Itse viihdyn itseni kanssa vähän liiankin hyvin, en tarvi pönkityksiä, ollakseni elossa, minulle riittää pienet asiat, enkä tarvitse jatkuvasti ihmisiä ympärilleni pörräämään.
Sen sijaan jotenkin huolestuin erään tuttavani jatkuvasta sähellyksestä, vaikuttaa kuin hän polttaisi kynttilää molemmista päistä. Hän kerran sanoikin minulle, ettei osaa vain olla tekemättä mitään, tuntia kauempaa.
Hänellä on tapana ylibuukata kalenterinsa, ja töistä tultuaan hänellä on jo valmiiksi kiire suorittamaan seuraavia juttuja. Usein ne on jotain kavereiden auttamisia, tapaamisia, retkiä, projekteja. Monesti hän joutuu kiirehtiä kaveritapaamisiltaankin, jo seuraavaan häsläykseen. Hänellä menee kaikki illat töiden jälkeen niin, että hän tule kotiin vasta ilta yhdeksän jälkeen, ja kaatuu omien sanojensa mukaan sänkyyn.
Tämä tuli joskus puheenaiheeksi, kun hän ihmetteli miten minä saatan olla välillä ihan vain kotona pitkänkin aikaa, tekemättä mitään erityistä. Hänellä on joka viikonlopuksi aina tekemis suunnitelma, ja usein se aikataulu vielä venyy ja paukkuu liiallisen sisällön takia, niin ettei ihan kaikkea ehdi edes toteuttaa. Se hänen tekeminen on aktiviteettia ihan laidasta laitaan.
Hän on itse joskus sanonut, että on välillä aika väsynyt ja pitäisi varmaan pysähtyä hetkeksi. Mutta tämän jälkeen tuntuu että hänellä menee vain entistä lujempaa. Tuntuu ettei hän saa mitään tehtyä kunnolla loppuun, kun aloittaa jo seuraavaa.
Mikä on tämä tämmöinen vaiva/tauti, ettei osaa vain olla. Vaan venyy ja paukkuu joka suuntaan, pyörii kuin hyrrä, eikä osaa olla itsensä kanssa, vaan tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen ja säpinää.?
Sen sijaan jotenkin huolestuin erään tuttavani jatkuvasta sähellyksestä, vaikuttaa kuin hän polttaisi kynttilää molemmista päistä. Hän kerran sanoikin minulle, ettei osaa vain olla tekemättä mitään, tuntia kauempaa.
Hänellä on tapana ylibuukata kalenterinsa, ja töistä tultuaan hänellä on jo valmiiksi kiire suorittamaan seuraavia juttuja. Usein ne on jotain kavereiden auttamisia, tapaamisia, retkiä, projekteja. Monesti hän joutuu kiirehtiä kaveritapaamisiltaankin, jo seuraavaan häsläykseen. Hänellä menee kaikki illat töiden jälkeen niin, että hän tule kotiin vasta ilta yhdeksän jälkeen, ja kaatuu omien sanojensa mukaan sänkyyn.
Tämä tuli joskus puheenaiheeksi, kun hän ihmetteli miten minä saatan olla välillä ihan vain kotona pitkänkin aikaa, tekemättä mitään erityistä. Hänellä on joka viikonlopuksi aina tekemis suunnitelma, ja usein se aikataulu vielä venyy ja paukkuu liiallisen sisällön takia, niin ettei ihan kaikkea ehdi edes toteuttaa. Se hänen tekeminen on aktiviteettia ihan laidasta laitaan.
Hän on itse joskus sanonut, että on välillä aika väsynyt ja pitäisi varmaan pysähtyä hetkeksi. Mutta tämän jälkeen tuntuu että hänellä menee vain entistä lujempaa. Tuntuu ettei hän saa mitään tehtyä kunnolla loppuun, kun aloittaa jo seuraavaa.
Mikä on tämä tämmöinen vaiva/tauti, ettei osaa vain olla. Vaan venyy ja paukkuu joka suuntaan, pyörii kuin hyrrä, eikä osaa olla itsensä kanssa, vaan tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen ja säpinää.?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa-a, mikä mahtaa olla? Meitä ihmisiä vaan on moneksi. Joku lentää ja liihottaa koko ajan, touhottaa täysillä vielä 80-vuotiaana. Joku toinen taas valikoi menemisensä ja tekemisensä tarkkaan eikä joka paikkaan tarvitse kaveria eikä niitä monta olekaan. Jos tulee toimeen ja hoitaa asiansa, ei luulisi mitään sen erikoisempaa olevan, saati sitten pahempaa sairautta.