Henkilö joka pitää

Anonyymi kirjoitti:

rutiineista ja tuttuudesta. Kun menetti pysyvän työpaikan, mitä tuskin olisi tapahtunut ilman sitä, mikä ei työpaikalle kuulunut lainkaan. Hän olisi ollut iloinen oma itsensä, kun ei olisi tarvinnut stressata kaikista arvoituksista ja sellaisesta mitä hän ei todellakaan ymmärtänyt ja miksi sitä tehtiin. Kukaan ei koskaan selittänyt mitään. Työpaikan menetys varmisti sen jälkeisillä vuosilla, että uusiin ihmisiin tutustuminen tuli mahdottomaksi. Se kaikki kamaluus mikä toistui monissa paikossa varmisti sen moninkertaisesti. Isot muutokset eivät ole helppoja rutiineista pitävälle. Kun sellaiseen joutui tahtomattaan, se oli kuin maanpäällinen helvetti monen vuoden ajan. Siitä ei voi selvitä nopeasti, vaikka joku niin haluaisi ja siksi tuttujen ihmisten seura on tärkeää selviämisen takia. Niiden ihmisten kanssa on täysin mahdotonta olla koskaan missään tekemisissä, jotka olivat mukana niissä vuosissa. Ei edes sellaisen kanssa, joka kauan sitten oli perhetuttu. Joka ilta toiveena on ettei se enää seuraavana päivänä jatkuisi. Tuska ei ala vähetä ennen kuin tulee se tunne, että se on kokonaan loppunut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä