Mies jätti minut ja lapsen melkein 18 v sitten...

Anonyymi kirjoitti:

Onko muilla kokemusta siitä, että mies hylkää raskauden aikana? Minun mies lähti eikä koskaan kertonut syytä. Ei ole suostunut keskustelemaan tai olemaan missään tekemisissä eron jälkeen minun tai lapsen kanssa. Oli todella tuskallista yrittää vastata lapsen kysymyksiin missä hänen isänsä on. Lapsi on kohta täysi-ikäinen ja halusi edes yhden kerran tavata isänsä. Yhteystietoja miehelle ei löydy, mutta sain yhteyden miehen perheeseen, jolle mies ei ollut edes kertonut lapsesta. Alkuun sukulaiset vaikuttivat halukkailta yhteistyöhön, mutta yhtäkkiä eivät vastaa mihinkään yhteydenottoihin ja viesteihin. Lapseni on hoitanut yhteydenotot itse. Tilanne on selvästi siis sellainen, että lapsen isä ja suku eivät halua tutustua lapseen tai olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lapsi joutui tavallaan uudestaan kokemaan isän ja suvun hylkäämisen. Tuntuu niin pahalle lapseni puolesta. Ei varmaan kaiken laiminlyönnin jälkeen olisi ollut liikaa vaadittu isältä kerran näyttäytyä lapselleen. Tuntuu sille että tämä tapaus on saanut jollain tasolla jäämään elämässä paikoilleen. Tunnen syyllisyyttä, häpeää, kipua ja epätietoisuutta. Olisi ehkä helpompaa päästä eteenpäin jos mies olisi antanut jonkun syyn ja selityksen tilanteelle. En siis kaipaa miestä takaisin, vaan haluaisin vain tietää miksi hän teki näin. Onneksi minulla on ihana aviomies, joka on ollut suuren osan lapsen elämässä mukana ja jota lapsi pitää isähahmona. Jos olette kokeneet jotain samanlaista niin miten olette päässeet elämässä eteenpäin? Miten tällaisen asian voi itselleen selventää ja vain unohtaa ja jatkaa elämää eteenpäin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä