Ilman mitään suurempia tunnekuohuja ja pystyin olemaan melko normaalisti. Olin varautunut tapaamiseen.
Tunnekuohut tulivatkin sitten taas jälkijunassa. Toivottomuus, näköalattomuus. Tunne siitä, että mahdollisesti kelpaisin taas hetken seuraksesi, kunnes kohta kääntäisit selkäsi. Takana vuosien pettymykset ja tallottu sydän.
Sinä viis veisasit kun en meinannut päästä sängystä ylös, kun olit jälleen kerran hylännyt minut. Vaikka minä rakastin. Ehkä et osannut mennä asemaani. Et varmaan tiennyt mitä koin, tai sitten et vaan välittänyt. Minulla on lisäksi valtava hylätyksi tulemisen pelko.
Jouduin joka kerta piiskaamaan itseni liikkeelle. Sydän syrjällään suruissani elin. Toivoisin että ymmärtäisit sen. Sanoit että haluat auttaa ihmisiä. Jos noin on, miksi särjit sydämeni kerta toisensa jälkeen?
Nyt tämä alkoi taas alusta. Kuten ennenkin. Itken ja tunnen valtavaa yksinäisyyttä. Tunne siitä, miten en koskaan kelvannut omana itsenäni. Miten hait jotain muuta ja minä olin yksin. Sellaista se on ollut. Silti aina kaipaan ja haluan nähdä.
Tunnekuohut tulivatkin sitten taas jälkijunassa. Toivottomuus, näköalattomuus. Tunne siitä, että mahdollisesti kelpaisin taas hetken seuraksesi, kunnes kohta kääntäisit selkäsi. Takana vuosien pettymykset ja tallottu sydän.
Sinä viis veisasit kun en meinannut päästä sängystä ylös, kun olit jälleen kerran hylännyt minut. Vaikka minä rakastin. Ehkä et osannut mennä asemaani. Et varmaan tiennyt mitä koin, tai sitten et vaan välittänyt. Minulla on lisäksi valtava hylätyksi tulemisen pelko.
Jouduin joka kerta piiskaamaan itseni liikkeelle. Sydän syrjällään suruissani elin. Toivoisin että ymmärtäisit sen. Sanoit että haluat auttaa ihmisiä. Jos noin on, miksi särjit sydämeni kerta toisensa jälkeen?
Nyt tämä alkoi taas alusta. Kuten ennenkin. Itken ja tunnen valtavaa yksinäisyyttä. Tunne siitä, miten en koskaan kelvannut omana itsenäni. Miten hait jotain muuta ja minä olin yksin. Sellaista se on ollut. Silti aina kaipaan ja haluan nähdä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi rakas, ymmärrän sua ihan täysin. Koen ihan samaa tällä hetkellä. Pikkasen kirpaisee vielä enemmän, kun olen tälle ihmiselle uskaltanut avautua peloistani ja kertonut hylätyksi tulemisen pelosta (En ole juuri kenellekään siitä uskaltanut koskaan puhua, en edes aiemmissa parisuhteissani) niin en ole ihan varma, ymmärtääkö toinen kuitenkaan. Varmasti yrittää, mutta jos hänellä ei ole aiempaa kokemusta, niin ei ehkä osaa toimia. Tuntuu, että siitä asti kun olen siitä kertonut, hän on alkanut ottamaan etäisyyttä enemmän. Ja juuri se epäily siitä, että toinen lähtee saa takertumaan kiinni vielä voimakkaammin, niin olisin toivonut että hän olisi ymmärtänyt tämän, eikä aiheuttaisi ainakaan tahallaan tilanteita, joissa se pelko astuu esiin.
En osaa siis auttaa sua muuten kuin kehottamalla puhumaan toiselle suoraan miltä susta tuntuu. Joko toinen ymmärtää tai ei, mutta ainakin olet sitten yrittänyt.
Tsemppiä ❤️
Kiitos tsempeistä! ❤️ Ei olla päästy koskaan siihen pisteeseen, että luottaisin ja voisin avautua näin. Aina tullut jotain väliimme, mikä saa hänet lähtemään. En voi avautua asioistani jos tuntuu siltä, ettei toinen niitä halua kuulla. En tiedä mitä pitäisi tehdä vai olisiko parempi antaa vain olla, ettei satu enempää. Näkemättömyyden aikana ei tule näin pahoja oloja, mutta silti kaipaan aina. Minusta kaikki jäi kesken, hänestä en tiedä. Tuntuu että hän painii ihan eri ongelmien parissa, minkä ymmärrän myös.
Ja tsemppiä sinulle! ❤️❤️❤️ Toivottavasti sinun tilanteesi ratkeaa parhain päin.
- edellinen
Ymmärrän. Jos tuntuu vaikealta, niin muista tämä: Jos tulet jätetyksi, se sattuu vain kerran. Jos taas olet suhteessa, jossa joudut kokemaan niitä hylkäämisen tunteita ja pettymyksen tunteita usein, jopa päivittäin, se sattuu monta kertaa.
Sanoin tämän siksi, koska tämä ajatus on auttanut itseäni jaksamaan.
Vaikka se jätetyksi tuleminen onkin meille juuri se katastrofaalisin tilanne ja pahin pelko, niin mielummin sen kokee vain yhden kerran, kuin toistuvasti saman suhteen aikana.
❤️
Mitähän ihmettä? Jonkun sairasta provoamista I hope?
Ihmisillä tuntuu olevan vääriä luuloja mitä menettämisen pelko oikein on. Monella on käsitys, että siitä kärsivän pitäisi olla huomionkohteena 24/7 jotta pysyy tyytyväisenä. Ei kyse ole siitä. Ei todellakaan.
Kyse on siitä jos tutut ja turvalliset rutiinit muuttuvat. Jos olette pussanneet hyvänyön suukon joka ilta ja yhtäkkiä toinen ei enää teekään tätä, se saattaa laukaista pelon.
Usein se vaatii siis sen että kosketukset, läheisyys tai yhteydenpito muuttuu entisestä. Silloin toinen saattaa tulkita liian pitkän kauppareissunkin pettämiseksi tai jättämiseksi vaikka aiemmmin ei olisi kokenut yhtään mustasukkaisuutta. Uskon, että parhaiten näitä ymmärtää vain toinen samasta kärsivä.
Niin ei varmasti oikein voikaan ymmärtää, jos itsellä ei samoja ongelmia ole. Varmasti ahdistaa tämä tällainen toiselta. Ja itse jotenkin häpeää tätä vammaa, vaikkei sille mitään mahda. Lapsuudentraumastahan tässä on kyse. Toinen vaan saa kipukohdat pintaan, eikä ole se alkuperäinen syy. Ap
Ymmärrän kyllä tollaista käytöstä ihmiseltä, mitä en ymmärrä on että joku kirjoittaisi asiasta täällä. Tulee mielikuva että mitään oikeaa yhteyttä ei edes ole?
Voi olla tarve purkaa johonkin ja jos sille vastapuolelle ei uskalla puhua ja kaikilla ei ole ystävää kelle puhua.
No eipä tuosta sekavasta tarinasta oikein muuta johtopäätöstä voi tehdä
Miksi toisten tunteet ja viestit pitää aina lytätä noin? Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Mikä tarve sinulle on tehdä noin? Sivusta kysyn. Jos toisen viesti tuntuu provolta, niin eikö sitä voi vain ohittaa? Aloitus on selkeästi tunteella kirjoitettu ja silloin tuollainen kommentointi satuttaa enemmän. Varmasti ymmärrät sen kun ihan kirjoittaakin osaat.
Ensin totesit ki5rjoituksen provoksi, mutta sitten kuitenkin lähdit selittämään tarinaa auki. Kannattaa päättää, että uskooko näihin kirjoituksiin vai ei. Mikäs siinä jos haluaa kuluttaa päätään näihin, mutta en ehkä lähtisi
Ei aloittajan tekstissä ollut mitään mikä viittaisi siihen että olisi huijaus.