Haluattko koskaan kumppania?

Anonyymi

Niin haluattekos koskaan seurustella eli kumppanin. Kesä on paras aika löytää kumppani.

135

727

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tuskin enää tämän palsta jälkeen.

      • Palsta lannistanut pariutumishalut?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Palsta lannistanut pariutumishalut?

        Osittain ja sinä myös vaikka sun kutreista niin paljon pidin!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Osittain ja sinä myös vaikka sun kutreista niin paljon pidin!

        Minä? Kuule, niitä kutrikkaita naisia on maailma pullollaan, valkkaa yks ja lähesty. Jos olis parempi onni. Minä oon muutenkin jo visusti pariutunut, joten kukaan ei saa sen enempää minusta irti, kuin tekstini.


      • Heh. Sinähän vitsikäs oot.


    • Anonyymi

      Ehkä, jos joskus joku sopivan oloinen mies eksyy tielleni. Nyt mä parantelen entisiä elämäni kolhuja, joten aika ei ainakaan tällä hetkellä ole sopiva. Samoin pieni taaperoikäinen tyttäreni tarvitsee nyt kaiken liikenevän huomioni.

      Mä en asu kahdestaan tyttäreni kanssa, mulla on perheyhteisöni aina läsnä kotonani... joten sekin rajoittaa mun menojani. On myös oma hankaluutensa edes seurustella vakavasti... nykyiset yhtälöt huomioon ottaen.

      Joten vastaan ett aika näyttää. Tulen mainiosti toimeen myös ns. sinkkuna.
      trollikka

      • Anonyymi

        Hyvä kommentti ja isänä voin sanoa sinulla olevan pitkä tie edessä.
        Tyttäreni on nyt 6-vuotias ja ajattelen samalla tavalla mitä sinä nyt sen reilun vuoteisen kanssa?
        On olemassa asioita joita ei halua rikkoa ja se miksi sen haluaisi rikkoa tulee omasta itsekkyydestä haluta jotain sellaista joka olisi vain itselle tarkoitettua. Se voi olla hyvä lisä mutta usein ottaa enemmän mitä antaa.

        AV


      • "Mä en asu kahdestaan tyttäreni kanssa, mulla on perheyhteisöni aina läsnä kotonani... joten sekin rajoittaa mun menojani. On myös oma hankaluutensa edes seurustella vakavasti... nykyiset yhtälöt huomioon ottaen"

        Hyvä huomio muuten.... Seurustelin viimeksi naisen kanssa joka asui sellaisessa vanhassa koulussa, mutta siellä asui hänen sisko, siskon tyttökin perheineen ja äiti. Lisäksi kävi velikin siellä paljon, kun hänen työmaa oli siellä myös. Ja voin sanoa, että vaikka olen ihan seurallinen ihminen, niin pikkuisen oli iikaa olla aina tekemisissä naisen koko sukuun. Lisäksi hänen työ vaati paljon, joten suurimmaksi osaksi olin siellä, kun hän minun luona....

        En itse sitä silloin tajunnut, mutta nyt tiedän...

        Tuo kannattaa sun tosiaan itsekin miettiä, ennenkuin mietit edes suhdetta, että olet aika sidottu työhön ja sukulaisiin. Se ei ole toiselle ihan tuosta vaan luontevaa, vaikka se sinulle on.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        "Mä en asu kahdestaan tyttäreni kanssa, mulla on perheyhteisöni aina läsnä kotonani... joten sekin rajoittaa mun menojani. On myös oma hankaluutensa edes seurustella vakavasti... nykyiset yhtälöt huomioon ottaen"

        Hyvä huomio muuten.... Seurustelin viimeksi naisen kanssa joka asui sellaisessa vanhassa koulussa, mutta siellä asui hänen sisko, siskon tyttökin perheineen ja äiti. Lisäksi kävi velikin siellä paljon, kun hänen työmaa oli siellä myös. Ja voin sanoa, että vaikka olen ihan seurallinen ihminen, niin pikkuisen oli iikaa olla aina tekemisissä naisen koko sukuun. Lisäksi hänen työ vaati paljon, joten suurimmaksi osaksi olin siellä, kun hän minun luona....

        En itse sitä silloin tajunnut, mutta nyt tiedän...

        Tuo kannattaa sun tosiaan itsekin miettiä, ennenkuin mietit edes suhdetta, että olet aika sidottu työhön ja sukulaisiin. Se ei ole toiselle ihan tuosta vaan luontevaa, vaikka se sinulle on.

        Kauhea setti ollut naisen ympärillä. Mihin kohtaan tossa mies enää sopii?!?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kauhea setti ollut naisen ympärillä. Mihin kohtaan tossa mies enää sopii?!?

        Niinpä.


    • Anonyymi

      Itseni kanssa yhteensopivan kumppanin, kyllä. Kumppanin yleisellä tasolla, en.

      Olen kesästä hyvänä pariutumisaikana täysin eri mieltä. Ihmisillä on kesäisin paljon suunnitelmaa, menoa ja touhua. Eivät he ehdi kesäisin mitään suhteita virittelemään ja tapailemaan. Syksyllä meno rauhottuu taas ja syksy onkin otollisinta pariutumisaikaa. Jokainen suhteeni on alkanut syksyllä.

      • Anonyymi

        Marraskuusta tammikuuhun on hyvä aika. Sama homma.


      • Anonyymi

        Ja kesäisin on vain panokollit ja -kissat liikkeellä; Suomen hyinen pitkä ja pimeä talvi luo vasta oikeat kestävät suhteet :)


    • Haluan, mutta en mitä tahansa sutinaa. Ja kun olen itse hitaammin lämpenevää ja harkitsevampaa sorttia, niin se osaltaan hiukan mutkistaa asioita.

      Samoin tuossa toinen kommentoija en minäkään koe kesää erityisen hyväksi ajankohdaksi löytää kumppania, vaan pitkälti loppuvuosi on toiminut itselle paremmin. Kesällä ehkä helpoiten löytää jonkin kesäkissan, josta sitten ei välttämättä ole pidemmäksi suhteeksi.

      • Anonyymi

        Puolivillainen pano- ja hauskanpitosuhde on kesällä helppo löytää. Oikeaksi parisuhteeksi noista kesäromansseista tosiaan harvoin on. Ne yleensä päättyvät, kun arki alkaa.


    • En juuri nyt oikein edes tiedä. Tavallaan olisi kiva, mutta toisaalta taas järki sanoo, että elä... siitä ei seuraa mitään hyvää.

      Kun kokonaisuutena on tälläinen "empä tiedä"-sitsueissöni, niin mun järjestelmä sanoo, että sitten se on ei.

      Mutta en ole ehdoton...se on nyt ei, kysy uudestaan vaikka syksyllä. :oD

      • Anonyymi

        Aika monillahan se on ei, kunnes sellanen oikeesti sopiva osuu kohdalle. Tunnen useamman oikein vannoutuneen ikisinkun, jolla se on mennyt noin. Ei ikinä parisuhdetta, kunnes sitten kuitenkin parisuhde. 😉


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika monillahan se on ei, kunnes sellanen oikeesti sopiva osuu kohdalle. Tunnen useamman oikein vannoutuneen ikisinkun, jolla se on mennyt noin. Ei ikinä parisuhdetta, kunnes sitten kuitenkin parisuhde. 😉

        No hitto.... meinasin sanoa, että sehän ois yhtä mahdollinen kuin lottovoitto, mutta oikeastaanhan voin olla jo lottovoittajakin, kun en ole tarkastanut veikkaustiliäni...

        Mutta oikeasti. 99,99 %;sti minun on pitänyt hakeutua johonkin tilanteeseen, että joku nainen on ihastunut, tai kiinnostunut minusta, niin että siitä on mitään tullut....ja tuo 0,01% on virhemarginaali. :oD

        Eli jos minä en rikkaa ristiin pistä asian eteen, on tulos Esko Seppästä lainaten: "0 maalia, 0 syöttöä, on nolla plus nolla, eli nolla". :oD

        Mutta nyt katson sen loton... :oD


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika monillahan se on ei, kunnes sellanen oikeesti sopiva osuu kohdalle. Tunnen useamman oikein vannoutuneen ikisinkun, jolla se on mennyt noin. Ei ikinä parisuhdetta, kunnes sitten kuitenkin parisuhde. 😉

        2 oikein oli kummassakin...eurojackpotissa ja lotossa, joten huomennakin tultava töihin. :oD


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No hitto.... meinasin sanoa, että sehän ois yhtä mahdollinen kuin lottovoitto, mutta oikeastaanhan voin olla jo lottovoittajakin, kun en ole tarkastanut veikkaustiliäni...

        Mutta oikeasti. 99,99 %;sti minun on pitänyt hakeutua johonkin tilanteeseen, että joku nainen on ihastunut, tai kiinnostunut minusta, niin että siitä on mitään tullut....ja tuo 0,01% on virhemarginaali. :oD

        Eli jos minä en rikkaa ristiin pistä asian eteen, on tulos Esko Seppästä lainaten: "0 maalia, 0 syöttöä, on nolla plus nolla, eli nolla". :oD

        Mutta nyt katson sen loton... :oD

        Paitsi jos vastustaja sössii pallon omaan maaliin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paitsi jos vastustaja sössii pallon omaan maaliin.

        Niistä omista maaleista ei pidetä tilastoa... :o) Vaikka raavit pari omiin, niin sarakkeeseen jää kiikarit. :oD


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No hitto.... meinasin sanoa, että sehän ois yhtä mahdollinen kuin lottovoitto, mutta oikeastaanhan voin olla jo lottovoittajakin, kun en ole tarkastanut veikkaustiliäni...

        Mutta oikeasti. 99,99 %;sti minun on pitänyt hakeutua johonkin tilanteeseen, että joku nainen on ihastunut, tai kiinnostunut minusta, niin että siitä on mitään tullut....ja tuo 0,01% on virhemarginaali. :oD

        Eli jos minä en rikkaa ristiin pistä asian eteen, on tulos Esko Seppästä lainaten: "0 maalia, 0 syöttöä, on nolla plus nolla, eli nolla". :oD

        Mutta nyt katson sen loton... :oD

        Mjaa, itselläni taas on aika kova onnistumisprosentti jos naisia haikailen. Se mitä nainen voi elämään tuoda suhteessa siihen, miten tasapainoista elämää haluaisi onkin toinen juttu. Ainakin jos on menneisyyttä, josta tulee pitää huoli. Naiset tulevat ja menevät mutta tytär pysyy, valinta on oikeasti kohtalaisen helppo.

        Jos joku ajattelee miksi ei voisi ottaa naista vaikka tytär olisikin olemassa...voin sanoa ettei ole aikaa nyt kahden tärkeän henkilön halujen täyttäjäksi:)
        Jos naista ja ihoa tekee mieli, on se yhden illan juttu nyt helpompi, ja siitäkin voi tulla seuraamuksia jopa ihastumisten muodossa. Tuollainen vie aikaa ja keskittymistä joten kannattaa himmailla vielä hetki.

        Tietysti voi tulla tilanteita joissa itseään ei enää hallitse, tuolloin täytyy sanoa että antaa mennä vain. Olisin kohdannut tosi erikoisen naisen ja antaisin itselleni mahdollisuuden, kaikesta huolimatta. Kun se tunne voittaa järjen...

        AV


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niistä omista maaleista ei pidetä tilastoa... :o) Vaikka raavit pari omiin, niin sarakkeeseen jää kiikarit. :oD

        Ei sillä tilastolla peliä voiteta. Lopputulokseen oma maali laketaan, joten who cares tilastot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä tilastolla peliä voiteta. Lopputulokseen oma maali laketaan, joten who cares tilastot.

        Mutta, jos on kerran tai kaksi jopa kolme ollut Stanley Cupin voittaja miksi tulisi edes pelata?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mjaa, itselläni taas on aika kova onnistumisprosentti jos naisia haikailen. Se mitä nainen voi elämään tuoda suhteessa siihen, miten tasapainoista elämää haluaisi onkin toinen juttu. Ainakin jos on menneisyyttä, josta tulee pitää huoli. Naiset tulevat ja menevät mutta tytär pysyy, valinta on oikeasti kohtalaisen helppo.

        Jos joku ajattelee miksi ei voisi ottaa naista vaikka tytär olisikin olemassa...voin sanoa ettei ole aikaa nyt kahden tärkeän henkilön halujen täyttäjäksi:)
        Jos naista ja ihoa tekee mieli, on se yhden illan juttu nyt helpompi, ja siitäkin voi tulla seuraamuksia jopa ihastumisten muodossa. Tuollainen vie aikaa ja keskittymistä joten kannattaa himmailla vielä hetki.

        Tietysti voi tulla tilanteita joissa itseään ei enää hallitse, tuolloin täytyy sanoa että antaa mennä vain. Olisin kohdannut tosi erikoisen naisen ja antaisin itselleni mahdollisuuden, kaikesta huolimatta. Kun se tunne voittaa järjen...

        AV

        No siinäpä se pointi onkin.. en haikaile.

        Voisin näppästä Tinderiin vaikka itseni, mutta oikeasti en halua sieltä ketään oikeastaa katsella ja tutkia, kuka vois olla kiva, mukava jne. Jos jostain minä olisin mielenkiintoinen, en ehkä tykkää hänestä ja vaikka tykkäisin, en ehkä jaksa mitään kirjoittaa ja useammat naiset ei aloita keskustelua...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä tilastolla peliä voiteta. Lopputulokseen oma maali laketaan, joten who cares tilastot.

        Niin... mutta peliin tarvitaan pelaajia... ja mulla ei ole oikeen intoa siihen. Mä oon jo kuluttanut sen pilkkeen silmäkulmasta, mikä katsoo nurkan taa ja seuraavaan.

        Kivoja tyyppejä on vaikka kuinka. Mutta siitä on hitonmoinen matka johonkin siitä treffeistä eteenpäin ja lopputulos on tähän asti ollut sen verran kehno, ettei ole mitään motia nyt lähtee edes miettii..

        On odotettava dementiaa. 🤣


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No siinäpä se pointi onkin.. en haikaile.

        Voisin näppästä Tinderiin vaikka itseni, mutta oikeasti en halua sieltä ketään oikeastaa katsella ja tutkia, kuka vois olla kiva, mukava jne. Jos jostain minä olisin mielenkiintoinen, en ehkä tykkää hänestä ja vaikka tykkäisin, en ehkä jaksa mitään kirjoittaa ja useammat naiset ei aloita keskustelua...

        Ei naista etsimällä löydä, se tulee kohdalle ja vie järjen ja jalat ihan samaan aikaan. Toki jos paljon liikkuu, mahdollisuudet tuohon ovat suotuisammat.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei naista etsimällä löydä, se tulee kohdalle ja vie järjen ja jalat ihan samaan aikaan. Toki jos paljon liikkuu, mahdollisuudet tuohon ovat suotuisammat.

        AV

        Joo, no mä en juuri missään erityisemmin liiku. Työ vie noin 48 h viikoista, sitten parin huushollin pihatyöt, arkiaskareet ja harrastukset, joissa ei liiemmin ole mun ikäisiä naisia.

        Kyllä mun pitää olla aktiivinen, että edes ihmisiä tapaisin. Ja siihen kun ei ole motia erityisemmin. Ihsn riittää tämä arjen pyörittäminen nyt.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, no mä en juuri missään erityisemmin liiku. Työ vie noin 48 h viikoista, sitten parin huushollin pihatyöt, arkiaskareet ja harrastukset, joissa ei liiemmin ole mun ikäisiä naisia.

        Kyllä mun pitää olla aktiivinen, että edes ihmisiä tapaisin. Ja siihen kun ei ole motia erityisemmin. Ihsn riittää tämä arjen pyörittäminen nyt.

        Itse en edes halua liikkua vapaalla tilanteissa joissa olisi edes mahdollisuus tavata naisia.
        Yhden kerran olen tehnyt pahan virheen jossa jätin lapseni heidän ollessa noin 10-vuotiaita. Mikään mahti maailmassa ei erota minua nyt ja tytärtäni (6 v) ja laita haihattelemaan yhtään mitään. Isä on rinnalla vaikka joskus ehkä isäkin tarvitsee naista:)
        Olen huomannut vain se että mikä nyt on, on tärkeintä.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        No siinäpä se pointi onkin.. en haikaile.

        Voisin näppästä Tinderiin vaikka itseni, mutta oikeasti en halua sieltä ketään oikeastaa katsella ja tutkia, kuka vois olla kiva, mukava jne. Jos jostain minä olisin mielenkiintoinen, en ehkä tykkää hänestä ja vaikka tykkäisin, en ehkä jaksa mitään kirjoittaa ja useammat naiset ei aloita keskustelua...

        Onko siellä miestenhaku, naiset vaan varttuu hakeeko sopiva mies?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse en edes halua liikkua vapaalla tilanteissa joissa olisi edes mahdollisuus tavata naisia.
        Yhden kerran olen tehnyt pahan virheen jossa jätin lapseni heidän ollessa noin 10-vuotiaita. Mikään mahti maailmassa ei erota minua nyt ja tytärtäni (6 v) ja laita haihattelemaan yhtään mitään. Isä on rinnalla vaikka joskus ehkä isäkin tarvitsee naista:)
        Olen huomannut vain se että mikä nyt on, on tärkeintä.

        AV

        No en mä ole jättänyt lapsia naisen vuoksi missään vaiheessa, eikä ole tarvinnutkaan.
        En kyllä ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit, että jätitkö johonkin paikkaan yksin, vai etkö ottanut luoksesi tms?


      • Bätääs kirjoitti:

        Onko siellä miestenhaku, naiset vaan varttuu hakeeko sopiva mies?

        Siis kyllä siellä naisetkin on aktiivisia tykkäämään, mutta että voi kirjoitella, pitää toisenkin tykätä ja sittenkin jonkun aloittaa kirjoittelu.

        Jotkut naiset on kirjoittaneet jopa profiiliin, että eivät lähesty miehiä, vaan miehen pitää lähestyä heitä. Ovat kuulemma sen verran vanhakantaisia. 😄

        Ihan hyvä ohjelma se on kuitenkin....


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No en mä ole jättänyt lapsia naisen vuoksi missään vaiheessa, eikä ole tarvinnutkaan.
        En kyllä ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit, että jätitkö johonkin paikkaan yksin, vai etkö ottanut luoksesi tms?

        Olin maailmalla työkuvioissa. Sellainen suomalainen juntti joka oli uskollinen mutta suomalainen nainenhan ei usko sitä. Tulee sähläyksiä joka vaikuttaa parisuhteeseen ja päätät ettet halua enää jatkaa. Ilmoitat sen vaimolle ja et mene koskaan enää takaisin. Erosin näkemättä, henkisesti olin ihan poikki. Ennen tuota tapahtumaa hoidin lapsia monta vuotta hakien päiväkodista ja nainen oli aina kello 19 töissä. Vapaata tunti pari ennen kun piti nukuttaa lapset iltasatuihin joita aina heille luin. Nukahdin itse kahden muksun viereen tyytyväisenä mutta kaikki tuo romahti luottamuksen puutteeseen jota vain ei voinut kestää. Se on ihan helvettiä koko elämä jos toiseen ei voisi luottaa.

        Asuin ulkomailla, kävin 2 kertaa Suomessa 8 vuoden ajan joten en voinut eron jälkeen paljon vaikuttaa lasteni elämään. Maksoin tuplan elatusmaksut määrätystä koska se oli mielestäni ihan oikein. Lomille tullessa ilmoitin lapsille että pyöräyttäkää maapalloa ja laittakaa sormi johki pakkaan, mennään sinne. Lapset saivat määritellä paikan jonne heidät vein. He ovat jo kiertäneet maapalloa, jostain syystä.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        Siis kyllä siellä naisetkin on aktiivisia tykkäämään, mutta että voi kirjoitella, pitää toisenkin tykätä ja sittenkin jonkun aloittaa kirjoittelu.

        Jotkut naiset on kirjoittaneet jopa profiiliin, että eivät lähesty miehiä, vaan miehen pitää lähestyä heitä. Ovat kuulemma sen verran vanhakantaisia. 😄

        Ihan hyvä ohjelma se on kuitenkin....

        Aaa, semmonen kuvio. Vieläkö nämä vanhakantaiset uskoo, että mies on enempi tosissaan, jos tekee aloitteen naiselle?

        Muistelen, että mutsi olis joskus ohjeistanut niin ja ajattelin, että ompa hölmöä logiikkaa.


      • Bätääs kirjoitti:

        Aaa, semmonen kuvio. Vieläkö nämä vanhakantaiset uskoo, että mies on enempi tosissaan, jos tekee aloitteen naiselle?

        Muistelen, että mutsi olis joskus ohjeistanut niin ja ajattelin, että ompa hölmöä logiikkaa.

        Tai ei siinä ole edes mitään logiikkaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olin maailmalla työkuvioissa. Sellainen suomalainen juntti joka oli uskollinen mutta suomalainen nainenhan ei usko sitä. Tulee sähläyksiä joka vaikuttaa parisuhteeseen ja päätät ettet halua enää jatkaa. Ilmoitat sen vaimolle ja et mene koskaan enää takaisin. Erosin näkemättä, henkisesti olin ihan poikki. Ennen tuota tapahtumaa hoidin lapsia monta vuotta hakien päiväkodista ja nainen oli aina kello 19 töissä. Vapaata tunti pari ennen kun piti nukuttaa lapset iltasatuihin joita aina heille luin. Nukahdin itse kahden muksun viereen tyytyväisenä mutta kaikki tuo romahti luottamuksen puutteeseen jota vain ei voinut kestää. Se on ihan helvettiä koko elämä jos toiseen ei voisi luottaa.

        Asuin ulkomailla, kävin 2 kertaa Suomessa 8 vuoden ajan joten en voinut eron jälkeen paljon vaikuttaa lasteni elämään. Maksoin tuplan elatusmaksut määrätystä koska se oli mielestäni ihan oikein. Lomille tullessa ilmoitin lapsille että pyöräyttäkää maapalloa ja laittakaa sormi johki pakkaan, mennään sinne. Lapset saivat määritellä paikan jonne heidät vein. He ovat jo kiertäneet maapalloa, jostain syystä.

        AV

        Jaa.. no mä oon ollut lasten kanssa aina, vaikka erottiin. Joskus kun muksut oli pienempiä, olivat he enemmän äitinsä luona, kun mulla oli silloinkin vuorotyö. Mutta samassa kaupungissa 2 km etäisyyksillä oltiin, niin näin muksuja, vaikka olivat äitillään yöt. Sitten olivat vko/vko ja nyt tyttö on asunut eri kaupungissa viikot ja joka toinen täällä. Poika on ollut oikeastaan täällä sen 2 vuotta, käyden äitinsä luona muutaman kerran.

        Oikeastaan erosin exästä, että säilyn järkevänä isänä. Lapset turvautuu minuun paljon ja mun siskoon ja mutsiin.

        Eikä mulla ole sen jälkeen naisystävien kanssa ollut ongelmia ottaa lapsia mukaan. Seukkailut on mennyt sen mukaan miten mulla on ollut muksut...joskus yhdessä kaikki, joskus silloin naisen kanssa, kun lapset on äitillään.


      • Bätääs kirjoitti:

        Aaa, semmonen kuvio. Vieläkö nämä vanhakantaiset uskoo, että mies on enempi tosissaan, jos tekee aloitteen naiselle?

        Muistelen, että mutsi olis joskus ohjeistanut niin ja ajattelin, että ompa hölmöä logiikkaa.

        En oke kysynyt.. mä svaippaan sellaiset nopeks. 🤣


      • Bätääs kirjoitti:

        Tai ei siinä ole edes mitään logiikkaa.

        Juu. Ei oo mun tyylisiä ihmisiä selkeesti. Mutta melkein väitän, että niitä on minun ikäryhmässä enrmmän kuin niitä, jotka eivät noin ajattele.

        Tai ehkä se idea korostuu sit täällä susisuolla, kuten jäsen L tuppasi näitä tienoita sanoman. 😄
        Missähän sekin keppijumppari nyt viilettää...wuppiskin edes joskus härkkinyt. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Jaa.. no mä oon ollut lasten kanssa aina, vaikka erottiin. Joskus kun muksut oli pienempiä, olivat he enemmän äitinsä luona, kun mulla oli silloinkin vuorotyö. Mutta samassa kaupungissa 2 km etäisyyksillä oltiin, niin näin muksuja, vaikka olivat äitillään yöt. Sitten olivat vko/vko ja nyt tyttö on asunut eri kaupungissa viikot ja joka toinen täällä. Poika on ollut oikeastaan täällä sen 2 vuotta, käyden äitinsä luona muutaman kerran.

        Oikeastaan erosin exästä, että säilyn järkevänä isänä. Lapset turvautuu minuun paljon ja mun siskoon ja mutsiin.

        Eikä mulla ole sen jälkeen naisystävien kanssa ollut ongelmia ottaa lapsia mukaan. Seukkailut on mennyt sen mukaan miten mulla on ollut muksut...joskus yhdessä kaikki, joskus silloin naisen kanssa, kun lapset on äitillään.

        Kyllä se vieläkin jonkin verran koskee kun tytär lähetti viikonloppuna kuvia joita oli löytänyt ajasta jolloin "kaikki oli hyvin", ja olihan se.
        Kuvassa poika jotain 6 v ja tytär minun vieressä 3 v.

        Mietin vain nyt ettei tämä uusin joudu koskaan lähettämään minulle samanlaisia kuvia vuonna yksi ja kaksi. Nuo kun tekee vähän kipeetä.

        AV


      • Disseisback kirjoitti:

        Juu. Ei oo mun tyylisiä ihmisiä selkeesti. Mutta melkein väitän, että niitä on minun ikäryhmässä enrmmän kuin niitä, jotka eivät noin ajattele.

        Tai ehkä se idea korostuu sit täällä susisuolla, kuten jäsen L tuppasi näitä tienoita sanoman. 😄
        Missähän sekin keppijumppari nyt viilettää...wuppiskin edes joskus härkkinyt. 😁

        Hmm, eikö ne osaa ajatella että ei se mitään takaa, vaikka mies lähestyy, kun mies lähestyy kumminkin tosissaan tai ei. Ja yhtä tosissaan se mies on, vaikka nainenkin lähestyis, jos naisesta todella tykkää ja tosissaan naisen kanssa haluaa elämänsä jakaa.

        Voi jopa olla enempi innoissaan kun nainen lähestyy ja osoittaa kiinnostustaan, eikä vaan venaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vieläkin jonkin verran koskee kun tytär lähetti viikonloppuna kuvia joita oli löytänyt ajasta jolloin "kaikki oli hyvin", ja olihan se.
        Kuvassa poika jotain 6 v ja tytär minun vieressä 3 v.

        Mietin vain nyt ettei tämä uusin joudu koskaan lähettämään minulle samanlaisia kuvia vuonna yksi ja kaksi. Nuo kun tekee vähän kipeetä.

        AV

        Niin... elämä on valintoja. Lapset on lapsia kerran. Eikä ikinä ole myöhäistä herätä, jos sitten lapset ei jo äänestä jaloillaan.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin... elämä on valintoja. Lapset on lapsia kerran. Eikä ikinä ole myöhäistä herätä, jos sitten lapset ei jo äänestä jaloillaan.

        Ei mennyttä aikaa saa koskaan takaisin, hyvät suhteet mutta olisihan se ollut erilaista seurata ja opastaa ihan jokainen päivä. Silloin kun he sitä eniten kaipasivat.
        Mutta joo, virheistä voi oppia.

        AV


      • Bätääs kirjoitti:

        Hmm, eikö ne osaa ajatella että ei se mitään takaa, vaikka mies lähestyy, kun mies lähestyy kumminkin tosissaan tai ei. Ja yhtä tosissaan se mies on, vaikka nainenkin lähestyis, jos naisesta todella tykkää ja tosissaan naisen kanssa haluaa elämänsä jakaa.

        Voi jopa olla enempi innoissaan kun nainen lähestyy ja osoittaa kiinnostustaan, eikä vaan venaa.

        No sanoppa muuta...

        Mä näen tuolleen ajattelevat naiset vähän perässä vedettäviks...

        Mutta hyvä jos sanovat profiilitekstissään jo niin, niin oli helppo sivuuttaa jo siitä heti. 😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei mennyttä aikaa saa koskaan takaisin, hyvät suhteet mutta olisihan se ollut erilaista seurata ja opastaa ihan jokainen päivä. Silloin kun he sitä eniten kaipasivat.
        Mutta joo, virheistä voi oppia.

        AV

        Niin ja niitä voi korjatakin..


      • Disseisback kirjoitti:

        No sanoppa muuta...

        Mä näen tuolleen ajattelevat naiset vähän perässä vedettäviks...

        Mutta hyvä jos sanovat profiilitekstissään jo niin, niin oli helppo sivuuttaa jo siitä heti. 😁

        Niin, jotain tollasta tai sitten ne ei oikein ymmärrä miesten sielunmaisemaa ihmismäiseksi, kuten naisten tai jotain outoa mielikuvaa elätellään.

        Ei ne miehet nyt ihmistä kummempia ole, vaikka joskus näyttää että osa naisista saa muodostettua ihan erikoisia päätelmiä ja näkemyksiä. :D

        Nojoo, sehän on helppoa silloin.


      • Bätääs kirjoitti:

        Niin, jotain tollasta tai sitten ne ei oikein ymmärrä miesten sielunmaisemaa ihmismäiseksi, kuten naisten tai jotain outoa mielikuvaa elätellään.

        Ei ne miehet nyt ihmistä kummempia ole, vaikka joskus näyttää että osa naisista saa muodostettua ihan erikoisia päätelmiä ja näkemyksiä. :D

        Nojoo, sehän on helppoa silloin.

        No Tinderissä se on helppoa, mutta osalla sen näkee sitten myöhemmin ja erilaisissa tilanteissa.

        Esimerkiksi seksi saattaa mennä myös niin... miehen pitää tehdä aloite, kun muuten nainen tuntee itsensä tyrkyksi tai pelkää pakkeja....

        Ja ihan pidemmän seurustelunkin ja avoimien keskustelujen jälkeen.

        Kulttuurin työntämät stereotypiat on syvällä vielä joissain.


      • Bätääs kirjoitti:

        Niin, jotain tollasta tai sitten ne ei oikein ymmärrä miesten sielunmaisemaa ihmismäiseksi, kuten naisten tai jotain outoa mielikuvaa elätellään.

        Ei ne miehet nyt ihmistä kummempia ole, vaikka joskus näyttää että osa naisista saa muodostettua ihan erikoisia päätelmiä ja näkemyksiä. :D

        Nojoo, sehän on helppoa silloin.

        Yks asia mitä oon ihmetellyt mm. mun äidissä. Hän ottaa hirveesti stressiä isäni hiuksista. Kampa käsilaukussa ja tyrkyttää sitä, jos yhtään on tuuli isän hiuksia myllännyt tai jostain syystä ei ole just kammatun näköinen.

        Mahdoton säksätys, ettei kehtaa kävellä tollasen peikon kanssa ihmisten ilmoilla. :"D

        Eikä ne nyt minusta ole mitenkään ihmeellisesti, jos on vähän kampaus levinnyt.

        Oon miettinyt, että mikä on tämä pakkomielle ihmisten nähden kaikki olla ojennuksessa ja vimpan päälle.


      • Disseisback kirjoitti:

        No Tinderissä se on helppoa, mutta osalla sen näkee sitten myöhemmin ja erilaisissa tilanteissa.

        Esimerkiksi seksi saattaa mennä myös niin... miehen pitää tehdä aloite, kun muuten nainen tuntee itsensä tyrkyksi tai pelkää pakkeja....

        Ja ihan pidemmän seurustelunkin ja avoimien keskustelujen jälkeen.

        Kulttuurin työntämät stereotypiat on syvällä vielä joissain.

        "Esimerkiksi seksi saattaa mennä myös niin... miehen pitää tehdä aloite, kun muuten nainen tuntee itsensä tyrkyksi tai pelkää pakkeja...."

        "Ja ihan pidemmän seurustelunkin ja avoimien keskustelujen jälkeen."

        Oikeestikko? Eikä? Olen ihan vilpittömästi että täh?

        Toihan on omituista, onko miten yleistä?


      • Bätääs kirjoitti:

        Yks asia mitä oon ihmetellyt mm. mun äidissä. Hän ottaa hirveesti stressiä isäni hiuksista. Kampa käsilaukussa ja tyrkyttää sitä, jos yhtään on tuuli isän hiuksia myllännyt tai jostain syystä ei ole just kammatun näköinen.

        Mahdoton säksätys, ettei kehtaa kävellä tollasen peikon kanssa ihmisten ilmoilla. :"D

        Eikä ne nyt minusta ole mitenkään ihmeellisesti, jos on vähän kampaus levinnyt.

        Oon miettinyt, että mikä on tämä pakkomielle ihmisten nähden kaikki olla ojennuksessa ja vimpan päälle.

        No meidän mutsi hössöttää nenäliinasta aina, jos on joku isompi häpeninki...

        Mutta tuo, että kauppaan ei voi mennä muka työvaatteissa tai verkkareissa on jotain outoa kyllä... pitäiskö olla kaivoksessa töissä tai urheilla sitten myös yksin jossain metsässä? 🤣

        Sama toisaalta, että uikkarit on uimahallissa tai rannalla ok, mutta kaupassa ne olis kauheaa. 😄


      • Bätääs kirjoitti:

        Yks asia mitä oon ihmetellyt mm. mun äidissä. Hän ottaa hirveesti stressiä isäni hiuksista. Kampa käsilaukussa ja tyrkyttää sitä, jos yhtään on tuuli isän hiuksia myllännyt tai jostain syystä ei ole just kammatun näköinen.

        Mahdoton säksätys, ettei kehtaa kävellä tollasen peikon kanssa ihmisten ilmoilla. :"D

        Eikä ne nyt minusta ole mitenkään ihmeellisesti, jos on vähän kampaus levinnyt.

        Oon miettinyt, että mikä on tämä pakkomielle ihmisten nähden kaikki olla ojennuksessa ja vimpan päälle.

        Mä oon kyllä itse ns. Hulda huoleton, en useinkaan piittaa onko kaikki ehjää edes, mitenkään tip top kun pyyhkäsen ihmisten ilmoille. :P


      • Disseisback kirjoitti:

        No meidän mutsi hössöttää nenäliinasta aina, jos on joku isompi häpeninki...

        Mutta tuo, että kauppaan ei voi mennä muka työvaatteissa tai verkkareissa on jotain outoa kyllä... pitäiskö olla kaivoksessa töissä tai urheilla sitten myös yksin jossain metsässä? 🤣

        Sama toisaalta, että uikkarit on uimahallissa tai rannalla ok, mutta kaupassa ne olis kauheaa. 😄

        Tai uikkarit ok uimahallissa, mutta eri kankaasta samanlaiset bokserit ei. 🤣


      • Bätääs kirjoitti:

        "Esimerkiksi seksi saattaa mennä myös niin... miehen pitää tehdä aloite, kun muuten nainen tuntee itsensä tyrkyksi tai pelkää pakkeja...."

        "Ja ihan pidemmän seurustelunkin ja avoimien keskustelujen jälkeen."

        Oikeestikko? Eikä? Olen ihan vilpittömästi että täh?

        Toihan on omituista, onko miten yleistä?

        Todella yleistä.

        Ehkä hutikassa joku uskalti tehdä aloitetta joskus...


      • Bätääs kirjoitti:

        Mä oon kyllä itse ns. Hulda huoleton, en useinkaan piittaa onko kaikki ehjää edes, mitenkään tip top kun pyyhkäsen ihmisten ilmoille. :P

        No toisaalta onhan sekin hyvä, että tykkää laittautua, mutta se, ettei voi mitenkään mennä, kun on vähän hiukset vinksin vonksin ja vähän likaa housussa....

        Sama, jos ei ole "sotamaalaus" niin ei voi mennä mihinkään.

        Mutta jotkut meistä pelkää hämähäkkejä ja osa ei voi astua laatan ssman päälle.... omituisia juttuja nyt löytyy monelta...


      • Disseisback kirjoitti:

        No meidän mutsi hössöttää nenäliinasta aina, jos on joku isompi häpeninki...

        Mutta tuo, että kauppaan ei voi mennä muka työvaatteissa tai verkkareissa on jotain outoa kyllä... pitäiskö olla kaivoksessa töissä tai urheilla sitten myös yksin jossain metsässä? 🤣

        Sama toisaalta, että uikkarit on uimahallissa tai rannalla ok, mutta kaupassa ne olis kauheaa. 😄

        On metkaa miten tärkeetä jollekin voi olla jotkut rättisulkeiset ja ihmisten takia kauhea stressi. xD

        Joo no bikinit ja lannevaate on kyllä nätin naisen päällä kaupassakin jees. :)


      • Disseisback kirjoitti:

        Todella yleistä.

        Ehkä hutikassa joku uskalti tehdä aloitetta joskus...

        Multa on jäänyt selvästi iso aukko sivistykseen. Oon ajatellut, että tutuksi tullessa noi jutut menis rennosti ja sitä olis rohkeesti toista kohtaan aktiivinen, kun mieli tekee iholle tai halia.


      • Bätääs kirjoitti:

        On metkaa miten tärkeetä jollekin voi olla jotkut rättisulkeiset ja ihmisten takia kauhea stressi. xD

        Joo no bikinit ja lannevaate on kyllä nätin naisen päällä kaupassakin jees. :)

        Täytyy sanoa etten kyllä ole sitten parinkymmenen jaksanut stressata muitten habituksesta, enkä järin omaanikaan. Tilanteen mukaan.


      • Bätääs kirjoitti:

        On metkaa miten tärkeetä jollekin voi olla jotkut rättisulkeiset ja ihmisten takia kauhea stressi. xD

        Joo no bikinit ja lannevaate on kyllä nätin naisen päällä kaupassakin jees. :)

        No toisaalta joillekin on ulkonäkö ja siisti olemus osa identiteettiä, että sekin on jees, jos se ei mene siihen, että saunan ja nukkumaan menon välissäkin pitää laittautua kotona. Sekin on muuten nähty... 2 h takia. 🤣


      • Bätääs kirjoitti:

        Multa on jäänyt selvästi iso aukko sivistykseen. Oon ajatellut, että tutuksi tullessa noi jutut menis rennosti ja sitä olis rohkeesti toista kohtaan aktiivinen, kun mieli tekee iholle tai halia.

        No ehkä mulle on vaan osunut varovaisia tyyppejä...


      • Disseisback kirjoitti:

        No toisaalta onhan sekin hyvä, että tykkää laittautua, mutta se, ettei voi mitenkään mennä, kun on vähän hiukset vinksin vonksin ja vähän likaa housussa....

        Sama, jos ei ole "sotamaalaus" niin ei voi mennä mihinkään.

        Mutta jotkut meistä pelkää hämähäkkejä ja osa ei voi astua laatan ssman päälle.... omituisia juttuja nyt löytyy monelta...

        Nojuu, juhlaan siistimmät päälle ja hiukset puhtaat, suihkut ja hammaspesut. Mulle itelleni ne piisaa ja olen valmis juhliin.

        Mutta toki osa tykkää enempi laittautua.

        Ihan sitä että kotona on pakko olla kaikki vaatteet tip top ja lärvi meikissä en oikeen tajua, mutta toki sekin on jokaisen oma asia.


      • Disseisback kirjoitti:

        No toisaalta joillekin on ulkonäkö ja siisti olemus osa identiteettiä, että sekin on jees, jos se ei mene siihen, että saunan ja nukkumaan menon välissäkin pitää laittautua kotona. Sekin on muuten nähty... 2 h takia. 🤣

        Heh, ei helkkari. :"D

        2h? Mitä silloin sitten oli, juhla?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Yks asia mitä oon ihmetellyt mm. mun äidissä. Hän ottaa hirveesti stressiä isäni hiuksista. Kampa käsilaukussa ja tyrkyttää sitä, jos yhtään on tuuli isän hiuksia myllännyt tai jostain syystä ei ole just kammatun näköinen.

        Mahdoton säksätys, ettei kehtaa kävellä tollasen peikon kanssa ihmisten ilmoilla. :"D

        Eikä ne nyt minusta ole mitenkään ihmeellisesti, jos on vähän kampaus levinnyt.

        Oon miettinyt, että mikä on tämä pakkomielle ihmisten nähden kaikki olla ojennuksessa ja vimpan päälle.

        Täysin itse aiheen vierestä, mutta samaa kullissien ylläpitoa ...

        Mun äidilläni on kanssa tollasia pakkomielteitä siitä mitä voi ja kehtaa tehdä ihmisten nähden ja kuullen. Sehän on ihan normaalia, ettei ihan mitä vaan, mutta mutsilla se on ihan hullua suoraan sanottuna. Esimerkiksi tänään oltiin menossa kauppan ja meillä oli keskustelu kesken. Se keskustelu meni varsin sanatarkasti näin (minä sanoin): "Se mikä mua tässä ihmetyttään on, että miksi asia pitää tehdä niin vaikeasti, kun kerta kummallakaan ei ole aikaa ja tilanne vain stressaa kaikkia". Johon äitini: "Hys, ei puhuta asiasta ihmisten kuullen". Minä: "Okei, vaikkei ei ne kyllä tiedä yhtään mistä puhutaan, eikä niitä kiinnosta".

        Keskustelussa oli kyse perintörahoista ja niihin liittyvästä siskoni laskentaprosessista, joka venyy ja venyy.

        Samantyyppistä sensuroitua keskustelua olemme käyneet mm. rintaliiveistä (niitä ostaessamme) ja paidoista. Siis on se nyt hitto, ettei rinnoista voi puhua edes rintaliiviostoksilla. Eikä paitaostoksilla voi todeta, ettei tällä rintavarustuksella voi pukea päälleen normipituista paitaa (siitä tulee napapaita).


      • Bätääs kirjoitti:

        Heh, ei helkkari. :"D

        2h? Mitä silloin sitten oli, juhla?

        2h telkkarin katselua. 🤣


      • Disseisback kirjoitti:

        No ehkä mulle on vaan osunut varovaisia tyyppejä...

        Voi olla. On kyllä aika kauheata ajatella, että toinen olis kauheen arka suhteessa vaikka jo tunnettais. En tiiä miten mä jaksaisin sellasta, kun itse oon niin itteni ja avoin, tulen lähelle jollei erikseen kielletä tulemasta, koskettelen, oon intiimi miettimättä mitään etikettejä.


      • Bätääs kirjoitti:

        Nojuu, juhlaan siistimmät päälle ja hiukset puhtaat, suihkut ja hammaspesut. Mulle itelleni ne piisaa ja olen valmis juhliin.

        Mutta toki osa tykkää enempi laittautua.

        Ihan sitä että kotona on pakko olla kaikki vaatteet tip top ja lärvi meikissä en oikeen tajua, mutta toki sekin on jokaisen oma asia.

        Jotkut tuntevat olonsa kai vaillinaiseksi ilman tälläytymistä...


      • Disseisback kirjoitti:

        2h telkkarin katselua. 🤣

        Wtf? Kotona? :"" D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täysin itse aiheen vierestä, mutta samaa kullissien ylläpitoa ...

        Mun äidilläni on kanssa tollasia pakkomielteitä siitä mitä voi ja kehtaa tehdä ihmisten nähden ja kuullen. Sehän on ihan normaalia, ettei ihan mitä vaan, mutta mutsilla se on ihan hullua suoraan sanottuna. Esimerkiksi tänään oltiin menossa kauppan ja meillä oli keskustelu kesken. Se keskustelu meni varsin sanatarkasti näin (minä sanoin): "Se mikä mua tässä ihmetyttään on, että miksi asia pitää tehdä niin vaikeasti, kun kerta kummallakaan ei ole aikaa ja tilanne vain stressaa kaikkia". Johon äitini: "Hys, ei puhuta asiasta ihmisten kuullen". Minä: "Okei, vaikkei ei ne kyllä tiedä yhtään mistä puhutaan, eikä niitä kiinnosta".

        Keskustelussa oli kyse perintörahoista ja niihin liittyvästä siskoni laskentaprosessista, joka venyy ja venyy.

        Samantyyppistä sensuroitua keskustelua olemme käyneet mm. rintaliiveistä (niitä ostaessamme) ja paidoista. Siis on se nyt hitto, ettei rinnoista voi puhua edes rintaliiviostoksilla. Eikä paitaostoksilla voi todeta, ettei tällä rintavarustuksella voi pukea päälleen normipituista paitaa (siitä tulee napapaita).

        Heh, kuulostaa raskaalta. Ketään tuskin kiinnostaa vierast ohikulkijat niin paljon, että tekisvät tarkistuksen. Tai miettisvät mitähän noi puhuu.


      • Disseisback kirjoitti:

        Jotkut tuntevat olonsa kai vaillinaiseksi ilman tälläytymistä...

        Sääli, kun ihminen on oikein hyvä ilman mitään extraa. Ei synnytä meikeissäkään.


      • Bätääs kirjoitti:

        Voi olla. On kyllä aika kauheata ajatella, että toinen olis kauheen arka suhteessa vaikka jo tunnettais. En tiiä miten mä jaksaisin sellasta, kun itse oon niin itteni ja avoin, tulen lähelle jollei erikseen kielletä tulemasta, koskettelen, oon intiimi miettimättä mitään etikettejä.

        Niin... no minä olen vastaanottanut tuota toisenlaista notmaalina koko ikäni.

        Monet on vielä jossain keskusteluissa sanoneet, että tuollaisella käytöksellä voivat kokea olevansa nainen.

        Eli jos toimisivat toisin, osa heidän identiteetistään poistettais... no sehän ei ole muuta kuin kulttuurin ja vanhsnaikaisen kasvatuksen määritelmää.


      • Bätääs kirjoitti:

        Wtf? Kotona? :"" D

        No joo... en mäkään ihan terveenä sitä pitänyt, mutta en kspinoinut vastaan... mutta ei oikein jatkunut se homma... vähän rasittavaa ois ollut...


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin... no minä olen vastaanottanut tuota toisenlaista notmaalina koko ikäni.

        Monet on vielä jossain keskusteluissa sanoneet, että tuollaisella käytöksellä voivat kokea olevansa nainen.

        Eli jos toimisivat toisin, osa heidän identiteetistään poistettais... no sehän ei ole muuta kuin kulttuurin ja vanhsnaikaisen kasvatuksen määritelmää.

        Kääks. Kokea olevansa nainen? Nainenko ei sitten saa haluta rakastaan ja tehdä aloitetta tai johtaa kanssakäymistä seksiin?

        Tietysti saa, olematta yhtään vähempää nainen. Oisko se sitten sitä, että osa naisista haluaa olla haluttuja ja kokee sen vain jos mies tekee aloitteet?

        Joo, todella kivikautista.


      • Bätääs kirjoitti:

        Sääli, kun ihminen on oikein hyvä ilman mitään extraa. Ei synnytä meikeissäkään.

        No toisaalta joo... mua jo säälittää pitkähiuksisten ainainen taistrlu niiden kutrien kanssa. Näppärästi veivaavat niitä, mutta on niissä hirmuinen työ, että ne on siistit ja eivät vaikka kuristu itse niihin yöllä...🙄


      • Bätääs kirjoitti:

        Kääks. Kokea olevansa nainen? Nainenko ei sitten saa haluta rakastaan ja tehdä aloitetta tai johtaa kanssakäymistä seksiin?

        Tietysti saa, olematta yhtään vähempää nainen. Oisko se sitten sitä, että osa naisista haluaa olla haluttuja ja kokee sen vain jos mies tekee aloitteet?

        Joo, todella kivikautista.

        Mä taas koen olevani haluttu jo siinä kohtaa, kun toinen vastaa mun aloitteeseen myönteisesti käytöksellään eli lähtee mukaan toimintaan. Ei tartte erikseen mitään valloitusleikkejä.


      • Bätääs kirjoitti:

        Kääks. Kokea olevansa nainen? Nainenko ei sitten saa haluta rakastaan ja tehdä aloitetta tai johtaa kanssakäymistä seksiin?

        Tietysti saa, olematta yhtään vähempää nainen. Oisko se sitten sitä, että osa naisista haluaa olla haluttuja ja kokee sen vain jos mies tekee aloitteet?

        Joo, todella kivikautista.

        No toisaalta ei sille itse mitään voi, jos ei ole itse löytänyt omaa identiteettiään, vaan se on jonkun totutun ja iskoistetun kulttuurin ja tottumuksen takana.

        Ja uskon, että näissä on ihan alueellisia eroja. Hesassa mun ikäiset naiset hämmästelee näitä mun juttuja, mutta täälläpäin moni niksauttaa niskaa....tietenkin noin. 😄


      • Bätääs kirjoitti:

        Mä taas koen olevani haluttu jo siinä kohtaa, kun toinen vastaa mun aloitteeseen myönteisesti käytöksellään eli lähtee mukaan toimintaan. Ei tartte erikseen mitään valloitusleikkejä.

        Siis toisen kehonkieli kyllä viestii onko juonessa mukana. Jos on jotenkin vetäytyvä ja vaikeen oloinen, niin kandee jättää vaan pusu päähän ja pakittaa nätisti. Toisen kerran sitten.


      • Bätääs kirjoitti:

        Siis toisen kehonkieli kyllä viestii onko juonessa mukana. Jos on jotenkin vetäytyvä ja vaikeen oloinen, niin kandee jättää vaan pusu päähän ja pakittaa nätisti. Toisen kerran sitten.

        Niin, sekin voi olla, että jos pelkää tulla torjutuksi, voi olla yksi mahdollinen syy. Mutta en minä torju ikinä, otan vastaan toisen ja sitten ilmoitan vaikka, etten nyt juuri halua intensiivistä läheisyyttä, mutta että se johtuu muusta syystä kuin hänestä...mutta jos tunne vie, niin sitten se vie...sanoipa toinen mitä hyväänsä.

        Sit olisi se tunnevastuunoton paikka...


      • Disseisback kirjoitti:

        No toisaalta joo... mua jo säälittää pitkähiuksisten ainainen taistrlu niiden kutrien kanssa. Näppärästi veivaavat niitä, mutta on niissä hirmuinen työ, että ne on siistit ja eivät vaikka kuristu itse niihin yöllä...🙄

        No ne on kyllä työläät. Kyllästyin itse siihen jatkuvaan veivaamiseen pitkien hiusten kanssa.

        Ei kyllä käy kateeks se työmäärä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No toisaalta ei sille itse mitään voi, jos ei ole itse löytänyt omaa identiteettiään, vaan se on jonkun totutun ja iskoistetun kulttuurin ja tottumuksen takana.

        Ja uskon, että näissä on ihan alueellisia eroja. Hesassa mun ikäiset naiset hämmästelee näitä mun juttuja, mutta täälläpäin moni niksauttaa niskaa....tietenkin noin. 😄

        Joo. Varmaan alueellisia eroja on. Niin kun meilläkin maalla on melko rentoa olipa mies tai nainen, kukaan ei niuhota vaatteista tai meikeistä. Moni kun tekee maatöitäkin landella. Korkkarit jää komeroon.


      • Disseisback kirjoitti:

        No joo... en mäkään ihan terveenä sitä pitänyt, mutta en kspinoinut vastaan... mutta ei oikein jatkunut se homma... vähän rasittavaa ois ollut...

        Ymmärrän.


      • Bätääs kirjoitti:

        No ne on kyllä työläät. Kyllästyin itse siihen jatkuvaan veivaamiseen pitkien hiusten kanssa.

        Ei kyllä käy kateeks se työmäärä.

        No ne on työläät ja rasittavat varmasti.

        Eräs nainen sanoi, ettei voi lyhentää, kun isä ei tykkäis... ja ikää oli 32 silloin...😳


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, sekin voi olla, että jos pelkää tulla torjutuksi, voi olla yksi mahdollinen syy. Mutta en minä torju ikinä, otan vastaan toisen ja sitten ilmoitan vaikka, etten nyt juuri halua intensiivistä läheisyyttä, mutta että se johtuu muusta syystä kuin hänestä...mutta jos tunne vie, niin sitten se vie...sanoipa toinen mitä hyväänsä.

        Sit olisi se tunnevastuunoton paikka...

        Niin, no mistä se pelko tulee? Sitäkin ois hyvä miettiä ja onko kyseisen ihmisen kanssa edes syytä moista pelätä.

        Niin mäkin sanon että sori, nyt en kaipaa kun halin ja perustelen jos perustelua kaivataan.

        Jep. 👍


      • Disseisback kirjoitti:

        No ne on työläät ja rasittavat varmasti.

        Eräs nainen sanoi, ettei voi lyhentää, kun isä ei tykkäis... ja ikää oli 32 silloin...😳

        Eikä. Oma pää oma lupa, ei kuulu muille.


      • Bätääs kirjoitti:

        Joo. Varmaan alueellisia eroja on. Niin kun meilläkin maalla on melko rentoa olipa mies tai nainen, kukaan ei niuhota vaatteista tai meikeistä. Moni kun tekee maatöitäkin landella. Korkkarit jää komeroon.

        Kukaan ei katso hartaasti muakaan, kun vetelen landella lökäreissä, ruutupaidassa ja maihareissa tai vaikka reinoissa. On likaa kamppeissa, voi olla muuallakin. Se on maalla ok.


      • Bätääs kirjoitti:

        Eikä. Oma pää oma lupa, ei kuulu muille.

        No nainen myönsi, että heillä on vanhan kansan kulttuuri ja isukki ei ole kuulemma oikeasti tyranni...naisilla vaan pitäisi olla pitkät hiukset..joten he kaikki kolme siskosta pitivät pitkiä hiuksia isin mieliksi.


      • Bätääs kirjoitti:

        Niin, no mistä se pelko tulee? Sitäkin ois hyvä miettiä ja onko kyseisen ihmisen kanssa edes syytä moista pelätä.

        Niin mäkin sanon että sori, nyt en kaipaa kun halin ja perustelen jos perustelua kaivataan.

        Jep. 👍

        Ois hyvä, mutta monen ei tarvitse...


      • Disseisback kirjoitti:

        No nainen myönsi, että heillä on vanhan kansan kulttuuri ja isukki ei ole kuulemma oikeasti tyranni...naisilla vaan pitäisi olla pitkät hiukset..joten he kaikki kolme siskosta pitivät pitkiä hiuksia isin mieliksi.

        Niihän minunkin isä on aina valittanut mun hiuksista, kun naisella pitää olla pitkät hiukset. Kun sille oon sanonut etten mä muutenkaan ole kuten perus naiset, enkä välitä pitkistä hiuksista, niin miksi mä muitten mieliksi niitä pitäisin.

        Minun sänkipääkin oli sille shokki. Tämä mies viikinkien hiusmalli oli sille, että voinu vittu. Mutta ei se enää urputa. On jo oppinu että teen mitä itse haluan, sanoo mitä sanoo.


      • Bätääs kirjoitti:

        Niihän minunkin isä on aina valittanut mun hiuksista, kun naisella pitää olla pitkät hiukset. Kun sille oon sanonut etten mä muutenkaan ole kuten perus naiset, enkä välitä pitkistä hiuksista, niin miksi mä muitten mieliksi niitä pitäisin.

        Minun sänkipääkin oli sille shokki. Tämä mies viikinkien hiusmalli oli sille, että voinu vittu. Mutta ei se enää urputa. On jo oppinu että teen mitä itse haluan, sanoo mitä sanoo.

        Niin, hyvä että saa olla mikä on. 😊👌


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, hyvä että saa olla mikä on. 😊👌

        Jep. Ja kyllä ne urputtavat vanhemmat taipuu, jos ne lastaan rakastaa. Kyllä ne miettii ja sallii olla ittensä, vaikka eivät niin tykkäiskään itse hiustyylistä tms.


      • Bätääs kirjoitti:

        Jep. Ja kyllä ne urputtavat vanhemmat taipuu, jos ne lastaan rakastaa. Kyllä ne miettii ja sallii olla ittensä, vaikka eivät niin tykkäiskään itse hiustyylistä tms.

        Taipuuhan ne, mutta kaikki ei kyseenalaista, vaan vanhempien ote pysyy aikuisiälle.
        Tai jos he ovat menehtyneet aiemmin, niin sitten "haamut" vielä vaivaa...

        Vähän riippuu ihmisestä...jotkut on jääräpäisempiä ja itsenäisiä, osa odottaa valmista. Joskus miesystävästä odotetaan uutta isähahmoa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin... mutta peliin tarvitaan pelaajia... ja mulla ei ole oikeen intoa siihen. Mä oon jo kuluttanut sen pilkkeen silmäkulmasta, mikä katsoo nurkan taa ja seuraavaan.

        Kivoja tyyppejä on vaikka kuinka. Mutta siitä on hitonmoinen matka johonkin siitä treffeistä eteenpäin ja lopputulos on tähän asti ollut sen verran kehno, ettei ole mitään motia nyt lähtee edes miettii..

        On odotettava dementiaa. 🤣

        Joo jos tulis dementia niin ei muistais millaisia kaikki ovat niin ehkä pystyis sit olemaan muutaman tunnin tai päivän jonkun tyypin kans. 😆😅


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo jos tulis dementia niin ei muistais millaisia kaikki ovat niin ehkä pystyis sit olemaan muutaman tunnin tai päivän jonkun tyypin kans. 😆😅

        Joo. Nyt tuli tässä muisteltua, että miten vaikeaa se lopulta on, ihan kummien päähänpinttymien ja tottumusten takia, niin ei kyllä nappaa idea yhtään. 😄

        Ihastuneenahan kaikki on kivaa ja ihanaa, mutta sitten viimeistään vuoden kohdilla alkaa tökkiä, kun näkee taas mitä se lopulta on. 😄

        Suhde on siis niin pitkään hyvä, kun se on romanssi...


      • Disseisback kirjoitti:

        Taipuuhan ne, mutta kaikki ei kyseenalaista, vaan vanhempien ote pysyy aikuisiälle.
        Tai jos he ovat menehtyneet aiemmin, niin sitten "haamut" vielä vaivaa...

        Vähän riippuu ihmisestä...jotkut on jääräpäisempiä ja itsenäisiä, osa odottaa valmista. Joskus miesystävästä odotetaan uutta isähahmoa.

        Tuo on kauhein mahdollinen skenaario, että miehen pitäisi olla isän korvike.

        Tai naisen äidin korvike.


      • Bätääs kirjoitti:

        Tuo on kauhein mahdollinen skenaario, että miehen pitäisi olla isän korvike.

        Tai naisen äidin korvike.

        Tai että miehen pitäis olla naisen kannattelija ja vastuuhenkilö.


      • Bätääs kirjoitti:

        Tai että miehen pitäis olla naisen kannattelija ja vastuuhenkilö.

        Tai ettei isän prinsessa kasva koskaan aikuiseksi.


      • Bätääs kirjoitti:

        Tuo on kauhein mahdollinen skenaario, että miehen pitäisi olla isän korvike.

        Tai naisen äidin korvike.

        No niinhän se on. Mutta mun ikäryhmästä löytyy kyllä miehiä, jotka ottaa sen roolin mieluusti.
        Jotfn ei tsrtte kipuilla, jos ei halua.


        Mutta tosiaan on aika hyvä syy jättää välistä noi hommat. Eihän se noitten ihmistrn vika ole, mutta mun pitää miettiä itseäni... ja siksi on fiksuinta sanoa ei...

        Mut nyt sanon hyviä öitä. Kellon piru rääkyy 6:00. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        No niinhän se on. Mutta mun ikäryhmästä löytyy kyllä miehiä, jotka ottaa sen roolin mieluusti.
        Jotfn ei tsrtte kipuilla, jos ei halua.


        Mutta tosiaan on aika hyvä syy jättää välistä noi hommat. Eihän se noitten ihmistrn vika ole, mutta mun pitää miettiä itseäni... ja siksi on fiksuinta sanoa ei...

        Mut nyt sanon hyviä öitä. Kellon piru rääkyy 6:00. 😄

        Jees, hyvää yötä. :)


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No ehkä mulle on vaan osunut varovaisia tyyppejä...

        Nyt mä putosin kärryiltä! Etkö sä hetkisitten sanonut, ett naiset yleensäkin odottaa miehen tekevän aloituksen. Ehkä se ns. varovaisuus on ihan kotikasvatuksen tulos. Mä olen eläissäni tehnyt ainoastaan yhden poikkeuksen... ja senkin alunperin ihan silkasta kiukusta; Faijaa "kotityrannia" kohtaan!

        Se suhde kesti yli 2 vuotta, lähtökohdastaan huolimatta, ja aikaan mahtui myös paljon sellaista mahtavaa onnellista aikaa, jota joskus aina haikailen. Totuus on ett itse pilasin sen suhteen... kiukuttelulla. Jos jotain halusin, mä äksyilin just niin kauan ett sain tahtoni lävitse.

        Kakaramaisuuttani kuvittelin myös viimeeks; saavani tahtoni periksi, kun muutin vanhempieni kotiin takaisin. Toisin kävi, mies pakkas mun henkilökohtaiset loputkin tavarani ja vei sisareni omakotitalon takapihalle, peitteli ne kaikki pressulla... mahdollisen sateen vuoksi. Nosti kytkintä ja muutti Ouluun 650km päähän minusta.
        Meni 4 vuotta kunnes otti yhteyttä, juteltiin asiat selviksi. Ollaan puheväleissä nykyään, hän on aviossa ja kolmen lapsen isä, pyörittää omaa yritystään nykyään Rovaniemellä.

        Kaikki muut suhteeni ovat kyllä tulleet miehen aloituksesta, mä en ole ns. tyrkky, jos miestä ei kiinnosta sen vertaa ett tekisi aloituksen; saa mun puolestani olla täysin rauhassa. Tai jos mä koen jotenkin saaneeni torjunnan; en taatusti ole millään muotoa edes kiinnostunut kyseisestä miehestä. Pelkkä kiinnostuskin valuu pois - kuin vesi hanhen niskasta.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, no mä en juuri missään erityisemmin liiku. Työ vie noin 48 h viikoista, sitten parin huushollin pihatyöt, arkiaskareet ja harrastukset, joissa ei liiemmin ole mun ikäisiä naisia.

        Kyllä mun pitää olla aktiivinen, että edes ihmisiä tapaisin. Ja siihen kun ei ole motia erityisemmin. Ihsn riittää tämä arjen pyörittäminen nyt.

        Järkevää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mennyttä aikaa saa koskaan takaisin, hyvät suhteet mutta olisihan se ollut erilaista seurata ja opastaa ihan jokainen päivä. Silloin kun he sitä eniten kaipasivat.
        Mutta joo, virheistä voi oppia.

        AV

        Ihmiset epäonnistuvat monella tapaa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Yks asia mitä oon ihmetellyt mm. mun äidissä. Hän ottaa hirveesti stressiä isäni hiuksista. Kampa käsilaukussa ja tyrkyttää sitä, jos yhtään on tuuli isän hiuksia myllännyt tai jostain syystä ei ole just kammatun näköinen.

        Mahdoton säksätys, ettei kehtaa kävellä tollasen peikon kanssa ihmisten ilmoilla. :"D

        Eikä ne nyt minusta ole mitenkään ihmeellisesti, jos on vähän kampaus levinnyt.

        Oon miettinyt, että mikä on tämä pakkomielle ihmisten nähden kaikki olla ojennuksessa ja vimpan päälle.

        Jokainen nainen huolehtii miehensä tukan.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        2h telkkarin katselua. 🤣

        Älä kerro kaikkea


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen nainen huolehtii miehensä tukan.

        Mies huolehtii itse hiuksensa, ei se mikään naisen asia ole. Eikä ole miehen vaatteetkaan.


      • Bätääs kirjoitti:

        Mies huolehtii itse hiuksensa, ei se mikään naisen asia ole. Eikä ole miehen vaatteetkaan.

        Vai tykkääkö naiset, että mieskin alkaa ohjailemaan miten naisen hiusten kuuluu olla, millaiset vaatteet ja meikit nainen saa laittaa? Jos ei niin näpit irti miehen habituksesta.


      • Disseisback kirjoitti:

        Ois hyvä, mutta monen ei tarvitse...

        Ei ihme, jos monet suhteet on ylivoimaisen vaikeita, jos asioista ei voida puhua vaan ne tehdään vaan kaavamaisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt mä putosin kärryiltä! Etkö sä hetkisitten sanonut, ett naiset yleensäkin odottaa miehen tekevän aloituksen. Ehkä se ns. varovaisuus on ihan kotikasvatuksen tulos. Mä olen eläissäni tehnyt ainoastaan yhden poikkeuksen... ja senkin alunperin ihan silkasta kiukusta; Faijaa "kotityrannia" kohtaan!

        Se suhde kesti yli 2 vuotta, lähtökohdastaan huolimatta, ja aikaan mahtui myös paljon sellaista mahtavaa onnellista aikaa, jota joskus aina haikailen. Totuus on ett itse pilasin sen suhteen... kiukuttelulla. Jos jotain halusin, mä äksyilin just niin kauan ett sain tahtoni lävitse.

        Kakaramaisuuttani kuvittelin myös viimeeks; saavani tahtoni periksi, kun muutin vanhempieni kotiin takaisin. Toisin kävi, mies pakkas mun henkilökohtaiset loputkin tavarani ja vei sisareni omakotitalon takapihalle, peitteli ne kaikki pressulla... mahdollisen sateen vuoksi. Nosti kytkintä ja muutti Ouluun 650km päähän minusta.
        Meni 4 vuotta kunnes otti yhteyttä, juteltiin asiat selviksi. Ollaan puheväleissä nykyään, hän on aviossa ja kolmen lapsen isä, pyörittää omaa yritystään nykyään Rovaniemellä.

        Kaikki muut suhteeni ovat kyllä tulleet miehen aloituksesta, mä en ole ns. tyrkky, jos miestä ei kiinnosta sen vertaa ett tekisi aloituksen; saa mun puolestani olla täysin rauhassa. Tai jos mä koen jotenkin saaneeni torjunnan; en taatusti ole millään muotoa edes kiinnostunut kyseisestä miehestä. Pelkkä kiinnostuskin valuu pois - kuin vesi hanhen niskasta.

        Et sä ole pudonnut kärryiltä. Tuota juurikin tarkoitin...varsinkin tuo loppuvirkkeesi on minulle harvinaisen totta täälläpäin:

        "Kaikki muut suhteeni ovat kyllä tulleet miehen aloituksesta, mä en ole ns. tyrkky, jos miestä ei kiinnosta sen vertaa ett tekisi aloituksen; saa mun puolestani olla täysin rauhassa. Tai jos mä koen jotenkin saaneeni torjunnan; en taatusti ole millään muotoa edes kiinnostunut kyseisestä miehestä. Pelkkä kiinnostuskin valuu pois - kuin vesi hanhen niskasta."

        Kuten tuolla jossain kirjoitin, mä en myöskään haluaisi mitään perästä vedettävää naista, jolle mun on esitettävä jokin "joutsentarina" ja suostutella suhteeseen tms. Jos ei kiinnostu minusta muuten ihan, niin en mullakaan syty mitään.

        Ja aivan sama, johtuuko kasvatuksesta vai säästä...ei oikeastaan kuulu mulle.


      • Bätääs kirjoitti:

        Ei ihme, jos monet suhteet on ylivoimaisen vaikeita, jos asioista ei voida puhua vaan ne tehdään vaan kaavamaisesti.

        Siis ei se pelkkä puhe autakaan... Jos ihminen on tottunut tähän ikään tekemään kaiken tietyllä tavalla, niin ei siinä puheet auta. Pitäis myöskin pystyä jotenkin näkemään sen oman tottumuksen yli. Ja jos nyt miettii vaikka naista, joka on tavallinen toimeentuleva ja asiat on hyvin, ei sen tarvitsekaan ihan oikeasti kuin valita kenet ottaa piirittäjäkseen. Se homma hoituu ihan itsestään. Siihen ei tarvitse muutosta tehdä.

        Vaikka totuus on, että jos on tälläinen 40 vuotias ja eronnut, yrittänyt usean kanssa suhdetta, eikä onnistu, niin siihen on syykin...myös siellä peilissä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä kerro kaikkea

        En... Mutta toisaalta näistä ei kukaan tunnista ketään...


      • Disseisback kirjoitti:

        Siis ei se pelkkä puhe autakaan... Jos ihminen on tottunut tähän ikään tekemään kaiken tietyllä tavalla, niin ei siinä puheet auta. Pitäis myöskin pystyä jotenkin näkemään sen oman tottumuksen yli. Ja jos nyt miettii vaikka naista, joka on tavallinen toimeentuleva ja asiat on hyvin, ei sen tarvitsekaan ihan oikeasti kuin valita kenet ottaa piirittäjäkseen. Se homma hoituu ihan itsestään. Siihen ei tarvitse muutosta tehdä.

        Vaikka totuus on, että jos on tälläinen 40 vuotias ja eronnut, yrittänyt usean kanssa suhdetta, eikä onnistu, niin siihen on syykin...myös siellä peilissä.

        Ihminen voi muuttaa tapojaan vanhanakin, jos vaan todella haluaa muuttaa. Oppia ikä kaikki. Useimmiten kyse on siitä ettei viitsi nähdä vaivaa.

        Joo, peili justiinsa.


      • Bätääs kirjoitti:

        Ihminen voi muuttaa tapojaan vanhanakin, jos vaan todella haluaa muuttaa. Oppia ikä kaikki. Useimmiten kyse on siitä ettei viitsi nähdä vaivaa.

        Joo, peili justiinsa.

        Helpompaa juputtaa 🤷‍♀️ ei toimi, vaikka itse on osasyy ellei jopa pääsyy toimimattomuuteen.


      • Bätääs kirjoitti:

        Helpompaa juputtaa 🤷‍♀️ ei toimi, vaikka itse on osasyy ellei jopa pääsyy toimimattomuuteen.

        Niinhän se on... mutta muutokset syntyy tarpeesta muuttaa jotain ja jos ei itse näe mitään tarvetta, niin tokkopa mikään miksikään muuttuukaan.
        Ja mua fiksummat sanoo, että ihminen herää monesti vasta hädässä siihen, että nyt ei ole kaikki hyvin...


      • Disseisback kirjoitti:

        Niinhän se on... mutta muutokset syntyy tarpeesta muuttaa jotain ja jos ei itse näe mitään tarvetta, niin tokkopa mikään miksikään muuttuukaan.
        Ja mua fiksummat sanoo, että ihminen herää monesti vasta hädässä siihen, että nyt ei ole kaikki hyvin...

        Näinhän se on.


    • Anonyymi

      Jaa, kaikki on loistavasti näinkin, miksi muuttaa mitään!

    • Anonyymi

      Löytyykö palsta kumppania minulle. Olen valmis palstan kumppanuuteen, olen 46 v kiva ja mukava mies? Tykkää vapaa ajalla veneilleä ja kalastaa ja katsella ohjelmia netistä ja kuuntelen youtubea mielelläni.

    • Anonyymi

      En halua. Miehet vaatii yhtä ja toista. Mikään ei riitä. Joten olen ennmmin yksin. Kukaan ei komenna ja odota valmista pöytään

      • Anonyymi

        Olen myös yksin. En halua edes kavereita komentelemaan itseäni ja vaatimaan minulta asioita. Miehet haluaa hallita, kaikki asiat täytyy tehdä heidän ehdoillaan. Kuka sellaista jaksaa? T


    • Anonyymi

      En voi seurustella koska olen täysin seinähullu ja olen kuulemma tehnyt asioita joista minulla itselläni ei ole mitään tietoa. Eihän sellainen ole silloin turvallistakaan jos ei itse edes tiedä mitä tekee. Turvallisinta kaikkien kannalta on olla aina yksin kun vain siihen on mahdollisuus.

    • Nooh.. mä jätän suosiolla seurustelujutskat sellaisille, joilla jotakin arvoa sellaiseen on.
      En halua itse seurustella sairauteni takia. En todellakaan ala kenellekään taakaksi kun ja jos sairauteni aktivoituu. Sellanen kevyttä ja kivaa on ihan fine, jos senkin voi lopettaa yhdellä viestillä.

      Kylmä realiteetti on, etten ole seurustelumateriaalia. Siispä mä skippaan suoraan koko ajatuksen seurustelusta.

      Elämä on lyhyt ja hauras asia. Sitä kunnioittaen elän niin ku elän. Kuin viimeistä päivää..

      Ja mulla vähän sellainen fiilis, et jos mä alkaisin seurustelemaan, nii se olisi sen kumppanin huijaamista. Kun minulla ei ole tulevaisuutta, niin ei ole tavallaan mitään järkeä alkaa rakentamaan parisuhdetta. Mut näillä mennään...

    • Anonyymi

      Edellinen suhde oli sen verran karsea, että ei kiitos ainakaan tänä kesänä.
      Sotkuja siivoillessa menee ja uudelleen arkeen tottuessa.
      Muitakin huolia on, kuten nousevat hinnat.
      Yksin aina jotenkuten pärjää.

    • Anonyymi

      Audi TT.

    • Anonyymi

      Lapsetkin on vain tietyn ajan mielessä.

    • Anonyymi

      en viitti laiskana miehenä seurustella huvin vuoksi, vaan silloin kun ensi näkemältä sukulais sielu tai valmiiksi tuttu vieras,

      • Anonyymi

        Mulle ei kelpaa edes sukulaissielut tai valmiiksi tutut vieraat. Ei ne sen kummempia ole kuin muutkaan. En etsi itseäni muista. 😆


    • Anonyymi

      Ei haluta seurustella enkä halua kumppania. Miehet ovat liian tyhmiä minulle ja liian epäluotettavia, hulluja sekä liian seksuaalisia. Lisäksi he eivät näytä ymmärtävän sanoin, kuvin tai sanoitta etten ole heistä kenestäkään kiinnostunut. Ystävällisyys tulkitaan seksi- ja seurusteluhaluksi lähes poikkeuksetta. Saadakseen olla rauhassa ehdotuksilta täytyisi joka hetki solvata heitä ja huutaa heille ja varastaa heiltä. Mahtaisiko sekään tepsiä? En vaivaudu koittamaan. Ja tiedän etten ole ainoa joka joutuu tällaiseen kohteluun tahtomattaan. Lisäksi en pidä alituisista ns. kehuista ulkonäöstä joka on jotain halveksuntaa ihmisyyttä kohtaan minun silmissäni. Eli ehdottomasti EI.

      • Anonyymi

        Ei auttaisi. Moni mies on sitä kiimaisempi, mitä veemäisempi nainen heitä kohtaan on.


    • Anonyymi

      Olisihan se ihan kiva olla joku mukava nainen edes jossain määrin elämässä mukana. Harmillisesti se vaan on epätodennäköisempää, kuin päävoiton saaminen lotossa.

    • Anonyymi

      Haluan

    • Anonyymi

      Kumppania halutaan vain jos on taloudellinen tilanne hyvä. Eli on töissä ja saa palkkaa, vaki työ ja sellaista. Ei sinkut yksinäiset miehet ainakaan kelpaa naisille.

    • Olen ollut reilu 20v pitkissä ja päälle vielä muutama vuosi lyhyempää suhdetta nuorempana päälle. Aikuisiän pisimmät sinkkuajat on 2v ja 3v, ja niiistäkin jos poistaa ’haluan olla vapaaehtoisesti yksin’-ajan pois jää jäljelle noin vuosi .En siis ole ikisinkku vaan enemminkin parisuhde- ja perhekeskeinen.

      Tällä kertaa olen kyllä rehellisesti miettinyt jo kohta vuoden olisiko oikeasti vaan helpompi etsiä rakastaja ja halikaveri, unohtaa romanttiset suhteet kokonaan…. En ole mikään FWB-tyyppi, enkä sellaista suhdetta ole koskaan kokenut, mutta tietyllä tavalla ehkä jopa tekisi hyvää irrottaa rakkauden tavoitteista. FWB-suhde voi myös perustua tunteisiin (tai sitten ei), mutta omalla kohdalla luulen etten siihen ryhtyisi jos mitään tunnetta ei syntyisi. FWB suhteissa ei tarvitsisi miettiä arkea, lapsia, sitä onko riittävästi parisuhdeaikaa tai ollaanko sitoutuneita. Se on suhde, joka on voimassa niin kauan kuin kumpikin kokee sen antoisaksi. 😉

      En itse sen sijaan näe lapsia suhteen esteenä. Jos mies ei hyväksy lapsiani tai ei tule heidän kanssa toimeen, ei meistä voi tulla mitään. On selviö, ettei lapsia laiteta hyllylle kun isin tai äidin uudet tulee kuvaan, vaan kyse on koko paketista. Miehestä ja häneen mahdollisista lapsista tulisi osa meidän porukkaa kun tutustuminen olisi ohi, riippumatta onko koteja yksi vai kaksi. Kaksi kotia ei välttämättä olisi edes yhtään huono juttu, jos se paremmin toimisi. Rakastun todennäköisemmin älykkääseen, fiksuun, mukavaan, avarakatseisen ja empaattisen mieheen. Ja luultavasti kun miehellä on minun kanssa sama aaltopituus, myös lapset kokee miehen omanlaiseksi ihmiseksi.

      Vaikka toivoin vielä saavani kokea molemminpuolisen rakkauden, silti monen asian pitää osua kohdilleen, jotta tutustuminen voisi syventyä suhteeksi. Se vaatii yhtenevän arvomaailman ja samaan aaltopituuden. Se vaatii, että mies on älykäs, fiksu, empaattinen ja tunnetaitoinen, Ja lisäksi kummankin pitää kokea toinen viehättäväksi ja haluttavaksi, platooniset rakkaudet jätän muille. 😁 Ja kaikista vaikein vaatimus on rakastuminen tai voimallinen ihastuminen ja molemmin puoliset tunteet.

      Sitten kun tuo kaikki osuus, ei enää tarvitse mietti. 😆 Olishan se aika lottovoitto, mutta jos osallistuminen arvontaan perustu todennäköisyyksien ymmärtämiseen, on yhtälö kuitenkin kohtuullisen lannistava.

    • Anonyymi

      En enää... Joskus halusin .. Oikesastaan 20 vuotta mut sitte ajauduin onettomaan suhteesee 2 vuodek ja nyt kun se tarina päättyi niin en enää halua.
      Kyllä mulla varmaan vientiä ois mutta taidan olla mieluumin yksin... Siihen oon jo tottunu.

    • Anonyymi

      En mies 48v.

    • Anonyymi

      Eihän se enää niin haluttava ole. Vähän jo rupsahtanut.

    • Anonyymi

      Ei kiitos seurustelulle eikä muillekaan ihmissuhteille.

    • Tätä mietin kanssa itsekin, että mikä kesästä tekee muka paremman? Kaikilla on kova kiire lomailla yms. Katoavat mökeilleen ja ties minne. No minua ei löydä kuin salilta, töistä taikka kotoa, oli vuoden aika mikä tahansa.

    • Jos en jo olisi parisuhteessa, niin vastaisin en enää. Mä en kaipaa sydänsärkyjä yhtään enempää mitä olen jo kokenut.

    • Anonyymi

      Haluan kauniin naisen. Teen alotteita vain kauniille naisille. Viime viikollakin sanoin naiselle että mitäs jos mentäis treffeille mutta nainen sanoi ettei etsi ketään nyt.
      Naiset on oikeastaan saavuttamattomissa vaikka niitä näkee ulkonakin joka päivä mutta naiset ei halua tutustua miehiin.

    • Anonyymi

      Haluan kumppanikseni ihmisen, jonka olen tuntenut jo teininä. Jos hän ei halua olla kumppanini, niin alan katsella muita ikäisiäni. Kiirettä ei ole, ei haittaa vaikka siihen menisi monta vuotta.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      81
      3698
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      32
      2489
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      93
      2093
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      20
      1617
    5. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1448
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1441
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1394
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1357
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1247
    10. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      19
      1168
    Aihe