Mitä yksinäinen voi tehdä kesälomalla

Tuttua on aivan kuin omasta elämästäni, vaikkakin olen mies. Niin silti yksinäinen, kaveri porukka on ihan saamanlailla hajonnut. Ei muuta kuin mukaan vaikka sinne eurosinkkuihin. Onneksi ei ole kesälomaa tänä vuonna, Eipä tarvitse olla ainakaan yksin.

ikinä seurustellut, minulla ei ole ketään ystävää ketä nähdä edes kerran viikossa, eikä meillä edes niin kauheasti ole ikäeroa. (Kirjoitin "naurettavalta kuulostavan nyyhkykirjoituksen".) Ja elämässäni ei ole mitään mielekästä sisältöä, joten voit varmaan vain kuvitella... Ideoita ei ole. Halusin vain ilmaista, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin...

Tuttu, pulmallinen tilanne minullakin. Olen joskus yrittänyt lievittää pitkän loman aiheuttamaa yksinäisyyyttä sillä yksinkertaisella keinolla, että en vietä pitkää lomaa. Olen sellaisessa ammatissa, että työaikoja ei kukaan laske ja voin tehdä töitä omaan tahtiini. Ei tätä tosin voi kenellekään suositella, sillä loppuunpalaminen on vaarana.

Harrastukseni ovat sellaisia joiissa ei ihmisiä tapaa (tai ainakaan minä en sitä osaa), joten veneilen saaristossa, retkeilen, pyöräilen jne. yksin. Suosituilla retkeilyreiteillä tapaa ihmmisiä etenkin autiotupien ja leiripaikkojen yhteydessä. Saman nuotion ääressä on luontevaa jutella vieraillekin ihmisille, mutta valitettavasti tällaiset tuttavuudet yleensä jäävät hyvin lyhytaikaisiksi. Jotkut haluavat lisäksi pysytellä omissa porukoissaan.

Yhden työ on toisen lepo. Joskus olen toteuttanut tätä ottamalla kesäksi sivutyön päätyöstäni riittävästi eroavasta opetushommasta. Opiskelijoita ja muista opettajista on tiiviin kurssimuotoisissa, parin viikon tapahtumissa ollut paljon seuraa. Olen myös harkinnut vapaaehtoistyötä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jos olet kiinnostunut luonnosta, niin sinäkin voisit ehkä harkita erliaisten luonnonsuojelujärjestöjen leirimuotoisia talkooprojekteja. Vastaavia järjestetään myös ulkomailla mm. kehitysyhteistyön merkeissä. Niihin pitää ymmärtääkseni matkustaa omalla kustannuksella, mutta paikanpäällä voi olla (tasoltaan vaatimaton) täysihoito.

Hei,

täälläkin on yksinäisyyttä poteva naisihminen.
Ainoa lapseni on jo aikuinen ja käy kyllä toisinaan, muttei esim nyt äitienpäivänä päässyt. Kävi viikko sitten.

Lisäksi olen vielä sairas, kivut on kovat joten en voi oikein retkeillä enkä sellaista.
Nyt ostin tänä keväänä auton, mutta mietin että mihinkäs silläkään yksin lähtis?
Toistaiseksi auto on ollut enimmäkseen parkissa, lääkärissä olen käynyt sillä.
Eläkepäätöstä odotan, mitähän sitten eläkkeellä tekisin.
Silloin kun olin terveempi tein käsitöitä ja luin.
Vielä nytkin luen kirjoja sekä runoja.

Kovin tutulta kuulostaa tekstisi...
Olen itsekin huomannut miten vaikeaa on löytää ystäviä ja miten kiireisiä nykyiset ystävät tuntuvat olevan. Lähde vaan rohkeasti mukaan Eurosinkkuihin, siellä ainakin on runsaasti ihmisiä samanlaisessa elämäntilanteessa. Itse en ole löytänyt sieltä vielä varsinaisia ystäviä, muutamia tuttuja kylläkin, ja ehkä ajan myötä käy niin onnellisesti, että jonkun kanssa ihan ystävystyy. Toivon mukaan!
Lomasuunnitelmista: esim. Eurosinkuilla on pari matkaa tänä kesänä, jos yhtään kiinnostaa niin niille kannattaa osallistua.

Aivan kuin on omasta elämästäni kirjoittelisit.
Ihanaa huomata että meitä on muitakin ettei sitä olla ihan yksin kuitenkaan.
Siitä ei kauaa lohtua riitä - jotain on siis tehtävä joka tapauksessa.
Se yksinäisyyden aiheuttama puristavan kuristava tunne sydänalassa musertaa vahvemmankin ihmisen vähitellen.
Otan itse vinkistä vaarin ja tsekkaan eurosinkkujen ja muidenkin sinkku-juttujen tarjonnan. Rohkeasti mukaan vaan, eka kerta se varmaan on se pahin.

Nimittäin lavatanssi. On sosiaalinen harrastus jos mikä ja uusia ystäviä löytyy.

... otetaan vastaan. Jälleen on tiedossa lomaa täysimääräisesti lähes ajantappamisen merkeissä. Mökkeilemään menisin (muulloinkin). Puuttuu vain se mökki eikä toisten nurkkiin viitsi mennä happanemaan. Toistaiseksi on pakko tyytyä kaupungin hälinään, ellen tee radikaalia tekoa ja muuta työn perässä maaseudulle ...

itse olen 31 vuotias hyvin yksinäinen mies asun helsingissä ja voin kertoa yksinäisyyteni syyt ainakin yksi isoimmista syistä on varmaankin masennus joka on kestänyt 15 vuotta, eihän kukaan halua edes tutustua masentuneeseen. olen niin paljon paskaa elämääni saanut ihmisten kautta etten edes jaksa enää yrittää löytää ystäviä. Sain äsken potkutkin työstä, ihmettelen että miten joidenkin ihmisten elämä on niin hyvää ja toiset ajattelee elämänsä päättämistä, kun ei ketään se edes kiinnosta. mua koulussakin välteltiin koska kiusattiin niin paljon ettei vaan ite olis saanut samaa kohtelua. Toivon että saan jostain vielä voimaa edes päättää oman elämäni ei tulevaisuus kovinkaan hyvältä näytä, miten nää vuodet enään kestän. Toivon sinulle kaikkea hyvää mailaa jos siltä tuntuu.

Olen 11v tyttö ja järkevä kuitenkin.
Jos et ole allerginen, hankkisit lemmikin esim. kissan, suloisen pikku karvapalleron!
Mene pyorällä rannalle, juo kahvia ja ota aurinkoa! Piristystä sinulle:)

Joo, jos minä ehdotan ystävystyä ylhälläkirjoittaville, ei kukaan vastaa, semmosta asia, turha yrittää, vain voivottelu "minä myös yksin, ei kuka soittaa, ei kuka kutsuu...."

Töitä, töitä ja töitä. Lisaa töitä ja viikonloppu ylitöitä.
Sillä saa elämän tunteja täytettyä

Hei! mennään marjastamaan!!!!!!!!!!!!!!Pks-lta kutsutaan

Siskokin lähti sitten isolla kaveriporukalla kiertämään Lappia ja pitämään hauskaa. V*tuttaa, kun oma loma sen sijaan kuluu täällä kotona yksin helteessä läkähtyen. Ei voi edes nukkua, kun on niin saakelin kuuma.

Ja kohta taas edessä töihin paluu. On tämä elämä vaan näin tarkemmin ajateltuna ihan kamalan mielekästä; ensin kärsit töihin liittyvästä ahdistuksesta ja stressistä koko pitkän talven, ja sitten kun olisit hetken niistä murheista vapaa, päivät vaan valuvat läpi sormien tylsyyden vuoksi. Yritä nyt sitten päättää, että kumpi on parempi.