Olen jo jonkin aikaa pitänyt aivan liikaa työkaveristani, eräästä miehestä. Mies ei ole kiinnostunut. Miten tästä pääsee yli? Jatkuva ikävä on hänen lähelleen, vaikka tiedän haaveet turhiksi. Kuukaudet kuluvat, tunteet vain syvenevät. Olen niin turhautunut, surullinen. Ja kyllä, hänellä on tietenkin täysi oikeus olla pitämättä minusta, ja kunnioitan sitä. Ei se silti oloani vähemmän surulliseksi tee. Auttakaa, kohtalotoverit!
Olen hulluna häneen
Anonyymi
992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tuohon oikein mitään pikaratkaisua ole olemassa. Työpaikan vaihto saattaisi tietysti nopeuttaa toipumista, jos ette sitten enää törmäisi toisiinne.
Täällä ei auta edes näkymättömyys 🙄 aamusta iltaan mielessä...
Olet tietenkin oikeassa. Tuntuu vain niin pahalta. Työpaikan vaihto on asia, jota harkitsen kyllä. Se on stressaavaa, ja alan vasta kotiutua tähän nykyiseen paikkaan, mutta eihän tällaistakaan jaksa.
Sama täällä. Miksihän sitä kiusaa itseään näin julmalla tavalla. -sivusta
En tiedä. Todella typerää touhua 🙄 Kaikki kokeiltu jo, eikä lähde millään.
Koita ensin jutella hänelle. Jos ei auta, lyö häntä sateenvarjolla munille.
Mielikuva sai minut hymyilemään. Ei vain minulle mahdollista toteuttaa, kun se vaatisi sen kohtaamisen. -sivusta
Ei muuta kuin tutustumaan häneen paremmin ja juttelee niitä näitä. Jossain vaiheessa huomaat, että eihän se niin ihana ollutkaan ja tunteet alkaa hälveneen. Tai sitten teistä tulee ehkäpä hyviä ystäviä. Niin ja onhan sekin mahdollista, että olet tulkinnut hänet väärin ja ehkäpä hän pitääkin sinusta.
Kaikesta huolimatta näkisin työpaikan vaihdon vihoviimeisenä vaihtoehtona, toki jos seuraavaan hommaan voi vain lennosta mennä ja arjen taloudenpito ei siitä kärsi? Ehkä pitäisi vain rohkeasti ottaa asia esille sopivassa kohtaamisessa missä kummallakaan ei ole kiire? Mistä tietää, jos toinenkin pyörittelee samaa mielessään, eli hänkin toki voisi sitten tehdä. Tai sinä? Kumpi ensin. - cu-