Syksyyn mennessä tai jouluun mennessä tai ensi keväänä.
Pitäisi vaan jotenkin selvitä kesäkuusta ja kesästä.
Pitäisi vaan jotenkin selvitä kesäkuusta ja kesästä.
Kyllä minä sinut unohdan
Anonyymi
2480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä en unohda sua/häntä. Päälimmäisenä mielessä joka päivä.
Niinhän sitä täällä hoetaan. Mutta jokainen unohtaa joskus, kun toista ei näe ja tajuaa, että vastakaikua ei tule.
Ei unohda.
Muistan yhden ihmisen, johon olin joskus niiiin ihastunut. Kun pitkän ajan kuluttua näin hänen kuvansa linkedissa, ei tuntunut enää missään. Oletan että jokainen tunne haalistuu, jos yhteyttä ei ole. Eikö se mene vähän pakkomielteen puolelle, jos ei haalistu?
En minä sua unohda, enkä jätä pois.
Häntä niin et, minut on ilmeisen helppo unohtaa.
Mitennii kesästä ja kesäkuusta??
Koska nyt on jo kesäkuu ja olo ei ole mitenkään kiitettävä nyt.
Mikäs olossa on? Onks sairauksia, vai henkisii
Onko paha olo välttämättä sairaus? Siitä voi olla montaa mieltä. Itse näkisin, että tunteet, huonotkin, kuuluu elämään eikä kaikkea pidä diagnisoida.
Huonoistakin tunteista pääsee eroon,
aika parantaa haavat. Paitsi ei mulla, olen niin rakastunut yhteen naiseen.
en tiedä miten pääsen siit yli💕
Ehkä sinun kannattaa puhua siitä sen naisen kanssa. Minä en jaksa ottaa siihen kantaa. Oma rakkaus nyt päälimmäisenä aiheuttaa surua.
Hyvin se menee kulta, nopeammin kuin huomaatkaan.
Älä kutsu minua enää kullaksi. Se loppui nyt. En ole enää kenenkään kulta. En jää elämään utopistiseen palstasuhteeseen, jos oikeasti kaikki päättyy.
Okei kulta. En kutsu kulta.
En ymmärrä tyttöjä ollenkaan. Tiedoksi naiselle. Mutta niin sen tietysti kuuluukin olla koska aion olla vain kanssasi. Ei muita tyttöjä tarvitsekaan ymmärtää.
Olisitkin hän, koska tykkään tavastasi kirjoittaa. Mutta en ole tuo tyttösi :(
Toivottavasti kadut ja kärsit loppuun saakka ja vielä viime henkäystä vetäessäsi näet minun viattomat kasvoni edessäsi.
Kuoleman jälkeen tuonpuoleisessa vaellat jatkaen minun etsintääni epätoivoisena ja lohduttomana muistona siitä onnesta jota kerran sinussa herätin ja jonka kuitenkin itsekkäästi petit.
Kunnes heräät uuteen elämään rinnassasi selittämätön levottomuuden polte joka ajaa elämäsi yksinäisyyden sysisyvään kuiluun kerta toisensa jälkeen.
Ennenkun opit.
Tämä erittäin hmmm tervemielinen kirjoitus ei liity minuun mitenkään.
Hautakivi on edelleen kallellaan... noitaakka
Huh, ompa synkän kylmäävän katkeraa tekstiä jollain. Siis todella mustaa.
Katkeruutta.
Pimeys on aina läsnä.
Tässä elämässä, tuossa elämässä..
Menneessä ja tulevassa.
Yksinäiselle se on ainoa, joka on läsnä.
Miksi tuonkin pitäisi olla mies. Luuletko että naiset ei kärsi mt häiriöistä kuten miehetkin. Itseasiassa kärsii enemmän. En ole hän, mutta olen kyllästynyt sinuun.