Ongelmana on sairaudentunnoton sisareni, joka on skitsofreenikko ja vakavassa psykoosissa. Hän itse pitää itseään täysjärkisenä ja me muut vaan ollaan sekaisin. Hän ei näe mitään ongelmaa elämässään.
Hän on vainoharhojensa vuoksi asunnoton. Työtön, tuloton. Makuhallusinaatioiden vuoksi ei pysty syömään kunnolla. Ei pysty nukkumaan öisin. Haluaa, että joku muu on hereillä paikalla vahtimassa, etteivät viranomaiset tai Usan erikoisjoukot vie hänen tavaroitaan.
Perusarkielämä käynyt mahdottomaksi. Ei uskalla kauppaan tai lääkäriin etteivät vartijat tapa.
Ollaan tosi huolissamme. Mutta hän suuttuu, jos ehdottaa, että hän on sairas tai menisi hoitoon ja ottaisi lääkkeitä.
Muutenkin suuttuu helposti. Hänen kylässä ollessaan elämme jatkuvassa jännityksessä ja pelossa. Edellisillä kerroilla raivosi ja hajotti huonekalun.
Ei ymmärrä, että toisia stressaa tavattomasti tämä tilanne.
Pakkohoidossa ollessaan salaa kaikki oireensa ja hänet päästetään liian nopeasti pois. Jolloin hän lopettaa lääkkeensä. Käytännössä ollut vuoden psykoosissa.
Täällä psykiatriakielteiset ymmärtävät lääkkeettömyyttä ja sekaisin oloa. Monen kohdalla pakkohoito ja lääkkeet ovat kuitenkin ainoa vaihtoehto. Ei ole meidän omaisten tehtävä hyssytellä kaikkia absurdeja pelkoja. Ja jättää oma elämä sivuun.
Hän on vainoharhojensa vuoksi asunnoton. Työtön, tuloton. Makuhallusinaatioiden vuoksi ei pysty syömään kunnolla. Ei pysty nukkumaan öisin. Haluaa, että joku muu on hereillä paikalla vahtimassa, etteivät viranomaiset tai Usan erikoisjoukot vie hänen tavaroitaan.
Perusarkielämä käynyt mahdottomaksi. Ei uskalla kauppaan tai lääkäriin etteivät vartijat tapa.
Ollaan tosi huolissamme. Mutta hän suuttuu, jos ehdottaa, että hän on sairas tai menisi hoitoon ja ottaisi lääkkeitä.
Muutenkin suuttuu helposti. Hänen kylässä ollessaan elämme jatkuvassa jännityksessä ja pelossa. Edellisillä kerroilla raivosi ja hajotti huonekalun.
Ei ymmärrä, että toisia stressaa tavattomasti tämä tilanne.
Pakkohoidossa ollessaan salaa kaikki oireensa ja hänet päästetään liian nopeasti pois. Jolloin hän lopettaa lääkkeensä. Käytännössä ollut vuoden psykoosissa.
Täällä psykiatriakielteiset ymmärtävät lääkkeettömyyttä ja sekaisin oloa. Monen kohdalla pakkohoito ja lääkkeet ovat kuitenkin ainoa vaihtoehto. Ei ole meidän omaisten tehtävä hyssytellä kaikkia absurdeja pelkoja. Ja jättää oma elämä sivuun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet tehnyt monia aloituksia samasta asiasta, kirjoittanut vain vähän eri tavoin joka kerralla
Eiks se vähän ole tämän foorumin tapa? Vai oliko nimenomaan niin, että randomiin aloitukseen käydään antamassa sama patenttivastaus, samoilla linkeillä, vaikka se ei juurikaan liittyisi itse aloitukseen?
Koen tilanteen niin vaikeana ja kaipaan neuvoa. Pakko avautua jotenkin.
Jääkiekko termein, tärkeintä on keskittyä oman päädyn peliin. Tee se minkä voit, mutta älä uhraa omaa elämääsi, onko se jatkuvaa ambulanssin soittamista, vai sitä että antaa hänen selviytyä itsekeen?
Rikkinäinen omainen ei kuitenkaan pysty auttamaan senkään vertaa.
Moi, ootko kuullut sellaisesta järjestöstä kuin FinFami?
He auttavat ihmisiä, joiden läheisillä on mielenterveyden ongelmia. Voisit saada apua tilanteeseen ja vertaistukea. Et ole yksin tän tilanteen kanssa. <3
FinFameja on eri puolilla Suomea, eli toimintaa löytyy missä ikinä asutkin. Sinne voi myös varata puhelin tai etäajan.
Itsellä on samanlainen läheinen. Järjestetty viimeisen 18 vuoden aikana monta kertaa hoitoon, josta on päässyt aina terveenä ulos, mutta sitten jättänyt aina lääkkeensä pois, koska ei ole mielestään sairas ja on muka ohimenevä sairaus, jonka jälkeen mennyt aina uudestaan sekaisin. Nyt hän ollut vähän yli vuoden ilman lääkkeitään. Käytännössä kaikki hänen läheisensä minua lukuun ottamatta katkaisseet välit, koska eivät enää jaksa tuota vitun hullua. Yksin olen siis jäänyt hänen kanssaan. Tämän vuoden lopulla aion muuttaa toisaalle ja jättää hänet sekoilemaan yksinään, koska minullakin on jo mitta täysi.
Hän käyttäytyy hyvin vihamielisesti minua kohtaan ja on ilkeä. Hän olettaa kaikenlaisia päättömiä asioita, joihin ei ole mitään järkeviä perusteita, kuten että olisin parittamassa häntä jollekin, päästäisin vieraita ihmisiä hänen asuntoonsa, tuomitsisin häntä vaikka en ole sanonut hänelle ainutta pahaa sanaa, olisin vienyt tai 'muuttanut' jotain hänen tavaroitaan, ja ties mitä muuta.
Aina kun hän syyttää minua tai muuten vihjaa jostain tai sitten puhuu kovaäänisesti seinille jotain skitsohölinöitään, niin jutut on aina hyvin epämääräistä, tyyliin "tässä nyt minua painetaan kyllä sellaisella tavalla että, joku muu saa nyt ottaa vastuun, tässä on tehty vääryyttä minua kohtaan ja tämä vainonta on jo jatkunut pitkään." Sitten kun kysyy häneltä tarkentavia kysymyksiä, että mihin hän oikein viittaa, painettu millä tavalla, mitä vääryyksiä ja kenen toimesta, niin vastauksena saa aina bumerangina takaisin "en tiedä, en osaa sanoa, en tiedä mistä on kyse."
Hän pitää suurinta osaa tavaroistaan muuttolaatikoissa. Asunto on siis täynnä niitä. Hänellä on myös tapana heittää välillä tavaroita pois, koska ei mielestään enää tarvitse niitä. Heitti taulutelevisionikin pois jostain syystä. Hänellä on tapana välillä purkaa niitä pakkaamiaan tavaroita ja sitten taas pakata ne uudelleen. Sitten myöhemmin kun hän ei muista, että on joko siirtänyt jonkun tavaran paikkaa tai heittänyt sen pois, niin hän syyttää siitä joko hänen asunnossaan käyneitä mielikuvitusvainoajia tai minua. Heitti lapsuudenmuistona säilytetyn nukkensakin pois, koska se oli kuulemma vaihdettu.
Kun olin hänen kanssaan viemässä kierrätyskeskukseen vanhaa pyykinpesukonettaan, niin siinä lähellä oli joku äiti viemässä kahta sinistä lasten polkupyörää kierrätykseen. Skitso sitten sanoi sellaisella sössöttävällä ja kireällä äänellä jotain tyyliin "vooi kun kaksi pikku pikku sinistä lasten polkupyörää siellä viedään kierrätykseen niin." Kun kysyin häneltä, että mikä ongelma tuossa nyt on, siis ihan tavallinen äiti viemässä pieneksi jääneitä polkupyöriä kierrätykseen, niin hän vastasi, että tämä on kuulemma sitä samaa häneen kohdistuvaa vainontaa ja kiusaamista.
Tuo hullu on muun muassa kavaltanut äidiltään 10 000€ koska yhdessä vaiheessa piti asua hotelleissa, kun ei uskaltanut asua omassa asunnossaan. Hän tehtailee poliisille järjettömiä rikosilmoituksia häneen kohdistuneesta "vainonnasta" ja kerrostaloyhtiön pyykkituvassa tapahtuneesta "sabotaasista." Tuosta hullusta riittäisi niin paljon juttuja, että lopetan niistä kertomisen tällä kertaa tähän.
Mikään ei mene hänellä perille. Vaikka kuinka yrittäisi selittää niiden hänen juttujensa järjettömyyden ja hänen käytöksensä epämiellyttävyyden minua ja muita hänen läheisiään kohtaan, niin ei. Ei mene perille. Hän on mielestään vain joku syytön ja vainottu uhri, kaikki muut ihan hirveitä, eikä hän tee koskaan mitään väärää. Hän on käytännössä täysin sokea omille vioilleen ja oman käytöksensä huonoudelle. Hän myös suuttuu aina hirveästi, jos hänen mielenterveyttään yrittää edes hienotunteisimmalla tavalla kommentoida tai osoittaa hänen näkemystensä ja tekojensa järjettömyyttä. Joku muu on aina hullu kuin hän.
Ymmärrän sinua, aloittaja, oikein hyvin. Tuollaisen hullun kanssa oleminen on käsittämättömän stressaavaa ja ahdistavaa. Ei tuollaisen kanssa voi oikeastaan muuta kuin kärvistellä siihen asti että pääsee muuttamaan pois, ja sitten jättää se hullu oman onnensa nojaan yksin. Skitsofreenikot ovat ihan toivottomia tapauksia ihmisinä. Ei niistä tule koskaan kunnollisia.
Otatko sinä jotenkin tosissasi kaikki toisen jutut. Sinulla on sellainen ongelma. Ota elämä rennommin ja anna toisen höpöttää. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu.
Missä vaiheessa itsemääräämisoikeus on heitteillejättö?