Tiedän vain osan, ei näy mörköjä. Kiva päästä tutustumaan uusiin juttuihin. Tämä painajainen on viimein päättynyt. Me, muskettisoturit, olemme edelleen yhdessä, terveenä ja vahvoja. Ennen kaikkea ihana luottaa taas että tämän hetken hyvä ajatusei ole huomisen turma. Vihdoin ja viimein, nämä lampaat ja pirut on voitettu. Paljon veivät, tuhosivat, saivat aikaan hirveitä asioita. Mutta meidän sielumme, sydämet, karmat ja elämänilo johdattaa meidät johonkin uuteen, hyvään ja uskon että lopulta parempaan. Menetykset, henkinen ja fyysinen kiusa ovat olleet järkyttäviä. Ikinä anteeksi anna, mutta elämä jatkuu. Jokaisella.
Mutta pitkästä aikaan olen tulevaisuutta odottava
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No kiitos että valat uskoa parempaan.
https://youtu.be/leBBI-inPiw
Kuka tarvitsee tuntemattomien valamaan uskoa? Alentavaa
Tilanne jossa ihmiseltä viedään ääni ja traumatisoitunutta nöyryytetään saaden ihminen näyttämään joltain mitä ei ole... en siis normaalisti reagoi näin. Koen järkyttävää kipua.
Yo man, dont do the crime if you can´t do the time
En ole tehnyt mitään rikosta, josta kärsin rangaistusta. Puhut nyt ihan väärälle henkilölle.
Mutta kyllä anteeksi pitää antaa.
https://youtu.be/TYic5JxgTMc
Uusi elämä on mahdollinen
Ja parempi
With help of our friends
Ovi auetkoon
Paha on poissa
Joidenkin painajainen ei voi päättyä ennen kuin elämä päättyy ja muisti tyhjenee. Olet hyvässä asemassa jos sinulla on mahdollisuus uuteen.
Hyvin sanottu!
Kaipaan pysyvää muutosta elämääni. Olen jo karsinut kuormittavia tekijöitä elämästäni, saanut uutta tilalle. Mutta tämä taistelu tuntuu yksinäiseltä. Olen saanut kohdata kaikki pahimmat pelkoni muutamassa vuodessa. Olen joskus kokenut pahoja asioita. Ymmärrän nyt itseäni paremmin ja menneet tapahtumat ovat avautuneet ja niiden merkitys selkiytynyt. Oman päänsisäisen helvetin läpikäyminen, sitä ei päässyt millään pakoon. Mielestäni olen vielä järjissäni, mutta koville on ottanut. Heräämiseni tähän maailmaan tapahtui siinä rinnalla, mikä pakotti prosessiin itseni kanssa. Jotta voisin ymmärtää. Vielä on pitkä tie, mutta koitan pysyä pystyssä vaikka kompuroinkin. Vanhan pitää särkyä palasiksi, jotta voi rakentaa uutta. En ap
Pikkuisen deterministinen näkökulma ottamatta kantaa asiaan. Menneen pitää särkyä? Tietyllä tavalla mennyt muovaa ja pysyy matkassa, ehkä auttaa näkemään mitä hyvää haluaa.
Joo, menny varmaan sanonnat sekasin. "Rikkinäisen päälle ei voi rakentaa ehjää", tjsp.
Amen.
Mikään ei tunnu näille kelpaavan. Vaatimattomuus näyttäytyy jostain syystä oveluutena. Se tekee salamyhkäiseksi. Yhtä aikaa hyväksi ja pahaksi. Loukkauksia jotka raivostuttavat. Synkkyyttä muiden riemun keskellä. Ylemmyydentuntoa pidettäessä alempana. Siitä seuraavaa kateutta. Maailmaa rakastamaan valmista ei ymmärtänyt kukaan. Se opetti vihaamaan kaikkia.
Ihminen on kerrassaan huono loogiselta päättelykyvyltään. Sen sijaan sosiaalinen laskelmointi ja pelaaminen on ihan verissä. Suorastaan fantastinen taito selvittää kuka on ylipäänsä sisällä saati arvoasteikossa ylhäällä ja ketkä eivät tätä sitten ole. Järjellisiä tekoja ihmisten maailmassa vähemmässä määrin, toisten paimentamista ja loputonta manipuloimista sitäkin enemmän. Läpeensä vehkeilijöitä koko ihmiskunta. Kaikki jotka kynnelle kykenevät. Loppujen on parempi olla sitten vaikka se saari.
Valitettavasti suurin osa ihmisistä vaikuttaa käyttävän suurimman osan kapasiteetistaan elintaso- ja statuskilpailuun. Sitten onnea ja menestystä mitataan vertailemalla omia saavutuksia muihin käyttämällä jotain yhteiskunnan ja yritysten asettamia trendejä mittareina.
Tottakai siinä väkisinkin paha olo lisääntyy ihan itsestään, kun mihinkään ei voi ikinä olla tyytyväinen. Aina jotain puuttuu, pitäis laihduttaa pari kiloa, instaan pitäis saada jotain raflaavaa matskua, pikku-pera tarvii uudet lätkäkamat, naapurin Masa osti uuden Teslan, asunnon sisustusta pitäis vaihtaa, uus puhelinmalli julkastiin, naapurikopin Pirjo sai ylennyksen... Nii ja voi vitsi, se asuntoautokin pitäis vielä hommata, et pääsee vuonoille kesällä. Aina olis se joku uus juttu ihan kulman takana, kun vaan vähän jaksaa tsempata.
Siinä siitä elämisestä tulee huomaamatta pelkkää ilotonta, parhaimmillaan tasaista suorittamista. Totta helvetissä se ärsyttää, kun kaikilla muilla tuntuu olevan asiat paremmin. Vähemmästäkin sitä rupeaa kylmän laskelmoivaksi. Toisaalta ei se ole yksilön vika, jos koko yhteiskuntamme rakentuu kilpailun periaatteelle ja pakottaa meitä kilpailuasetelmaan.
Itse olen huomannut, että helpoimmalla pääsee kun kohtaa muut ihmiset ihmisinä. Tottakai niitä mätiä yksilöitä on PALJON, mutta sitten vaan ystävällisesti sovittaa ja poistuu takavasemmalle. Seuransa saa kai jokainen vapaasti valita, eikä kusipäitä tarvitse sietää. Eikä olemalla kusipää kusipäälle saavuta yhtikäs mitään.
Niin ja väittäisin, että sosiaalinen laskelmointi vaatii paljon logiikkaa. Väitän myös, että ns. "sosiaalinen älykkyys" on pohjimmiltaan yhtä kuin looginen päättelykyky.
Pitää vaan järjestää tietyt tyypit pois, jotka yleensä romuttavat kaiken hyvän elämässäsi. Osa menee luonnollisesti, se L on kaikista ärsyttävin. Ei siitä kukaan pidä.
Sellaisia ne L miehet ovat🤠.
T. Koo