Itsekkyyttäkinhän siinä oli sisällytettynä. Niiden muiden ohella. Rakastaessaankin hän yhä sitä havaitsi vaan katsoi läpi sormien. Ja vieläkin. Jätin koko seikan käsittelemättä tuossa aiemmin. Ajattelin olevan kerraksi jo sulateltavaa.
Syyllistynyt elämässäni siihen itsekkin. Se on ihmisluonnossa meillä jokaisella. Ihmissuhteissa siitä pitäisi kumminkin pystyä joustamaan ja laittamaan tarvittaessa kuriinkin, vallankin jos on jo heti kättelyssä yhtenä päällimmäisistä. Minä, minä, minä... Ihminen voi halutessaan kypsyä vähemmän itsekkääksi. Halu saada, antaa ja jakaa hyville ja jopa jollekkin vihamiehellekkin hyvää, jos katsoo että pystyy parannukseen, että vaiva on sen arvoinen. Sellainen sairaalloinen itsekkyys pois romukoppaan kokonaan koko ihmisestä jos sitä on. Sinne meni! Sitä ei tarvita. Se ei ole koskaan tervettä, reilua eikä oikeudenmukaista.
Rakkaus usein, varsinkin hyvään ikään jo ennättäneiltä sulkee silmänsä siltä. Osin, tiettyyn rajaan saakka. Joskus täysin. Riippuen kaiketikin myös siitä, mitä aiemmin tapahtunut ja minkäluontoista ja vahvuita se kahden ihmisen välillä vallitseva jokin on.
Koin että oli 'mun vuoro'. No olihan se. Mutta useisiin kuukausiin pitkyttyessään siitä tuli tuskastuminen. Sinkkumiehen kellosta loppui aika ja reissumiehen veri suonissa jo kehoitteli;
'Hei haloo! Sun pitää ajatella itseäsikin välillä!
Talla pohjaan nyt vaan ja takas baanalle kun ei siellä herätä eikä ovia availla!'
Kulkurinkin kesä jo kukkivi
Tää ihmiselo usein niin kovin lyhyt. Sen varrella kokee monet tuskat surut joista keittää purut. Vaan aioin mä silti nyt nauttia, vehreydestä ja kukkaloistosta tästä — kesätuulessa vaan vapaana viilettää — mikälie sinne mua taas kiidättää!
https://youtu.be/Jt35v0P2FpU
Syyllistynyt elämässäni siihen itsekkin. Se on ihmisluonnossa meillä jokaisella. Ihmissuhteissa siitä pitäisi kumminkin pystyä joustamaan ja laittamaan tarvittaessa kuriinkin, vallankin jos on jo heti kättelyssä yhtenä päällimmäisistä. Minä, minä, minä... Ihminen voi halutessaan kypsyä vähemmän itsekkääksi. Halu saada, antaa ja jakaa hyville ja jopa jollekkin vihamiehellekkin hyvää, jos katsoo että pystyy parannukseen, että vaiva on sen arvoinen. Sellainen sairaalloinen itsekkyys pois romukoppaan kokonaan koko ihmisestä jos sitä on. Sinne meni! Sitä ei tarvita. Se ei ole koskaan tervettä, reilua eikä oikeudenmukaista.
Rakkaus usein, varsinkin hyvään ikään jo ennättäneiltä sulkee silmänsä siltä. Osin, tiettyyn rajaan saakka. Joskus täysin. Riippuen kaiketikin myös siitä, mitä aiemmin tapahtunut ja minkäluontoista ja vahvuita se kahden ihmisen välillä vallitseva jokin on.
Koin että oli 'mun vuoro'. No olihan se. Mutta useisiin kuukausiin pitkyttyessään siitä tuli tuskastuminen. Sinkkumiehen kellosta loppui aika ja reissumiehen veri suonissa jo kehoitteli;
'Hei haloo! Sun pitää ajatella itseäsikin välillä!
Talla pohjaan nyt vaan ja takas baanalle kun ei siellä herätä eikä ovia availla!'
Kulkurinkin kesä jo kukkivi
Tää ihmiselo usein niin kovin lyhyt. Sen varrella kokee monet tuskat surut joista keittää purut. Vaan aioin mä silti nyt nauttia, vehreydestä ja kukkaloistosta tästä — kesätuulessa vaan vapaana viilettää — mikälie sinne mua taas kiidättää!
https://youtu.be/Jt35v0P2FpU
Vastaukset 28
Vanhimmat
*vahvuista
Ja tämän aloituksen tarkoitus on sanoa hänelle naiselle mitä?
Hän on fiksu, ymmärtää viestin.
Yleensä kerrot itsestäsi, kun puhut toisesta. Sen toisen tarkoitus on ollut toimia peilinäsi. Toivottavasti siitä on ollut apua sinulle. Loppuviimein, emme voi vaikuttaa toisten tekemisiin tai ajatuksiin meistä. Ainoa johon voimme saada muutosta on oma itsemme, jos siihen motivoidumme.
Lisäksi aloittajalle. Kenenkään ei tule rajoittaa toisen menemistä, jos on mennäkseen niin menee. Otetaan siitä vapaudesta kaikki itsellemme tärkeä irti ja nauttikaamme siitä. Hyvää kesää!
Itsestäänselvyyksiä.
Kerro missä ja miten rajoitan?
Ja kun kerran silmä kovana olet seurannut, niin sulta jäi sitten huomaamatta, että sellainen kehoitus itselleni heitettin. Mutta ei siitä enempiä.
Jokainen omasta tahdostaan siellä missä on ja tekee niin kuin oikeaksi näkee. Eihän toista voi, eikä missään nimessä edes saa pakottaa yhtään mihinkään sellaiseen mitä hän ei halua. Meillä jokaisella on vapaus valita. Turha ulkopuolisten sotkea ja hämmennellä. Asianomaisten välinen asia miten toimivat tai eivät toimi. Se ei muille kuulu. Itse sinä taasen kyllä sitten voit tehdä juuri niin kuin teet.
Miksi aloittaja triggeröidyit vastauksestani? Kirjoitin asioita, jotka sitten kerroit olevan itsestäänselvyyksiä. Muistutin siitä (eihän täällä voi toista tuntea) jos sinä ärsyynnytkin omista piirteistäsi, mitä toisessa havaitset. Jotenkin kirjoituksestasi sai käsityksen, ettet ole ollut valmis mihinkään, koska hän piti sinua varalla tms. Siihen sanoin, ettei kenenkään pitäisi rajoittaa toisen menemistä. Ja silmä kovana en ole tietääkseni seurannut, vaikka aloituksen lukaisin.
Koska kommenttisi sävy oli minusta hieman närkästyttävän kaikkitietävä, ulkopuomisen kommentiksi, aivan kuin olisit mukamas jotenkin asianosainen. No oletko? Ja herkällä se on sinullakin kun itsekkin noin triggeröidyit, tarttuen hanakasti vastapalloon. Olin joo ikään kuin varalla, mm. sille se vaikutti. Sitten vain kukausien vieriessä kyllästyin, turhauduin ja hieman petyinkin pariin - kolmeen otteeseen. Eihän kukaan odota tyhjää loputtomiin, vai odottaisitko sinä?
*ulkopuolisen
Tai ei nyt tyhjää, epäkorrekti ja loukkaavakin sanavalinta, vaikka pettynyt, kyllästynyt ja turhautunut olinkin, mutta hyvin epävarmaa asiaa. Asiaa joka olisi saattanut mennä vaikka kymmenen vuoden päähän. Varalla! Ei kukaan halua olla vain varalla! En olisi missään olosuhteissa enkä kenenkää muun takia vajaata viikkoa kauempaa ollut kiinnostunut yrittämään. Rakkaus nyt vain pakotti kysymään, kosiskelemaan ja olemaan pitkään kärsivällinen. Alkuvaiheessa on kuin naulattu Mutta jos se ei joidenkin kohdalla pääse toteutumaan tietyn ajan sisällä, saaden riittävää vastakaikua, se sattaa siirtyä. Toistaiseksi.
En nyt tarkoittanut olla kaikkitietävä enkä ole asianosainenkaan. Jotain on kokemusta tarttunut ja siltä pohjalta vastasin. Olet varmasti keskustellut tilanteesta hänen kanssaan? Ei ole todellakaan reilua roikottaa ketään todellakaan. Jos ei mihinkään edisty, niin ei ehkä kannata odottaa.
Ei se mitään, sitä sattuu. Hän tietää tilanteeni ja tuoreimman kantani. Minusta tuntuu, ja näyttää (erityisesti hänen osaltaan), että molemmat ovat nyt vain eräänlaista 'loppukypsennystä' vaille... Jotenkin sen vain vaistoaa. Tuntee. Suorastaan jopa tietää. Ei pelkästään alitajuisesti. Jaammehan saman tunneskaalan jonka rakkauspaletista nuo kaikki "värit" meihin kumpuavat.
Paranus:
Jaammehan tunneskaalan jotka samasta rakkauspaletista lukuisine eri väreineen ja sävyineen kumpuavat.
*parannus
Lopeta tuo jonninjoutava horina ja anna olla jo.
Ilmaisen itseäni jos sille tuntuu ja koen sen tarpeelliseksi. Voit mun puolesta itse horista mitä horiset, jos sulla on joku horinan kohde. Monihan täällä horisee vaikkei olisikaan. Ja jotkut puuttuu vieläpä sellaisiinkin toisten "horinoihin" jotka ei niille edes kuulu.
Naisen etunimen eka kirjain?
Hyvää jatkoa.
Olen täysin samaa mieltä, jos olet hän. Nauti kesästä ja voi hyvin. Meillä on vain yksi elämä.
S
Nautiskele rauhassa vaan kaikesta mitä kesä voi antaa - en estele. Kestän kyllä kuin Nainen.
Johan oli kukkua, näin voi sanoa sanoa vaikkei olisi ymmärtänyt sanaakaan (tai ehkä juuri sen takia) tai ottanut millään muotoa henkilökohtaisesti tai henkilökohtaisella tavalla ikeneen. Lähinnä naurattaa tämä lyyrisyys ja itsestään kolmannessa persoonassa kirjoittaminen
No hän on hyvinkin sitkeä ja vahva nainen. Arvioisin että hän kyllä kestää melkein mitä vain. On jopa ihan eräänlaisia todisteitakin. Ei sellainen tekovahva niin kuin monet naiset nykyisin ovat. "Pidän" hänestä erittäin paljon. Kaikin puolin. Rakastan.
https://youtu.be/KbHaIbDKQMc
Herkkäkin.
-ap
Ap olet aika vaikeaselkoinen tekstissäsi, silti samaistun johonkin kohtiin. Hän on juuri tuonut ilmi, ettei ole valmis suhteeseen ja vanha ero on vielä käsittelemättä. Tai sitten tuo on vana kiltti tapa ilmoittaa, ettei kiinnostusta ole. Meilläkään ei pieni flirtti ja arjessa tutustuminen ole johtanut mihinkään muutamassa kuukaudessa. Ei siksi etten olisi ollut kiinnostunut (ovi olisi ollut auki, jos toinen olisi halunnut oven kahvaa kokeilla 😉), vaan siksi etten uskonut kiinnostusta oikeasti olevan ja olosuhteet on vähän haastavat kysyä kiinnostusta. Ja siltä se näyttääkin, että pelkoni oli perusteltu. 😞
Minua voisi nimenomaan kuvailla sanoilla sitkeä, vahva (henkisesti) ja herkkä (vaikka sen peitän muilta kuin läheisiltä). En kestä mitä vaan, mutta paljon ennemmän kuin moni muu. Ja olen jättänyt mustavalkoisen ajattelun nuoruuteen, ihmiset on ihmisiä. Sanoo ja tekee virheitä. Fiksu oppii virheistä ja joskus virheitä pitää tehdä ymmärtääkseen mitä itse haluaa. Tärkeämpää kuin virhe, on se että osaa tarvittaessa pyytää anteeksi ja korjata asian.
Ihmiset on myös keskimäärin epävarmoja vastapuolen tunteista ja tunteiden vuoristorata ja rakkaustunami voi olla niin rankkaa, että joskus mielummin päästää irti ,Epävarmuus on usein myös etenemisen ja yrittämisen este, ainakin itsellä.
Ihan jo viimeisen keskustelun perusteella en kyllä usko, että hän voisi sanoa rakastavansa minua. 😔 Minäkään en sanoisi sitä ääneen epävarmassa tilanteessa, mutta kyllä kohtuullisen vahvoja ilmaisuja pystyisin käyttämään aidosti. En voi kyseenalaistaa toisen irl sanoja. En voi muuta kuin uskoa se mitä kuulen oikeassa elämässä. Mutta muuten aloituksesi puhuttelee ajankohtaisuudellaan.
Sinä ap sen sijaan kuulostat siltä, että rakkauden vuoristorata on tehnyt sinulle temput ja kuitenkin haluat hänet etkä vapauttasi? Kannattaisiko sinun ilmaista oma tahtosi hänelle, jotta ette menetä jotain suurta ja kaunista? Kukaan ei voi luvata lopputulosta etukäteen, mutta ilman yrittämistä ei voi onnistua. Hänelle ja sinulle myös AP. ♥️
Epäselvyyteen on syynsä täällä trollaajien ja proviajien luvatulla mellastuskentällä. Uteliaita juorukellokkaita seinät ja nurkat muutenkin jo notkuvat. Asia selviää oikealle. Hän tietää miksi kieltäytynyt ja torjunut, pitänyt löyhässä hirressä.
Virheistä oppiva on kehittyvä ja kehityskelpoinen. Kokeilua, erehdystä ja opimista on elämämme.
Tottakai on täysin tehnyt, mutta en voi enää vain odotella vaan annan taas reaaliseikkailuillekkin tilaa, luoden kuvioita odotellessa. Kaivata voin tottakai häntä edelleenkin näin etäisesti, siitä en luovu.
Kaunista ja menevää kesää sinne sitten vaan.
Sama täällä. Veri vetää reissunaisen kohti seuraavaa elämää. Jospa siellä on se rakkaus eikä vaan kangastus rakkaudesta. Lainataan laulun sanoja tähän kohtaan. Turha keksiä pyörää itse kun joku toinen sen jo osuvasti sanoitti. Hirmu huonosti aloituksen luin, enkä oleta sen mulle olevan. Mutta jonkin tunteen se herätti silti.
"Oven kiinni laitan ja katson eteiseen,
naulakko sinne yksin jää
Laukku kainalossa hyppään aamuun ruuhkaiseen,
en vastaantulijoista tunne yhtäkään
Ei tästä kaupungista saa reissuromantiikkaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä tyrin tän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi
Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa"
En saa selvää puhutko itsestäsi vai hänestä. Kumpi oli itsekäs. Olet oikeasti vähän vaikeaselkoinen kuten tuolla joku muukin mainitsi.
Saan kuvan että puhuu jstk toisesta kolmannelle.
Että vaikka ei itse tuntenut tarpeeksi olis toisen pitänyt olla epäitsekäs ja sopeutua ( teennäiseen rakkauteen ha hyväksymiseen)???