhde sairaudesta, joten näiltä osin skitsofrenia ei ole mielestäni sairaus siinä jossa olemme tottuneet sairauksia käsitelemään.
Edeltävään viestiin vastatakseni, niin kaikissa paitsi yhdessä kohdassa mainittiin lapset. Kysehän sairauden tunnuskuvassa oli nuoresta aikuisesta. Voimme toki saada ihmis-sude sairauden aikaiseksi kotoa poismuuttaneenkin kohdalla ja perheen välille, mutta näissäkin asioissa on kyse itsenäistymisestä. Mikäli kannanotto sairaudesta edelleen tulee vanhemmilta, niin melko varmasti ainakin osa väitteistä sairauden perusteina ovat tekaistuja taikka luuloja taikka kiusatoimenpiteitä.
eivät ole samanlaisia. Heillä on surin osa geeneistä erilasia, usein sisarukset ovat yhtä erilaisia kuin serkukset tai kaukaiset sukulaiset. Jokaisen lapsen mahdollisuudet ovat erilaiset monista eri syistä.
Sisarusket syntyvät eri aikoina, ei yhtä aikaa, he eivät ole aina paikalla yhtä aikaa, he tulkitsevat eri näkökohdista vanhempiensa käytöstä, koskaan ei voi, eikä pitäisikään pyrkiä kasvattamaan lapsiaan saman mallin mukaan. Hyvä kasvatus perustuu siihen että lapsen omia tarpeita otetaan huomioon niin pitkälle kuin mahdollista, hänen erikosipiirteensä pitäisis saada kukoistaa, häntä olsi tuettava kehityymään itsenäiseksi, vahvaksi yksilöksi joka tulee seisomaan vahvasti omilla jaloillaan ja toteuttamaan omaa elämäänsä ja tarpeitaan.
Skitsofrenia näyttää olevan psykososiaalinen ongelma. useimmat sairastuu juuri kun heidän olisi aika itsenäistyä ja muuttaa asumaan omilleen.
Tarkasteltaessa skitsofreniaa psykodynaamisesta näkökulmasta, kyseessä on varhainen, ensimmäisen elinvuoden häiriö. Se alkaa kehittyä ensimmäisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen aikana (noin 4 kuukauden iästä lähtien). Usein se puhkeaa toisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen haasteiden tullessa ajankohtaisiksi nuoruusiässä (12-24 ikävuosina).
Keskeinen ratkaisematon konflikti skitsofrenian synnyssä on niin sanottu lojaliteettikonflikti eli itsensä haltuunottokonflikti. Häiriön varhaisuudesta johtuen psyykkiset rakenteet ja toiminnot ovat häiriintyneet, ja varhaiset realiteettia vääristävät suojakeinot ovat käytössä. Skitsofrenian monimuotoisuuden ja potilaiden suuren keskinäisen erilaisuuden ilmentyminen riippuvat siitä, mitkä alueet ovat jääneet ilman lojaliteettisidoksia.
Lainaan kirjoituksen Mielenterveyslehdestä:
>Skitsofrenia häiriintynyttä vuorovaikutusta
On sanottu, että tarvitaan kolmen sukupolven problematiikka synnyttämään skitsofrenia. Kun tietyntyyppiset vaikeudet on ratkaistu eri sukupolvissa tietyllä tavalla, kolmannessa sukupolvessa joku joutuu niin vaikeaan vuorovaikutukselliseen tilanteeseen, että joutuu ratkaisemaan tilanteen käyttäytymään psykoottisesti. Syntyykö skitsofrenia sukupolvien häiriintyneestä vuorovaikutuksesta?
- Tällaiseen on uskottu joskus. Jos nyt lähdetään tutkimaan psykoottisten nuorten aikuisten perheitä taaksepäin, todistusvoimaa voi löytyä. Tällaiset tutkimukset ovat vaikeita, koska elämä itsessään on vaikeaa, Ihmisillä on monenlaisia ongelmia, joita he ratkovat eri tavoin, parhaan kykynsä mukaan. Mutta löytyisikö sukupolviselvityksistä jotakin tiettyjä ominaisuuksia, joilla skitsofrenian puhkeamista voitaisiin perustella, en oikein usko.
Voi tietysti ajatella, että tietty käyttäytymismalli siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta niinhän moni muukin asia siirtyy.
Helena Lounavaara-Rintalan mukaan joku nuori lääkäri sanoi kerran, että skitsofrenia on yhtä periytyvä kuin lääkärin ammatti. Suvuittain löytyy yhtä paljon lääkäreitä kuin skitsofreniaan sairastuneita. Silti kukaan ei usko lääkäriyden periytyvän biologisesti, sen sijaan skitsofrenian uskotaan periytyvän. Jotkut sanovat myös, että jos skitsofrenia periytyisi biologisesti, se geeni olisi jo löytynyt. Silti sitä etsitään uskomattoman innokkaasti.
- Siis mikä on lopputulos. Totta varmasti, että kaikkea vuorovaikutusta voidaan pitää erilaisena oireiluna. Mutta missä kulkee oireen ja häiriön raja. Todennäköisesti käytännössä, elämän arjessa, kussakin perheessä eri kohdissa.
Ja kun Helena Lounavaara-Rintala sanoi, pitkäaikaisissa ihmissuhteissa mikään yksittäinen teko tai hetki ei ratkaise suuntaan eikä toiseen. Aina on korjaamisen mahdollisuus, joskin aina voi myös pilata jotakin hyvää.
>Perheen sisällä voi tapahtua syrjintää ja varmasti lapsilla on kodin ulkoinen maailma kaikilla erinlainen, joten ympäristön vaikutus jää edelleen poikkeaavaksi.<
Se on juuri tuo seikka kun on todettu usein skitsofreeneillä oleelliseksi, kodin sisäinen ilmapiiri poikeea hyvin paljon kodin ulkoisesta ilmapiiristä. Siksi moni skitsofreniaa poteva viihtyy paremmin vanhempinensa luona kotonaan, eikä oireile yhtä paljon kuin jos hän joutuu oleskelelmaan kodin ulkopuolella.
>Kysehän oli pitkälti ihmis-suhde sairaudesta, joten näiltä osin skitsofrenia ei ole mielestäni sairaus siinä jossa olemme tottuneet sairauksia käsitelemään.<
Olen aivan samaa mieltä. Ja näyttää siltä että tämä kanta on yleisesti hyväksytty niin psykologien kuin psykoanalyytikkojen puolelta.
>Edeltävään viestiin vastatakseni, niin kaikissa paitsi yhdessä kohdassa mainittiin lapset. Kysehän sairauden tunnuskuvassa oli nuoresta aikuisesta.<
Viittaan toiseen aikaisempaan viestiini: Skitsofrenia näyttää olevan psykososiaalinen ongelma. useimmat sairastuu juuri kun heidän olisi aika itsenäistyä ja muuttaa asumaan omilleen. Tarkasteltaessa skitsofreniaa psykodynaamisesta näkökulmasta, kyseessä on varhainen, ensimmäisen elinvuoden häiriö. Se alkaa kehittyä ensimmäisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen aikana (noin 4 kuukauden iästä lähtien). Usein se puhkeaa toisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen haasteiden tullessa ajankohtaisiksi nuoruusiässä (12-24 ikävuosina).
>Voimme toki saada ihmis-sude sairauden aikaiseksi kotoa poismuuttaneenkin kohdalla ja perheen välille, mutta näissäkin asioissa on kyse itsenäistymisestä.<
Viittaan taas edelliseen viestiini:Skitsofrenia näyttää olevan psykososiaalinen ongelma. useimmat sairastuu juuri kun heidän olisi aika itsenäistyä ja muuttaa asumaan omilleen. Keskeinen ratkaisematon konflikti skitsofrenian synnyssä on niin sanottu lojaliteettikonflikti eli itsensä haltuunottokonflikti. Häiriön varhaisuudesta johtuen psyykkiset rakenteet ja toiminnot ovat häiriintyneet, ja varhaiset realiteettia vääristävät suojakeinot ovat käytössä. Skitsofrenian monimuotoisuuden ja potilaiden suuren keskinäisen erilaisuuden ilmentyminen riippuvat siitä, mitkä alueet ovat jääneet ilman lojaliteettisidoksia.
>Mikäli kannanotto sairaudesta edelleen tulee vanhemmilta, niin melko varmasti ainakin osa väitteistä sairauden perusteina ovat tekaistuja taikka luuloja taikka kiusatoimenpiteitä.<
Tähän pyytäisin hieman lisää selvitystä ennenkun vastaan. En tiedä ymmärränkö oikein?
>Mikäli kannanotto sairaudesta edelleen tulee vanhemmilta, niin melko varmasti ainakin osa väitteistä sairauden perusteina ovat tekaistuja taikka luuloja taikka kiusatoimenpiteitä.<
Tähän pyytäisin hieman lisää selvitystä ennenkun vastaan. En tiedä ymmärränkö oikein?
Ilmiannoista ei aina tiedä mikä pitää paikkansa ja mikä ei ja sitten kun lähdemme esim. tarkkailukäytöntöön, niin esim. tarkailulähetteen tekevä lääkäri ei ota selvää mm. työelämää koskevista faktoista, joita on saatavilla mm. työvoimatoimistosta ja verottajalta, yleisesti siis muila viranomaisilta. Tuollon voi tarkkailulähete tulla tehtyä perusteetta ja pienikin virhe ele tarkkaliussa lisätään siihen luulotietoon joka on ehkä peräisin vanhemmilta ja tuolloin kokonaiskuva "sairaudesta" taikka oireista on huomattavasti liioteltu ja pakkohoidon perusteissa lukee jota kuinkin Riitta Väisäsen sanoin, että "Maria Drokila oli Speden kosto" = pakkohoidon kriteerit ei täyty.
on erittäin ammattitaitoa kysyvää.Yritän uskoa ja luottaa että kyseisen lausunnon kirjoittava lääkäri osaa työnsä ja tehtävänsä hyvin ja nåin ollen toivon että vanhmepien kertomus ei paina kovin paljon päätöksessä. Pätevä lääkäri ei niele kaikkea sellaisenaan mitä hän saa kuulla vaan tekee omat johtopäätöksensä siitä.
Sen sijaan uskon että jatkohoidssa vanhempien osuus on painava mutta välttämättömyys.
Alle 25-vuotias katsotaan yleisesti lainsäädännössä nuoreksi ja ymmärrän toki, että vanehemmat haluavat puuttua vielä yli 15-vuotiaan (rikosvastuu ikä) ja yli 18-vuotiaankin (täysi-ikäisyys) tekemisiin, mutta näiltäkin osin puuttumiset laittomia ja siten perättömän tiedon levittäminen pikemminkin kunnianloukkaukseen sopivan rikosnimekkeen alainen asia kuin lain suoman mahdollisuuden alainen. Kaikki puuttumiset yli 25-vuotiaan ja omassa taluodessa asuvan tekemisiin pitäisi kieltää. Kyllähän muutkin säännökset mm. terveystietojen salaisuus jne.. vaatii sen, ettei kolmas osapuoli pääse manipuloimaan tilannetta.
Todellisuudessa tarkkailuun lähetetään jopa ilman perusteltua kannanpottoa siitä, että täyttyykö pakkohoidon perusteet ja pakkohoitoja todellisuudessa tehtaillaan oikeusprosessin pelossa.
aikaisemmin tästä kirjoittamaan, mutta sanonpahan nyt sitten muutaman sanan.
Se on melkein sääntö eikä poikkeus että skitsofreniapotilaan vanhemmat alkavat manipuloimaan hoitoa ja henkilökuntaa, vaikka he itse ovat tuoneet lapsensa lääkärille.
Akuuttivaiheessa ja tarkkaiulun aikana yleensä vanhemmat suljetaan pois sairaalasta. Sen jälkeen kun tilanne on rauhoittunut ja potilaan sairaus kartoitettu pyydetään vanhemat mukaan .Hyvin yleistä on että vanhemmat alkavat oikeusprosessin hoitohenkiökuntaa vastaan. Vanhemmat odottavat ikkänkuin lääkärin heilauttavan taikasauvaa ja potilas on terve ja valmis palaamaan takaisin kotiin. He valittavat joko liiallisesta lääkityksestä tai liian vähästä, he valittavat ettei ole annettu tarpeeksi hoitoa tai sitä on liikaa, tai se on vääränlaista jne valtataistelu on täydessä käynnissä.
Skitsofrenia otilaan vanhemmat eivät yleensä halua osallistua hoitotiimiin. Jos he eivät siihen halua osallistua heidät suljetaan hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle.
Vanhemmat eivät tässä vaiheessa toivo muuta kuin saada lapsensa takaisin kotiin.Jos hän on alaikäinen hän palaakin pian kotiin, mutta jos hän asuu omassa asunnossa vanhemmat sattaa hyvin usein tulla riesaksi aikuiselle lapselleen, ja uudelleen sairastumisen vaara on suuri.
Sairaalan olisi järjestettävä potilaalle tukihenkilö jonka tehtävänä on huolehtia potilaan itegriteetistä ja hänen oikeuksistaan, samalla kun hän toimii turvana ja tukena.
Sinä puhut yksipuolisesti skitsofreniasta ja minullahan ei ole käytännön näppituntumaa skitsofreenikon hoitoon, joten en näiltä osin pysty käymään asiantuntevaa keskustelua. Siinä olen toki samaa mieltä, että kotoa poismuuttaneen "potilaan" kohdalla sairaalan ja lääkäreiden tulisi palvella yksipuolisesti potilaaksi katsottua jopa niissä vaatimuksissa joissa vanhempien läsnäoloa ei sallita. Potilaan perusoikeuksien ylläpitoon kohdistuvat toimenpiteet ovat varmasti vaikeita, koska
omalla kokemuksella tiedän miten lääkäreiden ammattitaito painottuu vain niihin toimenpiteisiin ja tekaistuihin perusteisiin joilla perusoikeuksia voidaan rajoittaa.
Kokemuksesta voin kertoa tilanteesta, jossa isälläni alkoi isopyörä vippaamaan ja siksipä tämä usuutti nimetöntä eläkeläispsykiatria käyttäen terveyskeskuksen niskaani. Sairaalassaolo aikana isäni mm. varasti autoni "hyvää tarkoittavilla" päämäärillään. Tämän vuoksi olen joutunut mm. estämään isäni pääsyn asuntooni ottamalla häneltä vara-aveimet pois, jotka nämäkin annoin säilytettäväksi vain siksi, että jos jättäisin avaimeni sisälle ja ettei minun tarvitsisi maksaa talkkarille ovien avaamisesta. Asunhan muutoinkin vaarallisen lähellä isääni.
Näiden vanhempien kohdalla jotka hoitoa vaatii taikka kritisoi, niin eikös se ole jo riittävä peruste kyseenalaistaa vanhempien mielenterveys. Olisihan se lapsen etu jos sairastelevat taikka oireita aiheuttavat vanhemmat saisivat riittävää hoitoa ja että lapsen terve ja turvallinen kasvu taattaisiin vaikkapa huostaanotolla.
>Sinä puhut yksipuolisesti skitsofreniasta ja minullahan ei ole käytännön näppituntumaa skitsofreenikon hoitoon, joten en näiltä osin pysty käymään asiantuntevaa keskustelua.<
Ei aihetta vähätellä omia tietoja ja kokemuksia. Kukapas tässä nyt olis kaikkitietävä...pahoittelen jos en pysty muuhun kuin yksipuolisuuteen asiaa käsitelessäni.
Lääkärin asema on ikäänkuin 'istua kahdella tuolilla yhtä aikaa'. Hänellä on valtaa mutta hyvin paljon myös vastuuta.Uskoisin että moni lääkäri olisi valmis päästä eroon näistä paperihommista, lakipykälien lukemisesta ja huolto-ja oikeusasioiden hoidosta jos se vaan olisi mahdollista, ja keskittyä pelkkään hoitoon.
Ikävää kuulla että isäsi päsi manipuloimaan sinua ja omaisuuttasi ja oikeuksiasi. Jos on kyseessä kovin nuori laspi niin silloin otetaan yleensä sosiaaliviranomaiset mukaan ja tehdään selvitys siitä, olisiko parempi ottaa hoitovastuu vanhemmilta pois. Vanhemman lapsen kohdalla tilanne onkin toinen. Siksi olisi hyvä jos mieleterveyslaissa olisi pykälä mikä takaisi 'aikuiselle lapselle' vastuuhenkilön. Toivottavsti tuohon asiaan saataisiin tasa-arvoisempi laki, missä lapsi, tai aikuinen lapsi on tasa-arvoinen vanhempiensa kanssa. Nyt tuota lakia voi käyttää vanhmepien eduksi.
On vieläkin jonkinlainen tabu ettei keskustella vanhempien vaikutuksesta laspsiinsa, vaikka psykologia perustuu vanhempien ja lapsen vurovaiktukselle. Käyttäydytään ikäänkuin että jos vaietaan niin ongelmaa ei ole lainkaan.
>Näiden vanhempien kohdalla jotka hoitoa vaatii taikka kritisoi, niin eikös se ole jo riittävä peruste kyseenalaistaa vanhempien mielenterveys. Olisihan se lapsen etu jos sairastelevat taikka oireita aiheuttavat vanhemmat saisivat riittävää hoitoa ja että lapsen terve ja turvallinen kasvu taattaisiin vaikkapa huostaanotolla.<
Olet aivan oikeassa että lapsen terveys ja turvallisuus on ensisijalla. Se on sama laki mikä koskee lapsipotilaan huostaanottoa mikä koskee myös vanhempia. Lääkärillä täytyy olla tarpeeksi syitä voidakseen lain turvin saada vanhemmat hoitoon.
Erottelet lapsen ja aikuisen lapsen, mutta siltikin haluaisit aikuiselle lapselle ns. vastuuhenkilön. Aikuinen on aikuinen mielestäni sitä riippumatta, että onko hänen vanhempansa elossa taikka ei. Tuolloin aikuisia pitäisi kohdella aikuisena varsinkin kun täysi-ikäisyys täyttyy. Ihminen on siis ensisijaisesti itsestään vastuullinen ja mikäli ei toimistaan suoriudu, niin mm. sosiaalihuollolla on mahdollisuus puuttua tämän olemassaoloon. Tuolloinhan ihmisien pitää olla sosiaaliviranomaisten listoilla ja mikäli ihmisen asiat ovat niin hyvin, ettei mm. nosta toimeentulotukea, niin ei hänen eloonsakaan voida puuttua sen kummemmin kuin Jorma Ollilankaan.
Laki määrittelee aikuisten kohdalla mm. holhoaamisen ja uskotun miehen edunvalvojana. Esim. holhoaaminen on ääripään toimenpide ja tulee kyseeseen esim. rajusti kehitysvammaisen kohdalla.
Se jota tulee aikuisten lapsien ja vanhempien suhteeseen, niin kyseessä useimiten poliittiset ja eri aikakausien väliset näkemys- ja tapaerot. Mikäli aikuinen lapsi mm. alistetaan hoitoon vanhempien tahdosta lähes laittomilla keinoilla, niin aikuinen lapsi ei tarvitse vastuuhenkilöä vaan aikuinen lapsi tarvitsee lakimiehen, joka osaa laittomuudet kertoa lakipykälinä oikeudessa. Nykymuodossaanhan jopa pakkohoitojen oikeuteen saattamisessa tapahtuu oikeusavustajien toimesta luistamista ja välinpitämättömyyttä.
Useimmiten aikuiset lapset hakevat edunvalvojan asemaa vanhemmistaan. Esim. isäni ei suorituisi yksin mm. sen vuoksi, ettei osaa tehdä ruokaa. Minulla on päinvastoin työkokemusta ja koulutusta kodinhoitoon ja ruuanlaittoon sen lisäksi, ettei minusta ole löydetty mitään sairautta edes hiuksista varpaisiin ulottuvassa magneettikuvassa ja äö:ni on n. 150 = n. komanneksen tavanomaista korkeampi.
Se jota tulee lääkäreiden haluttomuuteen tulkita mm. mielenterveyslakia, niin tämähän näkyy jopa siinä, että lääkärit mielummin hoitavat kuin jättävät hoitamatta. Samalla nämä suojatyöpaikkalaiset eivät tunne taikka tunnusta niitä ongelmia joita mm. työelämässä tulee lääkäreiden toimenpiteiden seurauksena. Koko maailmahan ei pyöri sosialistisen valtiovallan ympärillä vaikkakkin näin lesbovallan aikana haluttaisiin mieltää.
Aivojen kemiallinen häiriö pitkälti.
Kun yöllä ei pysty nukkumaan kunnolla tulevat unet päivisin esille valveunina. Kun unennäkö yöllä nukkuessa saadaan toimimaan, niin päiväunetkin katoavat. Runsas liikkuminen/hikoilu valveilla olo aikana auttaa.
Lisäksi useat diagnoosin saaneet polttavat tupakkaa. Onko kukaan tutkinut onko tupakkatuotteet aivan puhtaita esim. homeista? Jotku homeet aiheuttavat myös hallusinaatioita.
Kukaan ei kykene osoitamaan aivojen kemiallisata häiriötä ilman mittaus taikka tutkimustulosta. En ole koskaan kuullut myöskään, että fyysisesti terve taikka päihteetön kokisi hallusinaatioita. Tietenkin hermojen ollessa äärettömän kireällä voimme sanoa jotakin täysin päätöntä ellei sitten leikillämme muutoin leikillämme. Mielestäni on myös toden-näköisempää, että ostamassasi sämpylässä on enemmän hometta kuin tupakassa. Tupakkatuotteet ovat pakattu lähes vesitiiviisti. Tupakka sisältää kuulopuheiden mukaan vähäisen määrän hasikseen viittaavia ainesosia. Käytännössä siis ihminen joka on käyttänyt hassista lähiaikoina, niin voikin saadan ns. jälkihöyryt polttaessaan tupakan taikka juodessaan oluen. Tupakka itsessään ei aiheuta hallusinaatioita.
tupakka juttuun sen kummemmin. Mutta haluaisin sanoa että unettomuus aiheuttaa hallusinaatioita. Kolmea vuorokautta kauempaa ei voi olla valveilla etteikö ala hallusinoida.
Siksi on erittäin tärkeää että potilaat saavat tarpeeksi yöunta, ja sen puoleen terveetkin.
Miksi sitten puutut toisten hallusinointiin jos ei kerta tupakointi kiinosta? Minun puolesta vaikkapa saavat onanoida kunhan eivät tee sitä aivan lähettyvilläni.
tupakasta mitään joten miksi kommentoisin?
Anteeksi vaan ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltä, todeta vaan.
Minunkin puolesta saa.