Samalla tavalla kuin minäkin. Enemmänkin mietin voiko se olla miehen tuntemaa kun itse olen nainen. Kun on näitä yhteyksiä olemassa niin voiko olla sellainen yhteys että tuntee toisen tunteita ja ajatuksia pidemmänkin matkan päästä ja vaikka ei tuntisi ollenkaan? En ole s, n tai m nainen.
Tunteekohan joku ihminen
Anonyymi
491148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
On mahdollista jos olette kaksoisliekkejä. Silloin tosin vetäisitte enemmän toisianne puoleenne. Ehkä vielä kohtaattekin jossain, jos tuollainen yhteys kerran on. Olen J. En kaipaa enää ketään, kun minuakaan ei kaiveta.
No mistä sen tietää voiko olla joku kaksoisliekki? En ole N nainen tiedoksesi vaan.
En väittänytkään että olet N nainen. Osaan kyllä lukea. Johan kerroin ettei minua täällä kaipaile kukaan, ja kaikkein vähiten varmaan N nainen. Kaksoisliekin ehkä tunnistaa siinä kohtaamisvaiheessa. Miten teidän katseet liimautuu toisiinsa ja maailma katoaa ympäriltä. On vain te kaksi siinä hetkessä ja se tuntuu kummalliselta. Tosin, näin luulin itselleni käyneen vuosi sitten... Kai siitä voi erehtyäkin. J-äijä
Missä kohtasit vuosi sitten tämän naisen?
Minä kohtasin erään mukavan miehen reilu vuosi sitten.
Kohtaamisia tulee ja kohtaamisia menee. Eihän sitä tiedä mikä liekki se kohdattu on jos siinä on yhtään ylimääräistä häiriötekijää.
Yksi oli liehuva liekinvarsi ja toinen oli umpiluuta. Minä oli tulehen tuijottaja, jolle tuli niin tukalasti kuuma. Liekö muunneltu sanoitus todenmukaisempi jo näin nykypäivänä?
No joskus on tuntunut siltä, muttei enää. Ehkäpä sitä vaan kuvittelee.
No en menis ihan kuvitteluksikaan sanomaan, on toisenlaisia kokemuksia ja ne kesti oikeastaan koko sen suhteen ajan, kaikki ne vuodet. Mutta oli tosiaan niin, että aina välillä tunsi outoa ahdistusta, huolta ja kun laitteli toiselle viestiä tai soitti, niin yleensä jokin asia oli mennyt silloin vituralleen tai suretti. Se oli vähän outoa, mutta en valita.
Ja mitä kaksoisliekkeihin tulee, niin uskon niihin just sen verran että mulla on aikanaan ollut sytkäri josta tuli kaksoisliekki 😂
Heh, sytkäri. x)
Joo, itelläkin on välillä ollut jännä olo ikään kuin tuntisi toisen olotilaa matkojen päästä. Mutta oon aatellut, että olen vaan sattumalta osunut välillä oikeaankin olon suhteen.
Välillä vainuan ikäviä asioita ja varoitan niistä, että olkaa valppaina ja varovaisia mitä teettekin ja välillä on ollut sitten tapahtumiakin, että on ollu hilkulla sattua.
Ja olen joskus yöllä herännyt siihen, että mulla on kylmä. Ihan tärisen ja sitten oon kuullut jonkun päivien päästä, että joku tuttu tai sukulainen on kuollut silloin tai aamusta.
Joo, kyllä mä uskon siihen, että ihmisellä on muitakin aisteja kuin ne tutuimmat, niitä ei ehkä vaan enää osata kuunnella kunnolla.
Voi olla joo. Voi kun vielä kuulis ihmisten rehelliset ajatukset läpi valehtelevien sanojen. Ois kiva. :D
Nooh, eläs nyt sentään ala ihmistä jumalaksi korottamaan, joku raja toiveillakin 😁
Tai ne mitä jätetään sanomatta, nimittäin vaistoaa niitäkin.
Juu mut helpottas kummasti elämää. :)
No sen se tekis, mutta samalla elämä muuttuis ripauksen tylsemmäks ;)
Totta sekin.
Tietysti. Mutta mun tapauksessa teki mahdottomaksi lähestyä varattua naista muuten kuin kaverimielessä. ❤
Eikös kaksoisliekki ole yleensä varattu. Ja että se on molemminpuolinen yhteys.
Kerro nyt ihmeessä ku alotit ton liekkijutun, et miten se ilmeentyy? Jos kerran oot asiasta hajulla. Vai onko nää täyttä höpönlöpöä, kuvitelmaa oman pään mukaan tms.
En minä itsekään tiedä siksi kysyinkin onko se mahdollista että on joku toinen ihminen joka kokee saman tai saa ajatuksia minulta.
Näilläpä vois kertoa oleellisen.
Hän, sai mut uskomaan, hän,
Sai mut toivomaan, hän,
Ja vielä enemmän
Hän, sai mut nauramaan, hän,
Sai mut laulamaan, hän,
Antoi mulle sävelmän
Hän, hyvä haltiatar, hän,
Yön kuningatar, hän,
On enää nimi iskelmän.
Kyllä tunteet siirtyy. Johtuu peilisoluista..
Taitaa olla parempi vastaus et peilistä, ei sieltä soluja nää tai mä en oo vielä ainakaan nähny. Ei vaineskaan, eipä kaikille asioille oo vastausta ja se on vaan hyväksyttävä tässä itse kunkin säädyn.
Jos siirtyy niin tunteeko toinen minun pahan olon. Voin aika huonosti itse siis ja ajatuksetkin aika hirveitä. Aloittaja naiselta tämä.
Mä luulen ite, että kukaan tuiki tuntematon ei voi kenenkään olotiloja aistia. Jonkunlainen yhteys pitää olla taustalla. Ei kai herkinkään persoona aistimuksineen voi nappailla tuntemuksia umpimähkään. Eiköhän se niin ollessa olis pahempi tutka tuntemuksille ku tivoli Sariola, möykkäävine ja kieppuvine laitteineen. Vai mitä oot mieltä?
Mutta sellainen jonka tietää ja jonka kanssa nähty useamman kerran. Oli jonkinlainen yhteys siinä ja minusta on jatkunut vaikka ei olla nähty.
Kyllä, tarrasinkin lähinnä alotukseen tossa. Siinä kun mainittiin, että "vaikka ei edes tunne ollenkaan". Siihen en usko pätkääkään.
Kyllä esim. suru, ahdistus ja pelko siirtyy toisiin ihmisiin.. johtuu transferenssistä.
En siis tunne miestä mutta meillä oli silti jokin yhteys kun nähtiin. Ei olla nähty nyt pitkään aikaan ja itse olen nähnyt hänet usein ajatuksissa unissa ja muutenkin. Mietin voiko olla mahdollista että hänkin on ajatellut minua.
Niin läsnäolemisessa varmaankin? Entä kun ei näe toista voiko se silloin tapahtua?
Tämä. Eihän ketään voi tuntemattomalle kohdistaa yhtikäs mitään. Olis melko mahdotonta, jos nyt miettisin "kohdetta" vailla henkilöllisyyttä ja täysin tuuleen ns. siis haaveilisin. Niin miten hel*vetissä siinä olis kyse nimenomaan transferenssista, kun ei oo yksilöön mitenkään nuo tunteet kohdistettu
Henkilöllisyys on ja tiedämme toisemme. Ja kohdatessa oli yhteyttä jotain erikoista.
Ootko sä nyt alottaja, vaiko sivu-taka-viistosta huutelija?
Aloittaja olen koko ajan ollut. Tiedämme siis miehen kanssa toisemme.
Okei, tässä väliin tämmönen yksinkertasempi muksahtaa kärryiltä et kuka kiljuu ja mistä ilmansuunnasta. Sori siitä.
Niin voiko olla mahdollista että hänkin on ajatellut minua?
Paljolti mahdollista, toivon että olis jos niin haluisit. Aika näyttää ja jos on kärsimätön eikä jaksa ootella, ni panes kysyen.
Mutta kun ei tunne. En minä tuntemattomilta voi tuollaista kysyä. Tiedän kyllä hänet mutta en tunne. Ja se yhteys meidän välillä oli jotain sellaista syvää ja hänkin todennäköisesti tunti jotain siinä.
Tuntemattomia ne on ollu kaikki ihmiset alkuun, tutustu hyvä nainen. Tsemppiä sulle ja myötäisiä tuulia tutustumisen rintamalla.
Milloin tapasit tämän miehen viimeksi? Oliko viime vuoden lopulla?
Kyllä oli. En tainnut tässä sitä sanoa.
Haluaisi vain vastauksia. En nyt voi tutustua jos toista ei edes näe.
Joo, mutta se että on meedio ja pystyy kommunikoimaan sielutasolla ei vielä tarkoita että olisi kovin hyvä interaktiossa. Pikemminkin päinvastoin. Herättää kummastusta kun puhuu kuin tietäisi paremmin. Tai siis tietääkin. Mutta ihmiset eivät pidä siitä.
Sitä tietenkin jonain hetkenä voi aistia sen yhteisen ajassa ja paikassa olemisen tunnun. Mutta näkeekö siinä menneisyyden, nykyisyyden saati tulevaisuuden vivahteet. No ei tietenkään ja siksi tuo tuntemus on läpeensä puutteellinen. Ja menettää arvonsa lähes siltä seisomalta. Varsinkin jos on tapana jäädä epäröimään.
Ihmiset nyt vaan ovat aika helposti luettavia. Siksi ajatus treffeistä tutustumistarkoituksessa on aina tuntunut kovin kiusalliselta. Tyhjentävä ja määrittelemätön tilanne selvittämään ilmeistä tyhjänpuhumisen avulla. Useimmissa tapauksissa voisi kääntyä kannoillaan lähes välittömästi.
Hyvin harvoin psyykkinen yhteys osuu toisen kanssa kohdilleen samaan aikaan. On pitkä prosessi saavuttaa tietoisuus ja vaikea ylläpitää sitä. Arkkityyppinen tiedostamaton on ansoittanut sukelluksen nimien tasolle ja paluun pintaan.
Sitä näkee tai tuntee vain sitä minkä mieli on valmistautunut näkemään, tai olemaan näkemättä jos niikseen tulee. Että sä projisoit sitä omaas vaan siihen toiseen.
--"omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.[1] Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida.[2]
Melanie Kleinin perustamassa psykoanalyyttisessa koulukunnassa erotetaan lisäksi projektiivinen identifikaatio (sijoittava samastuminen). Siinä asianosainen käyttäytymisellään aiheuttaa projektion kohteessa sellaisia tunnetiloja, joita hän kohteeseen projisoi. WIKI
“Whatever is rejected from the self, appears in the world as an event.”
― Carl Gustav Jung
Ei tarvi olla kaksoisliekki tai edes mitään yhteenkuuluvuutta. Minullakin on yhteyksiä niin moneen, että kolhoosi tässä pitäisi perustaa jos jokaisen kanssa pitäisi olla.
Voihan liekki, olipa kaksonen, kolmonen, tai vaikka vitonen. Joten, otetaas sille pienet. Laulut nimittäin...nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa ja sit seuraa seuraava osuus, saa jännittää kenenkä kaksois, kolmois tai muu liekki se siinä lepattelloo.