Käsittääkseni puolueiden äänestäjäkuntien (vakiintuneiden) profiilit eroavat toisistaan melkoisesti. Keskustalaisen äänestäjän profiili on selkein: maalla asuvan, tai sieltä taajamaan poismuuttaneen aikuisen tai nuoren ikiaikainen perinne.
Demareidenkin äänestyskäyttäytyminen on kohtuullisen vakioista. Ay-taustainen tai nato-vastainen ehdokas niittää vielä leivätöntä pöytää. Bemari-demarit yrittävät uudistaa puoluetta, mutta Blair ehtinee Britanniassa lopettaa viimeisimmän kautensa, ennenkuin tahvanaiset Suomessa havahtuvat.
Kokoomuslaisten oman-edun-tavoittelu on tietenkin legendaarinen fakta. Se on estänyt puoluetta vuosikymmenet kasvamasta suurimmaksi Suomessa. Muutamia upeita yksilöitä kokoomuksella toki on ollut ja on. Peruskokoomuslainen äänestäjä halveksii sosiaalidemokraattista ajattelua. Siksi kannatus on joskus todella alhaalla.
Vihreiden ja vasemmistoliiton ajattelusta ei Erkkikään ota mitään tolkkua. Se on mitä hyvänsä. Halmelainen perussuomalaisuus ja räsäsläinen kristillisyys taas ovat jotain merkillistä poseerausta, milloin ollaan kunnolla kännissä ja vaarallisia, milloin laihdutetaan ja ollaan seksikkäitä? Uskoisinkin, että pienryhmien äänestäjäkunnat ovat oman elämänsä-hukanneita poliittisia protestoijia.
Demareidenkin äänestyskäyttäytyminen on kohtuullisen vakioista. Ay-taustainen tai nato-vastainen ehdokas niittää vielä leivätöntä pöytää. Bemari-demarit yrittävät uudistaa puoluetta, mutta Blair ehtinee Britanniassa lopettaa viimeisimmän kautensa, ennenkuin tahvanaiset Suomessa havahtuvat.
Kokoomuslaisten oman-edun-tavoittelu on tietenkin legendaarinen fakta. Se on estänyt puoluetta vuosikymmenet kasvamasta suurimmaksi Suomessa. Muutamia upeita yksilöitä kokoomuksella toki on ollut ja on. Peruskokoomuslainen äänestäjä halveksii sosiaalidemokraattista ajattelua. Siksi kannatus on joskus todella alhaalla.
Vihreiden ja vasemmistoliiton ajattelusta ei Erkkikään ota mitään tolkkua. Se on mitä hyvänsä. Halmelainen perussuomalaisuus ja räsäsläinen kristillisyys taas ovat jotain merkillistä poseerausta, milloin ollaan kunnolla kännissä ja vaarallisia, milloin laihdutetaan ja ollaan seksikkäitä? Uskoisinkin, että pienryhmien äänestäjäkunnat ovat oman elämänsä-hukanneita poliittisia protestoijia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ollessaan vallan kahvassa, eivät nykyaikaistaneet
Suomea. Ja nyt siitä maksetaan ja kalliisti.
Kunnat oikeaan mittakaavaan ja rahan kylväminen
"hajasijoituksiin" seis ja äkkiä..
Kepu on jälleen vallankahvassa, ja juuri kuntien lukumäärän pienentäminen on hallituksen suurin kiistanaihe? Ymmärrän kyllä.
se oikea mittakaava kunnille ja toiseksi miksi vanha kokoomuslainen juttelee vastoin kokoomuslaisia kunnallisvaalipuheita.
Sillä se on yksinkertainen tosiasia että kunta koko ei ole se tekijä mikä määrää yksin mikä on kannattavaa vaan se miten ihmisten tarvitsemat palvelut tuotetaan järkiperäisemmin.
Yksinomaan puhuminen kuntien koosta on enemmän puhumista vallasta eikä niistä palveluista joita ihmiset tarvitsevat elääkseen.
Kolmanneksi suurin puolue ei ole koskan sellaisessa vallankahvassa, että se voisi uudistaa mitään, mitä jompi kumpi kahdesta suuremmasta puolueesta ei halua uudistaa.
Eiköhän vihreiden ja vasemmistoliiton profiili ole päinvastoin hyvin selvä.
Vihreiden äänestäjä on yleensä vielä opiskeleva nuori tai jopa keski-ikäinen, joka uskoo äänestyskäyttäytymisensä ansioista olevansa kriittisesti ajatteleva ihminen ja jopa hieman kapinallinen, mikä on erittäin viehättävä ajatus silloin, kun ei ole omia ajatuksia.
Nuorilla ja kouluttautuneilla vasemmistoliittolaisilla on samanlainen äänestysperuste, mutta he kuvittelevat olevansa oikeasti kriittisiä ja kapinallisia. Suurin osa vasemmistoliittolaisista kuitenkin on vanhempia ikäluokkia, joiden äänestyskäyttäytymisen vahvin peruste on suvun perinne. Perinteessä on silti mukana aatepohjaa.
Ilmeisesti olit kutakuinkin samaa mieltä, mitä esitin mutta halusit olla eri mieltä vihreiden ja vasemmistoliiton funktiosta?
Vihreiden olemassaolon vielä jotenkin ymmärrän, mutta Vasemmistoliiton funktio on minulle täysi arvoitus?
äänestäjäkunnan mielissä elää vielä mielikuva puolueesta jonka suurin tehtävä on puolustaa pientä ihmistä suurelta ja pahalta kapitalistilta. Puolue jonka merkittävyys nousee vain silloin esille kun se saa tukea demareita pressan vaaleissa.
Tosin Tampereen vasemmistoliiton mielestä MS-tautia sairastavaa opettajaa ei saa palkata vakinaiseksi kun ei tiedä onko hän työkykyinen kymmenen vuoden kuluttua. (demarit olivat myös samaa mieltä muut eivät) Se siitä pienen ihmisen puolesta puhumisesta.
Etkös sinä hakenut avausviestissäsi nimenomaan äänestäjäkuntien profiilia, mutta et vain kyennyt määrittelemään sitä vihreiden ja vasemmistoliiton osalta? Esitin avaamaltasi pohjalta oman käsitykseni noiden kahden puolueen osalta.
Itse puolueiden funktiosta ei kai ollut tarkoituskaan keskustella?
SKDL:oon kuuluivat aikoinaan kaikki demareista vasemmalle.Pehmyt-sosialistit, kansalliset kommunistit ja Stalinistiset Sinisalolaiset Moskovan lakeijatkin, nimellisesti sulassa sovussa. Toki Ele Alenius, Aarne Saarinen ja Taisto Sinisalo omasivat hieman erilaiset poliittiset profiilit.
Vasemmistoliiton nykyistä tarkoitusta en tunne. Puheenjohtaja ei koskaan ole ollut sosialisti, osa kansanedustajista ei koskaan voi kuvitella olevansa osa sosiaalidemokraattista liikettä ja silti puolueen presidenttiehdokas on sosiaalidemokraattinen Tarja Halonen?
Jostain syystä asiallista vastaustani ei tuoda palstalle?
Putin ilmeisesti omistaa tämänlin palstan, koska uusinkaan vastausyritys ei tuottanut tulosta. "Olet jo lähettänyt samansisältöisen viestin". Kuitenkaan viesti ei ole edennyt. Hohhoijaa
Ihan mutu-tuntumalla sanoisin, että melkoinen osa puoluevalinnoista peritään kotoa - poikkeuksiakin toki on.
Kun nuori kasvaa äänestysikään, hän on ehtinyt jo aika paljon kuulla vanhempiensa ja lähipiirinsä poliittisia keskusteluja ja kannanottoja. Jos tuosta ei vielä puolue valituksi tulisikaan, niin ainakin monta sulkeutuu mahdottomina vaihtoehtoina pois, koska nyuoren omat viiteryhmät eivät niitä hyväksyisi.
Luulisin, että keskustan, SDP:n, vasemmistoliiton, rkp:n, kd:n ja kokoomuksen kannattajakunnista ainakin 80% on niin sanotusti "imenyt puolueensa jo äidinmaidosta". Loput 20% onkin sitten hieman liikkuvampaa sorttia, mikä selittänee SMP:n, liberaalien, nuorsuomalaisten aikanaan ja nyttemmin vihreiden saaman ääniosuuden.
Itse kuulun tuohon 20% vähemmistöön, sillä olen poikennut puoluevalinnassani ns. "äidinmaidon" viitoittamasta linjasta. Äitini nimittäin oli selkeästi demari, vaikka hänen suvussaan enemmistö oli kansalaissodan perua SKDL:n kannattajia. Isäni oli ammatinharjoittajana liberaalimpi, vaikkei muinoista kansanpuoluetta ja sen seuraajia minään pitänytkään. Demareiden sosialistista sääntelyintoa hän vierasti ja häälyi aika lailla SDP:n ja kokoomuksen välillä.
Itse tein oman puoluevalintani heti kun pääsin äänestämään 60-luvun alkupuolella. Olin ollut jo lukiossa hyvin aktiivi seuraamaan politiikkaa ja keskustelemaan siitä. Meitä oli samalla luokalla muutama innokas välituntiväittelijä, joukossa kovia kokoomuslaisia, mutta myöskin demareita, Stadissa kun oltiin.
Maalaisliitto putosi tuolloin aika nopeasti pois vaihtoehtojen joukosta, samoin rkp, joka liiaksi keskittyi kielikysymykseen ja oli muissa aiheissa kovin tuuliviirimäinen. SKDL ei tietenkään tullut kyseeseen.
SDP putosi myös ja oikeastaan vain siitä syystä, että puolue oli 60-70-luvuilla aivan liian vasemmalla vastustaen kaikkea markkinatalouteen ja kaupallisuuteen viittaavaakaan, ja minä kun silloin kouluttauduin kaupallisiin tehtäviin.
Pitkään mietin liberaalien ja kokoomuksen välillä, ja valitsin kokoomuksen, koska katsoin liberaalit liian pieneksi puolueeksi, että se voisi mitään mihinkään vaikuttaa. Pekka Tarjanteen puheenjohtajakaudella olin aika lailla kahden vaiheilla, mutta pysyin kokoomuksen kannattajana.
Uskaltaisin olettaa, että joukossamme on monia kaltaisiani, joille mikään puolue ei ole tunne-, asia- eikä aatepohjalta sataprosentisen täydellinen, vaan valinta tehdään siten, että epätäydellisistä puolueista valitaan vähiten epätäydellinen.
Nykyisin määrittelen puoluekantani näin: sitoutumaton antisosialisti, joka äänestää kokoomusta aina kun kokoomuslainen on ehdolla. Ellei ole, niin sitten äämnestän kokoomukselle vähiten vahingollista vaihtoehtoa.
Oma kehityskertomuksesi kertoo paljon Suomen kansalaisten äänestyskäyttäytymisen kehityksestä. Suomalainen voi nykyisin olla missä hyvänsä puolueessa, vanhempien puoluekanta ei enää ole niin ratkaiseva. Vanhempien poliittinen kanta toki edelleenkin on selkein nimittäjä jälkeläisten poliittisessa suuntautuneisuudessa, mutta onneksi "verikosto-mentaliteetti" ei koskaan ole juurtunut suomalaiseen poliittiseen (ja muuhunkaan-) käyttäytymiseen. Kohtuullisen luokaton yhteiskunta on mahdollistanut pätevälle sosiaalisen nousun ilmoittautumisperiaatteella, ja samalla mahdollistanut pätevän aineksen mutkattoman värväämisen vaativiin teknisiin-, poliittisiin-, hallinnollisiin- ja yrityselämän johdon tehtäviin. Keskustalaisten ja kommunistien ylipoliittinen herkkyys määrätyssä vaiheessa hieman vääristi "parhaat työhön"- ajattelua.
Puolueiden vakiintuneet kannattajakunnat ovat mielestäni pääosin juuri noita "puolueen äidinmaidossa"-saaneita, joille puolue ei ole itsenäisen ajattelun tulos, vaan annettu arvo. Huono homma, mielestäni.