oli odotukset korkealla siitä, että olisi viimeinkin saanut sen työn tuttujen kanssa, se olisi ollut ratkaisu hyvinvointiin ja terveyskin olisi parempi. Elämänhalu on ollut vähissä ja on yhä, koska kaiken keskipisteenä olo ei ole koskaan tuntunut hyvältä, sukulaisetkin. Se on saanut aikaan tunteettomuutta ja siksi on ollut vaikea asettua muiden ihmisten kärsimyksiin, jopa niiden läheistenkin. Vaikka välillä on sellainen tunne, että haluaisi auttaa jotain ihmistä, niin se tunne ei ole pysyvä oman huonon tilanteen takia. Tulee mieleen ajatus, että oliko tarkoitus rikkoa ja saada elämä niin huonoon tilanteeseen, että lopulta on pakko ruveta auttamaan, koska muuten kuolee nälkään. Tästäkään en syytä yksittäistä ihmistä, koska hän ollut kaiken aloittaja.
Kolme vuotta sitten
Anonyymi
267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunpa saisi takaisin sen, ettei mitään esitystä olisi meneillään. Ainoa todella tärkeä haave liittyy työpaikkaan ja sen pysyvyyteen. Tuttujen ihmisten kanssa yhteisiä harrastusiltoja.
Tarvittaisiin monta hiljaista vuotta, ennen kuin olisi mahdollista tutustua uuteen kaveriin.