Oonko jotenkin epänormaali että nämä menee tunteisiin. Vaikka järkeilee että ei ne itselleen ole mutta siltikin. Romahtanut monet kerrat näitä lukiessani. Pitää varmaan mennä hoitoon.
Miksi minua itkettää nämä jutut
Anonyymi
3851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Joku muu asia painaa sinua tämän paikan takana. Palsta vaan triggeröi surun esille?
Totta .Kait se jotain sellaista on. Osa viesteistä nostaa kaikki padotut tunteet pintaan ja omat pelot sekä ahdistuksen. Ehkä ollut kuitenkaan niin vahva ja selvillä vesillä mitä itse ajatellut. Pelottavaa jotenkin.
Itkeminen helpottaa, vaikka pahaa tekeekin.😔
Ehkäpä niin.
Todennäköisesti näin, samaa mieltä
Hoito maksaa lopetat vaan lukemasta näitä juttuja
ja se on sillä siisti.Mut jos siltikin vaan luet ja itket
niin sitten kyllä tarvit hoitoa niinku jos ymmärrät
Eli jätän täysin huomiota sen että joku painaa niin paljon että itken. Typerien viestien tähden. Unohdan ja patoan tunteen.
Onpa niin hakemalla haettua trollaukseen vastailua taas, jos niinku ymmärrät.
Tämä ei ole trollausta ainakin itse käsittänyt sen erilaiseksi.
Parempi etten sano yhtään mitään nyt.
Täh. Enkö saa käsitellä sitä oikeasti itken kun luen näitä. Ei sitä tarvitse kenenkään uskoa. Mutta niin nyt vaan on.
Ihmiset on nykyään sairaan ilkeitä ja pahoja. En ole tottunut. Elelen yksin ja rauhassa. Hyvin pärjään.
Välillä tuntuu että olen täysin eri aaltopituudella suurimman osan kanssa täällä. Olen varmaan niin outo tyyppi jotenkin kummallinen. Mulla ehkä kiero huumorintaju tottunut aika karskeihin ja ronskeihikin juttuihin. Vaikka nyt harvemmin niitä itse heitän. Ihmettelen kovasti miten pienistä asioita ihmiset suuttuu.
Kiero huumorintaju on minullakin ja kierot yrittää käyttää sitä aseena, vaikka omat läpät ei varmaankaan ole lähelläkään ns koko perheen kuunnelmiin sopivia. Sivusta.
Ja vaikka olenkin herkkäpohjimiltaan niin en käsitä sitä jonninjoutavaa turhaa loukkaantumista. Ihan niin kuin muuta tehtäisi odotellaan että voi väärinkäsittää jonkun kommentin ja suuttua. Haukkuminen ja ilkeily asia erikseen siitä minäkin suutun.
Itselläni ei kyllä pitäisi olla mitään ns. vihamiehiä olemassakaan.
Ei mullakaan, korkeintaan hyviä kandidaatteja.
Heh
Tuttua, mutta uskon että helpottaa aikanaan, kun saat kuormaa kevennettyä. Mitä ikinä se kuorma pitääkään sisällään. Voimia.
Kiitos. Oon mä kyllä läheisillekin yrittänyt puhua ettei vahvasti mene . Kaipa vaikuttanut kaikkeen. Joskus vaan se että joku muu antaa oman näkemyksen auttaa vähän jäsentelemään omia ajatuksia. Mutta täällä ne jotenkin lähteneet nousemaan vahvemmin pintaan.
Siihen tämä palsta on hyvä, kun pääsee purkamaan ja jäsentelemään. Huomaa, että on muitakin jotka käy samaa läpi ja kokee samoin. Mutta samalla ne herkistää ja nostaa tunteet pintaan.
Niin no on se omituista että jutut mitkä ei pitäisi vaikuttaa mitenkään saa nyt itkemään. Jostain muusta se johtuu kuin itse niistä jutuista omasta olosta. Täällä myös menetän malttini mitä en normaalisti tee. Enkä oikeastaan irl elämässäni hermostu.
Onko elämässä jotain murheita, apaattisuutta, uupumista? Nuohan voi vaikuttaa ja saada herkäksi.
Itsekin olin ihan hoopo pitkään, kun mietin yhtä ihmistä niin joka ikinen kerta aloin itkemään. Ja tuntui, että muserrun. Ja hoopointa on etten edes tunne häntä sangen hyvin, mutta sen mitä ehdin oppia tuntemaan valloitti minut kokonaan. Tykkäsin hänestä ihan ekasta vuoropuhelusta.
Ja kuitenkin tuli heti olo, että älä mene, kun hän jo alkuun totesi että ai olet varattu. Että jättää varatut rauhaan. Fiksu. Arvostan, mutta silti ihan heti jo tuli tunne että hänellä on joku isompi merkitys kun vaan käydä liki.
Niinpä sitten olen itkenyt itkenyt itkenyt aina hänet mieleeni noustessa.
Mulla oli myös lievää masennusta ja luulen, että se on herkistänyt.
Voiko olla sinullakin ehkä?
Kokenut aika kovia viime vuosina ja lapsuudessani. Todennäköisesti minulla on traumaperäinen stressihäiriö läheisetkin ovat sen huomanneet ja yksinäisyys vaikka en ole yksin. Sitten kaikkea muutakin murhetta tullut. En mielelläni niistä nyt sen enempää puhu täällä. Toki olen yhden henkilön takia itkenyt ja itkenyt. Mutta hän on nyt syytön tähän.
Siinä on tarpeeksi jo syitä olotilaasi. Kurjaa.
Auttaisiko joku ulkopuolinen purkamaan vyyhtiä vai riittääkö sinusta, että läheiset tietävät vointisi?
Ymmärrän ettei tänne ole haluja kaikkea purkaa. Toivon kuitenkin, että olosi helpottuisi ja saat tarpeeksi tukea, jos ja kun sitä tarvitset.
Aikalailla vaile tukea jäänyt. Nyt vasta kun aloin voida vielä huonommin kerroin asiasta laajemmin ja se helpotti jonkin verran kun tietää että on joku jolle siitä puhua.
Toivottavasti voit jatkaa puhua lisääkin, niin että alkaa vyyhti purkeamaan. Puhuminen helpottaa kyllä.
Mä oon ihan surkea puhumaan muille omista ongelmista. Nytkään en varmaan olisi kertonut jos ei olisi tullut romahdus. Mutta pääasia että tietävät ettei tarvitse jotenkin salata sitä että on hankala olla sekin jo helpottaa.
Oman kyvyn mukaan. 🤗
Ei kannata ottaa vakavasti ,otetaan huomioon vielä lisäksi että sisällön luojat täällä ovat suurimmaksi osaksi täysin feikkejä multipersoonia joilla ei ole kuin tarkoitus trollata tai oksentaa omaa huonoa oloaan ulos hämäämällä hyväuskoisia.
Hyvä, että joku muukin on sen tajunnut. Ruuvit täytyy olla löysällä sillä, joka tota hommaa jakasaa vetää päivästä toiseen.
Kyllä sen ymmärrän täällä on vaikkapa mitä. Oma tapa reagoida eniten kummastuttaa.
Kyllä tapasi reagoida kertoo selkeästi että ongelmaa on syvemmällä mielessä, et hallitse tuntemuksiasi, tasapaino puuttuu
Eiköhän se ole jo huomattu. Mutta tiedätkö kun mun oikeastaan helpotti jo tämä kun kirjoitin tämän tänne ja tunnustin tavallaan sen. Se tuntuu nyt niin hassulta kun miettii.
Välillä kyyneleet valuu minullakin.
Joku kirjoittaa niin kuin omasta elämästä, voi teitä rakkaita🤗hyvää kesää palstalaisille😊
Monikin ihminen täällä ja tuolla ulkona vaikuttaa siltä kuin ei olisi kertaakaan elämässään tuntenut mitään, että varmaan ihan hyvä jos tunteita ylipäänsä on.
Täällä näkee äärimmäistä tunneilmaisua hyvässä ja pahassa. Mihin ei niin kovin usein arjessaan tule törmänneeksi kuitenkaan. Se voi sitten varmaan herättää yllättäviäkin reaktioita. Kun usein sitä harmaata elämäänsä tai mustaa maailmaa katsoessaan tulee enemmän vain lakonisesti terävänä hetkenä kysyttyä itseltään, minkä vuoksi sitä teeskenteleekään elävänsä. Sen suurempaan draamaan ei riitä rahkeet.
Varmaan sellainen vanhanaikainen hahmo joka on kuolemaisillaan, eloisa identiteetti tai persoona. Ketään ei oikein kosketa enää mikään.