Taidan päättää päiväni... ensin äitini kuoli 4v syöpätaistelun jälkeen ja nyt yks ja ainoa paras ystäväni on sairastunut syöpään.. muitapa ei lähipiirissäni olekaan.
Ite taas olen sairauslomalla vaikean masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi.
Eli pian olen totaalisen yksin.
Ite taas olen sairauslomalla vaikean masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi.
Eli pian olen totaalisen yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älähän nyt luovuta. Yritä ottaa päivä kerrallaan, kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Jos sinulla ei ole sukulaisia tai ystäviä tukemassa, hae ammattiapua.
Voisitko ajatella seurakunnan tarjoamaa sururyhmään osallistumista?
Onhan mulla mielenterveystoimistoon jatkuva yhteys.
Multa on viety tässö elämässä näemmä kaikki.
Sururyhmässä en ole aiemmin käynyt
Voimia suruusi. Eihän se nyt automaattisesti tarkoita sitä että ystäväsi tulee kuolemaan. Kun on pahin ahdistus yritä rauhoita maadoita ja keskity vallitsevaan hetkeen ja mitä siinä tapahtuu. Arkeen ja ruutineihin. Kaikki turha kuormitus pois. Jos lähdet maalailemaan kauhuskenaarioita olosi on vain vaikeampi. Et voit tietää tulevasta elämästä eli se voi muuttua mihinkä suuntaan tahansa. Ei sen pohtiminen ja murehtiminen sitä asiaa muuta.
Oon toivonut jotain syöpää itelleni useamman kuin kerran jotta se tulisi ja veisi minut täältä pois
Taistelutahto päälle ja auta ystävää selviämään syövästä. Ei syöpä tarkoita kuolemaa, siitä voi parantua. Yhdessä onnistutte siinä paremmin.
Tutustu myös uusiin ihmisiin vaikka jossakin vertaistukipaikassa.
Ja pidä huolta itsestäsi. Käy lenkillä, katso elokuva, syö hyvin,nuku kunnolla. Yöunien vähyys lisää masennusta.