Antaisin mitä vain.....

Vuosi sitten ajattelin ihan samoin kuin sinä nyt,silloin vietin ensimmäistä äitienpäivää ilman äitiä. Nyt kun äitini pois menosta on kulunut vuosi ja kolme kk, alan pikkuhiljaa uskomaan, että äiti on mennyt iäksi. Onneksi nyt päällimmäisenä ovat hyvät ja ennenkaikkea hauskat muistot äidistä. Ruusun ja kynttilän vein muualle haudattujen ristille(matkaa äidin haudalle on useita satoja kilometrejä) ja kyynel vierähti poskelle, mutta olo ei enää ole niin ahdistava kuin aiemmin. Ikävä kuitenkin on sanoinkuvaamaton! Mutta tämän sekavan kirjoituksen tarkoitus oli lohduttaa sinua ja valaa uskoa siihen että meidän äitimme näkevät meidän kaipuumme. Heillä on nyt hyvä olla.