Parempi purkaa täällä kuin viiltää ja valuttaa se maahan.
Kyllähän tästä selvitään, näitä tulee joskus, yleensä silloin kun heittää toivonsa menemään niin silloin.
Kyllä se sieltä sitten taas löytyy, yleensä kun on syönyt jotain hyvää.
Paastollakin on tietysti osuutta asiaan, tai sillä on se tunteita voimistava vaikutus.
Voi päästä tässä samalla kesäkuntoon, että ei se nyt niin negatiivinen asia ole ja toisaalta, mikä ei tapa se vahvistaa ja tässä kai psyyke sitten vahvistuu.
Yleensä kun se iskee, niin heittää ihan kaikki menemään, unelmat toiveet toivon, ihan kaikkki.
Se on sellainen romahdus, kaikki positiivinen elämänkatsomuskin katoaa ja jäljellä on vain negatiivisuutta.
Sellaisessa tilassa polttelee siltoja helposti, mutta toisaalta omalta kannalta se on parempikin niin.
Kaikki paha saa kuulla kunniansa ja neutraalille tulee aika toivotonta toivotusta.
Hyville ollaan hiljaa tai avaudutaan.
Kyllä se vaikuttaa käyttäytymiseen aika paljon, kuin olisi joku toinen.
Ei siitä itseään tunne jos vertaa niihin parempiin hetkiin, tai tuntee mutta on se kuin uusi puoli itsestä.
Onhan se ollut jo seurana teini ajoilta asti ja kyllähän sitä on suurin piirtein kaikki ympärillä olevat olleet rakentamassa osaltaan.
Osaan kyllä peittää sen todella hyvin, kukaan ei aavista mitään, kaikki näyttää olevan hyvin tai jopa täydellisesti, siksi varmaan ovatkin yrittäneet "palauttaa maan pinnalle" negatiivisuudellaan ja kyllähän se tekeekin tehtävänsä.
Siinähän se kaikki vahvistuu mitä ajattelee maailmasta ja ihmisistä.
Mutta nyt se on taas päällä ja tällä kertaa ajattelin antautua sen vietäväksi.
Minusta on näkynyt ulospäin se iloinen positiivinen versio, nyt voisi näyttää sen toisen puolen, josta en pidä, mutta se on olemassa.
Eli pitäkää tunkkinne!
Kyllähän tästä selvitään, näitä tulee joskus, yleensä silloin kun heittää toivonsa menemään niin silloin.
Kyllä se sieltä sitten taas löytyy, yleensä kun on syönyt jotain hyvää.
Paastollakin on tietysti osuutta asiaan, tai sillä on se tunteita voimistava vaikutus.
Voi päästä tässä samalla kesäkuntoon, että ei se nyt niin negatiivinen asia ole ja toisaalta, mikä ei tapa se vahvistaa ja tässä kai psyyke sitten vahvistuu.
Yleensä kun se iskee, niin heittää ihan kaikki menemään, unelmat toiveet toivon, ihan kaikkki.
Se on sellainen romahdus, kaikki positiivinen elämänkatsomuskin katoaa ja jäljellä on vain negatiivisuutta.
Sellaisessa tilassa polttelee siltoja helposti, mutta toisaalta omalta kannalta se on parempikin niin.
Kaikki paha saa kuulla kunniansa ja neutraalille tulee aika toivotonta toivotusta.
Hyville ollaan hiljaa tai avaudutaan.
Kyllä se vaikuttaa käyttäytymiseen aika paljon, kuin olisi joku toinen.
Ei siitä itseään tunne jos vertaa niihin parempiin hetkiin, tai tuntee mutta on se kuin uusi puoli itsestä.
Onhan se ollut jo seurana teini ajoilta asti ja kyllähän sitä on suurin piirtein kaikki ympärillä olevat olleet rakentamassa osaltaan.
Osaan kyllä peittää sen todella hyvin, kukaan ei aavista mitään, kaikki näyttää olevan hyvin tai jopa täydellisesti, siksi varmaan ovatkin yrittäneet "palauttaa maan pinnalle" negatiivisuudellaan ja kyllähän se tekeekin tehtävänsä.
Siinähän se kaikki vahvistuu mitä ajattelee maailmasta ja ihmisistä.
Mutta nyt se on taas päällä ja tällä kertaa ajattelin antautua sen vietäväksi.
Minusta on näkynyt ulospäin se iloinen positiivinen versio, nyt voisi näyttää sen toisen puolen, josta en pidä, mutta se on olemassa.
Eli pitäkää tunkkinne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masennus on outo olo.
Olisin kyllä mieluummin iloinen ja täynnä intoa ja toivoa kuin tässä hällä väliä tilassa kun millään ei ole merkitystä ja ihan sama mitä tekee.
No kai tämä kuuluu elämään, on sen kanssa jo pitkään oltu tuttujakin.
Se on aika vahva ja jos joisi, se rohkaisisi tekemään tekoja joita se kuiskii.
Ei kannata.......ei.........ihan turhaa.........
parempi lopettaa kaikki.......päästä lepoon........ikuiseen uneen.......kaikki on paremmin....
Eihän se kuiski mutta nuo ajatukset se saa pyörimään päässä ja kyllä silloin tekee mieli niitä noudattaa.
Mikäli olisi helppo keino sellainen mikä nopeasti ja helposti olisi mahdollinen, niin saattaisi mennä kokeiluun tuossa tilassa.
Joku syanidi pilleri olisi varmasti sellainen, mikä ei säilyisi montaakaan masennuskohtausta.
Sitten muistele menneitä jotain hyviä hetkiä ja aikoja.......niin tuota, ei taida muistoissa paljon hyviä hetkiä ja aikoja ollakaan ei sellaisia joita kannattaisi muistella.
Ainoa mikä voi tuoda positiivisuutta olisi tulevaisuus ja usko ja toivo tulevaan.
Tietenkään mennyt ei ennusta mitään posiitiivista tulevaisuutta, joten ollaan täysin uskon ja toivon varassa.
Tällaista on kun masentaa ja mieli maassa.
Vakavaakin tämä on, mutta kyllä sen on oppinut jotenkin hallitsemaan.
Mukavaa tämä ei ole.
Ihan totta tosiaan https://youtu.be/P_pkg2HcQHo